La marraskuu 2016

[Vimpa]

Nunutin,meillä on kaukaloa käytetty vain autolla matkustaessa,eli kauppareissuilla. Meillä on ollut käytössä pelkkä kaukalo,ilman sitä telakkaa,jolla pystyy sit työntämään kaukaloa ja vauvaa vaikka kaupassa. Hyvin on pärjätty ja kaikki 4 käyttäneet samaa kaukaloa ja vielä on hyvässä kunnossa. Käytettynä saatiin minun tädiltä. Paljon kuljen jalan,meillä yksi auto,joten vaunuilla on paljon liikuttu paikasta toiseen.
Tosi monella on samansuuntaisia lapsuusmuistoja kuin itsellä,vanhempien ero,alkoholia,isäpuolia joiden kanssa ei tule toimeen ja jotka vaihtuivat usein. Sen pidempää sepustusta kirjoittamma,surullisen yleistä näyttää olevan. Samaa en omille lapsilleni halua ja tähän saakka mennyt todella hyvin,uskon vakaasti,että miehen kanssa ollaan onnellisesti yhdessä,kunnes kuolema erottaa. Oltu pian jo 13 vuotta :)

 

[Lakritsi]

Mä tässä lueskelin näitä perhe kokemuksia ja mietin että kuinkahan paljon näihin kokemuksiin vaikuttaa Suomen tilanne meidän lapsuusvuosien aikana ? Lama ym.. Ollaan ainakin osa näitä "lama-lapsia".

Siitähän on ollut ihan jotain tutkimusta että laman ajan lapsilla on täysin erilaiset ongelmat nykypäivänä ( luulen juuri että puhutaan lapsuus ajan vaikutuksista.. )


Sitten ihan aiheesta toiseen, päästiin eilen kotiin sairaalasta !! :D siellä tuli puheeksi kahvin juominen , kun tuli supistuksia aina aamupalan jälkeen.. Mulla on supistusherkkä kohtu ja siksi kätilön kanssa pohdimme että tee linja voisi olla hyvä. Nyt kuitenkin haluaisin kuulla kokemuksia , sillä tuo teen juominen ( musta tee on se mikä menee alas ) , kovettaa ihan selvästi vatsaa ja hidastaa sen toimintaa. Onko tämäkään hyvä??

Onko kellään kokemusta voiko kahvi vaikuttaa supistuksiin tai tee?

Lakritsi 30+4

 

[Laalaa82]

Sama tuli mieleen kuin sinulla Lakritsi, valtaosa teistä on sen ikäisiä, että ovat kärsineet laman ja suomen ahdingon alkuvuosien stressistä.
Itse olen "iloisen " 80-luvun lapsi.. Jos noin voi sanoa..varmasti ongelmia löytyy joka vuosikymmeneltä. Minulla on ns. ääripää kokemus vanhemmuudesta. Äitini omisti elämän lapsilleen. Sekään ei ole hyvä juttu. Hän varjeli meitä pettymyksiltä ja pehmensi kaikki elämän kolhut vielä aikuisiälläkin.
Tästä syystä minun elämäni järkyttyi todella kun tämä elämäni tukipilari siirtyi ajasta ikuisuuteen juuri ennen esikoisemme alkua.

Toki tämä ehdoton rakkaus ja turvallisuuden tunne on minua elämässäni auttanut paljonkin, mutta vastoinkäymisten kokeminen on ollut aina heikko kohtani. En ole oppinut selviytymään pettymyksistä ns. yksin. En ole lapsena saanut kokea, että pettymykset kuuluvat elämään ja niistä selviää yksinkin.

Tästä syystä koen ehdottoman tärkeänä, että omat lapseni saavat kokea luonnollisia pettymyksiä turvallisesti vanhempiensa tuella, mutta kokevansa selviytyvän niistä itsekseenkin.
Ja tämä tarkoittaa ihan konkreettisesti pettymysten sanoittamista "Nyt lelu meni rikki/et päässytkään liukumäkeen, se harmittaa, mutta se ei ole vaarallista ja se menee ohi".
Äitini jotenkin aina joko järjesti onnistumisen tai sitten pehmensi pettymyksen jollain muulla mukavalla asialla jolloin pettymys vain katosi pois.. No, kuten tiedätte, elämässä on pettymyksiä joita ei saa kadotettua..tämä on vaatinut erityistä ponnistelua. Monesti myös masennuksen oireyhtymät johtuvat juuri näistä, että ei osaa elämän pettymyksiä ja vastoinkäymisiä kohdata jolloin ahdistus kasvaa..

