Noh, se siitä tiedonpanttauksesta. Viikonloppuna kävi niin harvinaisesti, että anoppini lähti mukaamme viikonloppureissulle ja menimme vanhemmilleni yöksi. Arveltiinkin puolison kanssa, että jään kiinni viimeistään siinä vaiheessa kun äitini kaivaa punaviinit ruokapöytään. Alkumaljoista vielä selvisin (kaikki tietävät, etten voi sietää liian makeita kuohuviinejä ja jätin juomatta), mutta sitten tuli jäinen vodkashotti alkuruuan kanssa. Katsahdettiin puolison kanssa toisiamme ja ilmoitettiin, että meidän vuoro pitää maljapuhe. Kerrottiin, että heillä on öbaut maaliskuun 20 päivään asti aikaa päättää, että millä nimellä haluavat ihteään kutsuttavan siitä lähtien. Siitähän se ilo ja riemu lähti sitten kunnolla irti. Tulevat ukki, mummo, mumma ja eno jaksoivat juhlia tulevan isin kanssa puoli neljään asti.
Seuraavana päivänä olimme 30v synttärijuhlissa ja siellä onnistuin hämäämään kaikkia vieraita, kun kaadoin alkoholittomat juhlajuoman skumppalasiin. Illan aikana puolisoni veti serkkupojat sivummalle ja paljastimme pikku salaisuutemme, että heidän pienokaisensa saavat pian uuden leikkikaverin ja että yhdelle heistä pukkaa kummihommia, kuten he olivat sopineet jo pikkupoikana ollessaan.
Sitten olisi vielä jäljellä appiukko ja puolison siskot ja läheisimmät ystävät. Muu suku ja loput kaverit saa tietää sitten syksymmällä, kun ollaan turvallisimmalla vesille.