Ois kiva kuulla miten ja missä vaiheessa ootte kertonut / ajattelitte kertoa läheisille raskaudesta. 
Läheisille kertominen
- Ketjun aloittaja nuppunen26
- Aloituspäivämäärä
En itse aatellut odottaa sinne vko 12 asti vaan kertoa jo suht aikaisin, niin voin ainakin oman puolen läheisteni kanssa kohdata mahd surun. Ja tietenkin ihana päästä jakamaan nykyhetken oloja esim äidin kanssa, eikä kertoa vasta jälkikäteen mitä on kokenut.
Mutta en tuomitse jos joku tahtoo odottaa läheisille kertomista
Tänään itsellä 4+2 ja ajattelin vanhemmille kertoa ylihuomennaHeidän ensimmäinen lapsenlapsi
Mutta en tuomitse jos joku tahtoo odottaa läheisille kertomista
Tänään itsellä 4+2 ja ajattelin vanhemmille kertoa ylihuomenna
Heidän ensimmäinen lapsenlapsi
Minä en aio kertoa omalle äidilleni vielä pariin kuukauteen, kun hän ei haluaisi meille enää lapsia ja suhtautuu pelkkään ajatukseen negatiivisesti… tilanne on siis se, että kun meillä on kaksi tarvitsevaa lasta, hän pelkää että tämä kolmas kaataa pakan ja minä en jaksa enää… satuttaa hirveästi se kaikki mitä olen kuullut, enkä nyt sitä avaa vielä tässä, mutta mä uskon että kaikesta selvitään. Kokemuksesta sanon että ihmisellä on ihan supervoimat sitten kun tilanne vaatii. 
Meillä siis on nyt äidin mielestä tosi hyvin huolehditut lapset ja molemmille paljon aikaa ja siksi hän kai jotenkin pelkää, että kolmas rikkoo kaiken…
Kamalaahan se on kun omalle äidille ei voi sanoa vielä. Anopille oon kertonut, kun hän on minulle kuin toinen äiti. Hän osaa rakentavasti puhua voimavaroista eikä lyttää meidän haaveita.
Meillä siis on nyt äidin mielestä tosi hyvin huolehditut lapset ja molemmille paljon aikaa ja siksi hän kai jotenkin pelkää, että kolmas rikkoo kaiken…
Kamalaahan se on kun omalle äidille ei voi sanoa vielä. Anopille oon kertonut, kun hän on minulle kuin toinen äiti. Hän osaa rakentavasti puhua voimavaroista eikä lyttää meidän haaveita.
No onpa ikävä kuulla... Voitte sitten todistaa hänelle kuinka pärjäätte. Ymmärrän kyllä tuon, kun vanhemmilta tulee tuomitsevia kommentteja ja epäilyksiä. Raastavaa...Minä en aio kertoa omalle äidilleni vielä pariin kuukauteen, kun hän ei haluaisi meille enää lapsia ja suhtautuu pelkkään ajatukseen negatiivisesti… tilanne on siis se, että kun meillä on kaksi tarvitsevaa lasta, hän pelkää että tämä kolmas kaataa pakan ja minä en jaksa enää… satuttaa hirveästi se kaikki mitä olen kuullut, enkä nyt sitä avaa vielä tässä, mutta mä uskon että kaikesta selvitään. Kokemuksesta sanon että ihmisellä on ihan supervoimat sitten kun tilanne vaatii.
Meillä siis on nyt äidin mielestä tosi hyvin huolehditut lapset ja molemmille paljon aikaa ja siksi hän kai jotenkin pelkää, että kolmas rikkoo kaiken…
Kamalaahan se on kun omalle äidille ei voi sanoa vielä. Anopille oon kertonut, kun hän on minulle kuin toinen äiti. Hän osaa rakentavasti puhua voimavaroista eikä lyttää meidän haaveita.
Minä taas en tahtoisi vielä moneen viikkoon/kuukauteen kertoa anopille, sillä hän tuputtaa neuvoja kysymättä ja enemmänkin tahtoisi minut pois pelistä
Kiitos!
Toi neuvominen on kyllä viho viimeistä. Harmi, että hän on semmoinen. Pidät vaan omat rajat! Teidän perhe kumminkin se on ja vauva.
Tavaroiden ostelu joita ei halua ja raahaaminen kotiin on kanssa kamalaa. Yksi läheinen osti meille kävelymobilen, eli semmoisen julmetun ison kärryn ja yrittäppä sen kanssa sitten pienessä ensiasunnossa mennä.
Kiitos tsempeistä!Kiitos!
Toi neuvominen on kyllä viho viimeistä. Harmi, että hän on semmoinen. Pidät vaan omat rajat! Teidän perhe kumminkin se on ja vauva.
Tavaroiden ostelu joita ei halua ja raahaaminen kotiin on kanssa kamalaa. Yksi läheinen osti meille kävelymobilen, eli semmoisen julmetun ison kärryn ja yrittäppä sen kanssa sitten pienessä ensiasunnossa mennä.
