La marraskuu 2016

Ja yks tärkee juttu paineiden mittaamisessa on et pitää muistaa hengittää! Itellä meinaa välil unohtuu ku se mansetti alkaa puristaa käsivartta.. sit koitan hengitellä sillee vähä."voimakkaammin", siis iha kunnolla keskityn hengittämiseen,ja laitan vaikka silmät kiinni..
 
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
Osanottoni Muruliini :(

Nasupossu, onko teillä päin mahista saada mitään apuja kotiin / kuskaamisiin? Kimppakyytejä? Eskarin jälkeen joku iltapäiväkerho? Voiko mies pitää isyyslomaa? Kuulostaa kyl rankalta ja sit ku tilanne vaan jatkuu ja jatkuu, nii kyllähä siinä on todellinen vaara uupua. Erityisesti nyt, kun ootte saamassa erityislapsen. Hyvä että loma osui sopivasti tähän loppuraskauteen! Voimia sinne kaikkeen ja ihanaa lomaa <3

Mulla ihan fiilikset väsyneet ja fyysisesti kipee olo (se sisätutkimus). Henkisesti oon niin helpottunut ja itsevarmuus lisääntyi tänää aiva hirveästi! Synnytys tuntuu paljon paremmalta nyt, kun on saanut puhua ammattilaisen kanssa ja kysymykset on saaneet vastauksensa. Huh, tätä keveyttä :)

Joku mainitsi siitä listasta, että kysymyksen mukaan ja todellakin semmoinen oli mukana! Suosittelen itekki. En ite ainakaan tässä tilassa muista ollenkaan, että mitä kaikkee mielessä on pyöriny.. sainkin eilen myöhään koottua ajatuksia listaksi ja sit näinki aivan kamalia unia loppuyön ja aamulla tuntu et huhhei, ku muisteli niitä. Jännästi niihin heijastui tätä foorumia ja sit omia ajatuksia. Muistaakseni Katjusha oli muka kertonut mulle omasta synnytyspelostaan ja siitä, että kokee hakkeeksi luottaa ihmisiin ja sitä kautta niihin synnytyksen ammattilaisiin. Mä sit sitä asiaa kauheasti unessa käsittelin ja pyrin ymmärtämään Katjushaa. No, sit aamulla mietin, et taitaa itelläki olla alitajunnassa just noita luottamusongelmia.. tähän asiaan just polikäynnillä tulikin sit apuja, ku oli niin mahtavat ammattilaiset siellä :) luottamus kasvoi. Ja myös kiitollisuus ja luottamus niitä kohtaan, jotka olivat viime synnytyksessä.

Nyt nukkumaan, et jaksaa huomenna olla äiti <3 ajattelin koittaa panostaa siihen, että leikkisin esikoisen kanssa. Jotenki leikkiminen on tosi vastenmielistä ollu viime viikot ja nyt aattelin et haastan itteeni kyl ja etsin mahdollisimman hyvän asennon ja otan tytön kans aikaa yhdessä ja koitan pystyä keskittymään. Alkaa jo todella ottaa pannuun tää oma passiivisuus ja väsymys ja keskittymiskyvyn puute. Mut huomenna toisin ;) miten te muut? Maistuuko leikkiminen/läsnä oleminen?



Rv 36+4

Minä niin kärsin juurikin siitä, etten ole jaksanut lasten kanssa leikkiä ja ulkoilla vanhaan malliin enää pitkään aikaan :`(

Esikoisen eskariaika olisi loistavaa aikaa panostaa kuopuksen kanssa leikkeihin, kun sitä aikaa hänelle vielä irtoaisi, mutta liiankin usein menee vaan makoiluksi tai videoiden katseluksi. Ja sama usein toistuu iltapäivällä kun isompikin kotona.
Välillä jopa miehelle itken tätä tilannetta, kun on niin huono omatunto. Haluan antaa aikaa lapsille, mutta oma kunto on viime kuukaudet ollut todella huono ja se ottaa nyt kaikkien voimille.
Jotenkin vähän jännittää miten sitä kohta pärjää kolmen kanssa. Ja riittääkö aika tai jaksaminen sitten enää mihinkään...?
 
