La marraskuu 2016

Täällä kissa loukkaantui sydänjuuriasn myöten mulle vauvasta ja oli kuin mua ei olis ollut olemassakaan: ei tullut luo vaikka mitenkä kutsuin eikä antanut silittää, mökötti vaan kiipeilypuussaan. Vieraiden jaloissa kiehnäsi kuin viimeistä päivää, vaikka normaalisti menee sängyn alle piiloon.

Kävi kyllä katsomassa vauvaa varovaisesti ja hyvin etäältä haisteli, mutta selkeästi pelkäsi uutta tulokasta ja aina, kun tultiin jostain kotiin, niin kävi heti ekana katsomassa turvakaukalon/vaunujen kopan, että oltaisko me nyt tajuttu palauttaa vauva sinne mistä se on tullutkin..

Nyt pari viikkoa sitten kissa ilmeisesti luovutti ja alistui kohtaloonsa ja on siitä lähtien ollut taas "äitin vauva" ja nukkunut sängyn jalkopäässä ja välillä jopa oikein huutanut rapsutusta. Silloin tällöin menee myös parinkymmenen sentin päähän vauvasta nukkumaan ja vähän koittaa häntää huiskimalla houkutella tyttöä leikkimään kanssaan.. :rolleyes:

Myös niinä öinä, jolloin tyttö on itkenyt mahaansa, on kissa selkeästi ollut huolissaan: on tullut esiin koloistaan katsomaan, mikä vauvalla on hätänä ja pari kertaa on jopa tassulla silittänyt päätä rauhoittavasti - tai näin mä olen eleen ainakin tulkinnut. Kissa myös vauvan pidempään itkiessä tulee tönimään meitä tyyliin "ettekö te muka kuule, kun pieni itkee?!?" - samalla meiningillä kissa on joskus myös herättänyt mut, kun oon nukkunut tulpat korvissa enkä ole havahtunut herätykseen. :p
 
Meillä miehen kääpiöpinseri 11v. asunut jo vuosia anopilla, haukkuu kaikille uusille ihmisille ja uuden ihmisen totutteluun menee monta kertaa ennen ku alkaa hyväksymään. Vauvojen kohdalla ihan eri juttu! Ekaa kertaa ku käytiin tuli haistaa kaukaloa ja lähti menee, ilosena vaan tuli muhun kiinni että pitää rapsuttaa ku raskausaikana ei hakeutunu niin paljon mun lähelle. Jouluna pikkunen sai huuto kohtauksen, kun olin syöttämässä makkarissa niin koira haukku ja juoksi täysillä kattomaan mikä on hätänä :) on se kummallista kuinka erillä tavalla ne reagoi :)
 
Täällä illat jotenkuten saatu rauhoitettua. Tai ainakin pari iltaa ollut rauhallisempaa kun kasilta alettu sammuttelemaan enimpiä valoja ja rauhoittamaan päivän menoa. Vauvakin ilmeisesti aistinut sen rauhoittumisen ja jättänyt huutokonsertit vähä vähemmälle.
Kyllähän sen vauvan aistimisen on huomannut, että jos ite olen ollut kiihtyneessä mielentilassa kun miehen kanssa on pitänyt vääntää jostain niin varmasti vauva huutaa pää punaisena. Viime yönä mies sanoi, että kun minä nukahdin niin vauvakin sammui samantien. Että pitääkö tässä ny ryhtyä huolehtimaan äidin nukkumaanmenostakin, että vauvakin nukkuu. :joyful:

Meillähän oli Cuplaton muutaman päivän käytössä, mutta se pahensikin vain ilmavaivoja joten tällä hetkellä mennään toistaiseksi ilman Cuplatoneja ja D-tippoja (Relat). Esikon aikaan Cuplaton toimi hyvin, tokan aikana ei tarvinnut käyttää mitään kun tavarat tuli niin hyvin pihalle muutenkin (ihan kuten vielä tänäkin päivänä :hilarious:).

