Koska kerrot raskaudesta muille?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ce
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Ce

Jostain jotain jo tietävä
Laitetaan tällainen kysely ihan mielenkiinnosta pystyyn: Joko olet huutanut ilouutisesi kaikelle kansalle vai odotako siihen asti kunnes maha paljastaa? Perustelut! :talk030
 
Meillä kun on noita keskenmenoja takana, niin tästä meidän yrittämisestä tietää jo aika moni. Siksi en myöskään pelkää asian paljastumista enää yhtä paljon kuin ekalla kerralla. Koska tiedän nyt kokemuksesta, että ne ystävät joille kerron ilouutiset, ovat sitten tärkeänä tukena siinä hetkessä jos jotain surullista tapahtuu. Me asumme kaukana perheenjäsenistä ja sukulaisista, joten heiltä asia pystytään pitämään salassa ainakin sinne viikon 12 yli, joillekin läheisimmille ystäville saattaa paljastua aiemmin jos vaikka kieltäydyn drinkistä. Paitsi että viime lauantainakin sain jo harhautettua sillä, että on tämä yritys ja hormoni-kuuri päällä eikä sen kanssa saisi käyttää alkoholia ja kysymykset loppuu kyllä siihen.

Töissä kerron vasta sitten kun maha paljastaa.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Ce
Mä en ole kertonut vielä kellekään, en edes miehelle:wink Haluan vielä saada varmistuksen digitestistä ennen kuin kerron. Jos se näyttää positiivista niin sitten kerron heti miehelle ja parhaalle kaverille ofc:happy: Sitten riski viikkojen jälkeen varmaan vasta kerrotaan meidän vanhemmille yms.

Musta tuntuu että mitä vähemmän ihmisiä tietää sen pienemmältä mahdollinen menetys tuntuu.:rolleyes:
 
  • Tykkään
Reaktiot: Ce
Mä en ole kertonut vielä kellekään, en edes miehelle:wink Haluan vielä saada varmistuksen digitestistä ennen kuin kerron. Jos se näyttää positiivista niin sitten kerron heti miehelle ja parhaalle kaverille ofc:happy: Sitten riski viikkojen jälkeen varmaan vasta kerrotaan meidän vanhemmille yms.

Musta tuntuu että mitä vähemmän ihmisiä tietää sen pienemmältä mahdollinen menetys tuntuu.:rolleyes:
 
Mä oon kertonut parhalle kaverille ja miehelle, vanhemmille ja muille kerrotaan vasta kun riskit pienemmät:)
 
Mä oon kertonut parhalle kaverille ja miehelle, vanhemmille ja muille kerrotaan vasta kun riskit pienemmät:)
 
Meilläkin asiasta tietää vasta mies. Äitille kerron varmaan jos varhaisultrassa on kaikki ok. Töissä sitten jos kolme kuukautta menee onnellisesti ohi. Olen sellaisessa työssä, että tuuraajia ei löydy noin vain, joten mielestäni on ihan kohtuullista varoittaa esimiestä ajoissa tulevasta poissaolosta.
 
Ei olla vielä kerrottu kenellekään ja muutama vko vois vielä mennä salaillen jos vaan onnistuu. Työkavereille on varmaan pakko kertoa ihan ekojen joukossa, meillä on pieni ja tiivis 3hlön tiimi joten voi olla vähän hankalaa salata asiaa kovin pitkään. Mun sekä miehen perheet on jo vuosia odottaneet meiltä vauvauutisia ja toisaalta heille tekisikin mieli kertoa heti. Mutta jotenkin ei "raaskita" tuottaa heille pettymystä jos tämäkin menee kesken. Tarkoitus olisi odotella pääsiäiseen asti, tai ehkä sen ylikin. Itse ainakin haluan kertoa asian omalle äidilleni ihan kasvokkain, haluan niiiiiin nähdä sen reaktion (sekoaa onnesta, laatuviihdettä siis luvassa :grin). Asutaan vaan sen verran etäällä toisistamme että tuosta vaan ei kylään piipahdeta. Muille ei taas voi kertoa ennen kun äiti tietää, veikkaan että pikkulinnut laulaa uutisen hyvinkin nopsaan vaikka miten koitettaisiin kieltää...
 
Meillä myös mennään hiljakseen, ei ole tarkoitus kertoa juuri kenellekään ennen kuin ollaan vähän varmemmilla viikoilla. Aiemmista lapsista ollaan kerrottu joskus 12-16 viikkojen välillä, sen mukaan että nt-ultra on ollut ja miten sen jälkeen on sukulaisia nähty (asuvat kauempana niin ei ole paljastunut muuten). Musta kyllä näkyy tosi aikaisin, että ei parane nyt suunnitella kyläilyä sinne sukulaisten pariin ennen kuin haluaa kertoa... Syksyllä ei ehditty kertoa kun olin raskaana ja keskenmenon jälkeen katsottiin parhaaksi olla kertomatta useastakin syystä. Yhtenä se, että en halua yrityksestä kertoa, ei vaan tunnu luontevalle... Saattaa joku arvata kyllä että toivotaan vielä kolmatta, ihan kiva kun eivät ole udelleet.

