La Helmikuu 2016

Epsu sanoi:
Mulla taas yöunet oli kateissa vielä muutama viikko sitte mut nyt taas nukutaan hyvin! Vauva on alkanu polskii iltasella enemmän mut aika vähän on sekin häirinny. Mulla varmaan autto se kun jäin saikulle töistä, paikkoja ei enää kolota samalla tavalla ja stressi vähentyny ni unikin maittaa!

Mäkin menossa tyksiin synnyttämään, mulle ei vielä oo puhuttu mitään ja itsehän en edes tiedä mihin sinne mun kuuluu mennä kun aika koittaa:D pitäisköhän alkaa perehtyä synnytysjuttuihin:eek:
Click to expand...

Jos katot vsshp:n sivuilta TYKSin aluekarttaa, niin siellä kohdassa 3F on synnärin ovi. Siel sit on nappula, jos lukee synnytys ja toisessa lukee äitipoli. Sitkun painat synnytys-nappulaa niin pääset aulaan, johon tulee sitten kätilö sua vastaan ja opastaa eteenpäin :wink ja on ihan katutasossa ja auton saa ihan eteen parkkeerata hetkellisesti!
 
Balacenia sanoi:
Mulla oli tänään viimeinen työpäivä. Töissä sain pideltyä itseni, mut kun pääsin päiväkodilta autoon, niin johan hanat aukes!!! Itkin sit sen about 15 min mitä kestää ajaa töistä kotiin. IKÄVÄ tulee niitä lapsia! (ainakin suurinta osaa!)
Meinas jo itku tulla siinä kun halailin lapsia lähtiessä ja yks ihana tyttö halas mua ainakin kolme kertaa ja sit sano naama ihan vakavana että "mun tulee sua ikävä". <3 (rupes taas itkettään kun tätä kirjoitan)

Noh, onneks aina voi mennä moikkaan noita tonne työpaikalle! Ja varmasti meenkin sit kun tyyppi on syntynyt ja molemmat jaksetaan. :)
Click to expand...

Mä oon varmaan ihan samanlainen sit ku mun vika päivä koittaa! Nyt jo välil ahistaa jäädä kotiin ku kaikki työkaverit ja vanhukset jää sinne ja minä oon päivät (ja useemmat yötkin) yksin :/ sanoinki niille tänää et varmaan tuun het ekan äippälomaviikon aikana kuiteski käymää töis ;)
 
Mie aattelin vaa pitää suurinpiirtei bileet ku työt loppuu, oon jo nyt nii täynnä :D

Mie oon muuttanu sohvalle koirien välii viettää yöni jo varmaa 2kk sitten ku en kestä et mies kuorsaa.. Eihän se tahallaan mut en saa yhtään nukuttua sängyssä. Eikä se onneks loksuttele leukojaan, ymmärtää hyvin etten vaa saa nukutuks tai jaksa muutenkaa iha normaalisti kaikkea, mutta parhaani yritän. Siksihän se onki miun elämän mies ^.^ <3
 
Meillä se oon minä ketä etsii öisin toista nukkumapaikkaa... Mies joo kuorsaakin välillä, mut jotenkin sen vieressä on niiin kuuma nukkua että alkaa ahdistaa. Täällä kans jonkun verran ollut ymmärrystä ku oon niin huonossa kunnossa. Ikävå kyllä käytännössä se usein unohtuu :(
 
Mun kävelytahtini on nykyään hidastettua vaappumista, kun vauveli jumppaa ties miten päin ja liitoskivut, supistukset ja paineen tunne on välillä niin hurjaa. Mies painelee tyytyväisenä edellä ja vielä hoputtaakin väliin, minä mulkoilen pahasti ja sihisen hampaitteni välistä. Kotitöissä mies ihanasti auttaa kun näyttää oikein kärsivältä :P. Petipuuhat maistuu tällähetkellä turhankin hyvin, kohta täytyy ruveta pelkäämään että tällä pumppauksella se sieltä tupsahtaa joku kerta ulos :D. Tänään sain itestäni irti sen verran ettå menin tyttöjen kanssa pihalle pyörittelemään lumiukkoo vastasataneeseen lumeen. Toinen rutistus on illalla kun pitää leipoo ainaski 100 piparia tyttöjen hoitopaikkaan, kun ne on huomenna viimestä päivää hoidossa :/
 