Meillä kissat olivat aluksi peloissaan uudesta, kovaäänisestä kaverista. Eivät kauheasti uskalla makkariin mennä kun vauva on siellä nukkumassa. Toinen kissa aluksi oli päiviä peloissaan, mutta on jo tottunut. Toinen kissa taas muuttui ihan pehmoksi ja huomionkipeäksi eikä ole moksiskaan jos vauva huutaa. :)

Täytyy kyllä meidän tuoretta isukkia kehua, että hän on kyllä niin myyty ja jaksaa hoitaa vauvaa. Katsovat nytkin yhdessä telkkaria että sain tulla syömään. Iltaisin kanniskelee vauvaa jos on itkuinen ja muutenkin lepertelee vauvalle. :Heartred
Vähän tässä puhuttiin, että hankin kuparikierukan jos ei sitä ennen "vahinko" käy. Eli mennään vähä Tjottaillen sinne kierukkaan asti, kun miestä ei oikein houkutellut mitkään kumit/keskeytetty eikä se nyt katastrofi olisi jos toinenkin pieni tulisi. Muutoin kierukka saa olla ainakin vuoden ja katsotaan sitten perheenlisää uudestaan. Toki epäilen että mitään ihmettä nyt tapahtuisi, mutta kiva kuitenkin että mies on lämmennyt ajatukselle, että hän sen toisen oman lapsen vielä saisi kun kuulemma kahdesta on haaveillut (minulle se olisi neljäs ja viimeinen). Mutta se jää nähtäväksi suodaanko sellainen ihme vielä, kun ei se mikään itsestäänselvyyskään ole eikä suunniteltavissa oleva asia.

Maatuska83 ja tyttö 1kk 3 pvää
 
Tänään heräsin aamukuudelta "tässä on nyt jotain outoa" tunteeseen. Kellon tsekkaus ja positiivinen järkytys, kun ei oltukaan herätty kahden tunnin välein vaan nukuttu jopa kuusi tuntia yhtä kyytiä! :grinVähän poika jotakin ähisi sängyssään, mutta nukkui vielä vartin yli seitsemään, sitten söi ja nukkui vielä puoli yhteentoista asti! Kyllä oltiin miehen kanssa onnellisia. Täytyy koputtaa varmaan puuta, mutta ehkä ne yöt lähtisivät pikkuhiljaa paranemaan...

Kahtena päivänä vauveli on nyt valvonut tosi paljon päivällä, ja viimeyön lisäksi toissayö oli myös edellisiä hiukan parempi, joten pidetään peukkuja. Aiemmin ollaan nukuttu päivät ja valvottu yöt, mikä ei vanhempia oikein ilahduta :woot:
 
Onko muiden vauvoilla kovasti menohaluja?! Meiän nti 5vk ois kovasti menossa ja sit sitä ärsyttää ku ei pääsekää liikkeelle.. sohvalla koittaa kovasti jalkoja konttausasentoon ja joskus vahingossa pääseeki vähä ryömimää eteenpäin. Tyynyn päällä pötkötellessään on muutaman kerran kierähtäny alas ja sit on ollu iha ihmetystä ku "äske oli tuolla ja nyt oon täällä".
Äske koitettii leikkimatolla ryömiä,äiti laitto peukalot pienen jalkapohjia vasten ja pieni siitä itsensä ponnisti eteenpäin..
Vielä ku se pää pysyis koko ajan pystyssä(tää on jäkittäny niskaa iha syntymästä asti) ni varmana kohta lähtee liikkeelle..
 
Se olis uusi vuosi ja uudet haasteet,ihan kirjaimellisesti. Mies lähti tänä aamuna toiselle puolelle suomea töihin,ollaan lasten kans nyt viikot keskenään kotona. Varmaan tästä puolesta vuodesta tulee rankka ja takuulla kiireinen. Mutta ihan luottavaisin mielin olen ja toivon,että 6kk menee pian. Sitten mies tulee takaisin kotiin. Hirvee ikävä jo,mutta eipä tässä paljob ehdi ikävöimään,kun kädet täynnä töitä koko ajan.
 