Juu, olen hyväksynyt sen ettei meidän miniä-anoppisuhde välttämättä tästä nykyisestä oikein parane. Mutta voinhan omaan olooni sillä vaikuttaa ettemme hänelle jaa hirveästi elämästämme... Esim tämä raskausuutinen saa kyllä odottaa
Tuo tarpeettomien, ylisuurien tavaroiden saaminen yllätyksenä on kyllä oma juttunsa...
varsinkin pieniin asuntoihin.
Elea
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Minä oon kertonut vasta siskolleni (ammatiltaan kätilö) ja parille läheisimmälle työkaverille. Ultran jälkeen ehkä kerrotaan molempien äideille, jos kaikki on hyvin.
Aiemmista oon kertonut heti mun äidille ja hän on ollut tukena, niin onnistuneissa kuin keskenmenneissä raskauksissa.
Somessa julkaistaan varmaan vasta rakenneultran jälkeen..
Aiemmista oon kertonut heti mun äidille ja hän on ollut tukena, niin onnistuneissa kuin keskenmenneissä raskauksissa.
Somessa julkaistaan varmaan vasta rakenneultran jälkeen..
Mä oon kertonut äidille ja siskolle sekä muille läheisille ystäville, jotka tietävät taustan ja ovat tarvittaessa tukena. Yleisesti kerron varmaan rakenneultran jälkeen, jos sinne asti päästään. Näin toimin aikanaan esikoisen kohdalla.
Plussasin tänään aamulla ja veljelle laitoin äsken jo tiedon. Ollaan tosi läheisiä ja meillä on esim. yhteinen harrastus, johon tämä tulee vaikuttamaan (kestävyysjuoksu). Varmaan parilla läheisimmillä ystävälle kerron myös lähiviikkoina, mutta perheille kerrotaan varmaan vasta, kun olen päättänyt aionko osallistua yhteen juoksutapahtumaan silti - en halua etukäteen mitään kauhisteluja asiasta, koska se on mun päätös.
Me kerrottiin heti plussasta läheisimmille ystäville, kun on hoitotausta ja he tiesivät kuitenkin et hoidoissa ollaan. Pohditaan, että jos vu:ssa olis kaikki OK, niin sitten ehkä kerrottaisiin vanhemmille. Muille ystäville ajateltiin kertoa ehkä sitten ru:n jälkeen vasta.
Tällä hetkellä ei taida tietää kun vain mies ja ystävä. En halua vielä muille sanoa jos vahingossa lipsauttavat isommille lapsille. Haluan käydä varmistamassa vu ensin et siellä on joku ja sit alkaa pikkuhiljaa kertomaan perheelle ja läheisille ystäville.
@Pingviiniemo mua myös pelottaa oman äidin ja siskojen reaktio. He miettivät ehkä taloudellisista syistä sekä että esikoisemme sairastui pari vuotta sitten. Meillä omasta mielestä hyvä taloudellinen tilanne. Ei mitään ulkomaanmatkoja voida mahdollistaa mutta peruselämä kuitenkin saapi sit nähdä mikä reaktio on toivottvasti positiivisempi mitä omat mielikuvat 
@Pingviiniemo mua myös pelottaa oman äidin ja siskojen reaktio. He miettivät ehkä taloudellisista syistä sekä että esikoisemme sairastui pari vuotta sitten. Meillä omasta mielestä hyvä taloudellinen tilanne. Ei mitään ulkomaanmatkoja voida mahdollistaa mutta peruselämä kuitenkin
saapi sit nähdä mikä reaktio on toivottvasti positiivisempi mitä omat mielikuvat Mä kerroin omalle äidilleni päivä positiivisen testin jälkeen. Hän on tiennyt kaikista raskauksista ja menetyksissä oon saanut suuren tuen. Jotenkin jännittää enempi tästä toisesta kun ekasta kertominen läheisille, mietin esim miten ihmiset reagoi tulevaan ikäeroon (jos kaikki menee hyvin). Tällä hetkellä tuntuu et ei olla hetkeen kyllä kertomassa.
Kattellaan koska maha alkaa kasvamaan, että koska tarvii ruveta kertoon.
Kattellaan koska maha alkaa kasvamaan, että koska tarvii ruveta kertoon.Meillä anoppi oli eka joka kuuli heti testin jälkeen (tiesi etukäteen jo alkionsiirrosta), hän on super innoissaan lapsenlapsista Myös puolison kaikki sisarukset sai melkeen heti tietää kun satuttiin heitä juuri näkemään. Myös meidän kaveriporukka tietää, koska hekin olleet tosi tiiviisti luupissa meidän hoidoista.
Mun äidille en oo halunnut vielä kertoa, edellisestä raskaudesta hän oli tosi loppuun asti niin outo ja nuiva, eikä kysynyt koskaan raskaudesta mitään. Tuntu tosi pahalta. Nyt koitan suojella itteäni ja tekee mieli olla kertomatta ollenkaan ennen kun on pakko
Hän on siis aivan rakastunu meidän esikoiseen ja on hänelle super läsnä oleva mummu, mutta joku siinä itse raskaudessa oli vaikeeta ja niin outoa..
