Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Ja pahoittelut minunkin puolesta teille, kun olette tämän joutuneet kokemaan.
Ei hcg-arvosta voi päätellä mitään. Esim. keskeytyneessä keskenmenossa sikiö on kuollut, mutta istukka jatkaa kasvua ja hcg jatkaa nousemista, ja tämä voi jatkua useita viikkoja, ennen kuin havaitaan sikiön kuolleen useita viikkoja aikaisemmin.
Kuollut sikiö myös näkyy ultrassa, eli se ei häviä mihinkään. Ultrassa kuollut sikiö mitataan, ja pituudesta voi päätellä, montako viikkoa kehitys jatkui ennen kuin sikiö kuoli. 5-6-viikkoinen sikiö näkyy jo ultrassa hyvin, joten jos siellä sellainen olisi jossain vaiheessa ollut, olisi se ultrassakin näkynyt.
Ikä tosiaan altistaa tälle, mutta ei 37 ole vielä liian vanha. Silloin suurin osa munasoluista on vielä kunnossa.Älä vielä anna periksi. Aloitin yrittämisen vasta 39- vuotiaana. Mulla oli kolmen vuoden aikana kolme keskenmenoa, joissa kahdessa käytettiin lääkket ja yksi suoraan kaavinnalla. Jokainen tuntui tietysti kurjalta, mutta helpotti kun niistä kertoi ystäville ja huomasi ettei ollut ainut.Näin arvelinkin, että saan vastaukseksi. En ole ennen keskenmenoa kokenut, kaikki raskaudet sujuneet loppuun asti siihen parhaaseen lopputulokseen. Eilinen päivä oli vähän kuin unta. Kamalaa kun sitä verta oli niin paljon. Pikkuhousuja esipestessä lavuaarissa, etteivät pinty ennen kuin saa ne seuraavaan koneelliseen, oli jotakin niin nöyryyttävää tunnetta. Tuntuu että hävettää tavata ketään tämän jälkeen. Mulla oli kuitenkin niin selvä pullotus mahassa, vaikka olikin vain jotain turvotusta.
Jotenkin tästä kaikesta verestä tuli olo, etten halua enää uudelleen yrittää, vaikka se aluksi olikin päällimmäinen tunne. Ehkä pitää hyväksyä, että olen liian vanha tähän, 37v. Lääkärikin eilen sanoi, että ikä altistaa tällaisille.
Älä vielä anna periksi. Aloitin yrittämisen vasta 39- vuotiaana. Mulla oli kolmen vuoden aikana kolme keskenmenoa, joissa kahdessa käytettiin lääkket ja yksi suoraan kaavinnalla. Jokainen tuntui tietysti kurjalta, mutta helpotti kun niistä kertoi ystäville ja huomasi ettei ollut ainut.
Neljäs kerta onnistui ja tossa vieressä nukkuu nyt kuusiviikkoinen vauva.
Se mitä yritän sanoa, että ikä tuo tiettyjä riskejä ja jokainen keskenmeno on kurja, mutta itse olen tyytyväinen että jaksettiin yrittää ja koota itsemme niiden keskenmenojen jälkeen ja saatiin viimein tää pieni.
Johtunee varmaan pitkälti siitä, että tästä hetkestä puuttuu se veren kanssa sählääminen. Mutta onhan mulla muitakin syitä miksi ajattelin, etten ansaitse enää lasta. Ensinnäkin olen jo kolme tervettä lasta tähän maailmaan tuonut. Onhan siinä jo rutkasti ollut hyvää tuuria. Ja lähipiiri ei tunnu ymmärtävän tällaista ”lasten tehtailua”. Isosisko neuvoikin katkaisemaan piuhat samalla, kun menen kolmosta synnyttämään. Ja onhan maailma ylikansoitettu ja maapallo tästä kovilla. Ja lasten (lastenlasten jne) tulevaisuus jotenkin pelottavan kuuloista tässä nykymaailman menossa.
Ne ovat aina tapahtuneet niin nopeasti kovilla kivuilla ja ilman mahdollisuuttakaan mihinkään epiduraaleihin, kun hyvä kun synnärille kerennyt matkan takaa.)

Itse olin sairaalassa tyhjennyksessä. Aamulla polille ja iltapäivällä kotiin. Ihan omalla autolla mennen tullen. Tosin minulla homma taisi mennä "kuten oppikirjoissa", mutta tämä tsemppinä, että kaikki voi sujua hyvinkin. (Jos jotain positiivista nyt yrittää tälläisesta kokemuksesta etsiä)