Kuumeilua, kun ei yritystä näy

Kyllä sitä maidon sakeuttajaa käytetään vauvoillakin.  Lähinnä siis korvike- ja pumppumaitovauvoilla.  Meillä siitä ei luonnollisesti ole apua kun tyttö ei huoli kuin tissiä X)

Ja tytöstä puheenollen:  Se nukahti ensimmäistä kertaa eläessään ITSE OMAAN SÄNKYYNSÄ!!!  Tää on niin ennenkuulumatonta!  Lauloin sille tuutulaulun niin että se oli sylissä ja siirsin sen hereillä sänkyynsä ja sinne se jäi!  Yleensä siis alottaa hillittömän huutamisen aina siinä kohtaa.  Jeeeeee!  Kyllä se nousevan kuumeen kohina muistuttaa ukkosen jylinää tällä hetkellä :)))))))))

Mainitsin muuten puolihuolimattomasti tänään seuraavasta lapsesta miehelle...  Parin sekunnin kiusallinen hiljaisuus jonka jälkeen kevensin jollain vitsillä.  Ei taida olla vielä aika ruveta pehmittämään.  Höh.

Ja hei Sannakoo, mulla tää nuorempi tuli plussattua niin että olin jo edellisenä iltana miehen torjunu vedoten siihen että menkat alkaa (oli ihan semmonen olo että minä hetkenä hyvänsä veret tirahtaa).  Sitten seuraavana päivänä ostin testin kun sain jonkun selittämättömän itkukohtauksen kaupassa...  Ei tullu menkkoja ei, vaan ihan selvä plussa.  Romanttisesti citymarketin vessassa.
 
Voi naiset! Älkää nyt yllyttäkö hullua! Mun sydän ei kestäis ostaa sitä testiä ja saada negatiivista tulosta! Tosin nyt kyllä on se viikonloppu, jolloin kaiketi lupasin testin tehdä... silti vaan mieli jarruttelee tätä hommaa, kun edelleenkään ei vaan oo sellainen olo... Silti vähän houkuttelis mennä pikkusen leikkimään tuolla laskettu aika -mittarilla... lalllaalaaa. Hölmö hölmö mieli.
Mut ehkä se olo ei mitään kerro, kuten Moonkin tuossa totesi :D

Margeliini, mulla se asiakkaan käyttämä sakeuttaja oli oikeesti sakeuttajaa, eli ei se ihan kiinteeks tosiaan se ruoka mennyt. Mä en ymmärrä, että miten tää äitiys on haperoittanut mun aivot, mutta mä en millään muotoa saa nyt sen jauheen nimeä päähäni, enkä myöskään muista, et miks tää kyseinen asiakas sitä käytti. Liikuntavammaiset ei siis periaatteessa kuulu mun ammattiosaamiseeni millään muotoa, mutta jotenkin epähuomiossa päädyin sinne sen yhden kesän ajaksi töihin. Eli ei mun kaiketi kuuluiskaan tietää niistä sillain oikeesti mitään ;)

Tuo sun testin teon stoori kuulostaa myös aika tutulta; tosin todistin samaa vain ystäväni kohdalla. Meillä oli sovittu treffit yhteen kahvilaan aamupäiväks ja piti siellä tehdä opiskeluhommia. Ystävä sitten myöhästyi (se on sellainen tapamyöhästelijä, joten en sen kummemmin asiasta jaksanut edes urputtaa) ja lopulta kun se tuli paikalle, niin se oli jotenkin outo. Sitten se rupesi kyselemään, että mitäs jos hän ois raskaana ja kun hän on taas viettänyt aika railakasta elämää ja vatsakivut on kovat, että menkatkin on myöhässä! Siinä sitten lohduttelin ympäripyöreästi, että no ensin pitäis varmaan selvitellä raskauden kesto ja ainahan on keskenmenonkin mahdollisuus... lopulta ystävä meni ihan vaikeaksi ja tajusin, että nyt tuulee jostain. Itkuun pillahtaen hän kertoi tehneensä aamulla testin ja se oli positiivinen! He olivat vasta ihan pienen hetken seurustelleet poikaystävänsä kanssa ja nyt oli tilanne tää. Ystävä myöskin epäili, että voisko olla mahdollista, että se raskaustesti on ollut viallinen, kun se oli ollut sellainen ihan kaikista halvin marketin kortsuhyllyltä ostettu. Eipä auttanut muu kuin pakata läppäri takas laukkuun, rauhoitella ystävää ja luvata, että käydään nyt ostamassa uus testi ja tehdään se heti, jos se on positiivinen niin soitetaan terveysasemalta hänelle aika tutkimukseen, niin voi jutella niistä kivuista ammattilaisen kanssa. Lopulta sain puhua ja rauhoitella tätä poikaystävääkin puhelimessa, lohduttaa, ettei se kostea elämä vielä tässä vaiheessa ole ehtinyt sikiöön vaikuttaa kun verenkiertokaan ei ole yhteinen jne. Ja ystävän ojennettua Kampin ostoskeskuksen vessassa mulle se testi käteen heti virtsattuaan, niin niinhän siinä näkyi se tulos heti. Omasta vuoden takaisesta kokemuksesta tiesinkin, että positiivinen se on, ei siinä tarvinnut mitään kolmea minuuttia ootella :D Hassua oli myös, kun saatiinkin se lääkäriaika samalle iltapäivälle, ja minä lupasin lähteä tukihenkilöksi, niin se lääkäri varovasti aloitti "Tukihenkilölle tiedoksi, että tässä nyt tehdään alapäätutkimus, että jos tahdot vaikka mennä tuonne käytävään odottelemaan...". Ystäväni ilmoitti tiukkaan sävyyn "Se on itse synnyttänyt muutama kuukaus sitten, kyllä se kestää ja jää tohon nyt istumaan". Ja oikeassahan tuo oli, siinä vaiheessa ei ollut enää paljon häpyä oman tai muiden raskaana olijoiden/synnyttäneiden kellareita kohtaan, sen verran avoimesti täällä palstallakin tullut juteltua yhdestä ja toisesta asiasta!

