Koska kertoa?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kupla
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kaikki kertoo sitten aikanaan kun siltä tuntuu :) me kerrotaan ihmisille sitä mukaa kun tulee joku sopivalta tuntuva hetki jne. No jonkun ajan päästä ei tarvii mitään kertoakkaan, näkyyhän se kohta mahasta. Vielä ei kuitenkaan näy niin että joutuisi tutkivien katseiden kohteeksi. Mieskin sai kerrottua parhaalle ystävälleen ja äsken kysäisin yhdeltä omistani, että vieläkö on tallessa vauvajuttuja vaikka arvasin ettei ole, mutta sainpa näin ovelasti kerrottua samalla :) vkl piti muutamalle tyttökaverille kertoa, mutta meni taas pupu pöksyyn. Ehkä tässä viikolla saisi siitä porukasta parille kerrottua. Äipälle tekisi nyt kyllä mieli jo soittaa, että alle 6kk päästä meistä tulee oma pieni perhe. Katsotaan milloin saan oikeasti puhelimen käteen.
 
Nyt tietää äiti :) sydän hakkasi hulluna kun soitin :D oli kyllä iloinen niinkun ajattelinkin. Mies saa hoitaa omat vanhempansa sitten myöhemmin kun ei voida enää peitellä tätä. Lopuille ystävistä pitäisi vielä "uskaltaa" kertoa. Melkein tekisi mieli laittaa tekstarit menemään tai facessa privaattiviestit, mutta en haluaisi niin kertoa.
 
Jeij Ittelle tuli sen jälkeen hyvä olo, ku kerroin äidilleni..sitä ennen tuli aika paljon ressailtua ja mietittyä yksin asioita, kiva ku pystyy äitille soittaa ja kysyy...vaik ei se paljoo muista ku sata vuotta siitä ku se on ollu pienen vauvan äiti :D Veljellä on vissii 4v ja onkohan se nuorin ni 2 vee lapset, et siltähä kyl voisin kans kysellä, mut ei olla oikein väleissä..tai ollaan silleen erkaannuttu ettei soitella tai nähä toisia... oon vissii viimeks 2 vuotta sit nähny veljeeni.
Mulla on vieläki sama tilanne, vain pari kaverii tietää, sit mun vanhemmat ja sisarukset. Samoin miehen vanhemmat ja sisarukset. Isovanhemmat ei tiiä. Eikä tiiä kukaan töissäkään vielä. En oo saanu kerrottua, enkä pidä vielä mitään kiirettä ees :)
 
Joo hyvä olo tuli kyllä :) heti oli kyselemässä miten oon voinu jne, mut EI HÖSSÖTYSTÄ! Ihanaa! Tiesin kyllä ettei mun äiti hössötä, se on se miehen äiti sitten... Kauhulla ja mielenkiinnolla odotan :D

Mä en edes tiedä ketkä kaikki töissä tietää. Pomo laittoi vaan meidän osastolle viestin viime viikon alussa, mutta en tiedä laittoiko muille sen jälkeen, kun sanoin että kai se nyt niillekkin pitää kertoa. Kukaan ei ainakaan ole sanonut mitään. Tosin eipä tällä omallakaan osastolla ole kukaan suutaan avannut kahta poikkeusta lukuunottamatta. Ihme porukkaa! Luulisi kiinnostavan edes jonkun verran vaikken kenenkään näiden kanssa ole läheinen ja juoruile kaikesta, mutta kyllä itse ainakin onnittelisin. Noh, onneks kaverit on olleet iloisia ja sehän se tärkeintä on! Siis ne muutamat jotka tietää ;) ja töissäkään ei tiedettäisi ellei tänne tarvisi palkata äkkiä tuuraaja mulle syksyn mullistusten takia. Täytyy saada se sijainen hyvin perehdytettyä ennen syksyä, niin kerroin siksi ajoissa pomoille.
 
