Kun ei uskalla odottaa

[Kyfi000634]

Hän on hyvin, hyvin toivottu esikoinen. Odotan kovasti päivää jolloin saan hänet syliini ja menetän sydämeni hänelle täysin

Rv 10 menossa nyt, mutta en uskalla ajatellakaan ostavani vielä tarvikkeita tai vaatteita hänelle, vaikka kaupassa niitä katselenkin.
Tiedän olevani raskaana, ultrassa syke jumpsutti normaalisti, on ollut pahoinvointia ja vessassa saa ravata. Mutta..

En uskalla antautua odotukselle, jos menetänkin hänet? Suojaan itseäni kun en antaudu täysin ajatukselle, että minustahan tulee ÄITI huhtikuussa!

2 viikon päästä tuleva virstanpylväs toivottavasti rentouttaa ja uskallan uskoa, että pieni pysyy mukana.. :)


Olenko ainut pessimisti foorumilla? :D

 

[Riskiraskautuja]

Itsellä juurikin samat ajatukset.

 

[Tökkönen]

Et ole, meistä taitaa aika moni ajatella samalla tavalla. Mielestäni parempi ajatella vähän varovaisemmin niin kauan kuin riskit vielä suuret...

 

[marge_]

Kyllä täällä ollaan ihan samoin ajatuksin. You're not alone Ehkä se tosiaan helpottaa, kun 12 vkoa on täynnä :)

 

[Kyfi000634]

Mukava tietää etten ole ainut :)

Onko teillä mielessä tietty rajapyykki jonka jälkeen uskaltaa ostoksille yms. Vai menettekö päivä kerrallaan?

 

[marge_]

Minä ajattelin, että odotan ainakin sinne jouluun asti, ennen kuin ostan pienokaiselle yhtään mitään. Meille kyseessä on siis esikoinen, joten periaatteessa "kaikki" on hankittava. Saapa vain nähdä, maltanko sinne jouluun asti Mahtaa tämän mamin mieli muuttua, kun menee lasten osastolle hypistelemään vaatteita.. no, yritän nyt vielä ainakin muutaman viikon odotella. Ehkä sen 12 vkon kunniaksi voisi jo jotain pientä hankkia ? :D

Milloin Fizzi itse meinasit uskaltaa kaupoille? :)

 

[Varpunen78]

Mä taas en oikein osaa pelätä. Tyhmää varmaan, mutta kun kaikki meni esikoisen kanssa hyvin, niin jotenkin mä vaan tunnun ajattelevan, että tottakai kaikki menee hyvin nytkin, miksei menis. Enkä nyt tietenkään tarkoita, ettenkö mäkin tietäis, ettei tässä mikään vielä varmaa ole, mutta silti mä huomaan jatkuvasti ajattelevani, että huhtikuussa meitä on sitten neljä ja sillä selvä. Eli jos jotain sitten sattuukin, ni mä tuun varmaan alas korkeelta ja kovaa.

 

[TheRoad]

Keskenmenoja taustalla, niin en oikein uskalla vielä kauheasti hehkuttaa. Varhaisutran jälkeen ostin jotain pientä hyvien uutisten kunniaksi. Varmaankin se np-ultra on jonkin moinen välietappi. Toivottavasti sinne asti päästään tällä kertaa.

 

[Tökkönen]

Mä ostin viimeksi rakenneultran jälkeen yhden vaatteen, kun oli saatu tietää sukupuoli. Loput tarvikkeet hankittiin vasta varmaan kuukautta-kahta ennen laskettua. Tällä periaatteella ajattelin toimia nytkin, katsotaan onnistuuko. Ja tietenkin katsotaan, tuleeko sitä rakenneultraa

 

[rouva-80]

Samoin varovaisin ajatuksin täälläkin, vaikka toinenkin jo tulossa. Tosin maha jo nyt niin pallona varsinkin illalla, että sitä kun katsoo niin asia jotenkin konkretisoituu paremmin (ekan kohdalla näkyi varmaan jotain 10 vkoa myöhemmin noin tosin..). Mutta ikäkin lienee tekee, ja jo entuudestaan löystyneet paikat.. nyyh

Nooh, se on kuitenkin positiivista, että mies ymmärtää raskautta ja osaa odottaakin mukana joten kuten paremmin.. Tuntuu ihan kivalle (ainakin tällä hetkellä.. ). Kun ekan kanssa oli tunne, että olisi enemmän asian kanssa yksin ym.. Kun toisen ajatukset vaan porskutti omissa kuvioissa ym.

Mutta kaikki varmaan tekee tyylillään tämänkin asian ja kaikki tavat on kuitenkin ihan yhtä hyviä!

 

[Laarapaara]

Samat on ajatukset kuin aloittajallakin. Pelkojeni takia en ole edes vielä liittynyt huhtikuisten listaan. Ehkä sitten kahen-kolmen viikon päästä :)

Edellinen oli tuulimuna ja pakko myöntää, että silloin ei ollut tullut mieleenkään, että jotain sellaista voi tapahtua (kyllä, yli kolmekymppisenäkin voi olla täysin ummikko näissä vauva-asioissa). Silloin tulin alas korkeelta ja menin henkisesti huonoon kuntoon.

Me on kylläkin jo osteltu jotain käytettynä, mutta sillä ajatuksella, että yritys jatkuu, jos nyt menee jotain vikaan.

 

[sannnnna]

Mulla on kamalan luottava olo jo nyt, vaikka menossa vasta 9+4.
Jostakin syystä luotan kaiken menevän hyvin..
Esikoisen kohdalla ei ollut ongelmia, niin en osaa niitä sillä tavalla varmaan edes pelätä..

