Lääkkeellisen tyhjennyksen kokemuksia!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MariQ
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ja tarkennuksena, että mä sain noi 4 cytotecia kotiin otettavaksi. Mutta se on varmaan se maksimi määrä minkä antavat.
 
Kiitos teille:shy: Ja pahoittelut minunkin puolesta teille, kun olette tämän joutuneet kokemaan.
Laitoin sinne salaiselle osastolle pyynnön päivällä, mutta eihän sinne heti pääse. Mukava kuulla, että siellä on aktiivista keskustelua.
Kuulostaa loogiselta tuo, että siksi pienempi annostus, kun keskenmeno oli jo itsestään alkanut, vaikkakin oli ihan vähäistä ruskeaa tuhrua enää silloin ultrassa.
Äsken tuli vähän jotain kalvoja (?) ulos. Hyvä merkki sekin. Nukkuminen taitaa jäädä kyllä haaveeksi tänä yönä.
 
Kosmoskukka, toivottavasti olet saanut vähän nukuttua. <3 Olen ymmärtänyt että ylläpito lisää tiistaisin ja perjantaisin salaiselle puolelle eli varmaan huomenna pääset sinne. Voimia vielä!
 
Kiitos kysymästä. Kyllä sain muutaman tunnin nukuttua. Mahakrampit ja vuoto vähenivät pari tuntia tuon edellisen viestin kirjoituksen jälkeen. Nyt itseasiassa huoli on toisinpäin, että kunpa jatkuisivat, etten kohta ole jossain kaavinnassa kuitenkin.

Tunnepuoli taitaa olla vieläkin vähän shokissa. Pelkään, että jos romahdan. Hcg arvo oli eilen reilu 6000, eli netistä löytyneen taulukon mukaan se vastaisi jotain 5-6 raskausviikkoa. Nyt mietin, että voisiko siitä sitten päätellä raskauden sujuneen siihen asti oikein. Siitähän on nelisen viikkoa jo, niin alkio olisi ehtinyt varmaan jo hävitä. Siksi mietin tuota, että nyt jälkikäteen mietittynä mulla taisi vähentyä silloin raskausoireet. Hakuammuntaahan tällainen on. Jotenkin vaan sydäntä lämmittäisi, että jos olen sen pari viikkoa edes pientä kantanut sisällä, enkä pelkkää tyhjää.:sorry:
 
Muokattu viimeksi:
Ei hcg-arvosta voi päätellä mitään. Esim. keskeytyneessä keskenmenossa sikiö on kuollut, mutta istukka jatkaa kasvua ja hcg jatkaa nousemista, ja tämä voi jatkua useita viikkoja, ennen kuin havaitaan sikiön kuolleen useita viikkoja aikaisemmin.

Kuollut sikiö myös näkyy ultrassa, eli se ei häviä mihinkään. Ultrassa kuollut sikiö mitataan, ja pituudesta voi päätellä, montako viikkoa kehitys jatkui ennen kuin sikiö kuoli. 5-6-viikkoinen sikiö näkyy jo ultrassa hyvin, joten jos siellä sellainen olisi jossain vaiheessa ollut, olisi se ultrassakin näkynyt.
 
Ei hcg-arvosta voi päätellä mitään. Esim. keskeytyneessä keskenmenossa sikiö on kuollut, mutta istukka jatkaa kasvua ja hcg jatkaa nousemista, ja tämä voi jatkua useita viikkoja, ennen kuin havaitaan sikiön kuolleen useita viikkoja aikaisemmin.

Kuollut sikiö myös näkyy ultrassa, eli se ei häviä mihinkään. Ultrassa kuollut sikiö mitataan, ja pituudesta voi päätellä, montako viikkoa kehitys jatkui ennen kuin sikiö kuoli. 5-6-viikkoinen sikiö näkyy jo ultrassa hyvin, joten jos siellä sellainen olisi jossain vaiheessa ollut, olisi se ultrassakin näkynyt.