Niin se piti vielä sanoa, että en ole kauheasti stressaillu mistään. Yks läheinen ystävä on nyt viimeisillään raskaana ja hänen kanssa juteltu paljon ja kyselen jos jotain tulee mieleen ja pari muuta äiti-ihmistä löytyy myös lähipiiristä oman äidin lisäksi, eli ei tarvinnu yksin olla ennenkun äiti sai tietää :)
 
Mää oon kyllä ressannu, ku 2 kk eka aamust iltaa voin pahoin, ja nytte ku pahoinvointi on helpottanu ni sitte on väsymys vaan pahentunu ja tullu pyörryttäminen ja huonovointisuus. Naurattaa ku luin jostain et raskaus ei oo sairaus. Minut se on kyllä tehny sairaammaks ku ikinä ennen :D en sairastanu flunssaakaan vissiin 3 vuoteen, ni nyt on kaikki verenpaineet matalalla ja hemoglobiinit yms yms. :D Äitillä kuulema kans ollu samanlai, tai se verenpaine ei oo sillä laskenu, mut hb on puonnu 90 !!!! :D Huomenna mää kuulen mikä on mulla hb, ku kävin työterveydessä ottaa verikokeet :) soitan sit neuvolaan ja kerron tästä mun "tilanteesta" ja joskos saisin alkaa syömään rautalisää, ni jos tää väsymyskin joskus helpottais. Kauhee vetämätön olo koko ajan, ja jos käyn jumpilla/salilla ni oon kuollu sen jälkeen.. Jaksa tehä muuta ku syödä ja mennä nukkumaan. Sekää ku ei ees onnistu ku pitää koiraki lenkittää! :D Rankkaa. Mut eiköhän helpota jossain vaiheessa :) Pääasia et se alkukuukausien nonstop pahoinvointi on helpottanu! :) kaikki muu kestetään! :)
 
Joo raskaus ei oo sairaus ja siitä pitäisi nauttia ja hehkua oikeen koko ajan! Ja pyh! No mä olen päässy todella helpolla, alkuun oli 3-4vko hirveä väsymys ja huono olo tuli vaan silloin jos en syönyt tarpeeksi usein. Nyt ei siitäkään yleensä enää tule huono olo ja normaalia nopeammin väsyn, mut se ei vielä tähän mennessä ole elämää haitannu. Loppuraskaudesta itken varmaan selkääni koko ajan, mut siihen on piiiiitkä aika eikä saa ajatella sitä vielä :) tsemppiä sulle paljon! Muutama kk vaan enää ;)
 
Mä oon nyt melko lailla kokonaan "tullut kaapista". Alkuviikosta kerroin muutamille kavereille kasvotusten ja äsken lähti kimppameili muutamalle kauempana asuvalle kaverille. Huomenna sitten työpaikan kesäjuhlissa varmaan loput työkaverit saa tietää. Yksi tarkkaavainen kysyi eilen, kun oli jostain mun puheista ajatellut, että voisinkohan odottaa. Jotenkin kiva, kun ei tarvitse enää miettiä puheitaan, mutta kun raskaus ei kuitenkaan vielä ulkopuolisille näy niin kun vaan ajattelenkin, miten nyt sitten juoru alkaa kulkea niin se nostattaa kyllä vielä vähän karvat pystyyn. Mutta kohtahan se näkyy, joten samapa tuo.
 
Hyvä Lejon! Mä en vaan saa kerrottua. Alkaa ahdistaa jos tulee sellainen sopiva hetki, että olisi kaksin tai parin kaverin kanssa ja sitten en saa suuta auki. Muutamalle haluan kertoa kasvotusten, kun tunnettu niin pitkään ja loput saa sitten nähdä tai kuulla multa vaikka facen chatissa tai jotain. Mutta kun saisi noille muutamalle vielä kerrottua, niin olisi hyvä. Iloinen asia, mutta silti niin vaikea saada kerrottua :)
Töissä(kään) en raskaudesta puhu julkisesti tai mistään vauvajutuista. Eikä kukaan edes ole kysellyt näistä tietävistä. Pomo jotain joo, mutta ei sen jälkeen olla juteltu. Oon vaan pelännyt jo parin viikon ajan, että itse lipsautan jotain kaveriseurassa, jos miehen kanssa vaikka jotain puhutaan tai jos joku sanoo jotain jostain tulevasta. Siinä sitten nyökytellään ja hymyillään vaan :D
 
=) mä oon nyt just siinä että alkaa näkya ja tutut kattoo muttei vielä uskalla kysyä. Aika hauskoja tilanteita.
 
