Kotieläimet ja raskaus/vauva

Moonflower, samaa mieltä! Koira voi myös murahtamalla ilmoittaa että ei jaksa sitä lapsen renkkaamista, myös näitä koiria on piikille viety :sad001 Koira kun ei osaa puhumalla kertoo että korvissa roikkuminen tekee kipeetä..
Koiralla olis hyvä olla oma paikka missä se saa olla ihan rauhassa, mihin lapsi EI saa mennä!
 
Joo ja sit jos näkee, että ku koira poistuu tilanteesta ja lähtee pois niin sen muksun ei anneta mennä perään. Ja sit ikävä kyllä moni koiranomistaja ei osaa lukea oman koiransa eleitä, mitä mikäkin tarkoittaa.

On munki koirat sellasia, että rakastaa lapsia vaikka onkin saksanpaimenkoiria ja on niihin tottunut vaikkei itellä entuudestaan ole, mutta voi niidenkin jaksaminen retuutteluun loppua. Ja aina huonohermoisempi koira on arvaamattomampi. Toki omilla on oltavat hermot kunnossa jo siks kun niiden kanssa harrastetaan ja kilpaillaan. Jokaisen täytyis vaan tehdä niin koiralle kuin lapsellekin rajat. Näin ikävä kyllä ole ja sit luetasn otsikoista miten koira "raateli" lapsen. Vanhemman vastuulla on pitää huoli ettei lapsi kiusaa koiraa. Koira ei ilman syytä pure.
 
Meillä oli alusta lähtien tarkkaa että kun vauva alkas liikkua, se ei missään nimessä saanut lähestyä koiraa jos koira nukkui tai oli omalla petillään. Ja meillä ei myöskään vauva opetellut seisomaannousua repimällä itseään koiraa vasten ylös, eikä ole koskaan saanut kiipeillä koiran päällä.
 
Jotkut ei valitettavasti ymmärrä, ettei koira ole vauvan lelu tai leikkikaveri.o_O Jos olis koira niin oisin samoilla linjoilla teiän kans!
 
Nykyäänkään lasta ei koira pahemmin kiinnosta, välillä käy halaamassa tai silittämässä mutta siihen jää. Nauratti jouluna kun oltiin mun vanhempien luona ja mun sisko oli tuonut sinne oman koiransa myös, meillä siis samanrotuiset.. Mein poika ei erottanut koiria toisistaan, kyseli koko ajan kun jompi kumpi koira kieri jostain, että onko tämä meidän?
 
Täällä kissa alkanu kehrää ja nukkuu vatsan päälle kun makaan sängyllä tai sohvalla, on nii suloisena siinä että :D
Alkuraskaudesta huomasin että koira alko hakeutuu mun seuraan ja päätä työntää syliin kun istuin vaikka sohvalla.. Mitä ei ennen kyllä tehnyt.. Tiedä sitte aistiko homman alusta saakka vaiko kuinka :)
 
Hyvä aihe joka on itsekin pitänyt aloittaa.

Meillä on kaksi käyttölinjasta belgianpaimenkoiraa. Molemmat vilkkaita ja kiihkeitä koiria. Ovat kyllä hyvin koulutettuja kun ovat mun kisakoiria mutta eihän se perusluonnetta muuta. Nuorempi (uros) on hyvin dominoiva ja omistushaluinen ja oman arvon tuntoinen, ollut ihan pienestä pennusta ja olikin pentulaatikon raggari. Ei siedä vierailta komentamista eikä juuri mitään käsittelyäkään ellei ihmisellä ole sitten ns luontaista auktoriteettia. Hallitsen sen ihan hyvin esim lääkärissä mutta eipä sen tarvi mielestäni vieraiden kanssa telmiä jos ite ei halua kunhan tajuaa sit lähtee pois ennen kuin alkaa ns veetuttaa. Jos sitä alkaa nimittäin veetuttaa, se ei arastele murista ja näyttää hampaita. Purrut tms ei ole ikinä. Vielä. Vieraille sanonkin aina että niin kauan kun se ite hengaa voi silitellä mutta kun menee pois ei kannata mennä perässä lääppimään. Kyllä se rapsuja ottaa hetken mutta kyllästyy nopeasti. Miehelle hieman samanlainen, ehdottomasti vain mun koira. Mulle on mussukka. Käytöksessä en ole huomannut eroa raskauduttuani kun on muutenkin mun koira niin tarkkaan. Kaverin 8kk ja siskon 4kk muksua nuuskii häntä heiluen ja korvat rennosti. Olen kuitenkin ollut tosi tarkka kun on, noh, tuommoinen koska ei varmaankaan siedä jos muksu yhtäkkiä käykin turpaan tai turkkiin kiinni tms. Tai en ainakaan vierailla muksuilla halua kokeilla..