Tulipa avauduttua taas! Sannalla taitaa olla päläpälä-tauti!
 
Huomenta,
täällä iloinen krapulamamma :-) Oltiin yhden mammaystävän kanssa eilen illalla viettämässä omia pikkujouluja ja oli kyllä hurjan kivaa! Ei olla kyseisen ystävän kanssa vietetty iltaa yhdessä sitten lasten syntymien, voi kun oli ihanaa pään tuuletusta. Noh, aika maltillisesti otettiin kuitenkin tuota alkomahoolia, joten ei nyt mitään hirveetä krapulaa oo (onneks). Tänään iltapäivällä ollaankin suuntaamassa koko perheellä nukketeatteri Sampon jouluesitystä katsomaan, kivaa!

Meillekin mainosti joku lääkäri tuota sakeutusainetta silloin, mut ei mekään sitä kokeiltu. Sitähän käytetään ikääntyneillä ja joillakin liikuntarajoitteisilla ihmisillä just sen takia, että nesteet ei mee niin helposti "väärään kurkkuun". Esim. cp-vammaan usein liittyy syömisvaikeuksia (terveisin toimintaterapeutti). 

Tosiaan, eilen illalla ei kyl yhtään harmittanu etten oo raskaana :-) Oli niin kivaa olla ihan vaan itse yksin MINÄ, eikä pelkästään äiti. Ja täytyy myöntää, että pitkästä aikaa miestenkin huomio tuntui kivalta. Nyt kun on niin usein sellainen olo tuolla hiekkiksen reunalla tukka pipon alla litsaantuneena, ettei kukaan näe muuta kuin kulahtaneen mamman. 

Hih, hauskaa että te olette monet säilyttäneet noita positiivisia testitikkuja! Mulla ei oo varsinaista tikkua enää, mut kuva kylläkin muistona. 
 
Yumna, ah, tuo olo on kyllä parhautta! Siis se, kun saa hetkeks pakata sen äitiyden painotaakan laatikkoon ja olla vaan nainen! Sitten sitä jaksaakin taas ihan uusin voimin olla se äiti ja jopa taas nauttia siitä! :)

Ai toi sakeuttaja on usein cp-vammaisilla käytössä? Meillä oli kyll cp-vammaisia, joilla syöminen oli aina aika haastavaa, mutta sakeuttajaa he eivät käyttäneet. Sakeutusta käyttänyt sairasti siis MS-tautia. No mutta eipä tällä ole väliä, ihan siis halusin vaan kiittää tiedosta! Jos jotain oon oppinut katsahtaessani omaa cv:tä, niin mun ei ikinä pitäis sanoa, että en päädy sinne tai tänne tai tonne töihin. Joten kukaties tarviin tuotakin tietoa vielä joskus! :)
 
Kai sä nyt SannaKoo oot jo tehnyt sen testin?? ;) Kuulostaa kohta siltä, niin kuin olisit mennyt lasketun ajan yli ja kaikki vaan kyselee koko ajan, että no JOKO?? JOKO?? Oli muuten ärsyttävää ;)

Me käytiin tänään syöttötuoliostoksilla. Kyllä noi ruotsalaiset vaan osaa vakuuttaa mut erinomaisuudestaan :) Brion syöttis nyt sitten tuli meille. En saanut Trip Trappia, mutta ei se mitään. Onneks ei tarvinnut sentään tyytyä halvempaan ruotsalaiseen sieltä isosta hunekalujätistä. Mies olis sieltä ostanut syöttiksen. Mä sanoin jyrkän ein. Vaikka en ole edes tutustunut niiden valikoimaan. Voihan niillä ihan hyviäkin olla.. kai.. On meillä sieltä hoitopöytäkin, joka maksoi 25 e ja ihan hyvä ostos oli. Siellä vauvatarvikeliikkeessä oli joku pariskunta ostamassa tuplakärryjä. Niillä oli pikkuinen lapsi mukana ja äipällä maha pömpötti siihen malliin, että sieltä olis pikku kakkonen tulossa. Vähänkö olin kade.

Luin eilen yhden palstalaisen odotusblogia ja huomasin, että tuntui haikealta... Mä aloin kaivata raskautta. Oonko ihan pimee??! Niitä ihania pieniä vauvan liikkeitä, ultria ja sitä kun masu oli sellainen söpö pieni pallo. Eli sitä ihanaa aikaa raskaudesta. Jota kesti jopa pari kuukautta. Mä sain odotella puoliväliin ennen kuin maha rupes näkymään (arvatkaa vaan kuka soitteli jo huolestuneena neuvolaan ja kävi yhdellä ylimääräisellä visiitilläkin siellä, kun maha oli niin pieni, että voiko siellä mikään edes kasvaa), rakenneultrassakin vielä kun makasin siinä tutkimuspöydällä selälläni, näytti siltä, etten olis raskaana. Mutta tulee vaan mieleen, että enkö mä ole mitään oppinut? Raskaus ei ollut kovin kivaa ja nyt sitä muka kaipaa... Ennen ajattelin vaan, että se nyt on sellanen välttämätön kurjuus, joka on kestettävä jos toisen lapsen haluaa.
 