Rajat ovat rakkautta vaikka toisinaan on vanhemmalle helpompaa välttää lapsen itkut ja pettymyksen antamalla kaiken joko läpi tai vaihtamalla pettymykset uuteen iloon..
En tiedä kuulostaako hullulta, mutta näin omalla kohdallani..

30+5

 

[Voikukka9]

Laalaa, jostain syystä nousi kyyneleet silmiin kun luin viestisi. Ehkä siksi kun tuli jollain tapaa todella ihana kuva äidistäsi. Vaikka toki tiedostan, että tuossakin on juuri mainitsemasi huonot puolet.

Mulla on lähipiirissä aina ollut vain semmoisia ihmisiä, joille ei ole vanhempien suhteen tapahtunut mitään kovin negatiivistä. Jotenkin olen tämän takia ajatellut, että oma perhetaustani on aika poikkeuksellinen alkoholisti isästä ja lapsena menetetystä äidistä johtuen. Mutta näköjään tosi monilla samankaltaisia kokemuksia.. Tsemppiä rankoista asioista selviytyville <3

 

[Charm3]

Voi Huh, mikä viikonloppu takana :'(
Huomasin perjantaina selkeän muutoksen vauvan liikkeissä, tai oikeastaan tuntui loppuvan melkein tyystin. Päätin sitkeästi olla panikoimatta, mutta lauantaina kun homma jatkui samana oli pakko soittaa taysiin ja lähteä käyrille.
Hyvät sydänäänet löytyi heti ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta lääkärin ultratessa oli sitä mieltä, että vauva ei todellakaan liiku ja oli pakko siirtyä osastolle seurantaan.
Epäiltiin aluksi, että puuttuvan napasuonen vuoksi virtaukset eivät riitä, mutta virtaukset kuitenkin hyvät. Eilisiltaan asti ressailin ja itkeskelin osastolla, mutta nyt onneksi kotona! Viimeksi ultran tehnyt lääkäri oli sitä mieltä, että vauvan asento on viime torstain polikäynnin jälkeen täysin muuttunut ja suurin osa liikkeistä osuu selkäpuolelle. Liikkeitä näin itsekin ruudulta, mutta en tuntenut oikein mitään.
Tuntui toisaalta nololta olla siellä makaamassa turhaan, mutta ei vaan uskaltanut jäädä kotiin miettimään. Nytkin hiukan epävarma olo, kun liikkeet edelleen tuntuu hyvin heikosti.

Kuulostaa kamalalta, mutta odotan innolla että tämä raskaus loppuu, kun tuntuu että jatkuva huoli ja stressi seuraa koko ajan mukana ja oma henkinen jaksaminenkin alkaa olla lopussa. Osastollakin stressasin miten mies löytää aamulla esikolle ehjät ja puhtaat vaatteet eskariin, kuinka muistavat syödä ja miten siitä selviää jos vauva ei olekaan kunnossa...
Tuntuu, että pää hajoaa ja marraskuuhun on iäisyys...
Mies sai onneksi pitää vapaata töistä tämän päivän niin jospa sitä sais huilattua ja itkettyä täällä sängynpohjalla rauhassa tämän päivän. Jos huominen tuntuisi sitten vaikka hitusen kevyemmältä!

Kiitos taas teille kun sain tulla purkautumaan <3

Charm 33+4

 

[Toukkis30]

Voi Huh, mikä viikonloppu takana :'(
Huomasin perjantaina selkeän muutoksen vauvan liikkeissä, tai oikeastaan tuntui loppuvan melkein tyystin. Päätin sitkeästi olla panikoimatta, mutta lauantaina kun homma jatkui samana oli pakko soittaa taysiin ja lähteä käyrille.
Hyvät sydänäänet löytyi heti ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta lääkärin ultratessa oli sitä mieltä, että vauva ei todellakaan liiku ja oli pakko siirtyä osastolle seurantaan.
Epäiltiin aluksi, että puuttuvan napasuonen vuoksi virtaukset eivät riitä, mutta virtaukset kuitenkin hyvät. Eilisiltaan asti ressailin ja itkeskelin osastolla, mutta nyt onneksi kotona! Viimeksi ultran tehnyt lääkäri oli sitä mieltä, että vauvan asento on viime torstain polikäynnin jälkeen täysin muuttunut ja suurin osa liikkeistä osuu selkäpuolelle. Liikkeitä näin itsekin ruudulta, mutta en tuntenut oikein mitään.
Tuntui toisaalta nololta olla siellä makaamassa turhaan, mutta ei vaan uskaltanut jäädä kotiin miettimään. Nytkin hiukan epävarma olo, kun liikkeet edelleen tuntuu hyvin heikosti.

