Jaa, siinäpä pulma Susamama! Meillä on joitakin varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta saisi olla enemmänkin. Meille ei ole niin merkityksellistä tässä valinnassa se, onko kummit sukua tai onko heidän kanssaan pitkä historia tms. Meille merkkaa paljon se, minkälaisena me nähdään ihmiset kummeina. Kaikista oleellisinta on se, että heidän pitää tykätä lapsista. Sitten tietysti elämänarvot ja -tavat, toisten ihmisten kunnioittaminen, yleensäkin asenne ja suhtautuminen kaikkeen... Kummin pitäisi meidän mielestä olla hyvä roolimalli ja tuoda lapselle niitä positiivisia kokemuksia sekä auttaa hyvän itsetunnon muodostumista. Lisää vaatimuksia? :D Tietysti toiveena olisi, että kummi uskaltaisi olla paikalla myös huonoina hetkinä, ei vaan silloin, kun kaikki on kivaa ja hauskaa ja elämä hymyilee.
Muistelisin, että siitä tais olla juttuakin joskus kun oli paljon näitä kirkosta eroamisia... Jotkut napis kun toiset ottaa vaan rusinat pullasta eli käy kerhoissa maksamatta kirkollisveroa. Mutta kannattaa toki varmistaa seurakunnasta. Jos en kuuluisi kirkkoon, niin en itse kehtaisi käydä kerhoissakaan, mutta sinullahan on siinä eri tilanne, että itse maksat ne verot kuitenkin, niin minusta on moraalisestkin ihan sama kuuluuko lapsi kirkkoon vai ei. :)
