Mä en ole kertonut kuin yhdelle ystävälle, hierojalle ja miehelle - ja tässä järjestyksessä :D
Takana kkm lokakuulta ja se oli miehelle niin rankka kokemus henkisesti, että lupasin salata seuraavaan raskauden ainakin alun yli. Olihan se arvannut asian jo yöllisistä pissareissuista ja lisävälipaloista, mutta ajatteli, että niin kauan kun en kerro, niin sen ei tarvitse huolehtia. Kerroin sit vasta NT-ultran jälkeen, ja sen mielestä olisin saanut salata vielä pidempäänkin.
Ystävälle kerroin, kun se kyseli lapsisuunnitelmia ja oli muutenkin puhetta tuttavien yrityksistä ja raskauksista jne. Ja ajattelin, että olis hyvä olla joku jolle puhua, jos kaikki ei mene hyvin.
Hierojalle kerroin, koska edellisessä raskaudessa se huomasi se itse (lantion lihaksista) ja ripitti, että olis pitänyt kertoa jo aiemmin.
Nyt ollaan miehen kanssa ajateltu, että kerrotaan vasta rakenneultran jälkeen perheille jne. Mies ei vielä luota yhtään siihen, että kaikki menee hyvin, eikä halua alkaa kertomaan huonoja uutisia kenellekään. Mutta saa nähdä, pysyykö tämä kuitenkaan salassa siihen asti. Ehkä jos en tapaa siskoa/äitiä, niin onnistuu. Ajattelen itse, että jos joku suoraan kysyy tai arvailee, niin kerron, mutta en itse vihjaile kenellekään mitään. Huh, tulee raskaat 5-6 viikkoa! Nyt jo on sellainen olo, että huijaan vaan kaikkia, niin perhettä kuin työkavereita/kavereita :D
Pelottaa jotenkin ihan hurjasti miten esikoinen asiaan suhtautuu kun ei ole koskaan sanonut toivovansa sisarusta, päinvastoin 
Meillä mies on se joka sanoo että kaikki menee hyvin ja minä olen se joka epäröi.
