La Helmikuu 2016

Tänää ollu toiminnantäyteinen päivä joten saanu ajatuksia pois siitä ettei synnytys vaan ala. Tänää taas on toivoa että jaksaa muutaman päivän odotella ennen ku hermoja alkaa kiristää. Yritän vaan tehä koko ajan jotain ni ei tuu pahemmin ajateltua ja se toimii! :)
 
Mua alako yhtäkkiä hirviästi pelottahan synnytys!! Tuli oikeen itku ku jännittää ja pelottaa niin paljon.
 
Ootko miten paljon lukenut synnytyksestä? Tai käynyt läpi mielessäsi mitä siinä tapahtuu? Mua helpottaa, kun on edes joku käsitys siitä mihin on ryhtymässä. Ja onhan se toki luonnollista, että tuntematon pelottaa. Mutta ei kannata liikaa hermoilla ja antaa pelolle valtaa. Maailman luonnollisin asia on tapahtumassa, ja sua auttaa ihmiset, jotka tekee sitä ammatikseen. Sekin voi toki jo auttaa, kun sanoo ääneen että pelottaa. Tsemppiä!
 
Oikeestaan oon vaan lukenu vauvan hoidosta kaikkee. Mut oon aina pelänny synnyttämistä ja oon kuullu kauhukertomuksia paljon.. aikasemmin raskauden aikana en oo pelänny koko asiaa yhtään vaikka on puhuttu ja mietitty sitä. Nyt vaan iski pakokauhu ku tajuaa että sen aika lähenee koko aika :o kipua pelkään kaikista eniten. Ja jos repee tyyliin niskaan asti ni ei oo kivaa :(
 
Oikeestaan oon vaan lukenu vauvan hoidosta kaikkee. Mut oon aina pelänny synnyttämistä ja oon kuullu kauhukertomuksia paljon.. aikasemmin raskauden aikana en oo pelänny koko asiaa yhtään vaikka on puhuttu ja mietitty sitä. Nyt vaan iski pakokauhu ku tajuaa että sen aika lähenee koko aika :eek: kipua pelkään kaikista eniten. Ja jos repee tyyliin niskaan asti ni ei oo kivaa :(

Voisitkohan vielä saada neuvolasi kautta ajan oman synnärisi pelkopolille? Itseäni Pelkopolilla käyminen auttoi ja rauhoitti TODELLA paljon.
 
Voisitkohan vielä saada neuvolasi kautta ajan oman synnärisi pelkopolille? Itseäni Pelkopolilla käyminen auttoi ja rauhoitti TODELLA paljon.

Ei huono idea ollenkaan! Itteasiassa voisin kysyä tuota huomena lääkäriltä ku meen äitipolilla käymään.
 
Loistavaa marinellahi83! Toivotaan, että siellä otetaan asia yhtä vakavasti kuin meidän neuvolassa ja polilla!

Alunperin neuvolaterkkarini ehdotti pelkopolia, kun hänen kysyessään "mitä ajattelet synnytyksestä?", vastaukseni oli että mielelläni skippaisin koko toimituksen enkä halua sitä edes ajatella. Alkuun ajatus pelkopolista tuntui ihan hassulta, kun enhän mä nyt edes oikeastaan mitenkään PELÄNNYT, en vain ollut innoissani ajatuksesta. Venyttelinkin koko polille meno päätöstä varmaan kuukauden. Päätin kuitenkin ottaa tarjotun avun vastaan ja vasta pelkopolilla ymmärsin kuinka peloissani koko synnyttämisasiasta olin, kun jouduin oikeasti kohtaamaan pelkoni. Kävin siellä pariin kertaan juttelemassa kätilön kanssa ja hän kirjoitti molemmilla kerroilla muistiinpanoja ajatuksistani. Näin ollen, kun synnytyksen aika tulee, on synnärillä jo paljon tietoa minusta, peloistani ja jännityksen aiheistani. Tämä kaikki rauhoitti tosi paljon! Tsemppiä sulle!
 
Minulla siis kävi juuri tuo, että pääkaupunkiseudun sairaalat olivat täynnä, ja piti lähteä Hyvinkäälle synnyttämään. Hyvinkäältä on pelkkää positiivista sanottavaa, henkilökunta on ollut todella mahtavaa ja osaavaa. Olen aika varma, että minä sain paremman synnytyskokemuksen Hyvinkäällä, kuin mitä nuo pääkaupunkiseudun isot sairaalat olisivat pystyneet tarjoamaan.
 