Miulla on tosi huono omatunto siitä kun en jaksa leikkiä tai touhuta tuon alle 2v taaperon kanssa :sad001 Alkuun oli pahoinvointia ja ihan mahoton väsymys, sit lähdin hoitovapaalta töihin, tämän jälkeen tuli nää kaikki vaivat ja kolotukset että en oo moneen kuukauteen kävelly kunnolla ni pojan perässä en pysy. Ois kiva antaa kaikki huomio pojalle nyt vielä ennen pikkusiskon syntymää, kohta joutuvat lapset jakamaan äidin huomion. Ei vaan jaksa/ pysty... Kunhan tää vauva syntyy ja mie pääsen taas liikkeelle niin täytyy muistaa antaa kahdenkeskistä aikaa myös esikoiselle, korvata tää raskausaika kun oon joutunu jäämään aina kotiin kun esim. isänsä kanssa ulkoilee, tai kun oon laittanu tabletilla lastenohjelman pyörimään ettei tarvii jaksaa muuta tehdä ja saan vaan istua että harjoitussupistukset helpottaisi... Ei pitäisi ajatella näitä, hyvä tuon pojan on olla, mutta olisi kiva olla enemmän läsnä äitinä..
 
Vähänkö on ikävä tunne kun ilmeisesti sieltä lauantaista asti ollu vti. Tänään kävin labrassa, mut en ehtiny saamaa tuloksia enkä lääkkeitä. Vessassa ei juoksuta, mut pissa on punertavaa ja eilisestä asti kirvelly tai lähinnä vihlonu pissaamisen jälkee tosi ikävästi. Tuntuu et se pahenee iltaa kohden ja nyt ei tuu edes uni sen takia. En tiiä pitäiskö vaan juoda enemmän, jos se jotenkii puhdistais vai pahentaako vaan kun pitää juosta koko yö vessassa.

Mulla ei yleinsä ikinä ole pissatulehdusta, mut ei kai tää muutakaan voi olla..? :(
 
Mua on yleensä vti:ssa auttanut juominen! Sen perusteella voisin suositella.

Kiitos myötätunnosta! Noi eskariaikataulut menee tasan noin tän nykyisen subjektiivisen päivähoidon rajaamisen vuoksi, eikä ne tosiaan jousta yhtään ja siis siksi, että mä olen kotona. Sen koomin ei siis ole mitään iltapäiväkerhoakaan tarjolla. Työn tai opiskelun vuoksi hoitoaikaa saa toki pidennettyä.
Mä oon miettinyt paljon sitä, että tyttö alkais pikkuveljen syntymän jälkeen tekemään nelipäiväistä viikkoa. Jäisi edes yhdeltä päivältä toi aikataulu pois. Mulle siis olis paljon helpompi pitää toi 6-vuotias kotona kuin herätä joka aamu herätyskelloon 7.15, värkkäillä aamupalat ja lähteä viemään ja 12 jälkeen hakemaan. Olen kyllä esimerkiksi appivanhemmille puhunut tästä, mutta heidän mielestään siinä ei tunnu olevan mitään ongelmaa ja kun itse ollaan lapset soittotunneille laitettu... Mun omat vanhemmat kyllä ymmärtää ja on huolissaan, mutta eivät asu samassa kaupungissa.
Ei sillä, että musta isovanhempien tehtäväkään olisi mikään autokuskina olo lapsenlapsille ja onhan niillä omat työt. Ja eihän se nyt niin pahalta kuulosta, että lapsi menee joka päivä eskariin 4 tunniksi ja saan ikäänkuin omaa aikaa, eikä maksa mitään. Mutta käytännössä se kyllä tarkoittaa kiirettä, aikaisia herätyksiä ja pukemisia ja riisumisia, stressiä ja nalkuttamista, tyyliin "kuinka monta kertaa oon jo käskenyt sua laittamaan ne sukkahousut, ollaan taas myöhässä"... Siihen rikkonaiset yöt vauvan kanssa ja imetys ja tietenkin myös esikoisesta täytyy huolehtia, vaikka 9-vuotias jo iso onkin, mutta onko läksyt tehty, bussikortti ladattu, lämpöiset vaatteet jne.
Ehkä kokeillaan tuota nelipäiväistä eskariviikkoa ja yhdestä harrastuksesta luopumista joulun jälkeen. Katsotaan helpottaako se tarpeeksi!
Onneksi nyt on loma! Koko yö meni valvoessa ja pyöriessä, joten tänään taidetaan pitää ihan kotipäivä. Tytöt onneksi on jo niin isoja, että keksivät vaikka mitä tekemistä yhdessä ja voin ottaa päiväunia. Aah, loma <3
 