Toi narttu sitten. Kiltimpää belgiä saa hakea! Niin lempeä ja unelma kotikoirana!Näki nää samat muksut kuin uros ja meni heti viereen makaamaan ja oli koko ajan siinä nätisti. Muksut ehtivät ottaa kiinni sen kuonosta ja turkista (juu ei todellakaan ollut tarkoitus) ja tää vaan heiluttaa häntää ja tunkee lähemmäs. Osas kuitenkin mennä kauemmas kun alkoi ärsyttää. On maailman paras emo omillensakin ja siihen mulla on 99% luotto että sen kanssa ei tule ongelmia. Yks prosentti jätetään jossittelulle.

Meillä aluksi varmasti uroksen kanssa saa olla tarkkana sit kun muksu alkaa liikkua ja molemmille tehdään säännöt hyvin selkeeksi. Koiraan ei kosketa ja koiralle on oma paikka jonne mennä ku alkaa ahistaa. En tule ikinä sen kanssa uskaltamaan ees kääntää selkää jos ovat molemmat samassa tilassa kun muksu jo liikkuu. Narttuun luotan siinä mielessä että sen eka reaktio ei ole ärsytettynäkään välittömästi aggre vaan poistuminen.
Saa näiden kanssa varmaan olla tarkkana kun muksu alkaa liikkua (sitä ennen tuskin ongelmaa) mutta kyllä se siitä.
 
Mun vanhin koira. Chihuahua 3v nii se ei suostu enää tulee sylii. Haistelee mahaa mut ei tuu syliin :) mun kultamussukka selvästi vaistoaa että mahassa on jotakin
 
Meillä kyllä molemmat koirat, jotka on cavaliereja, pomppisivat sylissä jatkuvasti jos vaan antaisin. Nuo kun muutenkin vähän häsliä tapauksia niin välillä meinaa mennä hermot hellyydenosoituksiin.

Vanhempi koira tosiaan pelkää lapsia ja juoksee niitä karkuun. Nuorempi taas on vähän liiankin innokas. Aina kun kadulla lapsi kysyy et saako silittää niin nuorempi herra on olis jo sylissä nuolemassa naamaa. Hieman kyllä hirvittää et miten reagoivat vauvan tuloon. Mut eiköhän nuo totu.

Kissa taas on vielä aika nuori ja villi tapaus et se huolestuttaa. Leikkii nimittäin toisinaan rajujakin leikkejä koirien kanssa ja käyttää surutta kynsiä jos sille päälle sattuu. Mietittiin miehen kanssa et pitäiskö lapsen sängyn päälle hankkia jonkinlainen kissaverkko. Onko kellään kokemusta sellaisesta?
 
Me ei oo hommattu kissaverkkoa tms kun on ollut jo ennen lapsia tapa, että pietään makkarin ovi kiinni, kun se ei oo meillä kissan paikka (nukkuisivat kyllä mielellään jos saisivat). :) harvoin unohtuu enää ovikaan auki, kun on tullu jo tavaksi tuupata se kiinni.

Vaunuihin nuo ei oo kovin ees pyrkineet, mutta sen kerran kun ovat menneet niin ovat saaneet heti "huutia", joten oppivat, ettei sinne oo asiaa. :)
 
Meillä kävi viime Juhannuksena niin et mun kummityttö leikki koko päivän tän mun koiran kanssa,heitti keppiä jne,kaikki oli ookoo mut sit jossain vaiheessa alko seurata koiraa pitämällä sitä hanurista kiinni,no koira sit murahti kovaäänisesti, kaikki säikähti tietenkin kovasti,eniten tietty mun kummityttö. Sain hirveen raivarin koiralle ja lähti sisälle verkkaisesti. Myöhemmin kaikki oli ookoo ja keppileikit jatku,ei jäänyt peloa tytölle,onneksi. Mietin myös myöhemmin että onneksi koira varoitti,olisi voinut vaan purrakkin, puremista en haluu ees ajatella :sad001 Sen verran isosta koirasta kyse. En silti piikkiä miettinyt kyllä, se tulee lasten kanssa toimeen jos lapset ei ihan iholle tuu kyhnäämään ja jos menee just piiloon niin sen annetaan olla.
Koira on super tärkeä mulle,tietenkin,ja siks toivon todella että muksun ja tän kombinaatio onnistuisi hyvin :smiley-ashamed008
 
