La marraskuu 2016

Meillä hyvin hyvin varovainen tyttölupaus silloin rakenneultrassa, en ole uskaltanu siihen luottaa ja kaikki hommattu neutraalin värisenä :) ehtii sitä sitten niitä mekkoja tai traktoripaitoja ostella kun se aika koittaa :D toisaalta tosi kivaa ettei tiedä! On ihan yllätys :)
Nimi meillä on vasta vain tytölle mietittynä, pojalle on jotenkin vaikeampi keksiä!

Jeanney 33+0 (hui!)
 
Paljon voimia sinulle Moona78 ja samoin sinulle Lakritsi, kun aina ja edelleen tullut lisää ja huolta. Olette ajatuksissani kovasti! Erityisesti siksi, kun saman huolen kanssa täällä kotisohvan pohjalla taistelen ja eilenkin illalla jälleen mietin, olisiko aihetta lähteä päivystykseen, kun vatsa oli niin kipeä, supistuksia tuli jonkin verran ja selkää poltti. Kaikki tämä aiheutui siitä, että erehdyin kotimaan perunat muusia varten, laittamaan kalan uuniin ja aloittamaan pölyjen pyyhkimistä yhden hyllyn verran. Levolla ja lääkkeillä kuitenkin tilanne rauhoittui. Aina silti mietin, että pitäisikö ymmärtää helpommin lähteä päivystykseen kuin lähden. Siitä Moona78 hyvin myös tekstissään muistutti. Viimeksi keskiviikkona sanottiin ja oli kirjattu ultrassa Kantaankin, että helpolla tulee hakeutua päivystykseen. Silti aina vaan sinnittelen, osittain siksikin, että päivystyksessä ei ole mielestäni otettu aina tosissaan ja lisäksi olen joutunut rv 11 lähtien tottumaan näihin kipuihin ja supistuksiin. Näistä on tullut mulle aivan liian normaalia. Mietin usein mitä jos en tajua oikean hädän hetkellä hakeutua hoitoon vaan sinnittelen vaan.

Rv 29+2
 
Mäki oon miettiny sitä, että jos en osaakkaan lähteä/käydä näytillä kun mulla aika iso kynnys että lähen mihinkää, vaan yritän yleensä pärjätä kotona. Mullaki ollu supistuksia kauan ja niin normaaliksi asiaks tullu, että tavallaan oon turtunu siihen kipuun ja sen takii vähä mietityttää että en osaa reagoida oikein ku sit lääkärillä ollu yleensä kuitenki suht ok tilanne. Sit makuultaan en osaa tuntee sitä supistusta samalla tavalla enkä mä osaa laskee et kuinka usein niitä tulee tai kauanko kestää ku tuntuu et maha on pinkee vähä välii ja nyt pari päivää esim ollu alaselkä menkkakipumaisesti kipee. Sit ajattelen usein vaan et no kai tää kuuluu asiaan et ei kai mulla asiat nii huonosti oo...? :oops:

Rv 30+4
 
Kyllähän sitä saa kuiten vähän varovainen olla. Jos ei supistusten vuoksi oltais ajauduttu polille - olis jäänyt diagnosoimatta tuo ylenmääräinen lapsivesi. Meillä oli eilen perhevalmennus ja mentiin kätilön juttusille sen jälkeen vielä. Kerroin meijän tilanteesta ja hän komppas mua, että hiilarit syyniin ja jos menis lapsivedet, niin kontilleen peppu ylhäällä ja lanssilla sairaalaan (napanuora voi luiskahtaa ulos).. Että näin "rennoissa" tunnelmissa sitten tulevat viikot :) meillä on maanantaina neuvola ja varmaan pian tulee sitten seuraava. Kasvukontrolli UÄ 3.10. Polin lääkäri ei antanu yhtään mitään ohjeita, siellä oltiin vaan ihan lukossa, kun sokerit on hyvät ja silti tämmöinen Radi-liitänteinen vaiva.
Kävin kokeilemassa vesijuoksua. oli tavallaan ihan mukavaa, mutta tylsää samoja mummoja mennen tullen kattella puoli tuntia, kun on tottunut ulkona lenkkeilemään ja edes maisemat vähän vaihtuu. Suurin shokki tuli altaasta noustessa, kun tuota massaa on (tuntui että 10 kg paino harteilla).
Työasioista, sain kuulla että sijainen on palkattu ja hän on tuttu ja hyvä tyyppi. Luulis että kaikki menee tosi hyvin siltä osin. Hän aloittaa maanantaina :)
Katjusha rv 31+1
 