Osanottoni Muruliini! :sad001:Heartred

Nasupossulle paljon voimia! Ja jos 4-päivän eskari on mahdollista niin ehdottomasti kannattaa kokeilla jos siitä olisi hiukan helpotusta. Ehdottomasti kannattaa ottaa vaan kaikki keinot kehiin, jotka voisivat helpottaa arkea. Lapset eivät siitä harrastuksesta luopumisesta niin paljoa kärsi jos ollenkaan, enempi kärsivät jos äiti sairastuu. Liian vahva ei pidä yrittää olla. Mulla oli esikoisen syntymän jälkeen synnytyksen jälkeinen masennus ja voin sanoa, ettei se johtunut mistään hormooneista vaan ihan yliyrittämisestä ja silkasta väsymyksestä. Omasta jaksamisesta on pidettävä huolta. Tsemppiä! :Heartred

Muakin harmittaa, kun esikoisen kanssa ei oikein mitään jaksa. Se on onneksi "jo" 7-v. ettei silleen varsinaista leikkiseuraa musta tahdo, mut kyllä sen huomaa, että se kaipaa jotain kahdenkeskeistä tekemistä mun kanssa enempi. Nyt se on mankunut mua lähtemään sen kanssa metsästämään pokemoneja, mut nyt on tän rempan takia päivät niin paljon järkkäilyä ja siivoilua, etten kertakaikkiaan vaan jaksa lähteä mihkään pitkälle pyörimään. Se kun siis on sellaista, et "tuolla kilometrin päässä ois se ja se pokemon ja nyt tonnepäin kilsa..." Ei paljoa auta ihan tossa lähitienoilla pyöriminen, kun sieltä kaikki pokemonit jo kerätty. Yritän kyllä päivän mittaan jutella ja kuunnella kun se selostaa juttujaan. On kova poika höpisemään niin aina ei ihan jaksas, mut yritän. Nyt sillä on ollut pari päivää jotain itkukohtauksia. Eilen itki ettei halua kuolla ja ei halua et minä kuolen tai kukaan muukaan läheinen. Tuntuu pahalta tollainen. Isoja juttuja 7-vuotiaalle käsitellä ja yritä siinä sitten parhaasi mukaan puhua lohduttavasti...

Miehen esiteini on nykyään kovin paljon omissa oloissaan tai kavereiden kanssa, ettei se sillä tavalla seuraa kaipaa, ainakaan juuri mun seuraa erityisemmin. Kyselen päivittäin koulukuulumiset ja muutenkin jotain höpötellään enempivähempi päivästä riippuen. Ennen tehtiin iltasin enemmän juttuja koko perheellä tai kun mun poika oli mennyt jo nukkumaan. Pelailtiin tai kateltiin jotain elokuvaa/sarjaa yhdessä. Nyt mä en oikein jaksa mitään ja mies ja poikansa sitten tekevät yhdessä jotain tai tekevät omiaan. Välillä oikein harmittaa, kun tuntuu, et nykyisin kaikki vaan nysväilevät omissa oloissaan. Toisaalta mä en nyt just jaksa asialle mitään oikein tehdä ja kaipaan iltasin vaan sitä omaa rauhaa. Noh, tää nyt on tätä vaihetta, eikä kauaa kestä. Innolla odotan miten pojat ottavat sitten pikkuveljensä vastaan. :)
 
Voimia Muruliini <3

Ja kiitti hoitsut neuvoista, jätän siis makuultaan mittaamiset ja yritän rauhassa mittailla istualteen.