Ja siinäkin oli oikeesti turha koiralle suuttua, kyllä mäkin murisisin jos mun perserssä joku roikkuis ja haluaisin pois. Ja noissaki keppileikeissä kannattaa muistaa, että se kiihdyttää koiraa ihan hirveesti ja nostaa stressitasoa, et ei päivittäiseks jutuks. :)
 
Niin. Usein näkee/kuulee valitettavasti että kapsi on repiny kissaa/koiraa hännästä tai repiny turkista ja koira kuulemma näykkässy sitten niin heti syytetään että koiran/kissan vika. Mun. Mielestä väärin. Jokaisen pitäis ite vahtii lastakin. Ei koirista tai kissoistakaan tuollainen ole kivaa ja ne vaa puolustautuu. Et väärin mu mieledtä ku usein sit tollasista syistä annetaan koira/kissa pois tai piikille. Pitää lapsellekki opettaa alusta alkaen että koiria kissoja tai mitä tahansa lemmikkejä kotona on, niin niitä ei retuuteta. Nekin vai puolustaa itseäön jos kokee uhatuksi
 
Ja toihan on ihan normaalia että jos koiralta palaa käpy että se murahtaa (oli se toinen sit toinen koira, aikuinen tai lapsi), sehän on täysin normaali tapa koirilla kommunikoida. Se tavallaan sanoi koirien kielellä lapselle että lopeta, nyt ei oo kivaa, ja nyt sitä rankaistiin siitä. Musta hieman epäreilua, koirahan toimi ihan normaalisti. Aikuiset kun osaavat usein toimia järkevämmin koirien kanssa niin heitä kohtaan murinaa ei niin usein esiinny kuin juoksevia, kiljuvia ja repiviä muksuja. Eikä murina vielä ollenkaan aina tarkoita puremisen vaaraa jos on peruskiltti koira ja tilanteeseen reagoidaan normaalisti = lapsi otetaan pois koiran kimpusta ja koiralle rauha. Muutenkaan tuommoista ei pitäisi päästää tapahtumaan että lapsi saa seurata koiraa (koira yrittää koko ajan poistua tilanteesta) ja repiä koiraa persuksista. Ei ihme että meni hermo.

Just tuossa kirjoittelin tuosta mun "mulkerosta" uroksesta ja jos toi tilanne ois tapahtunu meillä, olisin ottanu muksun vaan pois ja sanonu koiralle "riittää" ja ohjannut sen sen omaan turvapaikkaan jonne muksulla ei olisi asiaa. Ei sitä nyt piikille vientiä kannata alkaa pelkäämään tuon perusteella! Kunhan molemmille opettaa suhtautumisen toiseen, tuskin on mitään hätää! :)
 
Meiän kuopusta puri ystävien luona vanha narttukoira (tuttu hoitopaikka), joka on metsäkoirana ollut ja siksi melkein kuuro, ja toki jo iän puolesta varautunut. Muuten tosi kiltti ja ihana. Mutta eivät vahtineet tyttöä tarpeeksi hyvin, joten neiti meni koiran luo, kun se oli syömässä ja tottakai kuuro koira säikähti (eihän koirat muutenkaan tykkää, että ruokailua mennään häiritsemään) ja nappasi käteen kiinni.
Mä otin tilanteen heti niin, ettei se ollut todellakaan koiran vika. Vaan niiden aikuisten, joiden pitää vahtia tyttöä ja pitää koira vaikka toisessa huoneessa (usein siis onkin omissa oloissaan). Moni kun kuuli tuosta niin antoivat ymmärtää, että tuommoinen vihainen koira pitäis lopettaa. Väärin. Koira vain puolusti reviiriään ja säikähti, kun ei kuullut tytön ilmaantumista viereen.
Ja ymmärrän tän, vaikka oli omasta vauvaikäisestä/hädin tuskin yksveestä kysymys, enkä ole koiraihmisiä varsinaisesti. Jonkin sortin muistutus koiran omistajalle itselleen.
Tyttö selvis säikähdyksellä, haava parani viikossa ja ab-kuurilla tapettiin mahdolliset pöpöt.
 