Meillä kans kovasti olis tyttö menossa eteenpäin. Hän myöskin syntymästä asti kannatellut nuppiaan ihailtavasti. Muutaman liikkeen eteenpäin on päässytkin, nyttemmin tosin on usein käynyt niin, että kun on käden siirron vuoro niin humpsahtaa selälleen :) minä kyllä toivon että vielä hetkeksi unohtaisi tuon eteenpäin menon, en kaipaa vielä paikasta toiseen mönkivää tapausta :D
Tyttö 2kk 5pvää
 
Vimpa, ei vitsit että siulla on kyllä ihailtava tuo asenne! :)Osaisipa itse olla noin positiivinen ja aikaansaava. Sinä se hoidat suurperheen ja itse tulee valitettua työn määrää jo kahden lapsen kanssa.. :oops:
 
Muruliini83 sanoi:
Vimpa, ei vitsit että siulla on kyllä ihailtava tuo asenne! :)Osaisipa itse olla noin positiivinen ja aikaansaava. Sinä se hoidat suurperheen ja itse tulee valitettua työn määrää jo kahden lapsen kanssa.. :oops:
Click to expand...
Joo no se on melkein pakko pysyä positiivisella mielellä jos meinaa pitää tämän lauman aisoissa ja saada arjen sujumaan. On toki päiviä jolloin tuntuu,että tää kaikki on ihan perseestä ja on itse kiukkuinen. Sitten on lapsetkin huonolla tuulella,eli oma fiilis tarttuu lapsiinkin. Mutta pyrin ajattelemaan,että kaikesta selviää ja eihän tämä pikkulapsi aika kauan kestä. Tähän saakka on kaikki sujunut ihan hyvin. Vauva varmaan vaan aistii,että isi on pois kotoa,kun ollut vähän normaalia itkuisempi,ei oo sisällä ollessa oikein rauhoittunut muualle kun syliin. Mutta nyt nukahti ja lähdetään lasten kanssa ulkoilemaan :)
 
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
Pitikin hehkuttaa että pari yötä meni hyvin. Toissayönä nukahti klo 5 aamulla ja viime yö oli vähän katkonainen ja neiti oli itkuinen. Oisko ollu joskus kuuden aikaan kun lopulta luovutin ja mentiin kattomaan neidin kanssa telkkua. Nukkuikin siinä sylissä tunnin ja loppupäivä onkin ollut kitinää, vaunulenkin aikana nukahti hetkeksi ja osan matkasta huusi. Noh, näin myöhään iltapäivällä pitäisi väsähtää jos vanhat merkit pitää paikkansa. Kun vain jaksan sitkeästi yrittää päiväunille vaikka itellä jo pää ja silmät kipeät. Sitten on aina voittajafiilis kun saa vauvan nukahtamaan pidemmäksi aikaa tämmösinä päivinä. :)
 
Onkos teillä jotain kikkaa karstan poistoon?

Meillä oli eilen neuvolalääkäri ja siellä ilmeni että vauvan toinen lonkka naksuu. Tuskin tarkoittaa mitään mutta ensi viikolla tarkistuskäynti.

Tyttö 6 viikkoa (nimestä ei olla vieläkään päätetty)
 
Esikoiselta sain karstat pois hieromalla päänahkaan vauvaöljyä illalla, myssy päähän ja aamulla päänahan harjaus vauvaharjalla ja sen jälkeen kunnollinen huuhtelu.
 
kiki80, pistä vauvan päähän reilusti vauvaöljyä (tai ihan vaikka kookos- tai oliiviöljyä, jos ei muuta ole), anna vaikuttaa useampi tunti (pistä vaikka myssy päähän siksi aikaa ettei sotke) ja sitten kammalla rapsuttelet pehmenneen karstan pois. Toimii mulla ainakin, meillä on molempien päänahat olleet tosi karstaisia.
 