Tuosta vti:stä. Mullahan oli se tässä vähän aikaa sitten, mutta oireettomana! Tuli ihan yllättäen tieto siitä.

Rv 36+4
 
Mulla supisteli eilen tosi kivuliaasti koko päivän sillain satunnaisesti ja maha ihan sekasin. Yöllä sain unta vasta joskus kolmen jälkeen kun ei yhtään nukuttanu ja vauva veti rallia jo ties kuinka monetta tuntia putkeen (mitä ei oo aijemmin tehny). Nyt aamulla vessassa kävin pissalla ja kun nousin niin oli yhtäkkiä housuissa märkä läntti :O tiedä nyt sitten että kusiko sitä vaan housuunsa vai menikö vedet!! Ei kyllä haissu ainakaan pissalle... :? Housuihin ei oo nyt tullu enempää mut vessassa vihlas ja lorahti jotain pönttöön toisella kertaa. Hirveetä vihlomista tuntunu pari kertaa ja muutama supistus.. ja nyt ollu seittemästä asti hereillä kun ei vaan nukuta :O voiko limatulppa olla täysin kirkasta? Yöllä ja nyt aamulla tullu paperiin ihan kirkasta "hyytelöä" pienet määrät...

Jeanney 38+5
 
Tällainen tieto netistä:
"Irrotessaan limatulppa voi olla väriltään kirkas, punertava, rusehtava tai veriviiruinen. Se voi olla yhä kiinteä limamöykky tai juoksevampaa limaa. Limatulppa irtoaa joko kokonaisena kertaklönttinä tai vähitellen muutaman päivän aikana."

Mullakin irtoillu jo, mutta saa nähdä milloin alkaa tapahtua. Oli kirkasta klönttiä. Eilen supisteli aika paljon, mutta ei mitään super kipeitä supistuksia..:/


rv 38+3
 
Muokattu viimeksi:
Täällä lorahti myös eilen jotain vaaleansameaa nestettä pönttöön nousuvaiheessa ja alkoi epäilyttää näinkö olisi ollut lapsivettä... Ei kuitenkaan näiden paperinpalasten ja siteiden kanssa asiaa tarkistaessa ole mitään uutta ilmaantunut. Vähän jo päivän jomotteluiden ja kipuiluiden jälkeen odottelin joko tänä yönä alkaisi tapahtua, mutta ei vielä. Aamulla taas oli hieman vaaleanpunertavaa limaa pyyhittäessä, liekö sitä limatulppaa sitten?

On kauhean rasittavaa tällainen ihmettely ja arvailu kun ensimmäistä tekee eikä mitään käsitystä mistään vielä ja nuo kuvauksetkin lapsivedestä ja limatulpista ovat niin sellaisia, että arvopa niistä kumpaa se on... :( jatkan side/paperikombinaatiolla tämän päivän, niin selviää ainakin josko sitä lapsivettä tulee tai ei.

Tänään meidän oli tarkoitus mennä tilanteen salliessa elokuviin miehen ja lapsen tulevan kummin kanssa, siellähän ne vedet tietysti menevät, jos jossain...

Jenskis 38+3
 
Kiitos teille :Heartred Elämän kiertokulku. Ihmisiä kuolee ja ihmisiä syntyy.

Mies teloi eilen nilkkansa ja jäikin nyt kotiin, niin helpottaa edes sen verran että hän voi pitää esikoiselle seuraa ja huh, ei tarvitse lykkiä noita vaunuja tuolla loskassa, kun käy koiran kanssa lenkillä. Taidanpa olla vielä niin noheva, että teen tänään joululaatikot pakastimeen paistamista vaille valmiiksi.