Toki tiedostan, että edelleen on riskiviikot, mutta lohduttavaa kun ultrassa on kaks kertaa jo pienen nähnyt ja todettu kaiken olevan kunnossa, alkio kasvanut normaalisti..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

 

[TheRoad]

Samat on ajatukset kuin aloittajallakin. Pelkojeni takia en ole edes vielä liittynyt huhtikuisten listaan. Ehkä sitten kahen-kolmen viikon päästä :)

Mua vähän arvelutti ottaa kyseisen listan päivitysvastuu itselle samasta syystä ja ehkä vähän senkin takia kun edellinen päivittäjä poistui foorumilta nimenomaan km.n takia. (Kun itselläkin oli keväällä kkm.)

 

[Möttönen]

Laarapaara, täällä just sama fiilis. Listaan liityn kun tunnen olevani turvallisilla vesillä.
Fizzi, et ole tosiaankaan yksin. Itse en ole ostanut vielä yhtään mitään tulokkaalle ja tuskin lähiaikoina ostankaan. Se vaan lisäisi itsesäälin määrää jos jokin menee vikaan. (Kamala sanoa noin..)

Mutta hitsi kun iltapäivästä alkaa aina housut kiristämään, läskimakkarat on ulompana kuin ennen ja yökkäily on aamuista, iltaista tai kokopäiväistä, niin mieli kyllä tekisi jo uskoa tähän. :D
Otan kuitenkin päivän kerrallaan, hiljaa hyvä tulee


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

 

[Mamma_88]

Minäkään en vielä uskalla mitään vauvajuttuja ostella. :) Samaten en ole uskaltanut asiasta vielä kovin monelle kertoa, jotenkin tuntuu että kertomisen jälkeen menee varmasti kesken... Neuvolan varaamisenkin vitkuttelin, varasin vasta kun oli 8+0. Meidän "romuhuonetta" ajattelin rueta pikkuhiljaa kyllä siivoilemaan, siitä tulee varmaan vauvanhoitohuone.

Kahden ultran jälkeen on alkanut tulla pelon rinnalle myös iloa. Jotenkin vasta ultrien jälkeen on tajunnut, että nyt on oikeasti ainakin mahdollisuus siihen, että meille tulee keväällä vauva! Ja mitä enemmän viikkoja tulee, sitä luottavaisempi mieli on. Voi että kun osaisikin nyt vaan nauttia raskaudesta, ajatella että kohta on jo ensimmäinen kolmannes ohi! :)

 

[Leele]

Kyllä sitä pelko on mielessä koko ajan... Mua n vähä jopa ahdistanut se että en osaa iloita ja nauttia täysillä. Päivät menee väsy-koomassa just yks päivä tajusin että kohta on eka kolmannes takana!! Missä välissä se on mennyt?! Esikoista odotellaan ja raskautumista on toivottu kauan, ja ajatteli aina että tästä pitää nauttia koko ajan. Ja olen äärettömän onnellinen, mutta enosaa nauttia ennen kuin näen nt-ultrassa että mahassa ensinnäkään on kaveria (ei käyty varhaisultrasa, ehkä olis kannattanut) ja että hänellä on kaikki hyvin.

Myönnän kyllä että pari vauvanvaatetta on tullut jo ostettua, pakko oli antaa lupa itselle edes vähän innostua :)

 

[granger]

Meillä kaksi ensimmäistä raskautta sai alkunsa pelkästä silmäniskusta ja koska tämä kolmonen antoi yrittää itseään useamman kierron ajan, niin pelko siitä ettei mikään muukaan ole yhtä helppoa on kokoajan läsnä.

Raskausoireista ei ole tietoakaan ollut pitkään aikaan, ja epäilys siitä että jokin on pielessä on kasvanut oireiden katoamisen myötä. Huominen ultra on yksi etappi ja nt-ultra kuukauden kuluttua sellainen, jonka jälkeen toivottavasti pelko väistyy taustalle. Sitten kun liikkeet lisätään vielä mukaan 4 kk:n etapin jälkeen on jo paljon helpompi odottaa.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

 

[Laarapaara]

Mun onnekseni olen päässyt ultraan jo kaksi kertaa (voi kun voisin taikoa teille kaikille samat oikeudet!!!). Vaikka yleensä olen optimisti, niin nyt oon jo asennoitunut niin, että niissä mitä-ne-nyt-olikaan seulonnoissa kuitenkin löytyy jotain... Hullua, tiedän

Ja niin kuin sanoin neuvolatädillekin, niin en tähän hommaan usko, ennen kuin alkaa näkymään taikka tuntumaan (etova olo ja väsymys ei riitä todisteeksi)... tarkoitan liikkeitä, potkuja tms. Olen sen verta keskivartalolihava, etten edes huomaa mikä on normivatsaa ja mikä raskausvatsaa

 

[Kyfi000634]

Marge_, nt-ultran jälkeen ajattelin, että voisi jotain pientä ostaa, kun keksisi mitä, olen niin aloittelija tässä jutussa kuin olla ja voi :)
Miehen kanssa käytiin katselemassa hoitopöytää ja sänkyä, mutta ei vielä tänä vuonna niitä osteta.

Laarapaara, aivan sama juttu täällä, vielä en ole listautunut huhtikuisiin. Minullakin vatsaa löytyy jo valmiiksi, alavatsa tosin on alkanut muotoutumaan mikä on super ihanaa
Kaipaan niin potkuja ja liikkeitä, tekisi odotuksesta paljon todellisempaa.:)

 

[HiHi]

Mä eilen kysyin mieheltäni, miksi tuntuu ettei ole ollenkaan onnellinen tästä raskaudesta ( vaikka oli se joka enemmän lapsen halusi).. hän vastasi ettei vielä usko koko asiaan..
meillä onneksi maanantaina ultra johon mieskin on tulossa, niin ehkä hänkin alkaa uskomaan.