Näin arvelinkin, että saan vastaukseksi. En ole ennen keskenmenoa kokenut, kaikki raskaudet sujuneet loppuun asti siihen parhaaseen lopputulokseen. Eilinen päivä oli vähän kuin unta. Kamalaa kun sitä verta oli niin paljon. Pikkuhousuja esipestessä lavuaarissa, etteivät pinty ennen kuin saa ne seuraavaan koneelliseen, oli jotakin niin nöyryyttävää tunnetta. Tuntuu että hävettää tavata ketään tämän jälkeen. Mulla oli kuitenkin niin selvä pullotus mahassa, vaikka olikin vain jotain turvotusta.

Jotenkin tästä kaikesta verestä tuli olo, etten halua enää uudelleen yrittää, vaikka se aluksi olikin päällimmäinen tunne. Ehkä pitää hyväksyä, että olen liian vanha tähän, 37v. Lääkärikin eilen sanoi, että ikä altistaa tällaisille.
 
Voimia Kosmoskukka! :Heartred Ikä tosiaan altistaa tälle, mutta ei 37 ole vielä liian vanha. Silloin suurin osa munasoluista on vielä kunnossa.

Nyt kun minä yritän raskautta yli nelikymppisenä, turvaudun alkiodiagnostiikkaan, jossa alkion kromosomit selvitetään terveiksi jo ennen kuin alkio laitetaan kohtuun kasvamaan, muuten minun ikäiselläni tulee keskenmenoa keskenmenon perään.

Keskenmenossa ei ole mitään hävettävää, eikä se ole omaa syytä. Minä kerroin omasta keskenmenostani lähes jokaiselle, ja yllättävän moni kertoi, että hänkin on sen kokenut, ja kertoi omasta kokemuksestaan. Tuntui, että on hassua kuinka näin isosta ja monia koskettavasta tapahtumasta ei puhuta juuri lainkaan, ja sitten kaikki kokevat olevansa yksin sen kanssa.
 
Voimia Kosmoskukka! ❤ Toivottavasti pääset pian salaiselle puolelle, siellä meitä on monta saman kokenutta.
 
Kiitos Suski75 lohdullisista sanoista. Kuulostaa järkevälle tuo ”elinkelvottomien” (olipa kauhea sana) valikointi pois jatkosta. Eihän siinä vauva tai äiti tai kukaan muukaan mitään voita, mikäli onnistumisen edellytyksiä ei alunperinkään ollut ja raskaus alkaisi.

Kiitos Solros, mukavampi sinne olisi kirjoitella, vaikka näistä tänne kirjoitetuistakin voi ehkä olla hyötyä joskus jollekin.

Pysyäkseni nyt ketjun alkuperäisessä aiheessa, eli lääkkeellisessä tyhjennyksessä, kerron vähän siitäkin. Yö lopetti melkein kaiken vuodon ja kivut kokonaan. Ehkä ruokalusikallinen on tänään tullut siteeseen. Mikä ei nyt tietenkään kovin hyvälle vaikuta. Tuskin kaikki eilen sen puolen päivän vuodolla vielä pois tuli. Vaikkakin alapesua tehdessä tunsinkin jotain ”rämmäleitä” pönttöön menneen. Pitää laittaa toivo niihin huomisiin cytoteceihin. Nyt mietin, että ehkä uskaltaisin lähteä kauppaan ostamaan yösiteitä huomista silmällä pitäen. En tietenkään eilen niitä muistanut ultran jälkeen hakea vaikka piti. Joudun huomenna olemaan yksin, vaikka se onkin kai kiellettyä. Mies on tosin lähellä töissä, joten puhelimella nopeasti paikalla. Toivon niin kovasti, että ne lääkkeet toimisivat nopeasti ennen kuin koululaiset palaavat iltapäivällä. Eilinenkin oli niin vaikeaa pitää heiltä salassa. Peilistä näkyy nyt huomattavasti litteämpi maha. Hormonaalinen turvotus kai jo lähtenyt. (Edit. Onhan tuo maha aika turvonnut kuitenkin. Taisikin johtua laihtumisen tunne vaan siitä, ettei ruoka ollut maistunut.)
 