Kuulostaa kamalalta, mutta odotan innolla että tämä raskaus loppuu, kun tuntuu että jatkuva huoli ja stressi seuraa koko ajan mukana ja oma henkinen jaksaminenkin alkaa olla lopussa. Osastollakin stressasin miten mies löytää aamulla esikolle ehjät ja puhtaat vaatteet eskariin, kuinka muistavat syödä ja miten siitä selviää jos vauva ei olekaan kunnossa...
Tuntuu, että pää hajoaa ja marraskuuhun on iäisyys...
Mies sai onneksi pitää vapaata töistä tämän päivän niin jospa sitä sais huilattua ja itkettyä täällä sängynpohjalla rauhassa tämän päivän. Jos huominen tuntuisi sitten vaikka hitusen kevyemmältä!

Kiitos taas teille kun sain tulla purkautumaan <3

Charm 33+4

Mä koin ton saman sillon pari viikkoa sitten. Liikkeet lopahti ja odottelin sen illan juoden mehua ja tökkien vauvaa liikkeelle. Seuraava aamuna menin vasemmalle kyljelle makaamaan koska vauva ei selkeästi tykkää tuosta asennosta. Sain pari pientä liikettä ja sitten ei taas mitään.. Soitin äitipolille ja käskivät sinne. Ultrassa näkyi potkuja ja kovaa touhua sekä liikennöintiä jota mä vaan en tuntenut.. Makasin yön osastolla ja liikkeiden tunteminen alkoi palautua takas.. Ei kans keksitty muuta syytä kun vauvan sen hetkinen asento.. tää tyyppi nimittäin vaihtaa asentoa yhtenään.. Eli voin samaistua tuohon niin tyhjään tunteeseen..

Rv 32 + 6.

 

[Pilvisydän]

Poltteleeko jollain muulla alaselkää? Tosi inhottava tunne
Pilvisydän 34+5

 

[Browneyedgirl]

Kiitos paljon Jenskis, Kaisukkene, Maatuska83, Jeanney, Murmele ja Hopeasydän myötätunnostanne! Merkitsi kovasti lukea kommenttejanne ja sanojanne. Merkitsi itselle myös paljon uskaltaa kirjoittaa palanen tarinaani tänne. Joudun niin paljon elämään suojamuurien ja suojakuorien takana, koska suurin osa ihmisistä ei ikävä kyllä ymmärrä eikä osoita myötätuntoa, niin silloin voin jopa uudelleenhaavoittua pahemmin, kun en tulekaan ymmärretyksi tarinani kanssa. Todella monet ihmiset suhtautuu asioihin niin, että ihan kuin tapahtuneet olisi minun vikaani, ihan kuin se että en ole tekemisissä perheeni kanssa olisi minun vikaani ja jotenkin huono puoli minussa. Erityisesti juurikin mieheni puolen lähisukulaisten suhtautuminen asiaan on ottanut todella kipeää. Tekisi mieli huutaa ja raivota, ravistellakin, että etkö appiukko (kirosana) soikoon tajua, että miltä minusta on ylipäänsä tuntunut kasvaa tuollaisessa ilmapiirissä, saati sitten joutua katkaisemaan välit? Etkö tajua, että minulla on todella pahoja traumoja siitä, että en ole edes lapsenakaan tuntenut äitiäni äidiksi ja isääni isäksi? No, mutta kun ihmiset ei totisesti tajua, on vaan vedettävä suojakuoria eteen ja esitettävä, että kaikki on OK. Se on todella väsyttävää ja raastavaa, ja useimmiten se myös lisää häpeän taakkaa. Häpeää, joka juurrutettiin minuun pienenä lapsena, mutta todellisuudessa häpeä, jota pitää kantaa muiden kuin minun. On sanottu, että sitten kun uskaltaa alkaa kertoa tarinaansa mahdollisuuksien mukaan ihmisille ja uskaltaa avata itsensä sellaisena kuin on, häpeä alkaa helpottaa. Siksi on todella tärkeää saada tulla kuulluksi ja ymmärretyksi oman tarinansa kanssa sellaisissa tilanteissa, kun se on mahdollista. Itselleni vertaiset ja ammattilaiset sekä muutama ystävä ja puolisoni ovat näitä, mutta nyt uskalsin jälleen avata tarinaani myös teille. Se teki hyvää.