Täällä neuvolakäynti oli tiistaina. Sain rh- rokotteen, verenpaine 122/89 ja painoo oli tullu pari kiloo. Poika potkiskeli ahkerasti koko ajan, ja terkkari sano että ei oo kyllä epäselvää kummin päin on :cool: oon tuntenu noin kuukauden, että joku pyöreä hankaa lonkan viertä vasemmalla, niin vahvistui vaan ennestään että hän on jo oikeinpäin. :p Tänään sit varailin aikaa synnytysvalmennukseen joka on rv 35+1. Hieman jännittää jo, ku ei tiiä yhtään mitä on edessä.

Nyt olis enää 6 työaamua ja sit loppuu soppari, äippälomalle pääsee 22.1. :) sinne asti sit kotona työttömänä, mut ei tavallaan haittaa ollenkaan pieni huili ennen todellista koitosta! :D mulla kun on myös ollut selkävaivaa ja nyt kun rv 30 käynnistyy niin pahoinvointia on alkanu tulemaan koko ajan useemmin. Oikeestaan istuen ja kyljellään on miun asennot jos oon paikallaan, ja yöllä se on vähä aiheuttanu päänvaivaa kun haluisin kuorsata selälläni :D (kiitos puolisoni, jolta olen ilmeisesti oppinut kuorsaamisen jalon taidon :p)

-mamma-
 
Ompa kurja lukee kui monen miehet on ollu typeriä, jos saan suoraan sanoo.. miehet ei ymmärrä, vaikka ne itte on niiiiin kipeitä ja huonos kunnos sillon ku on niillä vähä jotain kipuja tai flunssaa..
Oma mies on onneks ollu herttanen, toki joudun usein näpäyttään et kävelis vähä hiljempaa ku kova tahti aiheuttaa supistuksia. Ja onneks se muistuttaa mua lepään välillä. Nytki on imuri ollu maanantaista asti lattialla ko en vaan oo jaksanu imuroida töiden jälkeen, mut mies ei piitannu, sano vaa ettei saa liikaa rehkiä kerralla. Olis viel paree ku ehottais et hän voi imuroida mut sitä saa varmaan oottaa maailam tappiin asti :P
 
Mulla tulee kans välillä valvomisöitä. Sitä vaan kääntelee kyljeltä toiselle ja pyörii miettien asioita. Ja varmaan nää hormonitkin auttaa siihen että mittasuhteet öisin vähän häviää. Eniten taitaa valvottaa esikoinen, joka on nyt tajunnut, että uudesta sängystä omassa huoneessa pääsee itsekin pois... Onneksi kuitenkin huonosti nukutun yön seuraava yö on yleensä parempi.
 
Tsemppiä aamurusko esikoisen nukuttamiseen. Meillä myös oli melkolailla hankalaa aikaa esikoisen siirtäminen omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen 1,5v. iässä kun kuopus syntyi. Sieltä se aina reissaili meidän makkariin josta minä sitten syöttöjen välissä häntä aina palautin.. Huh, onneksi ne ajat ovat ohi ja kuopuskin on jo tottunut siskon kanssa nukkumaan samassa huoneessa omassa sängyssään :). Odotettavissa paljon rauhallisempaa vauva-aikaa kuin 3 vuotta sitten.
 
Epsu sanoi:
...Mäkin menossa tyksiin synnyttämään, mulle ei vielä oo puhuttu mitään ja itsehän en edes tiedä mihin sinne mun kuuluu mennä kun aika koittaa:D pitäisköhän alkaa perehtyä synnytysjuttuihin:o
Click to expand...

