Läheisille kertominen

Livie

Kommentoinnin ninja
Syyskuiset 2021
Elokuiset 2024
Oletteko kertoneet jo läheisille tai miten meinaatte kertoa, kun on sen aika?

Meillä on hoitoalkuinen raskaus, eli perhe tietää että oon ollut alkionsiirrossa. Kerrottiin sitten plussasta molempien äideille ja samoin mun sydänystävät tietää. Varhaisultran jälkeen kerrotaan varmaan meidän isille (molempien vanhemmat siis eronneet) ja lopuille sisaruksille.

Noh, äiti oli toki kertonut mun 17-vuotiaalle pikkuveljelle eilen :p oli nukkunut puoleen päivään, eikä millään ollut meinannut herätä niin äiti oli todennut "kuules eno, koitappa nyt nousta". Oli kuulemma pompannut ylös ja ollut silleen mitääääää :grin
 
Apua, oon tätä miettinyt ja samalla yrittänyt olla miettimättä. Meillä tietää vain yksi mun sydänystävä, ihan koska hänen kanssaan olen eniten lapsettomuudesta jne. puhunut ja tietty plussaa ennen hänelle ihmettelin oireita. Ajattelin myös, että pahimman sattuessa on hyvä jos on joku kenen kanssa puhua asiasta. Miehen vanhemmille ollaan ajateltu kertoa vasta nt-ultran jälkeen, koska heille tämä on ensimmäinen lapsenlapsi enkä halua innostuttaa heitä turhaan näin alussa kun on paljon riskejä. Äidilleni kerron luultavasti asiasta myös silloin, samoin läheisimmille ystäville.

Emme ole vielä päättäneet miten asiasta kerromme, mutta erityisesti anoppilassa haluaisin kunnolla yllättää mahdolliset tulevat isovanhemmat. Ei uskalleta miettiä vielä oikein tällaisia asioita miehen kanssa. Ohimennen puhuttiin kun ollaan ensi kuussa muuttamassa, että uuteen asuntoon voisi hommata pieniä vinkkejä saapuvasta vauvasta ja kutsua sitten miehen vanhemmat tutustumaan uuteen asuntoon ja katsottaisiin kuinka kauan heillä menee tajuta :p
 
Aiotaan myös kertoa vasta nt-ultran jälkeen. Kummankin perhe tietää lapsettomuushoidoista, mutta takana jo useampi kierros ilman tärppiä, niin ei aiheuta sen kummempia kyselyitä. Ainoa riski on, että tulee eteen tilanne missä tarvii kieltäytyä jostain ruoasta - itse asiassa juuri tänään äiti pyysi blineille (mäti + kylmäsavulohi), mutta oltiin onneksi just itse syöty.

Voi olla että kerron läheisille ystäville jo vähän aikaisemmin - heidän suhtautumisensa mahdolliseen keskenmenoon on ehkä helpompi kuin potentiaalisten isovanhempien.

@Mustikka89 tuo asuntoidea on tosi kiva! Meillä myös keväällä muutto, niin voisi itse asiassa olla hauska toteuttaa itsekin! :joyful:
 
Me kerrottiin molempien vanhemmille ja sisaruksille joskus viikolla 5 ja pyydettiin etteivät vielä huutele asiasta kun ollaan niin alussa. Kaksi ystävääni tiesi yli vuoden kestäneestä yrityksestä, joten heille lähetin testistä kuvan heti kun plussa tuli :) läheisimmälle serkulleni kerroin myös hetki sitten, kun aihetta sivuttiin. Olen ajatellut niin, että kun yritystä on takana pitkään ja siitä ei olla paljoa puhuttu läheisille, niin haluan että on sitten tukiverkkoa jos käykin huonosti.
 
Me kerrottiin muutamalle läheisimmälle ystävälle heti kun plussasin. Jos kaikki menee hyvin, niin vanhemmille halutaan kertoa kasvotusten. Asutaan eri kaupungissa, joten kerrotaan ensi kerran ku nähdään. Näillä näkymin kun nähdään on menossa 9+2. Sillon samalla olis tarkotus kertoa myös muutamalle muulle ystävälle.

Ollaan miehen kanssa mietitty, että voisi koiran kautta kertoa vanhemmille raskaudesta. On tullu jo selailtua pinterestistä ideoita. :grin

Sisaruksille ja muille läheisille sitten vähitellen ku raskaus etenee. Töissä pitää melko pian kertoa, koska voi olla että vaikuttaa jonkin verran työtehtäviin sitten.
 