Muokattu viimeksi:
Näin arvelinkin, että saan vastaukseksi. En ole ennen keskenmenoa kokenut, kaikki raskaudet sujuneet loppuun asti siihen parhaaseen lopputulokseen. Eilinen päivä oli vähän kuin unta. Kamalaa kun sitä verta oli niin paljon. Pikkuhousuja esipestessä lavuaarissa, etteivät pinty ennen kuin saa ne seuraavaan koneelliseen, oli jotakin niin nöyryyttävää tunnetta. Tuntuu että hävettää tavata ketään tämän jälkeen. Mulla oli kuitenkin niin selvä pullotus mahassa, vaikka olikin vain jotain turvotusta.

Jotenkin tästä kaikesta verestä tuli olo, etten halua enää uudelleen yrittää, vaikka se aluksi olikin päällimmäinen tunne. Ehkä pitää hyväksyä, että olen liian vanha tähän, 37v. Lääkärikin eilen sanoi, että ikä altistaa tällaisille.
Älä vielä anna periksi. Aloitin yrittämisen vasta 39- vuotiaana. Mulla oli kolmen vuoden aikana kolme keskenmenoa, joissa kahdessa käytettiin lääkket ja yksi suoraan kaavinnalla. Jokainen tuntui tietysti kurjalta, mutta helpotti kun niistä kertoi ystäville ja huomasi ettei ollut ainut.
Neljäs kerta onnistui ja tossa vieressä nukkuu nyt kuusiviikkoinen vauva.
Se mitä yritän sanoa, että ikä tuo tiettyjä riskejä ja jokainen keskenmeno on kurja, mutta itse olen tyytyväinen että jaksettiin yrittää ja koota itsemme niiden keskenmenojen jälkeen ja saatiin viimein tää pieni.
 
Älä vielä anna periksi. Aloitin yrittämisen vasta 39- vuotiaana. Mulla oli kolmen vuoden aikana kolme keskenmenoa, joissa kahdessa käytettiin lääkket ja yksi suoraan kaavinnalla. Jokainen tuntui tietysti kurjalta, mutta helpotti kun niistä kertoi ystäville ja huomasi ettei ollut ainut.
Neljäs kerta onnistui ja tossa vieressä nukkuu nyt kuusiviikkoinen vauva.
Se mitä yritän sanoa, että ikä tuo tiettyjä riskejä ja jokainen keskenmeno on kurja, mutta itse olen tyytyväinen että jaksettiin yrittää ja koota itsemme niiden keskenmenojen jälkeen ja saatiin viimein tää pieni.

Kiitos kannustuksesta ja onnea vauvasta:) Muista nauttia pienistäkin hetkistä, kun ne menevät aina kasvamaan liian nopeasti jälkikäteen ajateltuna.:grin

Onhan tämä oikeaa tunteiden vuoristorataa. Tässä hetkessä se uusi yritys ei tunnukaan enää niin huonolta idealta.:hilarious: Johtunee varmaan pitkälti siitä, että tästä hetkestä puuttuu se veren kanssa sählääminen. Mutta onhan mulla muitakin syitä miksi ajattelin, etten ansaitse enää lasta. Ensinnäkin olen jo kolme tervettä lasta tähän maailmaan tuonut. Onhan siinä jo rutkasti ollut hyvää tuuria. Ja lähipiiri ei tunnu ymmärtävän tällaista ”lasten tehtailua”. Isosisko neuvoikin katkaisemaan piuhat samalla, kun menen kolmosta synnyttämään. Ja onhan maailma ylikansoitettu ja maapallo tästä kovilla. Ja lasten (lastenlasten jne) tulevaisuus jotenkin pelottavan kuuloista tässä nykymaailman menossa.