Minulla siis kävi juuri tuo, että pääkaupunkiseudun sairaalat olivat täynnä, ja piti lähteä Hyvinkäälle synnyttämään. Hyvinkäältä on pelkkää positiivista sanottavaa, henkilökunta on ollut todella mahtavaa ja osaavaa. Olen aika varma, että minä sain paremman synnytyskokemuksen Hyvinkäällä, kuin mitä nuo pääkaupunkiseudun isot sairaalat olisivat pystyneet tarjoamaan.

Pienemmissä sairaaloissa on kyllä ne omat hyvät puolensa! :happy: Mä niin toivon, että saan itse synnyttää juuri niin kuin olen toivonutkin; tuossa muutaman kilsan päässä olevassa loistavassa, vähän pienemmässä sairaalassa. Täytyy varmaan murtautua sisään, jos siellä H-hetken aikaan on sulku päällä!:grin
 
Onko kukaan muuten tehny sitä välilihan venytystä/hierontaa? Mie tänään havahduin sitä tekemään, kun pelkään et jos tämän vauvan pää on isompi kuin siskollaan (33 cm), et tulee repeämiä tai pitää leikata eppari. Tytön kohdalla en revennyt eikä epparia tarvinnut leikata vaikka se oli kyllä lähellä sydänäänten laskun takia kun pää ei meinannut syntyä.. Tuo epparin leikkaaminen /repeäminen pelottaa melkein eniten koko synnytyksessä..
 
Mulle suositeltiin Ceridal Lipolotion -öljyä, jota ostinkin jo hyvissä ajoin. Nyt oon jo monta päivää ihmetellyt, että miten se voi olla niin vaikeeta käyttää sitä... En siis oman laiskuuteni takia oo saanut aikaiseksi laittaa sitä kertaakaan... :oops: Tiedä häntä, onko siitä mitään hyötyä jos nyt aloittaa (rv 38+2). Ja lisäksi tässä on mahdollista, että suunnitellulla sektiolla mennään vauvan perätilan vuoksi.:wideyed:
 
Hei Papuska, sulla on siis mahdollisesti myös sektio perätilan takia? Missäs vaiheessa päätätte, miten meinaat synnyttää? Mulla tosiaan nyt rv 38+5 ja huomenna aamulla olis vauvan tarkoitus nähdä päivänvalo sektiolla, hui :rolleyes: Tää on jotenkin ihan epätodellista, että huomenna meistä sitten vihdoin tulee perhe :Heartred
 
Hei Papuska, sulla on siis mahdollisesti myös sektio perätilan takia? Missäs vaiheessa päätätte, miten meinaat synnyttää? Mulla tosiaan nyt rv 38+5 ja huomenna aamulla olis vauvan tarkoitus nähdä päivänvalo sektiolla, hui :rolleyes: Tää on jotenkin ihan epätodellista, että huomenna meistä sitten vihdoin tulee perhe :Heartred

Oih! Teillä on h-hetki ihan lähellä! :joyful:

Meillä on nyt perjantaina polikäynti, jossa tehdään suunnitelma. Oon käynyt magneetissa, mutta siellä saadut pari lantion mittaa oli marginaalien raja-arvoilla. Mun ajatus siis perätilaisen alatiesynnytyksestä muuttui hieman epävarmemmaksi. Nyt uusinpana muutoksena on, että mun mielestä vauva eilen aamulla heitteli jotain aivan kummallisia kuperkeikkoja ja nyt tyyppi tuntuu olevan vatsassa poikittain!! Ennen Papu on istuskellut selkä vasempaa kylkeä vasten ja nyt pää tuntuisi olevan oikeaa kylkeä vasten ja selkä ylöspäin. Mutta ota tästä nyt selvää! o_O Ehkä tässä on vielä mahdollista ihan normaaliin synnytykseen. Perjantaina selviää paljon, ja hyvä niin. :happy:

Paljon tsemppiä teille huomiselle! :Heartred
 
Viime päivinä on ollu vähän enemmän paineen tunnetta ja välillä supistanutkin napakammin. Huomenna olis 38 täynnä. Juuri sain laitettua tulokkaalle vaatteita kaappiin odottamaan. Mies lähtee huomenna 3 vrk:n reissuun, toivottavasti ei sinä aikana ala syntymään tai sit alkais synnytys jo tänään, ni sit ei miehen tarvis lähtee reissuun lainkaan. :)
 
Kiitti Papuska, tsemppejä tarvitaankin, kun jännitys ja pelko on aikamoisia! :Heartred

