Kirjoittelin äsken ivf ja icsi palstalle omasta tyhjennyskokemuksesta, niin laitan sen vielä tänne. Luin ennen tyhjennystä koko palstan läpi ja se oli valtava vertaistuki. Halusin myös lukea ”kauhutarinat” niin tiedän mitä kaikkea on mahdollista tapahtua. Onneksi kauhutarinat ovat varmasti kuitenkin pieni osuus. Itselläni tyhjennys oli paljon odotettua ja pelättyä helpompi. Olin nimittäin varautunut kamalaan kipuun.
Olin onnellisesti noin kuukauden raskaana kunnes varhaisultrassa (rv 7+4) ei ollutkaan sykettä ja alkio oli ainakin noin 10 päivää viikkojaan pienempi. Tilanne tarkistettiin muutaman päivän päästä kuitenkin sillä en pystynyt siinä shokkitilassa ottamaan heti valmistelevaa lääkettä. Minusta oli itseasissa todella tahditonta sitä edes tarjota ensikertalaisena tämän kokevalle sitä samantien. Tarvitsin aikaa käsitellä, hyväksyä ja surra. Sovimme uuden ajan muutaman päivän päähän.
Suru oli niiin suurta ja lohdutonta noin 2 päivää. Heräsin aamulla ja muistin että se oli totta ja vaan itkin. Onneksi suru helpotti suremalla. Otin siinä pahimman surupäivän saikkua. Sitten kun olin saanut käsiteltyä ja hyväksyttyä ja siirrettyä mieltä jo kohti tulevaa oli aika tyhjennykselle. Kävin klinikalla uusintaultrassa ja alkio oli siitä jo taas pienentynyt, joten otin klinikalla valmistavan lääkkeen ja kotona tyhjennyslääkkeet.
Ensin olin ajatellut että vedän maksimi annokset kipulääkkeitä että hoidetaan homma. No sitten kaveri sanoi, joka oli kokenut saman ja keskustellut yhden lääkärin kanssa, että kipulääke voi häiritä tyhjennystä. Koitin googlailla asiaa ja en siitä paljoa löytänyt kuin että ibuprofeenia ei suositeltu jollain jenkkiklinikalla myöskään juuri siitä syystä, että se voi vaikuttaa supistelua heikentävästi. Kysyin asiaa myös Husista ja sanoivat että eivät ole koskaan kuulleetkaan että voisi häiritä ja kipulääkkeillä hoidetaan myös minua ns henkistä puolta.
Sitten päätin kuitenkin hoitaa tyhjennyksen ilman kipulääkkeitä, koska halusin sen hoituvan ilman pitkää jälkivuotoa ja mahdollista kaavintaa jne. jos vain itse siihen voin vaikuttaa, uuden siirron toivossa. Olin varautunut kyllä ottamaan kipulääkkeet jos homma kävisi sietämättömäksi. Onneksi se ei käynyt
brutaalia se oli oksentamisen ja ripuloimisen ja supistuskohtausten kanssa, mutta ei onneksi sietämätöntä. Oksennus ja ripuli tuli samaan aikaan ja istuin pöntöllä ämpäri sylissä.
Kuuma pullo vatsalla oli paras kaveri. Pahin vaihe oli noin 3-4h minulla. Lääkkeen (4kpl cytoa) otin suun kautta kun valmistavasta oli alkanut jo pieni vuoto. Tyhjennyspäivä oli torstai ja se ja pe oli minulla saikkua. Kipua oli vain niissä supistuskohtauksissa ja se oli verrattavissa tosi koviin menkkakipuihin ja meni aalloissa. Illalla olin jo kaupassa ja kävelyllä. Kävely yms liike on myös hyvä jos vaan pystyy, auttaa tyhjennyksessä.
Vuotoa tuli muutama päivä, noin 4-5 kunnon vuotopäivää (kuin tosi runsaat kuukautiset) ja sitten hiipui pikkuhiljaa. Pärjäsi yösiteellä. Ei tullut mitään valtavia kokkareita, pari kertaa sellaisia palasia joita voisi ajatella istukaksi. Kahden viikon jälkeen oli enää tosi haalea pos testi ja nyt kulunut reilu neljä viikkoa tyhjennyksestä. Menkkoja odotellessa
näistä menkoista ei vielä saa ilmoittautua uuteen siirtoon vaan vasta seuraavista. Eli minulla siirto tammikuun alkupuolella.
Tsemppiä kaikille saman kokeneille ja tänne palstalle joutuneille, tästä taas vahvempana uutta kohti
Edit. Menkat alkoi tyhjennyslääkkeen otosta laskettuna päivänä 33.
tuntuu aika hankalta, ettei saanut asioita saatettua loppuun saakka osastojaksolla kuten kuvittelin, tästä mahdollisuudesta ei edes varoitettu. Oli rankkaa tulla eilen kotiin ja joutua sitten huomenna palaamaan takaisin. Myös kaavinta pelottaa toimenpiteenä.