Minul ei kukaan oo huomannu mitään, tai yks työkaveri seuraa mua iha selvästi :D Käytän niin löysiä vaatteita, et mahan pyöristymistä ei kyllä kukaan huomaa. Tietty jos laittais tiukemman paidan ni kyllähän se turvotuspömppis näkyis, mut seki näyttää viel siltä et oisin vaan lihonu aika rajusti :D
Oon taas eilen ja tänään miettiny millo kerron pomolle, en vaan saa aikaseks mennä sen työhuoneeseen ilmottamaan tätä asiaa. Jotenki haluisin sit vasta kertoo ku oikeesti se maha ois jo kasvanu, mut en tiiä ehinks jäädä kesälomalle (rv17) ennenku maha on ees kasvanu... sit näen pomoa seuraavan kerran rv 22 Sittehä se jo taatusti näkyy.. eli ehdinhän vielä siinäkin vaiheessa iha hyvin kertoa :) ehkä en mieti asiaa enemmäpää, jos maha ei ota mitään kasvupyrähdystä niin kerron vasta lomien jälkeen :)
 
Kerroin lopuille työkavereille, koska mun paikka menee hakuun niin sitten se viimeistään tulisi julki. Yksi ihana ihminen oli tosi iloinen ja onnellinen mun puolesta, mutta sitten tuli kyllä niin outoja ja rasittavia kommentteja... "Kyllä se totuus sitten valkenee sullekin" ja "Elämä muuttuu sitten ihan täysin" jne... Voi hyvänen aika! Eikö vaan voi olla iloinen toisen puolesta? Oon kyllä useampaan kertaan ihmetellyt tuota, miksi pitää korostaa, että et voi mitenkään tietää, mitä tuleman pitää, kun odotat ensimmäistä ja että KAIKILLA tuntuu olevan aihetta ja oikeus kommentoida ja jakaa neuvojaan... OMG! Mielelläni kuulen, miten muilla on mennyt, mutta tuo tyyli... Aiheuttaa puistatuksia!
 
Mulle on jo palkattu seuraaja ja viime viikolla täällä hyppi haastateltavia. Niin kai täällä on juorut levinneet kanssa. Muille kun mun osastolle ja talouspuolelle ei ainakaan pomo kertonu, et täältä sit joku muu kertonu tohon kolmannelle osastolle, koska yks päivä yks onnitteli. En siinä tajunnu kysyä mistä kuuli. Mut viimeistään maanantaina selviää lopuille, kun alkavat ihmettelemään kuka toi uus tyyppi on ja sitten joku tietty kertoo. No siinähän kertoo, vko 19 kuitenkin kohta täynnä. Alkaakohan noi kyyläämään mahan kasvua sitten?

Jaa ettei ensimmäistä odottava voi tietää mitä tuleman pitää?? Just joo! Onneks mulle ei kukaan tuputa neuvojaan. No yks kaveri kyllä viikko sitten kertoi yhden neuvon, mut muuten on kaikki pitäneet turpansa kiinni. Haluan mieluummin kysellä sitten kun on joku tilanne päällä, et oliko jollain äitikaverilla samaa ja mikä auttoi. Ei liikaa neuvoja etukäteen kiitos :)

Vieläkin on kertomatta muutamalle ystävälle! Tai siis melkeen koko kaveripiiri edelleen pimennossa, mutta kun noille muutamalle haluaisin kertoa ensin. Muut saa sitten mun puolesta nähdä tilanteen itse tai kuulla miehen suusta. Vkl olis yhdet isomman luokan juhlat, kun on kaveriparin häät. Paikallaolijoista tietää 2 meidän lisäks ja paikalla on aika monta, kenelle pitäisi/haluaisi kertoa, mut ei ole tullu sitä hyvää tilaisuutta. Sitä ei taida kyllä koskaan tulla. Et voi olla, että jos tulee sopivia hetkiä juhlissa, niin kerron sitten sillon. Kohta tää menee siihen, että kaikki vaan näkee mahasta ja on pettyneitä kun en oo kertonut. Onneks vielä ei näy ja huominen mekkokin peittää alavatsan kivasti, niin että vaikka olis kasvanu vähän enemmän, niin ei arvaisi että oon raskaana.
 