Olen myös vastavuoroisesti todella pahoillani kaikkien muiden teidän vaikeista tausoista, alkoholismin alla kasvamisesta ja kaikesta muustakin ikävästä. On kyllä pelottavan yleistä tämä alkoholismi lapsen arjessa. Surullista lukea, että meitä on niin monia, ja kenenkään tarina ei ole yhtään vähäpätöisempi kuin toisen tai minun. Jokainen lapsi ansaitsee turvallisen ja tasapainoisen lapsuuden, ja yksikin kärsinyt lapsi on liikaa.

Lakritsi: on totta, että lama on varmasti vaikuttanut meidän aikakautemme lasten turvattomuuteen ja erityisesti meidän aikakautemme isien alkoholinkäyttöön. Olen itsekin samaa mieltä.

 

[Browneyedgirl]

Lakritsi:

Aloitan erikseen keskustelun tuohon kahviin/kofeiiniin liittyen. On todellakin totta, että kahvin kofeiini pahentaa supistuksia. Itse en ole juonut enää yli kuukauteen kofeiinillisia tuotteita, koska heti sen jälkeen alkoi aina kivuliaat vatsanväännöt ja supistukset. Kahvi on pahinta ainakin minun supistuksilleni. Puhuinn asiasta ultraavan lääkärin kanssakin ja hän komppasi asiaa. Alkuraskaudessahan kahvin juontia kehotetaan vähentämään keskenmenoriskin vuoksi, samasta syystä. Olen kuitenkin kovin kahviaddikti ja saan erityisesti nyt tässä kapeassa elämäntilanteessani voimaa ja hyvää mieltä sekä valtavan määrän endorfiineja kahvin juonnista. Siksi sitä pitkään joinkin ja pahensin itse vaan tilannettani. Nyt olen yli kuukauden juonut kofeiinitonta kahvia, olen ostanut oman tummapaahtoisen ylihyvän Mokkamestareiden kahvini Punnitse ja Säästästä. Kahvi maistuu täysin samalle, maussa ei huomaa mitään eroa, mutta erona on se, että siinä ei ole kofeiinia. Olen aina ollut kofeiiniherkkä, ennen raskautta jo, ja kofeiini aiheuttaa minussa sydämentykytyksiä, hien puskemista pintaan, päänsärkyä, inhottavaa oloa, jopa aggressiivista oloa. Siksi kofeiiniton kahvi ja tee on minulle tärkeitä vaihtoehtoja.

Mietit Lakritsi, että tee aiheuttaa sinulle samankaltaisia supistuksenkaltaisia oireita. Olet varmasti asiassa ihan oikeassa, koska teessä on myös paljon kofeiinia, joskin vähemmän kuin kahvissa mutta silti paljon. Suosittelen siis kokeilemaan kofeiinittomia vaihtoehtoja, koska itsessään se kahvi tai tee ei supistuksia aiheuta, vaan nimenomaan se kofeiini siellä kahvissa tai teessä. Minäkin join nyt lauantaina taas pienen tauon jälkeen teetä puoli kupillista ja heti alkoi vatsakivut ja supistukset sekä tuli muut keholliset oireet. Me kun molemmat olemme supistusherkkäisiä, niin kofeiinia vähentämällä aivan varmasti uskoisin sinunkin oireiden helpottavan. :)

 

[Browneyedgirl]

Pilvisydän:

Minulla selän polttelu on aina ollut supistuksia selkään. Silloin ei ole kohtu ollut supistuneena mutta lääkäritkin ovat todenneet, että selän polttaminen on merkki supistuksista selkään. Supistukset voivat kohdistua joko kohtuun tai selkään. Itse olen huomannut, että selkä ei yhtäkkiä mene tuleen ja ala polttaa, jos taas edellisenä tai seuraavana päivänä sitä ei ole. Jos kyse siis on tällaisesta polttelusta, jota huomenna ei enää olekaan, niin silloin uskoisin kyseessä olevan supistuksia ja silloin suosittelen ottamaan Panadolia gramman sekä lepäämään paljon! :)

 