Margeliini, nope, testit on edelleen ostamatta. Mies oli mukana kaupassa tänään, enkä kehdannut siinä sitten just ennen kuutta hirveessä tungoksessa aiheuttaa sille sydäriä viskaamalla sellaista kärryyn :D Ja ei hätää, tää ei oo yhtään niin ärsyttävää kuin se lasketun ajan ylittäminen, koska silloin sitä ärsytti se oma tilanne itteäkin, mutta nyt mua ei ärsytä eikä jännitäkään sillain... ja saanpahan ainakin elää tässä omassa pikkukuplassani ja teidän kanssa tuumailla ja pähkäillä - sitten kun on testi tehty, niin nää tuumailut loppuu siihen, oli tulos kumpi tahansa! (Mut jos paljastan, niin leikin eilen tolla lasketun ajan mittarilla... nyt ois rv 5 + 2 menossa ;))

Mä kaipaan raskaudesta eniten sitä, miten kauniisti vaatteet istui päälle :D Etenkin siis se toka kolmannes sattui just sellaiseen passeliin aikaan, että oli paljon erilaisia paitoja, jotka vaati täytettä. Hellepaitaa ja syksypaitaa, ihanaa! Mä oon siis tällanen amatsoni, joten omat vaatteet ei oo mulle niinkään intohimo - yleensä kun ei mikään näytä niin kauniilta kuin sellaisella "oikean kokoisella" kropalla. Mulla on siis tyhmät mittasuhteetkin ja parhaiten päälle mahtuu ne ah niin ihanat täti-osastojen kaavut, jotka vaan on rumia. Makkarankuoria ei näillä makkaroilla viitsi esitellä, mutta se pallomaha loi tälle xxl-kropallekin kauneutta ;)

Eli et sä Margeliini mun korvaan (silmään?) vaikuta kovinkaan pimeältä haaveillessasi ;) Itsekin sitä huomaa ajattelevansa, että ihana ihana raskaus ja kaikki jutut, mutta oikeesti... mähän olin ihan tuuliviiri, väsynyt ja oksenteleva, mitään ei kyennyt tekemään ja millä mä muka selviäisin ton yhden sähköjäniksen kanssa niistä hetkistä, kun tekis mieli vaan nukkua? (Hahaahaah, kroppa on muuten sisäistänyt joko raskauden tai sitten tän aivojen epätietoisuuden raskaudesta... mua on alkanut väsyttää aivan levottoman paljon! Siis saatan aamusella oikeesti nukahtaa ihan nanosekunneissa, jos erehdyn köllähtämään sohvalle pojan kanssa aamuteeveetä katsomaan!)

Ja pitää lohduttaa Margeliinia, että ei se tripp trapp oo sen arvoinen oikeesti! Siinä on haastavat ne jalakset, mä ainakin jatkuvasti potkisin niitä! Meillä on Hauckin Alpha, mustana tottakai, ja se on  I H A N A !
 
Noniin, saitte yllytyshullun sitten säntäämään tänään aamupäivästä kauppaan puistoilureissulla ipanan kanssa... testi haettu ja tehty. Tulos: negatiivinen, oikein oppikirjamaisen tummanhuutavalla kontrolliviivalla ja testiaueella ei sitten edes hailakkaa haamua. Olo on tiestysti taas vähän sellainen "No höh" mutta ehkä kuitenkin enempi iloinen - koska mun polla huutaa päästä töihin tän kotiäiteilyn jälkeen! Ja kyllä se tilinauhakin kiinnostaa, etenkin kun olis aika kivaa, jos myös sitten se seuraava äitiyspäiväraha ois vähän enempi kuin se minimimäärä... tässä on nyt jo sen verran pitkään eletty miehen rahoilla, että alkaa tätä Kaurista kiristää, kun en edelleenkään osaa olla sinut tässä elätettävänä. Järki toki sanoo, että haloo, näinhän sen kuuluis mennäkin, ja jos mies ois kotona (ja toivottavasti tulevan vauvan kanssa sitten joskus onkin) niin silloin elettäis mun rahoilla! Mutta silti joku pieni pörriäinen pääkopassa kieltää vaan pyytämästä mieheltä rahaa "omiin menoihin".

Nyt voidaan palata takas arkeen ja lietsoa sitä vauvakuumetta teihin muihin(kin) tai niihin miehiin ;)
 
Yumna: Tuollaiset illat on kyllä niin piristäviä! Itsekin olin viikko sitten piiiiitkästä aikaa yhden hyvän ystäväni kanssa iltaa viettämässä. Teki niin hyvää laittautua oikein kunnolla, ja olla äidin sijasta nainen :)

Margeliini: Et ole hullu ollenkaan :) Itsekin niin haikailee välillä raskauden perään. Mulla myös raskausaikana maha alkoi näkyä myöhään. Koitin tarkoituksella korostaa "vatsakumpua", mutta vasta reilusti rv 20 jälkeen ensimmäinen ihminen huomasi. Itse asiassa seuraavassa Vauva-lehden numerossa on artikkeli, jossa voivottelen kun tuli niin pieni vatsa ja niin vähän kiloja. Voi apua, kuinkahan monen vihat saan niskoilleni :D

SannaKoo:  No höh, oli ensimmäinen ajatus mullakin. Mutta aikas ristiriitaista tää kuumeilu tuntuu aika monella meillä olevan. Hyvä että päälimmäisenä fiiliksenä on kuitenkin testin jälkeen iloisuus :) Mulla on myös vähän vaikeaa elää miehen rahoilla. Saan kyllä ihan okei äitiyspäivärahaa ja maksan asuntolainasta ja laskuista puolet. Kuitenkin mies tekee suurimman osan ruokaostoksista ja maksaa isommat hankinnat. Ei sitä itse kehtaa oikein vaatia mitään miehen rahoista omiin juttuihin. Järki kuitenkin mullakin koittaa tuolla huudella, että tietysti se työssä oleva yleensä enemmän nettoaa ja maksaa juttuja...
 
