Läheisille kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hannie_
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kesävauva sanoi:
Ei pidä missään nimessä nolottaa tai olla huono omatunto! Päinvastoin, täähän on ihana juttu, että nyt tärppäsi 😍 Kyllä työpaikallakin ymmärretään, ettei elämää voi kaikilta osin suunnitella, etenkään tällaisia perhetapahtumia.
Click to expand...
Tää on kyllä ihan totta. Ja ollaan niin onnellisia tästä toisesta raskaudesta, että loppujen lopuksi työnantajan mielipiteillä ei ole mitään väliä. Taidan vaan olla sen verran tunnollinen ihminen, etten halua aiheuttaa "harmia" muille 🥴
 
Mä kerroin heti plussattuani siskolleni, koska tiesi yrityksestäkin😊 Muille perheenjäsenille ja läheisille ystäville kerrotaan ekan ultran jälkeen
 
Mä olen yksin odottava, itsellisenä olin hoidoissa, yksi ystävä tiesi yrityksestä ja hänelle myös kerroin heti positiivisesta testistä. Kukaan muu ei tiedä yrityksestäkään. Jos raskaus etenee odotetusti, työnantajan kannalta ei niin kovin väliä ole jos jään pois, kun työsoppari joka tapauksessa kesällä päättymässä. Tosin aina ennen olen pyytänyt jatkoa sopparille, en tiedä alkaako sitten tulla kyselyjä, haluanko jatkaa vielä, että mitä sitten siinä kohtaa sanoo, jos sitä kysytään vaikka jo joskus tammikuussa. Vanhemmistani en vielä tiedä, millon kerron, jouluna vähän houkuttelis kun sillon ois viikkojen suhteen varmemmilla vesillä.

Lopetin kahvinjuonnin hyvissä ajoin ennen raskautta, sitä on ihmetelty miksi en juo kahvia, on jopa vähän ärsyttävää kun sitä ihan tuputetaankin 🙈 Toki ymmärrän varmaan muiden hämmennyksen, kun olen kahvia jostain alakouluikäisestä juonut joka päivä 1-3 kuppia päivässä
 
Iiris92 sanoi:
Mä olen yksin odottava, itsellisenä olin hoidoissa, yksi ystävä tiesi yrityksestä ja hänelle myös kerroin heti positiivisesta testistä. Kukaan muu ei tiedä yrityksestäkään. Jos raskaus etenee odotetusti, työnantajan kannalta ei niin kovin väliä ole jos jään pois, kun työsoppari joka tapauksessa kesällä päättymässä. Tosin aina ennen olen pyytänyt jatkoa sopparille, en tiedä alkaako sitten tulla kyselyjä, haluanko jatkaa vielä, että mitä sitten siinä kohtaa sanoo, jos sitä kysytään vaikka jo joskus tammikuussa. Vanhemmistani en vielä tiedä, millon kerron, jouluna vähän houkuttelis kun sillon ois viikkojen suhteen varmemmilla vesillä.

Lopetin kahvinjuonnin hyvissä ajoin ennen raskautta, sitä on ihmetelty miksi en juo kahvia, on jopa vähän ärsyttävää kun sitä ihan tuputetaankin 🙈 Toki ymmärrän varmaan muiden hämmennyksen, kun olen kahvia jostain alakouluikäisestä juonut joka päivä 1-3 kuppia päivässä
Click to expand...
Mulla on lisälyöntejä ja mäkin oon kova kahvin juoja. Lisälyönnit on hyvä syy olla juomatta 🤭
 
Vauvan isä tietää ja lapset. Ja vanhimman pojan isä, kun poika kertonut.

Muille kerron, kun näkyy 🤭 On ihana odottaa "rauhassa". Mun tunteet menee ku tuuliviiri tässä raskaudessa, välillä vauvan tulo on paras asia maailmassa ja välillä ahdistaa "oliko tämä ihan hullu idea". Parasta saada ittekseen rauhassa heilua tunteista toiseen 😊
 
Mun yks ystävä tietää. Hän tiesi jo et yritetään ja patisti myös tekemään raskaustestin vaikka olin vasta muutaman päivän oletettavasti myöhässä. (Mulla ei siis ole mitään käsitystä luonnollisen kierron pituudesta.) Mut perheille varmaan joulupöydässä et saavat isovanhemmat sitten rauhassa innostua. 😊

Mut kyl se jännittää ihan hirveästi. En oikeen ees tiedä miks. Vaik kaikki ovat ilosia niin silti. 🙈😅
 
Olen kertonut nyt vasta yhdelle ystävälle, kun häntä näin juuri pari päivää testin teon jälkeen. Siis miehen lisäksi toki. Tod näk. kerron huomenna mun vanhemmille, kun tulevat käymään. Luultavasti se kävisi ilmi joka tapauksessa kun en juo nyt kahvia. Sitä mukaa ehkä kerron kun näen tai muuten olen jutuissa ihmisten kanssa. En osaa salaillaakaan 😅
 
Meillä ihan lähimmät ystävät tietää jo. Ja kovasti on pohdittu, että miten ja milloin kerrotaan omille vanhemmille. Eniten mietityttää töissä kertominen. Vaihdoin elokuun alussa työpaikkaa, kylläkin saman, ison, työnantajan alla ja mulla on vakipaikka eikä koeaikaa, mutta nolottaa jotenkin niin että sit olen heti raskaana, vaikka ollaan jo vuosi yritetty. Tykkään vaan mun uudesta työstä ja työporukasta niin etten haluaisi antaa ikävää kuvaa, mutta kuten joku jo sanoi tässäkin ketjussa, niin elämä ei vaan mene niin että voisi kaiken suunnitella haluamaansa aikaan ja paikkaan.