[Pilvisydän]

Pilvisydän:

Minulla selän polttelu on aina ollut supistuksia selkään. Silloin ei ole kohtu ollut supistuneena mutta lääkäritkin ovat todenneet, että selän polttaminen on merkki supistuksista selkään. Supistukset voivat kohdistua joko kohtuun tai selkään. Itse olen huomannut, että selkä ei yhtäkkiä mene tuleen ja ala polttaa, jos taas edellisenä tai seuraavana päivänä sitä ei ole. Jos kyse siis on tällaisesta polttelusta, jota huomenna ei enää olekaan, niin silloin uskoisin kyseessä olevan supistuksia ja silloin suosittelen ottamaan Panadolia gramman sekä lepäämään paljon! :)

Neljättä kun odotan niin en muista että kenestäkään muista olisi ollut tälläistä..täytyy seutata tilannetta :) kiitos kun vastasit :)

 

[Ellukkainen]

Hei mulla tuli tässä mieleeni, meillä ei ole autoa mutta saadaan auto lainaan synnytyksen lähestyessä. Emme ole hankkineet vielä turvakaukaloa, sillä olemme vähän ulapalla minkä verran panostamme kaukaloon. Missä muualla tarvitsemme kaukaloa kuin satunnaisilla kerroilla kun autolla matkustamme?

Meillä ei esikoisen aikaan ollut autoa. Kaukaloa ei tarvittu muulloin kuin vain silloin kun meillä oli lainassa jonkun auto tai mentiin jonkun kyydillä jonnekin. Me saatiin miehen siskolta kaukalo silloin aikoinaan niin ei tullut kaukalosta mitään kustannuksia itsellemme eikä tarvinut miettiä että millaisen kaukalon ostaisi. Ja kaukalo oli turvavyökiinnitteinen niin sen sai ainakin jokaiseen autoon kiinni ja oli helppo esim junassa kuljettaa mukana kun menin omille vanhemmilleni, kun ei ollut lisäksi mitään erillistä telakkaa.

 

[nempsu87]

Mulla kans isä oli alkoholisti mun lapsuusaikana,nykyään hän on ollu jo ainenki 15v kuivilla :) vanhemmat eros kun olin 2v. Joka toinen viikonloppu isin luona,jollei isi ollu kännissä.. vähä turhan usein isi soitti äitille torstaina et ei pystykää mua ottaa.. ja sit ku aloin siitä ite ymmärtää ku olin isompi ni tuntuha se pahalta,oma isi vaihtaa lapsensa mieluummin viinapulloon.. lopulta äiti sanos isille et jos meinaat vielä tytärtäs nähdä ni ois pare tehdä asialle jotain..ja sit meni korkki lopullisesti kiinni!

Äiti löys itelleen uuden miehen ku mä olin about 4-5v. Sain pikkuveikan kun olin 7v ja seuraavana vuonna sain isäpuolen kun äiti meni tän miehen kaa naimisiin. Sain myös toisen pikkuveikan kun olin 11v. Olin lohdutellut vanhempaa pikkuveikkaa sanoin"älä huoli,ei ne sua enää huomaa ku tuo vauva synty".. ehkä jotai omia patoumia purkautu tuohon lauseeseen vaikka en koe että olisin koskaan jäänyt huomiotta..

Mä oon ollu aina se kiltti tyttö.. ei oo äitin tarvinnu harmaista hiuksista mun takia kärsiä.. koulu suju iha ok,läksyt tuli aina tehtyä.. alkoholinkin kanssa olen ollut aina tosi varovainen,ekan kerran maistoin kotona, ollessani 17v..
Jotenki mä koen että oon jopa tän elämän aikana kärsiny siitä et oon ollu ehkä vähän liian kiltti.. oon myös aivan liian ujo ja vihaan ja pelkään uusia tilanteita,asioita ja ihmisiä..ja siks mun pitäis saaha tietää mahollisimman paljon etukäteen asioista..

Mun miehellä on myös samantapanen tausta,isän alkoholismi.. ja mies ei ole isänsä kanssa missään tekemisissä. Ne arvet on paljon pahemmat ja syvemmät ku mitä mulla.. sen verran on siis kummallakin oma kohtaista kokemusta että tiedetään et me ei todellakaan tahdota että meidän lapsi joutuu kokemaan samaa turvattomuutta! Onneks meidän perheessä alkoholi ei muutenkaa näyttele suurta osaa..