Yumna, ihana ilta!  Mäkin haluaisin välillä olla ihan vaan minä mutta musta tuntuu että jotenkin marttyyrimaisesti myös ite pidän kiinni siitä että olen Äiti isolla Äällä ja unohdan sen minuuden.  Tiedä häntä miksi sitten.  Ehkä se helpottaa kun lapset kasvaa.

Ja Margeliini, mä en oo juurikaan raskaana ollessa nauttinut siitä raskaana olemisesta kuin hetkittäin mutta jotenkin silti kaipaan ihan älyttömästi sitä raskaana olemista!  Se on ihanaa seurata kun se maha kasvaa ja ne kaikki välietapit, ultrat sun muut ja tickerin seuraaminen.  Ai jai!  Mutta joo se loppuraskaus etenkin on tuskaa.  Ne viikot matelee niin hitaasti ja olo tukaloituu hetki hetkeltä.  Ja silti, ois niin kiva kokea se vielä kerran.

Sannakoo, voi höh höh ja höh!  Mä olin ihan varma siitä plussasta!  No onneksi pääset nyt kunnolla viettämään niitä valmistujaisia ja joulua myös ilman pahoinvointia.  Kyllä se vielä ehtii tärpätä!

En tiedä johtuneeko tästä kuumeilusta vai mistä kun mua on oikeesti kuvottanu pari päivää aika antaumuksella.  Jotenkin kuitenkin on enempi sellasta mahataudin oloista etomista kuin mitään raskauspahoinvoinnin kaltaista.  Psyyke on ihmeellinen asia :D

Ja tosiaan, siitä sakeuttajasta, ainakin muutama meidän vauvaryhmäläinen käyttää sellaista ainetta kuin Nutrilon nutriton (tms.).
 
Heheh, ihana Manque, että oisit tahtonut isomman vauvamahan! :D Mulla oli varmaan aika "täydellisen" kokoinen kumpu, koska pituuttakin on sen verran, että se pystyi hyvin jakautumaan tasaisemmalle alueelle. Isohan se oli, siitä ei pääse mihkään, mutta silti mun omaan kroppaan nähden vallan maltillinen :)

Ja ihanaa, että jotain muutakin ärsyttää elää miehen rahoilla! En enää nykyään oikein edes kehtaa ääneen tuota sanoa, kun kaikki vaan hyssyttelee, että höh, noinhan sen kuuluu mennäkin! Toisaalta mua ei sitten oo haitannut töiden teot ja parina kuukautena opintotuen nosto, kun ne ei oo verottanut äippärahoja mitenkään. Eikä tiputus vanhempainrahoista kotihoidontukeen oo sitten tuntunut miltään ;) Mäkin maksan liki puolet vuokrasta, ja siihen ne sitten meneekin ne rahat, mitä kela mulle tilille kuukausittain siirtää. Lapsilisät menee säästötilille, joten tuo vajaa 500e/kk tassuun ei tosiaan sen vuokraosuuden jälkeen enää merkkaa kuin ihan yhtä lähikauppareissua. Mut onneks on noita keikkatöitä sitten tarjolla, niin saa vähän tasapainoteltua! :) Mies kyllä aina on kyselemässä, että tarviinko rahaa ja nyt näinä kahtena kesänä se on ehdottanut, että enkös lähtisi jonkun kaverin kanssa jollekin lomareissulle hänen kesälomansa aikana, että hän voisi sen kyllä mun osalta kustantaa ja luonnollisesti hoitaisi poitsun sinä aikana. Ihanahan se on, kun noin tarjoaa, mutta en mä oo silti kehdannut sitä vielä vastaanottaa!

Toisaalta tää elämänvaihe on kuitenkin niin kovin lyhyt, kun niitä pennosia joutuu laskeskella, joten mun säästäväiselle luonteelle tää sopii aika hyvin! Ja säästöjäkin kun oli ehtinyt jonkun verran keräillä ja sukulaisavustuksia satunnaisesti saatu, niin en kyllä oikeesti voi sanoa, että mulla ois mitenkään kovin tiukkaa tässä onneksi edes ollut. Moni muu joutuu tulemaan toimeen paljon vähemmällä, mulla on varaa turhamaisuuksiinkin onneksi :)
 
Mä en myöskään tykkää siitä miehen rahoilla elämisestä.  Kun en mä kehtaa itelleni pyytää mitään jos en ite tienaa.  Näin ollen mun vaatekaappinikin on sen näkönen että vähään aikaan ei ole mitään uusittu.  No ehkä vaatekuosi "elämää nähnyt" on joskus in.  Ja toisaalta kun nyt tässä "siivellä" eletään niin ois kätevää tehä tosiaan kaikki lapset samaan syssyyn niin loppuu se köyhäily joskus.  Ehkä. 

Vielä enemmän mua ärsyttää muuten kun mies käyttää rahoja miten sattuu.  Kun tuntuu että mulla ei ois oikeutta naputtaa asiasta kun itsehän se tienaa ja mä en.  Mutta kn yhteistä taloutta tässä pidetään niin ei oo reilua sekään että toinen on ihan varomaton samaan aikaan kun ite kituuttaa.  Huoh.
 
SannaKoo: Munkin ensimmäinen reaktio oli voooi :( Mutta hyvä, jos sulla kuitenkin on hyvä mieli asiasta. Mä olin viimeksi negatiivisen testin tehdessäni helpottunut, koska silloin en vielä edes kuumeillut toista lasta ja ajattelin, että se olis ihan katastrofi. Mulla oli silloin ihan hirvee ovulaatio, tosi huono olo pari päivää, meinasin ihan oksentaakin. Mutta ilmeisesti nekin hormonit saa kuvotusta aikaiseksi.