Sama täällä! Tyksiin menossa, eikä synnytyksestä oo puhuttu neuvolassa yhtään mitään, enkä oo vielä ite selvitellyt aiheeseen liittyen mitään. Tosin mun neuvolan täti onkin useimmiten hiukan pihalla kaikesta.

Ainiin! Kellään kipua navan vieressä? Alkoi tunti sitten, tuntuu tosi oudolta. Googletin niin ei oo harvinaista ilmeisesti (moni tuntus ihmettelevän), mutta ei oikeen selvinnyt et mistä johtuu. :o
 
Mamssi, meillä meni alku ensin ihan hyvin ja huikkaili vaan sieltä omasta huoneestaan. Nyt alkaa kuulua tepsutusta ja kohta ollaan meidän sängyn vieressä. Yritän palautella niin monta kertaa kuin vain jaksaa...
Mulla on ollu pientä haikeutta raskaanaolon loppumiseen, on tää niin erityistä aikaa vaikka ei tällä kertaa ole samallalailla ehtinyt asiaa fiilistellä. On muuten jännää, että tammikuussa=melkein heti syntyy jo varmaan useampikin pieni ihminen <3 Itse olen yrittänyt siirtää henkistä la.ta eteenpäin, kun viimeksikin meni sen 2vkoa yli ja käynnistykseen.
 
Meillä 3v nukkuu mun vieressä..nyt parina iltana mennyt taas yli tunti et se nukahtaa edes tuohon. 1.5v nukkuu lastenhuoneessa yksin..

Mä heräsin tunti sitten ja unta ei taas tule.. no, eipä sille mitään voi kun elimistö valmistautuu yöheräilyyn. Tympii vain ku aamulla sit väsyttää taas..
 
Eli meillä sektio tehtiin rv. 29+6. Nyt tytön vointi tasainen ja ite kotiutunut viidentenä päivänä leikkauksesta. Koetan tasapainoilla kodin ja sairaalan välillä, koska esikoista ei saa ottaa keskolaan mukaan lainkaan flunssakaudella, eikä meillä ole juuri mahdollisuuksia saada ketään hoitamaan esikoista siksi aikaa että käyn siellä.

Itellä melko kova babyblues päällä, koen oman kropan pettäneen. Odotin niin kovasti tätä raskautta ja synnytystä ja toisaalta hätäsektio oli se mun pahin pelkoni, joka sitten toteutui..Tällä hetkellä koen melkoista tunne mylläkkää ja tiettyä kateutta kaikkia kohtaan, jotka saavat viedä raskauden normaalisti loppuun. Mun kohdalla kaikki odotukset ja haaveet meni romukoppaan. Joulu -ja työsuunnitelmat uusiksi ja tilalle tuli vain kasa huolia, uusia seurantoja ja murheita. Ainoa lohtu on se, että vauva on nyt täällä....mitä se sitten ikinä tuleekaan hänen kanssaan olemaan.. Tioanteen näin ollen ei ainakaan sitä normaalia säännöllistä ja ihanaa vauva-arkea.
 
Voimia ja parempaa mieltä sinne; siltikin.onnellinen! Älä itseäsi soimaa, luonto hoitaa hommat niinkuin parhaakseen näkee! <3
 
Voimia siltikin.onnellinen ♡ eikö normaali vauva-arki ole mahdollista edes sitten kun tyttö on lähempänä täysiaikaista?

Ei sitä osaa kuvitella edes millaiset fiilikset sinulla on.
 
Tsemppiä siltikin.onnellinen! :)

AvaMaria, mulla on ollu välillä navan vieressä sellasta kipua, mut ei se oo oikeestaa häirinny ja on niin harvoinki ollu, ettei neuvolassa ollessa oo tullu mieleenkää kysyä asiasta..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top