Uusperheellinen tai muutkin, jos tiedätte, niin mistäköhän noita tens-laitteita saisi? Olen ymmärtänyt, että jotkut vuokraa sellaisen synnytykseen, eikä siis tarvitse ostaa omaa... Mutta mistä vois etsiä ja millaisia hintoja on? Mä oon tosi kipuherkkä nyhverö, joten en edes kuvittele pärjääväni ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, varsinkaan jos synnytys on yhtä pitkä kuin edelliset (16h ja 18h) ja jossain vaiheessa tulee eteen se hetki, kun on pakko saada vähän levättyä ja kerättyä voimia ponnistusvaihetta varten... mutta mulla on ollu mielessä myös toisen synnytyksen jälkeiset, todella kipeät jälkisupistukset. Ekassa niitä ei onneksi ollutkaan, mutta toisen jälkeen, varsinkin imettäessä oli todella kipeää ja panadol ei tehonnut millään tavalla. Jotenkin on tullut mieleen, että siinä kohtaa voisi olla siitä tens-laitteesta hyötyä. Tosin nyt en edes tiedä onko vauva mun kanssa ensimmäisiä päiviä ollenkaan ja näin ollen voi olla, että imetystäkään ei ole ja joudun vain pumppailemaan. Silti noita jälkisupistuksia voi toki olla. Mutta tosiaan melko usein down-vauvat viedään kai suoraan teholle synnytyksestä, kun eivät oikein lähde hengittämään itse ja voivat olla velttoja ja voimattomia muutenkin, että imetys ei edes onnistu, vaan ravinto menee nenä-maha-letkulla. Yritän toki semmoisessakin tilanteessa pumppailemalla saada maidontuotannon käyntiin ja pitää sitä yllä, jotta imetys vois onnistua sitten, kun vauva virkistyy. Mutta toisaalta yritän olla luomatta itselleni paineita tuostakaan asiasta. Moni asia riippuu omasta jaksamisesta,, niin henkisestä kuin fyysisestäkin ja vaikka tiedän jo nyt downista, niin epäilen, että syntymän jälkeen asia vasta oikeasti konkretisoituu ja voi olla, että romahdan, varsinkin jos vauva viedään pois... Lähinnä yritän valmistautua siihen, että olen avoin kaikelle, mitä vastaan tulee ja otan asiat kerrallaan vastaan. Siksi en varmaankaan tee mitään kovin suuria suunnitelmiakaan minkään varalle.
Ekaa odottaessa luin aivan älyttömän määrän kirjoja ja oppaita ja esimerkiksi petyin tosi pahasti itseeni synnytyksessä, kun en kestänytkään sitä kipua ilman epiduraalia, enkä osannut rentoutua ja muutenkin olin paljon heikompi kuin olin etukäteen luullut. Ja sen jälkeenkin kaikki meni jotenkin ihan eri tavalla kuin olin kuvitellut. En kiintynyt heti vauvaan, imetys sattui aivan kamalasti ja kesti kauan ennenkuin maito nousi, vaikka vauva oli rinnalla koko ajan. En pystynyt istumaan 6 viikkoon repeämien vuoksi, jotka vielä oikein hautoivat heinäkuun helteessä ja lämpö oli ahdistavaa myösuvastasyntyneen kanssa muutenkin. Vauva ei oikein nukkunut koskaan, paitsi silloin kun sai olla liikkeessä olevan äidin tai isän sylissä, mutta perhepeti tai kantoliina eivät tuoneet helpotusta. Ja muutenkin hermostuin kaikesta ja olin aina väsynyt ja itkuinen ja sairastuinkin sitten siihen masennukseen, jossa suurin juttu oli juuri se, että mä olen maailman paskin synnyttäjä ja imettäjä ja äiti ja mun lapsi inhoaa mua ja vaikka mitä. Kunpa olisin vain antanut itselleni enemmän armoa! Se on se syy miksi myös kirjoitan tuosta kokemuksesta tähän. Haluaisin, varsinkin esikoista odottavia muistuttaa siitä, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja äitinä oppii koko ajan. Mä en osannut yhtään nauttia vauva-ajasta, kun syyllistyin vaan kaikesta ja pelkäsin ja stressasin aina. Luulin, että mun pitää olla heti valmis ja vahva ja vieläpä joka osa-alueella. Jos teissä on suorittajaluonnetta, niin toivottavasti osaatte kuitenkin antaa itsellenne armoa! <3