Kyllä mä oon Brion syöttikseen ihan tyytyväinen, vaikka mies valitsi siihen valkoisen pehmusteen ja mä jo kauhulla ajattelen niitä lukuisia mustikkatahroja, joita siihen tulee ;) Tähän mennessä oon vielä jaksanut sen puunata joka käytön jälkeen kunnolla. Oli muuten aika hassua huomata, miten ennakkoluuloinen meidän tyttö on kaikkea uutta kohtaan. Ensimmäinen reaktio oli itku, kun laitettiin istumaan syöttikseen. Kyllä se onneks sitten helpotti, kun tajusi, että siinä tuolissa saa ruokaa :) Mutta esim. nokkamuki on vieläkin ihan hirveä paholainen, en tiedä millä tuon neidin sais siitä juomaan :( Kauhee huuto ja raivoaminen alkaa jos yritän nokkiksesta juottaa. Onhan tuo tietysti varmaan aika leimautunut noihin tuttipulloihin, kun puoli vuotta niistä juonut.

Manque: Jaa missä Vauva-lehdessä? Tammikuunko? Mulle silloin raskausaikana kaikki hoki koko ajan, että mun pitäis olla tyytyväinen, että mulla on pieni maha, mutta olin oikeesti välillä huolissani vauvan kasvusta, kun  mitään ei näkynyt ulos päin :( Kiloja mulle tuli lisää... 9 kg ja 800 g kun oikein neuvolakortista lunttasin. Olin siinä lopussa tosi järkyttynyt tuosta kilomäärästä ja toivoin koko ajan, ettei 10 kg menis rikki. No eihän se nipin napin mennytkään ;) Jälkitarkastuksessa oli vielä 500 g matkaa omaan painoon ja terkkarikin sitä sanoi, että suuri osa noista raskauskiloista oli varmaan turvotusta, kun ilmestyivät ihan siinä lopussa, juuri kun ne toukokuun helteet alkoi. Nyt en edes tiedä paljonko painan eikä sillä väliä, koska oon paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta ja kiloja on voinut tulla lisääkin, kun käyn kuntosalilla. Mutta oli mulla kyllä siinä loppuraskaudesta aika iso maha. Oon muutenkin aika lyhyt, niin näytin varmaan aika huvittavalta mahani kanssa =)

Moon: Mullakin tulee varmaan tekemään tosi tiukkaa pyytää mieheltä rahaa. Varsinkin kun se ei ymmärrä tuota mun kysiin liittyvää harrastusta. Nytkin viikonloppuna kysyin varovasti, että uskallanko kertoa mitä oon tilannut. Se ihmetteli mikä paketti mua odottaa postissa. Yritin ensin, että joululahjoja oon tilannut, mutta kerroin sitten, että kynsilakkaa. Ja taas korostin, että OMILLA RAHOILLANI!! Ei siitä sitten onneks mitään isompaa haloota tullut, vaikka mulla on kuulemma ihan liikaa kynsilakkoja. Miehet!
 
Huli, jos tää tuntuu sopivan löyhäpäiseltä jengiltä kuumeiluineen ja tahtomisineen, niin teretulemasta! :)

Moon, ah, allekirjoitan tuon! Että hitto kun tekis mieli miehelle taivastella, että kuinka se muka taas voi laittaa kolmekin sataa johonkin autojuttuihin ja kuinka se muka voi ostaa uutta telkkaria ja sitä ja tätä... ja itse laskee, että voinko mä nyt ottaa jonkun pullan mun kahvin kylkiäisiks kun nään mammakavereita kahvilassa (hahah, näkisinpä. Eipä oo enää totakaan ongelmaa :D Mutta oli silloin, kun vielä kahviloissa treffattiin). Mies ei muutenkaan oo ihan yhtä tarkka rahasta kuin minä, joten kyllähän se vähän itseä risoo... Sen joku elämänmotto on "Niin kauan on halpaa, kun siitä rahalla selviää", grrr.

Margeliini, joo, mä pelkäsin eniten sitä omaa reaktiotani, jos sieltä nega tulee. Etenkin kun tänä aamuna oli taas väsymys ja pieni oksetuksen poikanen messissä... enkä oo aamupalaa saanut syötyä moneen päivään, niin kyllä se tuo pieni mieli sai taas tepposia tehtyä. Matkalla kävellessäni Selloon testiostoksille ehdin jo pohdiskella, että ketä me pyydetään vauvalle kummeiks, ja onko korrektia soittaa eka parille ystävälle positiivisesta tuloksesta, koska mies kuitenkin vielä nukkuu! Hahahaah, eipä tarvinnut. Ja onneks en ollut muille tästä asiasta avautunut, joten ei tarvinnut negastakaan kertoa kuin teille ;)

Sun postipaketin tilauksesta tulee vaan mieleen se joku ensimmäisistä Uuno Turhapuro leffoista... Elisabeth on tilannut Kynsilakkaa ja saa paketin kotiin. Uuno sen sitten vastaanottaa ja riemusta kiljuen ryhtyy sitä avaamaan. Paketissa on päällä tarra peittäen osan sanasta ja isolla siinä lukee vain SILAKKAA. Heheheeeh :D
Ja minäkin meinasin kysyä, että paljonko sä kynsilakkaa tarviit, mutta tuostahan se ylhäältä on luettavissa, että se sun harrastukseen liittyy. (Vaikka luin myös sitä lausetta, että mitä ihmeen kysiin liittyvää harrastusta... pitäiskö siinä lukea koira vai mitä häh?)