Mutta. Entä jos silti koen, että tämä on se juttu jossa olen hyvä. Olen jokaista kääröä rakastanut niin vietävästi. Ja nyt oikeasti aikuisena olisin mielestäni aika paljon kypsempi siihen hommaan, kuin silloin parikymppisenä.
(Lisäbonuksena pelkään synnyttämistä.:wacky: Ne ovat aina tapahtuneet niin nopeasti kovilla kivuilla ja ilman mahdollisuuttakaan mihinkään epiduraaleihin, kun hyvä kun synnärille kerennyt matkan takaa.)
 
Eipä se sinun raskaushaaveesi kenellekään muulle kuulu kuin tulevan lapsen isälle. Jos olette molemmat sitä mieltä että lapsen haluatte, niin sitten sen teette. Ja jos nyt haluaa lähteä ihmiskunnan tulevaisuutta spekuloimaan, niin mistä sitä tietää, jos vaikka juuri siitä teidän neljännestä lapsesta tulee se ihminen, joka keksii ihmiskunnalle loputtoman energianlähteen, ja ilman häntä ihmiskunta tuhoutuu?

Ne, jotka eivät lapsia halua, voivat hoitaa omasta puolestaan asian finaaliin olemalla itse hankkimatta yhtään lasta. Pahimmillaan olen nähnyt kahden lapsen äidin neuvovan yhden lapsen äidille, ettei tämän yhden lapsen äidin tulisi tehdä enempää lapsia, koska maapallolla on liikaa väkeä. Eipä se kuitenkaan tätä kahden lapsen äitiä estänyt tekemästä kahta.
 
Ihanaa järjen ääntä Suski. Tuli hyvä mieli.:)
Mies onkin sanonut vitsillä, että mulle riittäisi 1/3 muiden päivästä, kun ehdin ylianalysoida kaiken.:grin

Miehestä puheenollen niin hänhän se pääpointti taitaa tässä uudelle kierrokselle haluamisessa olla. Nuo vanhemmat lapset olen tehnyt aivan väärälle miehelle ja alunperinkin huonoon suhteeseen. Kai koska niin kuului tehdä ja muutkin menivät naimisiin, rakensivat taloja ja tekivät lapsia. Ihania lapsia siitä silti jäi muistoksi.
Nyt kun meillä on tässä tämä suuri rakkaustarina niin tuntuu, että sitä yhteistä lasta haluaa juuri siitä rakkaudesta. Ollaan paljon näistä puhuttu ja samanlaiset ovat ajatukset hänelläkin.
 
Soitin sairaalan päivystykseen ja pyysin päästä osastolle aamulla siihen cytotec tyhjennykseen. Nyt on helpottunut olo. Varmaa paikkaa ei luvattu, mutta pakko kai niiden on minut sinne ottaa, kun sanon, että pelottaa sitä ilman aikuisseuraa tehdä ja etten halua pikkukoululaisten nähden vuotaa niin kuin joku seula?:woot:

Tähän tulokseen päädyin sillä, kun olen nyt lukenut miten monella on ollut ongelmia kyseissä toimenpiteessä. Toivottavasti saan siis tarvittaessa lisälääkitystäkin ja homman saisi kerralla valmiiksi asti.

Ainut ongelma tässä on se, ettei tässä kylässä enää ole asiantuntemusta tälle alalle. Mutta enhän voi 80km päähän yliopistolliseenkaan itse ajaa, tai lähinnä että antavatko edes sieltä sitten lähteä pois ilman saattajaa. Tällaisia mutkia tulee matkaan työorientoituneen yrittäjän vaimona.:grin

Onko kenelläkään tästä kokemusta? Onnistuukohan tämä suunnitelma ihan aluesairaalassa josta synnytykset ym. ovat siirtyneet pois?
 
