Kuinka vauva sai alkunsa?

[Kaihonkukka]

Meillä taustalla koko lapsettomuushoitojen kirjo, joten tässä nyt ns. viimeiset oljenkorret käytössä ja toivottavasti päästään maaliin saakka.

 

[Minya~]

Kuopuksen täytettyä 1v heräs vauvakuumetta, elämä on tosi vauhdikasta, mutta silti ajatus vielä yhdestä juurtui mieleen. Poistatin kapselin marraskuun alussa enkä kyllä kuvitellut plussaavani seuraavasta kierrosta. Yritin tsekata ovulaatiota, mutta testit oli aina negatiivisia. Sitten vaan joulukuun alussa tuli plussa ja nyt olen samalla onnellinen mutta myös mietteliäs, miten elämä tulee jälleen muuttumaan.. Mies oli kyllä varma että ei kauaa mee mutta kyllä olisin odottanut vähän pidempää odotusaikaa Eikä yrittämällä yritetty

 

[Ehtoo]

Mulla näkyykin allekirjoituksessa tuo kesällä 2023 alkanut takkuinen tie, johon ei ole kuitenkaan toistaiseksi kuulunut varsinaisesti menetyksiä, vain silkkaa tapahtumattomuutta, kunnes tuli tämä eka plussa.

Lapsettomuusongelmille ei meillä ole löytynyt selitystä, mutta mahtaisiko ikä vaikuttaa. IVF-hoidot eivät ole olleet meillä määrällisesti kovin tuottoisia, vaikka munasarjat vaikuttavat yhä ihan virkeiltä. Nyt vain toivotaan, että hoitotulokset ovat kuitenkin olleet riittäviä saadakseen pysyvän raskauden aikaan.

 

[NeitiUniikki]

Aloin tapailemaan miestäni elokuussa. Tai oikeastaan melkein olen siitä saakka asunut miehen luona epävirallisesti. Ekat treffit kestäneet useamman kuukauden. Olemme kuitenkin tunteneet/tienneet toisemme entuudestaan töiden kautta. Olemme molemmat hoitajia Alussa jo keskustelimme lapsista. Mieheni on minua vanhempi ja hänellä on entuudestaan kaksi lasta. Emme kuitenkaan suunnitelleet vielä lapsia vaan parin vuoden sisällä ehkä. Marraskuun lopulla minulla oli tunteita rinnoissa ja alavatsassa ensimmäisiä kertoja sekä odottelin kuukautisia. Olin ollut yövuorossa ja kävin kaupan kautta. Mies oli töissä. Tein raskaustestin. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni kaksi viivaa. Minä olen 33 vuotta vanha ja on ollut miesten kanssa epäonnea. Luulin, että mulle ei välttämättä koskaan tule lapsia ja henkisesti olin valmentanut itseäni siihen vuosien aikana. Olo oli epäuskoinen. Olin kuitenkin käyttänyt ehkäisyä mutta silti positiivinen tulos. Tein toisen testin koska ajattelin että kaupan testi voi olla epäluotettava. Sekin näytti positiivista. Soitin ensin parhaalle kaverille joka oli iloinen ja kannustava sekä tukea antava. Kun itse olin vielä shokissa ja ajattelin että vaikka mies on ollut kaikkea mitä olen aina toivonut vaikka meilläkin on ollut omat kinamme. Silti ei olla oltu yhdessä kauaa. Niin oli sekavia tunteita. Soitin Neuvolaan ja arvioivat minun olevan RV 4+4 ja arvioitu laskettuaika elokuu.Sitten odotin miestä kotiin töistä ja kerroin hänelle myös tulokset. Mies tarvitsi hetken sulatella ja minä en meinannut käsittää asiaa. Kuitenkin molemmat olemme miehen kanssa iloisia vaikka raskaus tuli yllätyksenä ja aikaisemmin kuin ajattelimme. Viime viikolla raskaus tuntui vielä todellisemmalta kun kävin verikokeissa ja arvot oli ok ja näytti että olen oikeasti raskaana. Välillä vieläkin on epäuskoinen olo että minusta tulee oikeasti äiti jos kaikki menee hyvin. Samalla haluaisin kertoa kaikille ja samalla haluan odottaa, että ollaan ns varmemmilla vesillä

 

[Eloa]

Meillä yritystä ollut reilu 3 vuotta, ja aloitettiin ivf-hoidot keväällä. Pari kertaa ehdittiin siirrossa käydä, mutta nyt viimeiset 4 kuukautta meni ohi, kun siirto olisi osunut viikonlopulle. Huvikseen sitten testattiin koti-inseminaatiota, koska myös vulvodyniataustaa ja paikat siitä johtuen kipeinä. Näköjään toimii myös pcos todettu lapsettomuustutkimuksissa.