Ja siitäpä syystä kun ei vielä voi puhua julkisesti niin tänne palstalle päädyin:) Jossakin täytyy purkaa ajatuksia...
 
Kaisuli en ymmättä miten joku malttaa olla kertomatta miehelle :D

Tammikuussa kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi oltiin niin innoissaan että kerrottiin molempien vanhemmille ja veljille. Keskenmenosta ilmoittaminen ei ollutkaan sitten niin mukavaa joten nyt jätän kyllä kertomatta mahdollisimman pitkälle. Nyt on tulossa kaveri viikonlopuksi kylään niin sille tulee kyllä varmaan kerrottua (kyllähän se arvais).
 
Mies ja kaksi läheisintä ystävää tietää ja äidille kerroin, koska siltä ei pysy mikään salassa, enkä osaa olla hänen seurassa, jos mulla on salaisuus. :wink
 
Haha Jelly_Bean en itekkään kyllä tajua miten pystyn salaamaan tälläisen. Tuntuu ehkä jopa epäreilulta miestä kohtaano_O
Muuten olisin kyllä kertonut jo, mutta en halunnut ennen tätä loma reissua kertoa.​
 
Kuten tuola toisessa keskustelussa kerroin, meillä on taustalla useamman vuoden lapsettomuus ja hoitoja ja hoidoista on kerrottu jonku verran, molempien ystävät tietää ja vanhemmat ja sit mun äiti oli asiaa levittäny omalle äidilleen ja yhelle siskolleen ja parille minun serkulle. Tuntuisi sitten vähän tyhmältä salailla ainakaan niiltä jotka on aika tarkalleen kartalla hoidoista. Joten nyt molempien vanhemmat, mun pari ystävää, mun mummo ja täti tietää, mahdollisesti myös nuo serkut. Aluksi vähän harmitti että noin moni tietää täs vaiheessa kun mitä vaan voi sattua ja keskenmeno riski vielä aika suuri, mutta toisaalta, jos huonosti käy niin on ihanaa että joillekkin asiasta voi puhua ja ainakin osa heistä olisi varmasti tukea. Muille kerrotaan sitten nt ultran jälkeen.
 
Todennäköisesti kerrotaan varhaisultran jälkeen, jos siellä on kaikki hyvin. Omille siskoilleni tekisi niin kovasti mieli kertoa mutta yritän nyt malttaa. Äitini kyllä yleensä huomaa tällaiset asiat että täytynee yrittää vältellä näkemästä hetkeen :smiley-bounce022
 
Esimiehelle ja työparille oli pakko kertoa tällä viikolla, kun paha olo ja päänsärky äityy ajoittain sietämättömäksi... Perheelle ja ystäville ei olla kerrottu vielä, hetki halutaan pitää omana salaisuutena :)

rv 6+1
 
Mulla oli suunnitelmana etten kerro kenellekään ennen vkoa 12.
Noh, suunnitelma meni aivan pipariksi, kun viikolla 6 minut yllätti ihan järkyttävät kivut. Makasin työpaikan sohvalla ja itkin, oli tietysti pakko soittaa esimiehelle tilanne ja etten ole työkuntonen. Sitten paikalle tuli lähiesimies ja lopulta työvaimo käytti minut päivystyksessä. Diagnoosi oli ALHAINEN kipukynnys ja voivottelut, että hoikka ihminen vaan kärsii enemmän. Kaikki oli kunnossa ja nähtiin pieni sintti ruudulla <3 tämän jälkeen oon joutunut kertomaan kaikille jotka kutsuu kylään, kun pahoinvointi ja mielialavaihtelut on ollut niin järkyttävää. Sit kun niin moni kerran tiesi niin kerroin myös äidille.
Nyt alkaa jo ahistaa vaatteiden valinta, kun mahaa alkaa olla mahdoton peitellä (vasta Vko11!!) Mutta oikeesti riemastun huutelemaan asiaa vasta sen ekan ultran jälkeen. :) ps. Kylläpä tää saakin itkemään :')
 
Meidän oli tarkotus kertoa vasta ultran jälkeen. Ei oo varmaa tietoo millä viikoilla mennään kun mun menkat ollu niin epäsäännölliset, eikä oo ollu ns. konkreettisia oireita (esim oksentelu, koska en oo oksentanut elämässäni kuin raskausaikana) :D ...mutta kerrottiin jo miehen isälle ja mun parhaalle ystävälle. Mun porukoille kerrotaan joko varhaisultran tai np-ultran jälkeen. :)
 
Mieli tekisi huudella kaikille vastaantulijoille, okei vähän liioitellen. ;-) Mutta keskenmenot sen verran kummittelee taustalla, että ei olla kerrottu kenellekään vielä.
 
Mä kans melkein kerroin tänään vaatekaupan myyjälle, kun kävin tänään palauttamassa netistä tilattuja housuja. Koska nyt "tässä tilassa" ei liene fiksua hankkia uusia tavallisia housuja... Sanoin sitten vaan, että oli väärän kokoiset :D
 
Takaisin
Top