Myös puolison kaikki sisarukset sai melkeen heti tietää kun satuttiin heitä juuri näkemään. Myös meidän kaveriporukka tietää, koska hekin olleet tosi tiiviisti luupissa meidän hoidoista. Mun äidille en oo halunnut vielä kertoa, edellisestä raskaudesta hän oli tosi loppuun asti niin outo ja nuiva, eikä kysynyt koskaan raskaudesta mitään. Tuntu tosi pahalta. Nyt koitan suojella itteäni ja tekee mieli olla kertomatta ollenkaan ennen kun on pakko
Hän on siis aivan rakastunu meidän esikoiseen ja on hänelle super läsnä oleva mummu, mutta joku siinä itse raskaudessa oli vaikeeta ja niin outoa..Inhottava kuulla, että ei voi iloita asiasta oman äidin kanssa! Meidän äiti oli tosi ilonen mun ekasta raskaudesta ja änkesi vauvaa näkemään heti, kun tultin synnäriltä, mutta sen jälkeen ei jotenkin enää ollutkaan yhtä innoissaan eikä oikeen ottanut kontaktia vauvaan ekan vuoden aikanaMeillä anoppi oli eka joka kuuli heti testin jälkeen (tiesi etukäteen jo alkionsiirrosta), hän on super innoissaan lapsenlapsista
Mun äidille en oo halunnut vielä kertoa, edellisestä raskaudesta hän oli tosi loppuun asti niin outo ja nuiva, eikä kysynyt koskaan raskaudesta mitään. Tuntu tosi pahalta. Nyt koitan suojella itteäni ja tekee mieli olla kertomatta ollenkaan ennen kun on pakko
Kerroin muutamalle ystävälle heti. Muutoin luulen, että pidetään niin pitkään salassa, kuin mahdollista. Halutaan iloita oman perheen kesken. Lapsille kerrotaan ehkä nt.ultran jälkeen(lapset 17,10&2)
En tiedä laitetaanko tällä kertaa someen.
Halutaan iloita oman perheen kesken. Lapsille kerrotaan ehkä nt.ultran jälkeen(lapset 17,10&2) En tiedä laitetaanko tällä kertaa someen.
Tästä raskaudesta tietää mun ja miehen lisäksi vain mun hyvä ystävä. Kerrotaan molempien vanhemmille ja sisaruksille sitten, kun ensimmäinen ultra on takana ja tiedetään että kaikki on hyvin.
Somessa ei puhuta mitään, sitten vasta kun vauva on syntynyt, näin tehtiin kuopuksenkin kohdalla.
En jaksa sitä jeesustelua, että kuinka te jaksatte, onko lapsiluku jo täynnä jne.
Somessa ei puhuta mitään, sitten vasta kun vauva on syntynyt, näin tehtiin kuopuksenkin kohdalla.
En jaksa sitä jeesustelua, että kuinka te jaksatte, onko lapsiluku jo täynnä jne.
Äh oon pahoillani, toi on kamalaaInhottava kuulla, että ei voi iloita asiasta oman äidin kanssa! Meidän äiti oli tosi ilonen mun ekasta raskaudesta ja änkesi vauvaa näkemään heti, kun tultin synnäriltä, mutta sen jälkeen ei jotenkin enää ollutkaan yhtä innoissaan eikä oikeen ottanut kontaktia vauvaan ekan vuoden aikana
Se on jotenkin niin raskasta ja kipeetä kun joutuu pettymään omaan äitiin tässä asiassa, kun itsestä tulee/ on tullut äiti Kiitos! Onneksi tällä kertaa tietää, mitä odottaa ja lisäksi mulla on ihanin anoppiÄh oon pahoillani, toi on kamalaa
Mites muuten te, joilla on jo lapsi/lapsia. Milloin ja miten ootte ajatelleet kertoa tulevasta sisaruksesta? Toki kiinnostaisi myös kuulla, jos onkin jo useampi, että miten viimeksi teitte tämän? Me ajateltiin nyt ainakin odottaa eka kolmannes, ihan senkin takia että ei lapsi mene vahingossa kertomaan sukulaisille ennen aikojaan
Meidän 5 vuotias kävi hakemassa vessan kaapista pompuloita ja sanoi mulle tullessaan, että ”äiti mä näin sun raskausmittarit”Kiitos! Onneksi tällä kertaa tietää, mitä odottaa ja lisäksi mulla on ihanin anoppi
Mites muuten te, joilla on jo lapsi/lapsia. Milloin ja miten ootte ajatelleet kertoa tulevasta sisaruksesta? Toki kiinnostaisi myös kuulla, jos onkin jo useampi, että miten viimeksi teitte tämän? Me ajateltiin nyt ainakin odottaa eka kolmannes, ihan senkin takia että ei lapsi mene vahingossa kertomaan sukulaisille ennen aikojaan
Huono piilo tosiaan sitten oli. Hän aavistaa nyt jotain, mutten ole puhunut asiasta vielä mitään… Kerrotaan vasta sitten ekan ultran jälkeen, jos kaikki hyvin.