Onko siellä kuitenkin gynepuoli ja kyvykkyys tehdä kaavinta? Minä olin osastolla tyhjennyksessä, ei meinannut tyhjentyä millään, ja piti jäädä yöksi. Illalla ja yöllä vuosinkin sen verran, että laittoivat cytotecien lisäksi tipalla oksitosiinia ja verenvuotoa hillitsevää lääkettä ja nestettä, ja sanoivat, että jos vuoto ei rauhoitu, pitää tehdä päivystyksessä kaavinta, jotta vuoto saadaan loppumaan. Tosin jos siellä ei kyvykkyyttä ole, niin sitten varmaan pääset ambulanssilla parempaan sairaalaan, jos tarve ilmenee.
 
Gynen poliklinikka on, mutta onhan ne kaavinnatkin varmasti siirtyneet sinne isompaan yksikköön. Mutta toivottavasti ei siihen tarvitse päätyä. Ja ambulanssilla tosiaan varmaan ajavat kiireelliset tapaukset.
Vähän pelottaa että jos joutuu joidenkin 8-kymppisten kanssa samaan huoneeseen.:hilarious:
Tai pelottaa kyllä sekin, että ottavatko edes sisään. Olen tänään yrittänyt kevyen fyysisesti vähän rasittaa itseäni puutarhatöillä, mutta ei tunnu vuoto vaan alkavan uudestaan.
 
Itse olin sairaalassa tyhjennyksessä. Aamulla polille ja iltapäivällä kotiin. Ihan omalla autolla mennen tullen. Tosin minulla homma taisi mennä "kuten oppikirjoissa", mutta tämä tsemppinä, että kaikki voi sujua hyvinkin. (Jos jotain positiivista nyt yrittää tälläisesta kokemuksesta etsiä :()
 
Itse olin sairaalassa tyhjennyksessä. Aamulla polille ja iltapäivällä kotiin. Ihan omalla autolla mennen tullen. Tosin minulla homma taisi mennä "kuten oppikirjoissa", mutta tämä tsemppinä, että kaikki voi sujua hyvinkin. (Jos jotain positiivista nyt yrittää tälläisesta kokemuksesta etsiä :sad001)

Lyhyt on sinullakin ollut siis varsinainen tyhjennysvaihe. Vai jatkuiko vuoto runsaana vielä kotiuttamisen jälkeenkin. Itselle tämä päivä oli pettymys. Ei mainittavaa vuotoa. Nyt alan kallistua sen kannalle, että ehkä se keskiviikon vuoto sitten riitti. Kun eihän tuulimunassa ole mitään sikiötäkään joka olisi ulos tullut.
 
Vuoto yleensä loppuu, kun kohtu tyhjenee.
Sanoisin, että fiksua olisi käydä ultrassa tarkistuttamassa tilanne, jos vain suinkin sattuu ultraan pääsemään. Jos kohtuun on jotain jäänyt, se voi estää raskauden yrityksenät pitkäksi aikaa, koska silloin ei kuukautiskiertokaan käynnisty normaalisti.
 
Joo, oikeastaan yllätyin vuodon vähyydestä, koska olin odottanut jotain Niagaran-putousta. Minut ultrattiin ennen kotiinlähtöä ja kohtu oli tyhjä. Raskausmateriaali tuli gynen pöydälle tuon ultrauksen yhteydessä. Vuotoa kesti ensin pari päivää normaalien kuukautisten verran ja sen jälkeen niukkaa vuotoa tuli noin viikon. Muistaakseni ohje olikin, että viikon pitää vuotoa olla, ja jollei ole, pitää mennä näytille. Mutta minulla tama niukka vuoto siis riitti (kkm 10+4, eli ei ihan alussakaan enää) ja nyt olen onnellisesti uudestaan raskaana.
 
Takaisin
Top