 

[ennebee]

Mä oon kovasti kaivannut ja toivonut lisää lapsia, mies ei. Olen surrut vuosia sitä, että päätös ei ole mun, vaikka en tiedä oisko ollut helpompi sietää sitä, että olis yrittänyt eikä raskautunut, tuskin. Ainakin olis tiennyt, että yritetty on.
Mies kuitenkin vihdoin päätyi siihen, että voidaan kokeilla. Mikä tietenkin ärsytti, koska oon itkenyt asiaa kymmenen vuotta ja toinen lämpiää sitten kun ollaan yli 40-vuotiaita
Varsinainen yritys (mulle epätyypillisen rento sellainen) aloitettiin kesällä. Mulle epätyypillisen nopea raskautuminen, epätyypilliseen vuodenaikaan (molemmat lapseni on kesällä tehtyjä, ja oon luullu, että lisäännyn vain aurinkoenergialla). Nyt toivon, että kaikki menee hyvin iästä huolimatta. Netti tiesi kertoa, että raskautuminen tässä iässä on suoranainen ihme ja keskenmeno hyvin todennäköinen.

 

[Ninna85]

Heinäkuussa jätettiin ehkäisy pois ajatuksella "tulee jos on tullakseen". No, toiminta ei ollut sanotaanko kovinkaan tavoitteellista. Vasta marraskuussa totesin, että nyt joko yritetään tai sitten ollaan yrittämättä, kun kuitenkin täytyy miettiä erinäisiä asioita siltä kannalta, että sitä _saattaa_ olla raskaana jne. eikä tässä ole loputtomasti aikaa. Heti marraskuussa se sitten näköjään tärppäsi, mikä kyllä tuntuu aika uskomattomalta, kun suht kypsässä iässä tässä ollaan.
Joka toinen päivä -taktiikalla mentiin sovelluksen mukaiset hedelmälliset päivät. Ovulaatiotakin testailin Pregcheck -testeillä ihan hyvän aikaa, mutta sain vain aika haaleita viivoja niihin.
Lapsia tai yrittämisiä meillä ei tätä ennen ole. Kovasti nyt vaan kyllä jännittää, että onko vain liian hyvää ollakseen totta.

Kiva kuulla että aika nopeaanhan teillä on tosiaan tärpännyt, oikeastaan heti kun yrittämään lähti Samaa ajatusta pystyy jakamaan, että onko liian hyvää ollakseen totta, kuin samoi, aika nopeasti tärppäsi kanssa! Ja tosiaan kun ikää itselläkin se 40 mittarissa! Antoisaa odotusaikaa!

 

[Ootus]

Kiva kuulla että aika nopeaanhan teillä on tosiaan tärpännyt, oikeastaan heti kun yrittämään lähti Samaa ajatusta pystyy jakamaan, että onko liian hyvää ollakseen totta, kuin samoi, aika nopeasti tärppäsi kanssa! Ja tosiaan kun ikää itselläkin se 40 mittarissa! Antoisaa odotusaikaa!

Meillä meni tämä ensimmäinen raskaus kesken viikon 7. alussa, mutta tosiaan helposti tärppäsi, joten toivoa on. Mittautin keskenmenon jälkeen vähän veriarvoja, ja sieltä löytyi matala ferritiini (30), joten nyt tankkailen rautaa. Tosin tänään dpo12, (suoraan keskenmenon jälkeisestä ovulaatiosta, sinnikkäällä testaamisella sain ovulaation tällä kertaa kiinni) ja jännään ettei taas olis tärpännyt, kun menkkoja ei kuulu ja jotain samoja tuntemuksia on, kuin tuossa alkuraskaudessa, mutta testit on kyllä vielä ainakin negoja. Voi olla, että kierto on nyt vaan pidempi tuon keskenmenon takia. Haluaisin saada tuota ferritiiniä vähän ylös ennen mahdollista uutta raskautta, mutta saa nyt nähdä. Yrityskertoja ei ehkä kuitenkaan haluttaisi missata.

 

[Ninna85]

Meillä meni tämä ensimmäinen raskaus kesken viikon 7. alussa, mutta tosiaan helposti tärppäsi, joten toivoa on. Mittautin keskenmenon jälkeen vähän veriarvoja, ja sieltä löytyi matala ferritiini (30), joten nyt tankkailen rautaa. Tosin tänään dpo12, (suoraan keskenmenon jälkeisestä ovulaatiosta, sinnikkäällä testaamisella sain ovulaation tällä kertaa kiinni) ja jännään ettei taas olis tärpännyt, kun menkkoja ei kuulu ja jotain samoja tuntemuksia on, kuin tuossa alkuraskaudessa, mutta testit on kyllä vielä ainakin negoja. Voi olla, että kierto on nyt vaan pidempi tuon keskenmenon takia. Haluaisin saada tuota ferritiiniä vähän ylös ennen mahdollista uutta raskautta, mutta saa nyt nähdä. Yrityskertoja ei ehkä kuitenkaan haluttaisi missata.

Niin juu varmaanhan voi pidentää kiertoa ja kestäähän siinä kyllä kanssa että hormonitaso nousee niin, että näkyy testissä Hyvä että on tuo rauta-asia kanssa huomattu Ystävällä ainakin on sellainen kokemus, että sai rauta-arvoja nousemaan aika nopeaan tahtiin, kun kuurin aloitti, niin kyllä rautatankkaus auttaa siinä. Onneksi kanssa keskenmenon jälkeen on ihan täysi mahdollisuus uudelleen tärppäämiseen, eikä se ymmärtääkseni vaikuta siihen, etteikö seuraavaksi kaikella ole mahdollisuus edetä oikein hyvin