Itse olen kertonut vain parille lähimmälle ystävälleni, koska halusin voida jakaa kaikki ruokaällötykset, jännitykset ja muut erikoiset olotilat vaikkei heillä omaa kokemusta raskaudesta olekaan. Vanhempani kävivät tänään kylässä ja etukäteen jännitin että mitä jos on oikein huono olo kun ovat täällä, en pystyisi kovin hyvin peittelemään. Onneksi sain syötyä sen verran hyvin tänään että kuvotus pysyi kurissa, mutta kolmen tunnin jälkeen iski sellainen väsymys että pelkäsin pyörtyväni jos en pian pääse lepäämään. Onneksi lopulta lähtivät ja sain skarpattua loppuun asti jotenkuten. Äiti varmaan jäi jotain kuitenkin epäilemään kun hengästyin jo portaissakin...

Haluaisin myös odottaa pidemmälle kun alkaa olla varmempaa että ylipäätään siellä on uutta elämää kehitteillä ja että se pysyy myös kyydissä. Toki mahdollinen keskenmeno on tilanne missä toivoisi myös pystyvän juttelemaan mahdollisimman monen ja mielellään saman läpikäyneen kanssa. Mutta tuo on edelleen hieman tabu, enkä siksi edes tiedä onko joku ystävistäni ehkä kokenut sen. Vertaistukea varten olisi kiva tietää.
 
Mä olen kertonut yhdelle ystävälle ja siskolle, jotka tiesi meidän meneillään olevista hoidoista. Muutamalle toiselle läheiselle ystävälle kerron varmaan viim. varhaisultran jälkeen. Olen heille muutenkin puhunut meidän varhaisista keskenmenoista. Vauvan isovanhemmille kertominen on todennäköisesti omasta voinnista kiinni. Olen vielä alkuvuoden esikoisen kanssa kotona, niin jos oikein paha pahoinvointi iskee saatan joutua pyytämään normaalia enemmän hoitoapua. Jos vointi on ok niin odotetaan varmaan nt-ultraan.
 
Mustikka89, meillä sama tilanne, että miehen vanhemmille tämä olisi eka lapsenlapsi. Ajateltiin, että kerrotaan vasta, kun tiedetään itse enemmän eli nt-ultran jälkeen. Mun vanhemmat tietää yrityksestä, mutta päätettiin kertoa samoihin aikoihin. Pari lähintä ystävää tietää, jonkun kanssa pitää päästä jo puhumaan! :happy: Mahdollisen km:n kanssa saisi sitten myös tukea. Luultavasti kertoisin siinä tapauksessa myös vanhemmilleni ja sisaruksilleni.

Kukkaruukku, mun pitää varmaan myös kertoa töissä jo aika pian :confused: Vähän jännittää, kun aloitin vasta, mutta töissä semmosia juttuja, että mietin, että raskaus varmasti vaikuttaa. Ajattelin ottaa sen neuvolassa puheeksi ensi keskiviikkona, että mitä mieltä ovat siellä.
 
Mä kerroin eilen jo tuleville isovanhemmille ja läheisimmille kavereille ja siskolleni. Kaikki olivat nimittäin jo jouluna katselleet et oonko raskaana... sen takia vähän mietityttää et oonko mä pidemmällä ja edelliset menkat tulleet normaalisti :D

Töissä vähän jännittää et miten saan pidettyä tän salassa kun just marraskuun lopulla palasin töihin edelliseltä vanhempainvapaalta. Viime raskaudessa kun maha alkoi selkeästi näkyä jo rv 8 ja pahoinvointi oli kokopäiväistä.
 
Me ollaan kerrottu kahdelle ystävälle vasta. Moni kyllä tietää yrittämisestä. Nt-ultran jälkeen kerrotaan lopuilla ja sillon varmaankin myös töissä
 
Yhdelle ystävälle olen kertonut. Muutama muukin ystävä saa ehkä kuulla piakkoin.

Muille kerromme Nipt testin tuloksien jälkeen.

Vanhimmille pojilleni jännittää kertoa eniten. Eivät ilahtuneet tästä ensimmäisestäkään raskaudesta uuden puolisoni kanssa. Toki nyt ovat jo tottuneet ja leikkivät pikkuveljensä kanssa. Tämä toinen vaan tuo tullessaan myös muutoksen huonejärjestelyihin ja se tulee aiheuttaan varmasti kinaa :sad001
 
Me ei olla uskallettu kertoa vielä kenellekkään. Jospa me se eka neuvolan ultra odotellaan, tai ehkä ihan lähimmille varhaisultran jälkeen, jos siellä kaikki hyvin :)
 
Minä oon vielä hoitovapaalla ja töihin olisi pitänyt palata syyskuussa, mutta todennäköisesti ei sitten vielä tarvitsekaan. Eli töissä kertomista ei tarvitse murehtia. Sitten jossain vaiheessa ilmoittaa, että jäänkin mammalomalle (jos kaikki menee hyvin).