Just eilen puhuttiin et vaikkei mies olekaa isänsä kanssa tekemisissä eikä lapsi tule isänsä isää koskaan tuntemaan,meidän lapsi on siitä hyvässä asemassa että sillä tulee joka tapauksessa olemaan kaksi pappaa. Mun isi jonka kanssa ollaan nykyään hyvissä väleissä, ja mun isäpuoli. Kaksi rakastavaa pappaa :) ainut et en tiedä mikä on oma reaktio kun näen mun isin touhuavan meidän lapsen kanssa(oon kerran nähny ku isi leikki kahden vieraan lapsen kanssa ja mä meinasin kuristua siihen ns.mustasukkaisuuden aaltoon;miks noi lapset saa sitä mitä mä en saanu sillon lapsena..et mikä mussa oli vialla ku en kelvannu.. ja olin tollon kuitenkin jo täysikänen...)

 

[varpahat]

Poltteleeko jollain muulla alaselkää? Tosi inhottava tunne
Pilvisydän 34+5

Olin just tulossa kirjoittamaan samaa!!! Ihan samanlaiset tuntemukset kuin menkkojen aikaan, alaselkää pakottaa ihan hirveästi mutta vatsaan ei koske.

Ja liikkeustä.. Taaskaan en eilisillasta asti ole tuntenut liikkeitä mutta tässä aamulla muutama möyrähdys tuntui. Oletan etten taaskaan vaan tunne liikkeitä vaikka vauva möyrisikin kovasti.

Stressaavaa :/

Rv 32+2

 

[Hopeasydän]

Musta tuntuu että polttaa melkeen koko ajan selkää? En tiiä onko se sitten vaan lihasjumia, mutta menkkakivuille kyllä tuntuu... ja vatsaan ei kanssakaan tunnu.

32+0

 

[Tulitukka]

Mä tulen myös huonoista perhetaustoista. Olen kuusi vuotiaasta ollut isäni "huoltaja" ja 16 vanhana muuttanut pois kotoa. Sen jälkeen lähinnä vain joka päivä selviytynyt. Menneisyyteen liittyy myös perheväkivaltaa, masennusta ja hyväksikäyttöä. Mä olen ollut äärettömän tunnekylmä ihminen, joka elää lähinnä päivä kerrallaan selviytyen. Lapsena mua kehuttiin tasapainoiseksi ja vastuulliseksi, sekä omatoimiseksi. Mut ajettiin siihen kohtaloon, koska multa vaadittiin niitä asioita hengissä pysymiseen.

Viimeiset kuusi vuotta mä olen koittanut korjata itseäni. Puhunut traumoista, opetellut käyttäytymään "normaalisti". VIeläkään en osaa riidellä, mulla on monia tunnelukkoja. Yrittänyt mieltää tapoja normaaliksi ja opetellut mm. halaamaan ja koskemaan toiseen ihmiseen - sekä olemaan halattavana ja nauttimaan läheisyydestä. Yrittänyt löytää rohkeutta itkeä rakkaiden nähden, sekä puhumaan niistä huonoistakin asioista, jotka hautaan sisälle ihan liian helposti. Prosessi on vielä kesken, mutta koko ajan mennään parempaan suuntaan, kun tiedostan mitä pitää kehittää.

Silti mua mietityttää kovin, miten oma rankka lapsuus tulee vaikuttamaan siihen, millainen äiti mä olen lapselle. Meidän "perhe" on ollut niin hajalla, rikkonainen ja näyttänyt ulospäin vain kulisseja, että pelkään rakentavani tiedostamatta samankaltaisen tilan omaan perheeseen. Luomaan turhia paineita lapselle. Mä en koskaan halua tehdä sellaista lapsuutta mun lapselle, mikä mulla itselläni on ollut. Mutta silti myöskään tähän uuteen tilanteeseen mulla ei ole mitään tuttua ja turvallista toimintamallia. Olen kovasti jutellut miehen kanssa siitä, mitä perhe-elämä on - meillä on erilaiset käsitykset. Toinen tulee terveestä ja rakastavasta perheestä, joissa jotkut asiat on niin ventovieraita mulle. Mutta äitiys pelottaa, onneksi mulla on upea puoliso rinnalla, joka uskaltaa sanoa, jos toimin typerästi.