Meillä koiria kolme. Kaksi vanhusta ja yksi nuori. Nuorimmaisen kanssa treenaan palveluskoiralajeja. Meidän koirista 2 on 99% varmoja lapsien kanssa. Mutta vauvojen kanssa vain yksi on 99% varma. Meillä koirat nukkuu normaalistikin portin takana, omassa huoneessaan. Tämä ei tule muuttumaan vauvan synnyttyä. Nuoren koiran kanssa varmasti opeteltava kuinka vauvan kanssa toimitaan! Mutta yhtä tärkeää on opettaa lapset toimimaan koirien kanssa! Meillä tämä yksi vanha pappa ei kertakaikkiaan siedä vieraita lapsia, on hyvin varautunut ja pelokas. Veljeni lapsiin se on jo tottunut ja välillä jopa nauttii lapsien rapsutuksista :) Tämä koira ei kuitenkaan meillä ole ikinä lasten kassa samassa tilassa vahtimatta, ei edes hetkeä jolloin vien roskat ulos. Se päävastuu on kuitenkin minulla kun kyse on koirastani! Ikinä se ei ole ketään purrut, sillä en ole anatanut sellaista tilannetta tapahtua! Veljeni lapset osaavat toimia tämän koiran kanssa, koska heidät on opetettu siihen! Yhtälailla lapset ja koirat "koulutetaan" toimimaan ja me vastuussa olevat ihmiset minimoidaan riskit :)
 
Meillä on nyt neljä kissaa. Vähän aikaa sitten oli kymmenen kun yksi naaras synnytti ja hoiti pentunsa meillä :happy:
Varmasti tulevaisuudessa tulee yksi lisää ja tietysti sillä tehdään pentuja aikoinaan.

Kissat eivät ole mielestäni raskauteen reagoineet mitenkään, mutta ova muutenkin niin takiaisia, että enempää eivät voisi olla lähellä :)

Lapsen tulo on varmasti kissoille järkytys. Leikki-ikäisten kanssa ovat tulleet iha hyvin toimeen jos lapset on kasvatettu niin että osaavat olla eläinten kanssa kauniisti. Vauva on tietysti monessa suhteessa erilainen. Muutaman vauvan kissat ovat nähneet ja silloin kaikki olivat alkuun syvästi järkyttyneitä, mutta ihan hyvin kuitenkin kaikki sujui.

Ärsyttävintä on ollut tietämättömien ihmisten kommentit. Esimerkiksi neuvolassa heti alkuun varoittelivat toksosta ja selitinkin sitten että kissa tartuttaa yleensä toksoa 1-2 vko elämänsä aikana, kissan ulosteen on oltava jotain 3pv vanhaa ja sitä pitää saa suunnilleen syödä että se tokso tarttuu. Ennemmin sen tokson saa ihan jostain muualta. Ihmeellistä hysteriaa :/. Jokainen nyt varmaan pesee kätensä laatikon tyhjäyksen jälkeen ja kikkareet ei taida kuulua kenenkään ruokavalioon.
Jotkut vieraammat ovat kehdanneet myös kysyä, että vähennänkö kissojen määrää. :mad:

Joku verkko vauvan pinnasänkyyn täytyy hankkia, sillä nuo kissat ovat kovin aina tunkemassa lähelle. Odotan kyllä mielenkiinnolla, että miten kaikki lähtee sujumaan.
 
Meillä on 2 koiraa, toinen on maailman rauhallisin 8-vuotias, ja toinen tällä hetkellä 5 kk pentu. Jännittää toosi paljon, miten tulee menemään, kuinka pentu antaa lapsen olla ja lapsi tän vanhemman koiran, mutta pitää vaan yrittää opettaa kaikille kolmelle että antavat toistensa olla rauhassa.. eiköhän tästä selvitä, yritän tolkuttaa itelleni että murehitaan sitten jos tulee aihetta :)
 
Meidän koira istuu miehen sylissä ja tuijottaa siitä mua vaikka koko illan, ilmeisesti haisen oudolta :wink se on ihan innoissaan kaikista alle 2 v.lapsista ja haluaa vain nuolla korvan takusia :wink
 
Täällä koirasta tullut selvästi suojelevampi mua kohtaan nyt muutaman viikon aikana, esim kun halataan miehen kanssa koira tulee heti viereen ja kyttää, ei hievahdakkaan, ja kun erkaannutaan menee omalle pedille... Nyt on sit pari kertaa ollut niin et oon maannu sängys ja mies istunu mun jalkojen päällä ja kutittanu mua niin et huudan ja nauran niin taas tulee kyttää, nousee etujaloilleen sängynlaidalle ja haukkuu ja urisee miehelle.... Sit ku mies nousee vaik mun vierelle istuun ja mä hiljenen ni koira käy sängyn viereen makaamaan, eikä hievahda.... En tiedä miten tos pitäis itse toimia, oon sanonu miehelle et kutittamiset ja kiusaamiset loppuu mutta... Paheneeko sit vaan jossei totu et normaali käyttäytymistä, että mua ei satu tms.
 
Takaisin
Top