Voi että, kun on jännää nuo teidän jännäilyt :) Täällä jännätään teidän puolesta!

Rv 35+5
 
Muokattu viimeksi:
Voihan lorahdus, kyllähän noihin olis hyvä saada selvyys, että mitä ovat. Mä kävin äsken äitiyspolilla, katsottiin taas yleistilannetta ja vauvan kasvua. Nyt painoarvio 3074g ja menossa 36+6. Mulla kun ei oo tullu mitään lorahduksia eikä outoja vuotoja mitään sisätutkimusta ei edes tehty. Ei siis mtn hajua tilanteen kehittymisestä. Seuraava käynti 39+6, jos vielä yhtenä kappaleena ollaan :)
Eilen illalla saatoin ehkä tuntea ensimmäisen supistuksen, kun selkään sattui samaan aikaan kun mahakin kovettui. Sellainen menkkajomotus, ei kauan kestänyt. Mutta toki otin hajareisiasennon, että vauva painuis oikein päin ja peremmälle suuntaan, johon lähiviikkoina pitäisi osata.
 
Mullakin oli masennus esikoisen jälkeen ja kuulostaa niin tutulta tuo "yliyrittäminen". Johtui siis muustakin varmaan, mutta just se, kun yrittää olla niin täydellinen äiti, eikä anna itselleen armoa ja syyllistyy puolikuoliaaksi.. Ja ehkä just siksi nyt ei tee mieli hammasta purren vaan yrittää selvitä, vaan on alkanut kovasti mietityttää oma jaksaminen ikäänkuin valmiiksi.

Mulla on viikkoja lähestulkoon eniten meistä, jotka ei vielä ole synnyttäneet ja tämä on jo kolmas, mutta alkaa tuntua siltä, että kärvistelen varmaan vielä viimeisten joukossa :D
La-su yön supistelujen jälkeen ei ole ollut mitään merkkejä synnytyksestä.
Mulla on edelliset tosiaan syntyneet 42+3 (käynnistetty 42+2) ja 40+6.
Limatulppa irtosi molemmista vasta sairaalassa.
Nyt mulla tosiaan on seuraava kontrollikäynti maanantaina (40+1) ja täytyy siihen käynnistykseen varautua, jos painoa on tullut vähän.
Tänään 39+3
 
Muruliinille osanotto.
Niinhän se on, elämän kiertokulku. Joku lähtee, toinen tulee.

Marras16, meidänkin 7v ja 6v siinä "sivussa" ajoittain alkaneet puhua kuolemis juttuja. Ei halua että äiti kuolee ikinä tai hän itse jne. Kuuluu varmaan ikään mutta kuulostaa hurjalta ja surulliselta, että pieni miettii tuommoisia.

Verenpaineesta sen verran miekin kommentoin, että en tiiä onko mittareissakin eroja kuin myös mittaustilanteissa. Muutaman kerran oon kotona ite mitannu ja lukema ollu n. 120-130/70-80. Neuvolassa joka kerta 100-110/60-70. Istuen ja ensin huili.

Miten te pystytte istumaan nykyään? Onnohan mun pituudella eli lyhyydellä osuutta asiaan vai painaako tyyppi johonkin tai "vaan" maha. Alkanut tulla huono olo, tuskan hiki ja ahistus kun istuu. Ja vauva tönii. Ahistaakohan sitä tilanpuute.

Sauna, vadelmatee, banaani ja maito. Noilla oon nyt kaks yötä nukkunu suht rauhallisesti! :) Tiedä sit johtuuko noista eväistä vai sattumaa...