Voi vitsit, mitenhän minä saisin kerrottua mun pomolleni ja kun jään lomalle.. jotenki tuntuis reilulta mennä se sille nyt kertomaan.. Koska se jää viikkoa myöhemmin lomalle ku mä, ja sit kaikki työkaverit näkee mun suuren mahan kesäloman jälkeen, ja se vasta saa tietää viikon päästä siitä ku muut on sen saanu selville.. kiva ku pomonhan pitäs ekana periaattees siitä kuulla.. Tai ei pidä, mut koen sen reiluna häntä kohtaan.
 
Käyt vaan reippaasti kertomassa ddrops ! Mua pelotti kanssa mennä, mut onneks mun pomo olikin sitten ihan onnessaan. Laita vaikka s-posti etukäteen, et olis yks tosi tärkeä asia mistä sun tarvis jutella.
 
mul tietää nyt muut paitsi mun mummo! en uskalla kertoa sille, en sitte mitenkään! :D mun pikkusisko on paksuna ja kk päästä laskettu aika ja se vouhottaa ja märmättää ja tressaa niin paljo et saa kohta sydän kohtauksen.. on joka loma mullekkin sanonu että kyllä sä oot viisas kun teet töitä ja hankit ammattia ja mies keskittyy firmaan, että ei mtn lapsia sitten vielä! :D o-ou.. ja aina oon sanonu etten oo tekemässäkään et dont worry xD ja se valittaa ihan kokoajan et et syö tarpeeks, syöt liikaa, liiku, älä herranjumala mee lenkille tai saat keskenmenon ym.. sinne pitäis mennä kesälomalle kk päästä et ei sitä voi piilottaakkaan enään ja tiiän nyt jo et loma menee pilalle ku se vaan hääsää ja märmättää sit.. herättää varmaan joka aamukin kasilta et nyt pois mökiltä ja tänne syömään aamupalaa heti! niin ja keksi mun siskon lapselle nimenki jo, mitä ei todellakaan tuu vauvan nimeks eikä suostu oleen kutsumatta masua sillä nimellä.. argghh.. onneks me asutaan sen 600klm kauempana ku siskoni mummosta :D mun mummu on ihan huippu ja siellä viettäny kaikki kesät ymym.. mut tässä asiassa se on kyllä kaikkea muuta kuin kivaa enään tommonen omatakeinen mummo :D
 
No nyt on pomolle kerrottu.. Tuli kysymään miksi en ole saanut tehtyä niin paljon töitä kuin aiemmin, niin kerroin et oon raskaana ja oon ollu tosi väsyny ja huono-vointinen koko alkuraskauden et johtuu kyllä täysin siitä. No, pomo tietty onnitteli ja sanoi ymmärtävänsä sitten täysin.. mutta samaan hengenvetoon kyllä lisäsi, että nytte kun oon jo viikol 16 niin väsymyksenkin pitäis jo alkaa helpottaa, eli työtahdin pitäs palautuu kuulema osaltanu normaaliin. Jepa. No, kysy myös oonko miettiny kauanko oon mammalomalla, että tietävät palkata sijaisen yms...Siin vaiheessa kyllä olin varman et tämän ihmisen alaisuuteen en enää palaa, mutta sanoin vaan et vuoden.. Mite tämä väsymys mihinkää hävii, kun nyt viikonloppunaki oon nukkunu 2h päikkäreitä ja 11h yöunia, ni onko kumma jos töissä oon väsyny ku yöunet on vaan 7h mittaisia :(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top