Margeliinilta piti vielä kysästä, että millanen nokkamuki teillä on käytössä? Äärimmäisen lämpimästi meinaan voin suositella niitä venttiili-mallisia, joista tarvii vähän imeäkin. Ei yllätä pientä vauvaa, että nestettä tuleekin ihan virtaamalla ja ilman imua. Venttiilin saa myöhemmin tarvittaessa myös pois :) Aventin pehmeänokkainen on tosi hyvä pienille harjoittelijoille! Joona tais olla 4kk kun alkoi nokkistreenit, silloin meille ostettiin Tupperwaren nokkamuki, ja sitäkään kyllä ei hehkuteta yhtään turhaan! 20e nurkilla sen hinta on, eli aiiiiiivan helvetin suolainen hinta yhdestä helkutin nokkamukista, mutta pakko se oli saada, eikä kaduta (ja anoppi onneks maksoi :D).
 
Ihan ensin aiheen vierestä yksi kysymys: Onko vauvoille olemassa jarrusukkia?? Siis pienille vauvoille, n. 6 kk. Kun oon yrittänyt meidän pimulle sellaisia hankkia, kun se nyt ihan päivittäin harrastaa seisomista ja ihan urakalla. Ettei raukan tarttis koko ajan liukastella täällä meidän ihanalla vuokrakämpän muovimattolattialla, jota mä VIHAAN :(

SannaKoo: Mullahan on siis vaan parikymmentä kynsilakkaa... ;) Ja siinä on värilakat, sitten on myös jotain alus- ja päällyslakkoja ja yks koristelakka. Eikä siinä ole mun mielestä vielä niin paljon, ettenkö lisää tilaisi jossain vaiheessa. Mulla on ollut siitä asti pakkomielle kynsiini, kun puoli vuotta ennen häitäni otin rakennekynnet. Ne tosin poistatin häitten jälkeen, kun jäin hetkeksi aikaa työttömäksi, niin ei ihan rahkeet riittänyt huollattamaan niitä. Nyt sitten tyydyn lakkailemaan ahkerasti ja koristelemaan muuten kynsiäni. Sellainen pikku turhamaisuus mulla :) Miehen mielestä ihan älytöntä, mutta en mäkään ymmärrä mihin se tarttee 29 frisbeetä.

Meillä on juurikin niitä Aventin nokkia, kun tytöllä on Aventin pullot käytössä. Mun mielestä neiti osaa ihan hyvin imeä siitä nokasta, jossa on se venttiiliosa kiinni. Ilman venttiiliä en uskalla edes yrittää, kun tuntuu, että sen venttiilinkin kans tulee maito niin hirveellä vauhdilla suuhun. Tyttö juo edelleenkin kaksireikäisistä tuteista, kun en viitsinyt ostaa enempireikäisiä (voiko niin sanoa?), kun oli se ajatus, että sais alkaa vierottua tuttipullosta mahd. pian. Vaan eihän se(kään) sitten menekään ihan niin kuin äiti sen suunnitteli :/

Huli: Täällä puhutaan sitten paljon muustakin kuin kuumeilusta, kuten huomaat ;)
 
Voi hitsi, täällä on niin puheliaita naisia ettei meinaa perässä pysyä! :-) Ei vaan kivahan se on, että keskustelu käy vilkkaana. Vaatii multa vaan vähän multitaskingia, että pysyy messissä... Nytkin katson paraikaa toisella silmällä Huippumalli haussa-ohjelmaa.

Joku kumma juttu tuossakin on, että vaikkei varsinaisesti vauvaa toivoiskaan niin se negatiivinen testi tuntuu kuitenkin vähän pettymykseltä. Harmi siis SannaKoo, että jouduit sen pettymyksen tunteen kokemaan. Vaikka oonkin ymmärtänyt, ettei se tainnut kuitenkaan niin suuri pettymys olla kun ei odotuksetkaan olleet suuret. Niin ja muuten tuosta juomien sakeuttajasta vielä, kyllähän taidatkin olla ihan oikeassa että cp-vammaan liittyvät syömisvaikeudet on usein itseasiassa aika päinvastaisia. Siis että suun motoriikka on sen verran huonoa että juurikin pureskeltava ruoka on vaikeaa. Ja nesteet meneekin helpommin. Eli sakeuttajat on enemmänkin käytössä just ms-tautia sairastavilla, ikääntyneillä, avh-potilailla yms. Pahoittelen sekaannusta!

Mitäs täällä on muuta puhuttu... Pitääpä vilkuilla hieman. Nonii joo noista raha-asioista, minä taidan olla aika onnekkaassa asemassa kun mies ei oo koskaan onnistunut saamaan mulle sellaista oloa, että eläisin jotenkin hänen rahoillaan. Useimmiten oikein patistaa mua ostamaan esim. vaatteita tai käymään kampaajalla. Niin ja sitäpaitsi tuo Margeliinin kynsiharrastus kuulostaa ihanalta! Vitsi, tuu mullekin tekemään jotain hienoja lakkauksia! :-) Mulla tuota rahaa kuluu varmaan enimmäkseen noihin säännöllisiin kampaajakäynteihin, muuten tulee loppujen lopuksi aika vähän osteltua mitään enää itselle. Niinku moni muukin täällä sanoi. 