Jostain muuten luin, että täydenkuun aikaan menee paljon lapsivesiä ;)
 
On tää elo aika hidasta ;) heräsin 08.20 about hyvien yöunien jälkeen ja heti melkeen alko tulla iso uupelo päälle. Nyt on aamutoimet tehty ja 09.50 piti jo tulla päikkäreille. Päikkyjen jälkeen syyää lounas ja lupasin tytölle, et mennään pihalle ihmettelemään lunta.

Mä yritän nyt asennoitua tähän levon tarpeeseen mahdollisimman armollisesti taas ja miettiä myös, et täähäm voi olla vaan tankkausta synnytystä varten ;)! Tänää olis hyvä päivä synnyttää, ku on tytölle puhuttu lumesta ja veljen syntymästä samassa lauseessa ja mikäs sen hauskempaa olis ku lunastaa tuo "lupaus". :)

Ajoittuuko teillä väsymys aina tiettyyn aikaan päivästä? Mulla selkeesti alkanu nyt heti herättyä tulla se olo ennen lounasta. Aiemmin tuli vähä ennen lounasta ja lounaan jälkeen oli päästävä nukkumaan. Muistan tämän saman viime odotuksesta.

Rv 36+5
 
Joo, tosiaan tärkeää miettiä sitä omaa jaksamista. Täysin hyödytön sitä sitten on ja muille taakaksi jos itsensä sairastuttaa. Toki helppoa se ei ole ja se syyllistyminen ajaa tsemppaamaan helposti liikaa. Vaikeaa tää tasapainon löytäminen ja siinäkin oma stressinsä.

ellami, kiva sikäli kuulla, että muillakin samanikäisillä samanlaisia pohdintoja, eli varmaan jotain ikään kuuluvaa, vaikka ei todellakaan kivoja pähköilyjä ole.

Mulla oli tänään neuvolalääkäri. Kaikki perusjutut ok. Vauveli on ihan alhaalla, pään tunsi sormin alakautta ja kohdunkaula kuulemma kokonaan hävinnyt ja kohdunsuu pehmeä (ei sanonut mitään onko miten tiukasti kiinni). Eli sen puolesta siellä oltas valmiina jo. :nailbiting: Lääkäri kyllä toppuutteli, et voi se viihtyä pitkäänkin siellä lähtökuopissa, ettei tarkoita et nyt just ois välttämättä syntymässä. Mut silti mahdollistahan se on. Vähän alkoi taas jännittämään... Mies ois lähdössä kahen viikon päästä viikon työmatkalle ulkomaille. En ole jotenkin osannut koko työmatkaa jännätä, mut nyt alkoi tosissaan pelottamaan jos vauveli päättää syntyä just sillon, mä joudun yksin synnytykseen ja mies missaa poikansa syntymän.

Mä lähin aamulla ajelemaan neuvolaan ja ihmettelin, kun kaikki näytti niin sumuiselta. Sit jonkin tovin ajeltuani tajusin, etten ollut muistanut laittaa silmälaseja päähän! :eek: Tarviin siis laseja ainoastaan ajaessa ja telkkaria kattoessa ni ei ole automaattisesti päässä. Onneks olivat vieressä penkillä ni sain nopsaan päähän. Jopa kirkastui. :grin
 
Ai niin. Epäili muksun olevan kooltaan suunnilleen samaa luokkaa kuin esikoinenkin, joka oli syntyessään 3450g ja 51cm. Sanoi et usein toinen on hiukan isompi. Mut onhan tossa onneksi varaa hiukan isompi ollakin. Eli ei ainakaan lupaillut mitään jättiä.

Seuraava neuvola vasta 3 viikon päästä. Ei nyt hirveästi tunnu tihentyneen nää käynnit. No mitäpä siellä juosta. Soiteltava sitten jos jotain huolta llmenee.
 
Vinkvink, jos ei oo tekemistä niin netflixissä on ylellä pyörinyt sarja "hakekaa kätilö" ;)
Niin ihana sarja, mutta itse en ole sitä pystynyt esikoisen syntymän jälkeen katsomaan.. Siltikin minä myös suosittelen!!!
 
Takaisin
Top