Toisaalta kertoo mun mielestä paljon positiivistakin mun uudesta työstä että ehdin olla reilun kuukauden uudessa paikassa ja plussasin vaikka yrityksiä oli siinä kierrossa vain 2 eikä ovulaatiosta tietoa, kun taas vanhassa, superstressaavassa yksikössä vuosi ovisten tikuttelua ei tuottanut mitään tulosta.

Eniten mietityttää kun meillä on niin pieni yksikkö että miten saadaan kaikki sujumaan kun jään pois ja näyttää siltä et työt vaan lisääntyy koko ajan
 
Ah, ihanaa kun tästäkin on täällä ketju! 😊 Mikä siinä on, että kertomista niin jännittää. Samalla tekisi mieli paljastaa jo kaikille lähimmille, kun tää on iso juttu mulle ja puolisolle. Jokin pelko mulla on siinä, että entä jos homma meneekin pieleen, jos kerrotaan liian aikaisin. Mutta silloinkin olisi sitten tukea saatavilla, kun tietäisivät mitä on menossa. Ehkä tässä lähiaikoina uskaltaudutaan vanhemmille sanomaan.
 
Meillä on kauhea arpominen, että missä järjestyksessä kerrotaan. Ei haluta, että isommat lapset (13, 11 ja 8) ehtivät kertoa toisille vanhemmilleen (ollaan uusperhe) tai muillekaan ennen kuin olemme kertoneet itse vanhemmillemme. Todennäköisesti lapsille kerrotaan siis viimeisenä, jotta vältytään turhalta draamalta. 😅

Kahdelle ystävälle kerroin heti plussan jälkeen, kun tiesivät myös yrittämisestä, mutta muille kerrotaan vasta kun ollaan käyty np-ultrassa.
 
Meillä tietää tällä hetkellä mun yksi ystävä ja mun äiti. Ajateltiin hiljalleen kertoa muille läheisille. Viimeistään vuodenvaihteen jälkeen sitten.
 
Täällä jäikin sanomatta että kerroin töissä jo kuukausi sitten 😅 meille sattui kahdet alkoholia sisältävät juhlat tähän kuukauden ajalle niin se vaikutti paljon päätökseen, mutta nyt jälkikäteen kannatti kertoa ihan sen takia että työtaakkaa on kevennetty, normaaliin tahtiin en millään olisi pystynyt. Ajattelin myös että jos nt ultrassa olisi tullut huonoja uutisia niin olisin senkin halunnut muiden töissä tietävän, kuitenkin niin kerrottuna etten asiasta halua kuitenkaan töissä keskustella. Nyt ollaan parin viikon päästä menossa kotipuoleen käymään niin silloin tarkoitus kertoa vanhemmille ja sitten muille.
 
Meillä on yksi varhainen keskenmeno taustalla, minkä takia päätettiin, että odotetaan siihen maagiseen 12 viikon rajaan ja NT-ultraan, ennen kuin kerrotaan muille kuin ihan lähimmille ystäville. Sitten kävikin niin, että varhaisultrassa viikolla 8+ selvisi, että sieltä on tulossa kaksoset. Sitten ei enää maltettu odottaa, vaan oli pakko kertoa molempien perheille. Laajemmin kavereille ilmoitettiin vasta NT-ultran jälkeen.
 
Minäkään en aiemman keskenmenon vuoksi viitsinyt asiasta huudella ennen nt-ultraa ja varmistusta siitä, että kaikki toistaiseksi hyvin eikä esim. sikiöseulat hälytä. Ajattelin ensin odottaa jouluun asti vanhemmille kertomista ja sujauttaa ultrakuvan joulukortin väliin tms. mutta laitoinkin kuvan vaan wa:n kautta äidille saatesanoin "tämmönen olis tulossa kesäkuussa, jos kaikki menee hyvin".

Muuten en ole kenellekään kertonut, paitsi töissä sekä parin kaverin kanssa tuli vähän sattumalta puheenaiheeksi. Sisaruksille en ole ilmoittanut mitään, mutta äiti on saattanut ehkä mainita. Ainakin kummitädiltä tuli nopeasti onnitteluviesti kun oli kuullut äidiltä ilouutisen.

Mies ei ole vielä kertonut asiasta kenellekään. Hän kertoo omalle perheelleen ja ystävilleen sitten kun itse haluaa, varmaankin rakenneultran jälkeen.
 
Mä kerroin tänään töissä kahdelle, ei eilisen nt ultran jälkeen voinut olla enään hiljaa, kun tuli puhe toisen työkaverin älomalle jäämisestä.
Ois toki ollut kiva ensin kertoa lähipiirille nyt jouluna, ja vasta tammikuussa sit töissä, mutta lopuille työkavereille sit tammikuussa
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top