Mä en voinut olla kertomatta omille vanhemmille kun tulivat käymään, vaikka raskaus onkin näin alussa eikä siis ollut tarkoitus vielä kertoa mut jotenkin lipsahti
ollaan miehen vanhempien luona jouluna ja heille ei ole ajateltu kertoa vielä.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Ääh mä en haluaisi ja jaksaisi kertoa vielä perheille... Mutta vaikeaa on, kun eka joulu toisen perheen luona ja sitten viikon matka toisen perheen kanssa... Yritin jo eilen tekoälyn kanssa keskustella, että oisko paha kuitenkaan, jos vähän söis mätiä ja graavikalaa... Tekis myös niin mieliRuotsissahan saa syödä esim. sushia.
Pastöroitua mätiä muuten saa syödäÄäh mä en haluaisi ja jaksaisi kertoa vielä perheille... Mutta vaikeaa on, kun eka joulu toisen perheen luona ja sitten viikon matka toisen perheen kanssa... Yritin jo eilen tekoälyn kanssa keskustella, että oisko paha kuitenkaan, jos vähän söis mätiä ja graavikalaa... Tekis myös niin mieliRuotsissahan saa syödä esim. sushia.
Jotain tällaista täytyy keksiä! Asiaa ei helpota se, että oon kamalan huono huijjaamaan.@Kaihonkukka ja @purppurapilvi , voisiko joulupöytään keksiä valkoisen valheen että kielletyt ruoat ovat alkaneet närästämään / aiheuttavat ruoansulatusvaivoja / antibioottikuuri päällä (jos tarjolla viiniä) tms? Voi tietty olla että arvaavat tai epäilevät, ja joku voi tietty kysyä suoraankin. Mutta sen, ettei tee mieli jotain juuri nyt, pitäisi kyllä riittää hyvääkin tarkoittaville savukalan tuputtajille.
Mä en mun vanhemmille (jotka eronneet)ajatellut kertoa ennen nt-ultraa. Ja varmaan vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin pidetään tieto salassa. Äidin reaktio tulee olemaan "jaa, vai niin". Isä varmasti iloinen uutisista. Äidin kanssa vähän vaikeat välit, asutaan eri paikkakunnilla, niin ei nähdä usein. Ymmärrän tuon, ettei halua kertoa. Oman äidin reaktio kevään kkm oli vaan hiljaisuus.Mä en myöskään haluaisi vielä kertoa, mutta ollaan just matkalla sukuloimaan ja oli pakko vaihtaa mut pois kuljettajan paikalta kun oksettaa niin paljon, että on turvallisempaa istua tässä apukuskina pussi sylissä jos oksennus nyt tulisikin kuin että jos ajaisin samalla.
Kun on menetystaustaa enkä ole kovin läheinen kummankaan puolen perheen kanssa, niin en haluaisi mitään ylimääräistä hössötystä saati sitten olla tilivelvollinen ja joutua selittelemään jos tässäkin käy huonosti. Pelkään, että joutuisin sitten vaan säälin ja surkuttelun kohteeksi, tai pahimmillaan kannattelemaan muiden surua, kun tämä olisi vielä toiselle puolelle ensimmäinen lapsenlapsi. Eivät siis kukaan ole ihmisiä jolle muussa tilanteessa kertoisimme kuin aikaisintaan joskus 12+ viikoilla, tod näk lähempänä rakenneultran aikaa.
Pitikin tän joulun nyt tulla hankalasti tähän väliin
Yhdelle läheiselle ystävälle olen tästä toki jo kertonut, hän tietää aiemmista keskenmenoista ja oli itseasiassa mun aikuinen seuralainen sen tyhjennyspäivän viimeksi, kun puoliso oli työmatkalla.