Mitäs muuta, TrippTrappista tais olla jotain puhetta. Minä oon siihen muuten ollut tosi tyytyväinen, mutta ainoa huono puoli on sen puhdistaminen. Siis siitä puusta on kyllä hitsin hankala saada niitä puuron rippeitä yms. irti, jos ne ehtii vähänkään kuivahtaa. Monta kertaa oon ajatellut, että olispa kiva kun oikeesti olis se ruotsalaisen huonekalujätin halpis muovituoli, jonka vois vaikka aina päivän päätteeksi irrottaa kätevästi osiksi ja tiskata tiskialtaassa. Niin ja mitään pehmusteita en tuohon TrippTrappiin oo hankkinut, ne olis varmaan jatkuvasti pyykkikorissa :-) 

Jos nyt edes jotain kuumeiluun liittyvää, niin ainakin meillä on ollut taas niin hyvää seksiä että jos raskaaksi halajaisi niin ei tarvis varmaan mitenkään väkisin yrittää, hihih! Toisaalta tuo seksi saa kyllä myös miettimään, etten toivoisi uutta raskautta vielä aikoihin jotta saisi nauttia tästäkin ihanuudesta. Meillä kun ei seksiä ollut juuri ollenkaan raskausaikana. 

Okei, nyt loppuu oikeesti kädet kun tyttökin tuli tähän iltakiehnäämään, joten palataan asiaan taas myöhemmin! 
 
Yumna, oh, ja mä taas voisin antaa vaikka koko loppuelämäni seksikerrat siitä raskausajan seksistä! SE oli vaan jotain aivan taivaallista!

Allekirjoitan myös sun ajatukset ton puutuolin putsaamisesta, ne jämähtäneet ruoan tähteet on vittumaisia... Eihän siinä, itse sen huitasen joka käytön jälkeen puhtaaks samalla ku pyyhkäsen pöydän, mutta valitettavasti tuo perheen isäntä ei sitä tee. Eli homma menetetty jo, ja mustakin tullut aika suurpiirteinen ;)

Ja joo, ei se negatiivinen ollut oikeastaan edes todelinen pettymys, vaikka vähän pistikin huokaisemaan sillain lievästi pettyneehkönä. Mun mielestä kuitenkin tosiaan ihan kiva päästä tässä välissä töihin - ja saada toi uhmaikäinen johonkin muualle hoitoon ja mallioppimaan mm. pottailua ;)

Margeliini, haa, eihän tuo lakkamäärä tosiaan mahdottomalta kuulosta! Mä lähinnä ajattelin sulla olevan tyyliin autotallillinen niitä jo ;) Sitä paitsi jos se tekee sun olosta kotoisan ja kivan, niin miksi sekin harrastus pitäisi äidiltä kieltää! Pöh!
Ja vauvojen jarrusukkia on! Varmaan muualtakin, mutta Polarn o Pyret myy sellaisia, missä ne jarrut on molemmilla puolilla, siis sekä pohjassa että jalkapöydän päällä. Pointti siis helpottaa ilmeisesti ryömintä ja konttailutreenejä. Mutta niissä on pieniäkin kokoja! :)
http://www.polarnopyret.se/fi/Admin-Pages/Enova/Produktvisning/?productidentifier=60005425&colorid=2504596§ionid=clothes&subsectionid=socksandpantyhose ; tuossa vielä linkki, 16/18 näyttäis olevan noissa pienin. Nopeesti vilastuna monissa muissakin noissa babymalleissa vois tuo tekstiosa olla jarruttavaa? Ja sittenhän sitä myydään sitä "jarruainetta" eli sellaista jotain geeliliimatyyppistä, jota ite pursotetaan sukan pohjaan. Siitä mulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, eli en osaa sanoa sen toimivuudesta tai käyttöjutuista muutoin...
 
Olipas luettavaa, jotenkin mulla viime päivinä jääny vähemmälle netissä pyöriminen.  Tai no, naamakirjassa seikkailen kännykälläni koko ajan mutta tätä forumia ei sillä pysty edes lukemaan :(  Pöh.

Raskausajan seksi....  Meillä ekalla kerralla jäi lähes kokonaan seksi pois.  Eka oli ne pahat olot ja tissit ja kroppa oli kipeenä ja mies ei ymmärtäny miksi sai pakkeja ja lakkasi yrittämästä ja ja ja.  Ei vaan jotenkin tehny mieli ja sitten tottui ettei ollu ja sitten ei kumpikaan tehty alotetta...  Tokakerralla ei tietty pahoinvointien aikaan tehny mieli mutta muuten kyllä jatkui seksi läpi raskauden.  Viimeset peitonheilautukset taisi olla lasketun ajan tietämillä.  Ja nyt taas käy ihan vilkkaana rakkauselämä.  Toki tuo sangen herkkäuninen pirpana siinä sängyn vieressä vähän rajottaa mutta muuten kyllä hommat luistaa.  Inhoan vaan tota kumien käyttöä, se latistaa tunnelman ja mulle vielä iskee niin helpolla niistä hiiva.  Yök.  Vaan ei se auta.  Piiiiitkä imetysaika edessä joten pillerit on pois kuvioista pitkään.  Oishan se toki kivaa sitten antaa mennä ilman ;)

Syöttötuolin siivoamisesta....  Meillä on perinteinen Niemen tehtaiden puinen syöttötuoli.  Mä pyyhkielen sitä kyllä silloin tällöin mutta etenkin nyt kun toi syöminen on jo aavistuksen siistimpää niin tyydyn tekemään perusteellisen jynssäyksen kerran kuussa.  Tosin ei se nyt kovin isoa jynssäystä vaadi, nykyään lähtee ihan mikrokuituliinalla ilman pesuainettakin ja jos on oikein pinttynyttä niin ihmesienellä.  Kokeilkaapas, se on kyllä tosi pätevä vehje!  Ja käy moneen muuhunkin vaikeaan kohteeseen ja tekee siivoamisesta helppoa, nopeeta ja kivaa :)

Voisin tarinoida enemmänkin mutta sauna kutsuu!
 