Meillä on äidin kanssa tosi läheiset välit ja haluaisin hänelle kertoa, mutten vielä uskalla. Vähän mietittiin, että kerrotaan vauvauutiset isommille lapsille ja isovanhemmille ensimmäisen ultran jälkeen. Muut huomaavat sitten kun huomaavat :angelic:
 
Jos kaikki menee hyvin, niin ensimmäisen ultran jälkeen työpaikalle olisi tarkoitus kertoa.
Ehkä ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen(jos sykkeet löytyvät) voisi lähimmille kertoa.:rolleyes:
 
Kerrottiin eilen varhaisultran jälkeen omille vanhemmillemme ja sisaruksillemme. Töissä olin ajatellut odottaa vielä varmempia aikoja, mutta tänään esimies kysyi sähköpostissa millainen työtilanne minulla on, että ehdinkö aloittaa yhden pidempiaikaisen projektin. Täytynee siis kertoa töissäkin jo pian.
 
Varhaisultran jälkeen kerrotaan ainakin perheelle. Jostain syystä on epätodellinen olo nyt tästä raskaudesta. Ehkä kun tämä on toinen raskaus niin sitä tiedostaa mikä kaikki voi vielä mennä pieleen niin haluan ainakin varmistaa että tuolla ylipäätään kasvaa joku ja vieläpä oikeassa paikassa. Jos ultran jälkeen menee kesken niin ainakin on perhe tukena sitten. Viime raskaudessa halusin töissä kertoa heti 12 rvkon jälkeen, nyt taidan tehdä niin että kerron vasta kun alkaa näkyä.
 
Jos kaikki menee hyvin, niin ensimmäisen ultran jälkeen työpaikalle olisi tarkoitus kertoa.
Ehkä ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen(jos sykkeet löytyvät) voisi lähimmille kertoa.:rolleyes:

Sykkeitä kuunnellaan kai yleensä neuvolassa vasta vähän pidemmällä raskaudessa. Mulla ainakin viimeksi taidettiin kuunnella vasta nt-ultran jälkeen. Saattaa toki olla siitä kiinni millaiset laitteet siellä on käytössä. :)
 
Varhaisultran jälkeen kerrotaan ainakin perheelle. Jostain syystä on epätodellinen olo nyt tästä raskaudesta. Ehkä kun tämä on toinen raskaus niin sitä tiedostaa mikä kaikki voi vielä mennä pieleen niin haluan ainakin varmistaa että tuolla ylipäätään kasvaa joku ja vieläpä oikeassa paikassa. Jos ultran jälkeen menee kesken niin ainakin on perhe tukena sitten. Viime raskaudessa halusin töissä kertoa heti 12 rvkon jälkeen, nyt taidan tehdä niin että kerron vasta kun alkaa näkyä.

Mulla on jotenkin samanlaiset fiilikset. Esikoisen raskaudessa en juurikaan pelännyt keskenmenoa tai muita riskejä, mutta nyt taas ne asiat pyörii paljon enemmän mielessä.
 
Sykkeitä kuunnellaan kai yleensä neuvolassa vasta vähän pidemmällä raskaudessa. Mulla ainakin viimeksi taidettiin kuunnella vasta nt-ultran jälkeen. Saattaa toki olla siitä kiinni millaiset laitteet siellä on käytössä. :)

Meilläpäin kuunnellaan jo ekalla kerralla sykkeitä ihan perus neuvoloiden dopplerilla jo ensimmäisellä käynnillä. Toki jos ajan on varannut viikolle 6+0 tms ei ole järkeä lähteä kokeilemaan edes. Aiemmissa raskauksissa sykkeet ensimmäisellä neuvolakerralla jo kuunneltu ja löydetty.
Ei ole toki helppoa alkuvaiheessa sykkeitä kuunnella, eikä aina niitä löydy.
 
Meilläpäin kuunnellaan jo ekalla kerralla sykkeitä ihan perus neuvoloiden dopplerilla jo ensimmäisellä käynnillä. Toki jos ajan on varannut viikolle 6+0 tms ei ole järkeä lähteä kokeilemaan edes. Aiemmissa raskauksissa sykkeet ensimmäisellä neuvolakerralla jo kuunneltu ja löydetty.
Ei ole toki helppoa alkuvaiheessa sykkeitä kuunnella, eikä aina niitä löydy.

Ok! Ehkä johtui sitten siitä, että viimeksi mulla oli eka aika aikaisessa vaiheessa, ettei kuunneltu. Luulin, että se on ihan perus käytäntö, että vasta sit kuunnellaan, kun ne varmuudella löytyisi sillä dopplerilla.
 
Takaisin
Top