Täälläkin taas ollut tapahtumarikas vuorokausi :(
Vuorokausi sitten tuli taas verta loraus. Sitten 40 kilsan päähän synnärille ultraan ja käyrille. Varuiksi verikokeita taas ja ravinnotta oloa. Siitä sitten osastolle lepäämään. Illalla ottivat uutta käyrää, johon piirtyikin sitten supistuksia.. seurasivat ja päättivät sitten että aloitetaan supistusten estolääkitys. Niin ja päättivät että siirretään minut vajaan parinsadan kilometrin päähän yliopistolliseen sairaalaan koska viikkoja vasta sen verran että meidän on parempi olla siellä jos synnytys käynnistyisi. Yöllä sitten siirsivät ja nukkumaan pääsin joskus kolmen jälkeen..

verentulo taas lakannut samoin kuin supistukset. Tilanne siis rauhallinen tällä hetkellä, seurantaa.

Auringonkukka rv 30+6
 
Voi auringonkukka, paljon voimia! Toivottavasti sinunkin vauva malttaa vielä mahassa kasvaa. Ja tilanne paranisi sen verran ettei loppu raskausaikaa tarvisi sairaalassa viettää.
 
Hei osaako joku auttaa kelan jutuissa: eli kun työnantajani maksaa mulle 3kk (perus)palkan ja kelalta tulee erotus. Niin pitääkö mulla olla normaali verokortti töihin ja sitten lisäksi kelalle sos.etuus verokortti?
 
Nunutin sanoi:
Hei osaako joku auttaa kelan jutuissa: eli kun työnantajani maksaa mulle 3kk (perus)palkan ja kelalta tulee erotus. Niin pitääkö mulla olla normaali verokortti töihin ja sitten lisäksi kelalle sos.etuus verokortti?
Click to expand...

Juu, työnantaja tarvii kortin joka on juuri palkkatuloille laskettu ja kelalle omansa. Yksi ja sama kortti ei käy molempiin, eikä niitä voi käyttää ristiinkään toistensa kanssa.
 
pianma sanoi:
Juu, työnantaja tarvii kortin joka on juuri palkkatuloille laskettu ja kelalle omansa. Yksi ja sama kortti ei käy molempiin, eikä niitä voi käyttää ristiinkään toistensa kanssa.
Click to expand...

Siis mitä? Pitääkö Kelalle oikeasti toimittaa oma verokortti? Tuota en kyllä ollut tajunnut... :confused: Kiitti.
 
Meinaatteko, että sen 3 kk:n palkan ajalta saisi vielä jotain muuta tukea? Ymmärsin, että työnantaja saa äitiysrahat tukena Kelalta. Uudet verokortit (2017) eikös ne tuu voimaan helmikuussa? Siihen pitäis varmaan huomioida nuo vanhempainrahat (ei lähellekään palkan tasolla).
Mä oon niin kuutamolla näistä.
 
Mä saan palkkani lisäksi Kelalta etuutta, koska mun tulot on vuonna 2014 (silloisten keikkatöiden vuoksi) ollut suuremmat kun ne on tänä vuonna... Kelahan siis maksaa työnantajalle vain sen palkkaani vastaavan summan, loput tulee mulle...