Jaa mikä raskausajan hyvä seksielämä? En tunnista. Enkä tunnusta. Mä en aluksi uskaltanut, kun pelkäsin, että alkio irtoo musta, sitten tuli pahoinvointi, sitten iski kuivuus ja sitten loppuraskaudesta, kun himotti koko ajan, niin maha oli jo niin iso, ettei pystynyt. Kai me muutaman kerran silti harrasteltiin. Mutta nyt! Ai että, tätä on odotettu piiiitkään ;) Eli ei tästä huvittaisi kovin pian luopua. Synnytyksen jälkeen olin kyllä eppariarpineni ihan vakuuttunut, että mun seksielämä on ohi. Vaikka eipä silloin ihan heti kyllä tehnyt mielikään, mutta jo muutaman viikon päästä kylläkin. Perhevalmennuksessa varoiteltiin kauheesti, että kun vauva syntyy, niin voi mennä pitkäänkin, ennen kuin rupee tekeen mieli... Ja voihan sitä hellyyttä osoittaa muutenkin, kuin yhdynnällä. Joo joo, mutta kyllä hyvä pano on hyvä pano! ;) Näin ronskisti sanottuna.

Voiko Ikean syöttikset tiskata?? Sehän olis kätevää...

SannaKoo: Täytyypä mennä kattomaan tuolta Polar-kaupasta niitä jarrusukkia. Mä en vaan tajua noista kokoasioista mitään. Mä oon viimeksi ostanut Hempukalle sukat, joiden koko on 3-6 kk. Ja kun meiltä kestää bussilla keskustaan se puoli tuntia, niin en viitsis yksien sukkien takia lähteä... Autolla en osaa enää ajaa, kun meni monta vuotta niin, ettei ollut autoa käytettävissä. Tai kyllähän sitä varmaan osais jotenkin, mutta ei uskalla. Tulis varmaan aika rumaa jälkeä. Oon kylläkin miettinyt, että pitäis varmaan ottaa muutama ajotunti jossain, jos se sitten taas luistaisi.
 
Höh, ehkä mä oon sit vaan kuvitellut mielessäni, että se seksi oli raskausaikana jotenkin hohdokasta :D Ei, kyllä se oikeesti oli vaan aivan taivaallisen hyvää, ne orgasmit lennätti kyllä aivan uusiin sfääreihin.

Moon, mä oon kans aivan rakastunut ihmesieniin!! (Hahahaah, tekis niiiiiiiin mieli jättää tuo lause tollaisenaan yksin ilmaan roikkumaan!)
Mutta ikinä ei ole tullut mieleenkään koittaa sillä putsalta syöttötuolia! Eli kiitos, täytyypä kokeillakin heti!

Vauvan vaatekokotaulukkoa vinkiksi Margeliinille ois tässä:
http://www.perhekerho.net/vauva/mittataulukko.htm
Tosin Joonan kohdalla tuo ei oo kyllä pitänyt mitenkään päin paikkaansa... se on aina ollut ikäisekseen pitkä, ja kokoisekseen myös suuri jalkainen... Tosin jarrusukka saakin olla aika napakka mun mielestä, koska muuten siitä ei oo paljon hyötyä kun se pyörii miten sattuu :D
Hahaah, tästä sepustuksesta oli varmasti ihan tuhannesti apua! :D

Mut oisko teillä ehkä jotain sukulaista tai tuttua, joka asuis jossain PoPin liikkeen lähellä, ja voisi postittaa vaikka joululahjaksi paketin sukkia? Ei tartteis sun sen takia lähteä kaupungille jouluruuhkiin...
 
Margeliini, meillä on mummolassa Ikean halvin syöttismalli, jonka purkaa osiksi (jalat irti) tosi kätevästi. Ja sen muovisen istuinosan voi tosiaan heittää vaikka tiskialtaaseen tiskattavaksi. Kuka ties jopa tiskikoneeseen?? Tai suihkuun koko tuolin jos haluaa. Ja itseasiassa koko tuoli on ollut harvinaisen kätevä hintaansa nähden muutenkin. Heh, hyvähän se on mainostaa kun itsellä on käytössä tuo himskatin kallis TrippTrapp ;-) 

Minä näin pari yötä sitten ekaa kertaa raskauden jälkeen unta, että olin taas raskaana. Tai itseasiassa olin siinä keisarileikkaukseen menossa ja maha oli ihan järkyttävän pieni enkä ollut edes muistanut kiinnittää huomiota siihen, oliko vauva liikkunut. Että vähän sellainen painajaismainen tunnelma kuitenkin. Mut kai tätä asiaa on nyt enemmän tullut mielessä viime aikoina pyöriteltyä, kun eka kertaa tollasta untakin näin.

Niin jos nyt vielä tuosta raskausajan seksistä, niin meillä sitä ei ollut oikeestaan sen takia ettei kumpaakaan varsinaisesti huvittanut. Oli vaan niin vaikea päästä eroon siitä ajatuksesta, että se vauva on jotenkin siinä läsnä koko ajan. Kumma kyllä, myöhemmin se sängyn vieressä tuhiseva vauva ei yhtään haitannut niitä puuhia... :-) Jotenkin oli vaan niin vapautunut olo, niinku olis saanut oman kroppansa takaisin. Kaiken kaikkiaan musta tuntuu, että tämä yhteinen vanhemmuus-projekti on kyllä parantanut meidän seksielämää hurjasti. Jotenkin itse osaa paljon rohkeammin nauttia ja olo on vielä aiempaakin naisellisempi äitiyden myötä.  
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top