Meidän pallero on tosiaan selvästi selkä vasenta kylkeä vasten ja hän puskee kovasti päällään tosta ylävattalta :p Toinen jalka hänellä sojottaa ylös ja toinen on koukussa. Potkuja tulee siis alavattalle ja ylävattalle o_O En ite uskaltanut lähteä alakautta koittamaan, kun oon ensisynnyttäjä ja pelkään vauvan puolesta. Neuvolassakin terveydenhoitaja suositteli meille sektiota! Oon tyytyväinen tähän valintaan, vaikka olis ollu ihan kiva kokea se alatiesynnytys. Ehkä vielä joskus saan senkin kokea, jos meille lisää palleroisia suodaan :rolleyes:
 
Kiitti Papuska, tsemppejä tarvitaankin, kun jännitys ja pelko on aikamoisia! :Heartred

Meidän pallero on tosiaan selvästi selkä vasenta kylkeä vasten ja hän puskee kovasti päällään tosta ylävattalta :p Toinen jalka hänellä sojottaa ylös ja toinen on koukussa. Potkuja tulee siis alavattalle ja ylävattalle o_O En ite uskaltanut lähteä alakautta koittamaan, kun oon ensisynnyttäjä ja pelkään vauvan puolesta. Neuvolassakin terveydenhoitaja suositteli meille sektiota! Oon tyytyväinen tähän valintaan, vaikka olis ollu ihan kiva kokea se alatiesynnytys. Ehkä vielä joskus saan senkin kokea, jos meille lisää palleroisia suodaan :rolleyes:

Mulle kipu on se kaikkein suurin pelko. Meidän Papu, ainakin viimeisimmässä ultrassa, on ollut täydellisessä linkkuveitsiasennossa, eli jalat suorana kohti päätä. Se on kuulemma se paras mahdollinen asento vauvalle syntyä, jos on peppu edellä tulossa. Itse olen myös ensisynnyttäjä ja ajattelin, että jos alatiesynnytykselle todetaan kaikki riskit minimaaliseksi, niin mielellään lähtisin kokeilemaan sitä. Kuitenkin, kun lapsi on perätilassa, synnytystä seurataan todella tarkkaan ja kesken matkaa on mahdollisuus vielä vaihtaa suunnitelmaa mikäli tarve vaatii. Tää oli siis mun logiikka, kun sektion jälkeinen kipu jännittää kovasti. :eek: Tärkeintähän tässä on aina löytää kullekin juuri se oma, itselle sopiva ja oikealta tuntuva taktiikka. :happy:
 
Mulla on ihan sellainen olo, että elän jossain sumussa koko ajan. Joku usva pään ympärillä. Koitan kestää ja kestää, enkä tiedä miten kauan sitä enää vaan kestää. Sanoin eilen neuvolassa, etten mä haluaisi mennä enää ollenkaan Tyksiin. Joka kerta siellä otetaan veri- ja pissanäytteet, vähän käyrää ja mahdollisesti lääkäri vilkaisee ultralla. Sit kotiin. Viimeksi mulle hoitaja rupesi ehdottelemaan, että tarkastapas tyynysi, jos se päänsärky johtuisikin siitä. Mun ilme oli varmaan aika näky. Paineet on 160/110 ja vika onkin varmaan tyynyssä. Kehoitti myös ottamaan migreenilääkettä. Mun migreenilääke maksaa 15e per annos ja se on tarkoitettu nimen omaan migreeniin. En uskaltaisi ikinä ottaa sitä muuhun päänsärkyyn, jotta se sitten toimii oikeassa migreenikohtauksessa.

Perjantaina mulla on kontrolli sinne perhanan äitipolille taas, ja mä oon kovasti koittanut miettiä, että millä ihmeellä saan ne ymmärtämään, miten paljon muhun sattuu. Mä todellakin haluaisin saada sen päivän käynnistykselle ennen kuin leikkaan nää kädet irti. Vauva on sen kokoinen, ettei mitään estettä pitäisi olla hänen syntymiselleen.

Eilen mies synnytyksestä puhuttaessa sanoi, että eikö ois parempi, että vauva syntyis vasta sitten, kun ollaan muutettu kuun vaihteessa. Mulla meni pasmat ihan sekaisin. Kysyin siltä, että eikö se jumalauta tajua, millaisen kivun kanssa mä elän koko ajan. Mulla on korkea kipukynnys ja yritän olla kotona valittamatta, mutta kyllä hänen pitäisi tietää, miten hankalaa tämä on. Mies vaan totesi ajattelevansa asioita käytännön kannalta. Mun ois tehnyt mieli hypätä ulos liikkuvasta autosta...

Anteeksi, kun mä avaudun taas teille. Tuntuu vaan, ettei oikein kukaan muu ymmärrä.
 
Takaisin
Top