Voiko tommonen monta tuntia kestävä huutaminen vaikuttaa vauvaan jotenki ikävällä tavalla? Kokeeko se turvattomuutta tai jotain.. Ei siis tosiaa oo jätetty yksin huutamaa tai mitää.. mut ku se ei vaa rauhotu.. :( iha ku sillä olis isokin hätä.. ja mulla paska fiilis ku en vaa saa sitä rauhottumaa,et mitä mä teen väärin :(
 
nempsu87 sanoi:
Voiko tommonen monta tuntia kestävä huutaminen vaikuttaa vauvaan jotenki ikävällä tavalla? Kokeeko se turvattomuutta tai jotain.. Ei siis tosiaa oo jätetty yksin huutamaa tai mitää.. mut ku se ei vaa rauhotu.. :( iha ku sillä olis isokin hätä.. ja mulla paska fiilis ku en vaa saa sitä rauhottumaa,et mitä mä teen väärin :(
Click to expand...

Koliikissa tosiaan vauva itkee itkee ja itkee.. Silloin äidillä on tosi avuton olo kun mikään ei auta :/ vaikka vauvalla muuten olisi kaikki hyvin..
 
Siskon muksulla (nyt vuoden ikäinen) oli tosi paha koliikki ja siihen heti perään järkyttävä vierastaminen. Huusi joka ilta 3-7 tuntia ei nukkunut yöllä eikä päivällä puolta tuntia pidempään kerralla. Pahimmallaan yli vuorokauden valvoi muutaman minuutin torkuilla. Kuitenkin yöt alkoi sujua ja kokonaisia öitä nukkunut 4kk ikäisestä. Nyt sitten jo vierastaminenkin vähentynyt paljon. Eli siis ei ainakaan vielä ole hälle jäänyt mitään 'traumoja' tuosta huutamisesta :-) jaksamista vaan vaatii vanhemmilta.
 
Koliikista ei kuulemma pitäis jäädä mitään traumoja lapselle, vanhemmille sit taas saattaa jotai jäädä... Kokemusta on :grin Siinä toisen huutaessa ei oikein voi muuta tehdä kun laittaa korvatulpat korviin ja yrittää kestää. Tai lähtee ulos vaunulenkille jos jaksaa, meillä se rauhotti aina koliikki esikoisen. Voimia nempsu..
 
On ollut oikeasti jo ihan ikävä tätä palstaa ja teitä kaikkia, mutta en vaan ole saanut itsestäni irti, että olisin tullut kirjoittelemaan tai edes lukemaan teidän muiden kuulumisia. En oikein osaa edes sanoa mikä vaivaa. Väsymyksen piikkiin kai tämä lievä alakuloisuus ja paha mieli menee...?

Vauva on nyt reilu 7vk ja nukkuu onneksi yöt suhteellisen hyvin. Syö 2-4h välein ja nukkuu taas. Illat on hulinoitsija, mutta niin on usen muutkin vauvat. Kovasti esikoisen tyylinen unirytmissään, kun päivisin oikeastaan vaan torkkuu. Ainoastaan sylissä sitäkin. Keskimmäinen nukkui hyvin vaunuissa, mutta tämä jätkä (kuten esikoinen aikoinaan) herää miltei samantien.

Ei sylittely ja sylissä nukkuminen muuten vaivaisi, mutta eipä tässä juurikaan muuta ehdi tekemään... ristiäiset pidetään kotona ensi sunnuntaina ja koti muistuttaa enemmän kaatopaikkaa tällä hetkellä

Olen puhunut tästä aikaisemminkin täällä, mutta yksi suuri syy apeaan mieleen on varmaankin se, että oli jo etukäteen sovittu lapsiluvun olevan täynnä tämän kolmosen myötä. Nyt tuntuu todella surulliselta ja haikealta, että tämä olisi viimeinen. Tuntuu etten edes nauti tästä tarpeeksi, kun suru asian lopullisuudesta on koko ajan läsnä... kai se aika tässäkin auttaa, mutta nyt fiilikset nämä. Sinänsäkin harmittaa, kun itse vauva päiväkitinöineen kaikkineen on täydellinen ja osaan ottaa paljon rennommin kuin isompien kanssa aikoinaan!

Siinä tämän päivän rutinat olkaa hyvät
 
Charm, jos ei sinulla ikää ole paljon yli 40 eikä sterilisaatio tehtynä, niin aina on mahdollisuus yrittää vielä kerran. Elämästä ei koskaan tiedä, mitä vielä tulee eteen. Nauti hetki kerrallaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top