Muoks. ...ja nyt kun luen Kelan päätöskirjeen, niin kyllähän ne sanoo ennakonpidättävänsä palkkani veroprosentin mukaisesti... eli ei tartte toimitella mitään... :happy:
 
Hirmuisesti tsemppiä, voimia ja sympatiaa kaikille joilla huolia :Heartred

Minäki oon niin pihalla noista verohommista. Ja siis oon tässä äitiysloman jälkeisellä hoitovapaalla ja silti oon pihalla, vaikka pitäis olla kyllä tuoreessa muistissa :grin

Mitä tulee noihin itkuherkkyysasioihin, niin minusta tuli esikoisen syntymän jälkeen ihan superherkkä. Telkkarin katsominen on jäänyt lähes kokonaan, koska ei ihan jatkuvasti jaksa itkeäkään. Uutiset on ihan liikaa, etenkin jos vähääkään sivutaan esim. Syyrian lapsia. Iltasanomat ja iltalehti on ehdottomassa pannassa. Nyt raskausaikana kaikki vielä korostuu. Minua itkettää sekin, kun kerron äidilleni mitä esikoinen on tehnyt tai oppinut uutta :wideyed: Erilaiset äidit kyllä tulee katsottua ja itkettyä joka kerta. Esikoinenkaan ei ole oppinut katsomaan telkkaria, kun se niin harvoin on päällä :grin

Ja 30+0 :Heartred
 
Supistusten estolääkitys edelleen päällä...ei meinaa ottaa näköjään vieläkään loppuakseen. Eli ei toivoakaan kotiinpääsystä ainakaan pariin päivään.
Tänään alotettiin kortisooni vauvan keuhkojen turvaksi. Itekin olen n.60km päässä kotoa, ja sanottiin, että jos ei mun tilanne ota rauhottuakseen ja pahenee vaan, niin on pakko siirtää Helsinkiin.
Alle 32vk synnytetään kuulemma siellä.
Ja se, mitä sanottiin myös, että tämä on kuulemma todella yleistä näillä viikoilla...??
Eivät osaa sanoa miksi, mutta välillä tulee ihan ryysiskin sairaalaan meidän viikkosia.
Jotain vain tapahtuu...??
Mutta yleensä tilanne saadaan pysäytettyä ajoissa ja moni porskuttaa vielä lasketun ajan ylikin. Mutta jotkut taas syntyvät aikasemmin, vaikka he kuinka yrittävät kaikkensa. Ja sille ei vaan voi mitään...
Joskus luonto on vaan eri mieltä.
Mutta onneksi lääketiede on kehittyny ihan huimasti ja mahdollisuudet vauvankin selviämiselle on todella hyvät.
Mut oikeesti, jos mietit, että pitäisköhän mun soittaa ja kysyy, vai eikö pitäiskö, ni oikeesti kannattaa...et menetä siinä mitään. ❤
Ennemmin herkästi, kuin liian myöhään.
Aina on parempi tarkistaa, jos on tarvis.
Tai ainakin näin mulle täällä hoitajat neuvoo ja kertoo.
Mutta näillä mennään täällä tänään.
Ja aika näyttää...
Teen kyllä niin parhaani.
Enkä enempään vaan pysty...
Ja zemppistä muillekin! ❤
 
Täältäki toivotan paljon voimia ja rauhaa kaikille, jotka elää pelon, kivun ja epätietoisuuden kanssa. <3
 
Antibioottikuurin seurauksena mulle taisi puhjeta hiiva, kutittaa aivan kamalasti. Maitohappobakteereja syön mutta ei niistä taida olla hyötyä. Hävettää jo valmiiksi lähteä apteekkiin kyselemään neuvoja. Onko joku oikeasti kokeillut luonnollisempia konsteja hiivaan? Esimerkiksi jogurttia. Onko tullut helpotusta? Mulla kutinaa on tällä hetkellä vain ulkosynnyttimissä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top