 

[Marras16]

Huh, tänne tullut niin paljon ikäviä lapsuudenkokemuksia, että olen aivan äimänkäkenä ja todella pahoillani kaikesta mitä niin monet teistä ovat joutuneet kokemaan. Oikein paljon myötätuntoa ja virtuaalihalaus kaikille kovia kokeneille!

Browneyedgirl kaikesta mitä olet joutunut kokemaan on todella hienoa, että saat asiaan apua ja tunnut olevan parantumisen tiellä. Surullista, että kohdallisesi on vielä kaiken lisäksi sattunut asiaa ymmärtämättömiä ihmisiä. Se ei ole sinun syysi vaan heidän oma häpeänsä. Onneksi sinulla on myös ymmärtäviä ja rakastettuja ihmisiä ympärilläsi.

 

[Laalaa82]

Browneyedgirl: Olet upea esimerkki siitä, että omaan elämään voi vaikuttaa itse parhaiten..eikä elämäämme säätele yksistään lähtökohdat..eikä ymmärtämättömät sukulaisetkaan. Oletko koskaan ajatellut, että voisit olla tukemassa vaikka nuoria joiden elämän lähtökohdat ovat olleet myös ankeat. Esimerkilläsi osoitat, että kaikesta voi myös selvitä. (Kuten valitettavan moni muukin täällä on kirjoittanut)

Itse näen kurjia elämäntilanteita työssäni aivan liikaa..ja etenkin sitä, miten päihdeongelmat/välinpitämättömyys/kyvyttömyys huolehtia itsestään, saatika lapsista jatkuu liian usein sukupolvesta toiseen. Kierre jatkuu kovin helposti, jos kukaan ei ota elämästään vastuuta ja uskalla todeta, että itse voi tehdä ainakin toisin. Joillekin pelastus on sijoitus pois kotoa, toisilta se vie uskon vähästäkin halusta selviytyä.

Ainiin, mitä omaan äitiini vielä tulee, hänen lapsuutensa oli todella kurja ja olikin 12 vuotiaana päättänyt, mikäli omia lapsia joskus saa, on hän vastakohta omasta äidistään. Ja niin hän olikin. ..mutta tosiaan niin hyvässä kuin "pahassakin".

 

[Ruth]

Täältä myös paljon myötätuntoa ja halauksia kaikille, jotka olette joutuneet kovia kokemaan

Asiasta kukkaruukkuun... Nukuin viime yönä todella huonosti ja nyt en saa oikein mitään aikaiseksi. Aamuyöstä nukuin muutaman tunnin pätkän ja näin ihan hassua unta. Unessa olin lähtenyt synnyttämään ja sektiolla syntyi tyttövauva (meille luvattu oikeasti kahteen kertaan jo poikaa) mitoiltaan 5,5 kg ja 70,6 cm Sitten siellä sairaalassa mukana oli vielä Janne Kataja (ei mitään hajua miksi) että sellasta. Saa nähä uskaltaako ens yönä mennä ollenkaan nukkumaan ku tollasta unia näkee...

 

[mom707]

Noista supisteluista ja tästä raskaudestani. Minulla on ollut menkkamaista polttelua selkäpuolella ja joskus ylävatsa kovettuu, muttei sen suurempia tuntemuksia vielä. Vaavi liikkuu paljon välillä, ihan säikäyttää joskus kun yhtäkkiä 'monottaa' siellä johonkin tiettyyn kohtaan Ensimmäisen lapsen kohdalla tunsin potkuja tosi vähän koska istukka oli edessä, nyt on ihan eri meno tuolla vatsassa :) Mutta se on ihan hyväkin. Ei stressaa kun tuntee ne liikkeet. Ensimmäitä odottaessa jouduinkin jo sairaalaan rv 33 joten nyt hyvä tilanne kun ei myrkytyksen oireita paljoa ole. Jännittää nyt tuleeko kokoaikainen lapsi ja onko synnytys alateitse vaiko sektio kuten ensimmäisen synnytys. Mutta tärkeintä että tulisi terve lapsi. Minulla on diabetes, ja sain aika raskauden alussa aloittaa insuliinin pistämisen iltaisin. Nyt eilisestä asti olen myös pistänyt aterioille koska verensokerit ovat nousseet paljon. Tähän asti ollut melko hyviä arvoja. No se on lapsen parhaaksi eikä kestä enää kauan onneksi.
Kyllä alkaa synnytys jännittämään. Ja uutta tulokasta odottaa jo kovasti että pääsisi hoitamaan, syliin ottamaan.

rv 34+0