Koska iltaa viettämään ulos vauvan syntymän jälkeen?

meijän pikkuneiti oli noin 1.5viikkoa kun jätin sen isän kanssa kahestaa pariksi tunniksi kun lähin hevostani katsomaan tallille siitä edespäin jokapäivä. Koska se on myös isin tyttö ja isin ja lapsen kahdenkeskinen aika on minunmielestäni tärkeetä myös isille että äiti ei ole kokoaikaa hössäämässä vaan saa yksin olla ja opetella asioita omassa tahdissa itekseen uuden tulokkaan kanssa. Iltaa lähin viettämään kavereiden kanssa kun vaavi oli noin 2kk ja isännänkanssa laivalla käytiin kahestaan kun lapsi oli noin 6kk ja kummitädillään hoidossa. En mä jaksa ymmärtää miksi pitäs itteesä kiusata ja leikkii super äitiä kun ei sellainen ole. Olen tavallinen ihminen jolla on elämässä muutakin kuin vain se lapsi ja kaikki ei pyöri vain sen lapsen ympärillä. Harrastukset ja ystävät on tärkeitä,myös parisuhde ja sen hoitaminen. Nämä asiat kun on kunnossa myös lapsella on onnellinen ja jaksava perhe. Valitettavasti olen paljon vierestä seurannut kuin äidit vain keskittyy lapseen,lapseen,lapseen,koska se lapsi on tärkein,tästä seurauksena kaverit vähenee,harrastukset lopetetaan,ukko toimii kauppakassina ja korjausmiehenä . Loppu tulos ero miehestä, ei ystäviä eikä saa harrastuksistakaan enään kiinni. 10 vuotta synnytyksestä ja vieläkin noi perhanan raskauskilot roikkuu vyötäröllä. Rakastan lastani niin paljon että sattuu mutta rakastan myös itseäni ja miestäni ja niin kauan kun muistan hoivata ja vaalia näitä kolmea tiedän että meillä on kaikki hyvin.
 
Meillä kesti 2 vuotta ennen kuin tärppäs ja tulin raskaaksi joten sen takia olin keskittynyt vauvaani alussa. Oli todellakin odotettu vauva etten nähnyt tarvetta lähteä viihteelle. Omaa aikaa tietenkin oli ja on edelleen :)
Minulla on nyt perhe ja jos kaverit ei sitä ymmärrä niin ei voi minkään. Tottakai pitää olla miehen kanssa kaksistaankin ja ystäviäkin pitää muistaa.
 
Keskustelut on postilaatikon viestejä, yksityisviestejä. Uuden aloituksen foorumin puolella voi tehdä minkä tahansa foorumin oikeasta ylänurkasta nappulasta 'luo uusi ketju.' Vähän hämäävästi nimetty :)
 
Ensimmäistä kertaa olin tasan 4 viikon ikäisestä vauvasta erossa hetken pidempään lauantaina, viettämässä tärkeän ulkomailla asuvan ystävän polttareita. Näen häntä harvoin välimatkan takia ja tilaisuus oli tietysti tulevien häiden takia ainutkertainen ystävien kokoontuminen. Isä hoiti vauvaa päivän ajan. Vaikka oli kyseessä polttarit, osallistumisen pystyi kyllä räätälöimään omaan rytmiin sopivaksi. Olin mukana aamusta morsiamen noudosta lounaaseen, kävin välillä kotona auttelemassa isää, illalla kun kotona näytti rauhalliselta, liityin vielä polttariseurueeseen illallisen ajaksi. Illan poissaolo mietitytti eniten: päiväsaika sujuu helposti vaunuillessa. Jos vauva olisi vaikuttanut kovin levottomalta iltaa kohden, olisin jäänyt kotiin. Onneksi sattui rauhallinen ilta. Alkoholia en itse käyttänyt aamun kuoharimaljaa ja illallisen viinilasia enempää. Tietysti tässä auttoi ratkaisevasti se että vauva syö hyvin pullosta. Isälle tekee hyvää saada olla vauvan kanssa kahden. Ja äidille tekee hyvä muistuttaa itselleen että kodin ulkopuolellakin on elämää - vaikka nopeastihan ne vauvajutut nousee keskusteluun sielläkin. Vauvaa tuli tietysti aivan kamala ikävä jo muutaman tunnin aikana mutta tiesin kuitenkin että isä pärjää. Vauvan luota hetkeksi poistuminen ei tee äidistä "kevytkenkäistä", se auttaa jaksamaan ja pitää pirteänä. Eikä sellainen vauva todellakaan ole vähemmän rakastettu tai toivottu (huhhuh mitä kommentteja...) jonka äiti uskaltaa välillä pistäytyä ulkona. Päivä sujui hyvin ja yhtään pidempään en olisi jaksanutkaan, yösyötöt kuitenkin alla ja taas edessä seuraavana yönä.
 
Tytön kastepäivän iltana lähdettiin kummitätien kera juhlistamaan kaunista nimeä kaupungille, tyttö oli reilun kuukauden ikäinen. Enkä kanna siitä huonoa omaatuntoa tai paskamutsi-fiilareita. :) Tuulettuminen tuli tarpeeseen äidille, sain uutta puhtia kotiäitiyteen (ja tulipahan taas nähtyä, ettei se kaupungin yöelämä ollut miksikään muuttunut pikkasen alta vuoden aikana) ja sai iloisen ja hyvän fiiliksen!

Tää on semmoinen asia mikä herättää keskustelua, ja mistä on monenlaisia mielipiteitä. Mut mun mielestä se on jokaisen äidin oma asia, lähteekö illanviettoon vauvan ollessa viikon ikänen tai sitten viisivuotias. Ei se tee kenestäkään sen huonompaa äippää. :)
 
Ljl sanoi:
Eikä sellainen vauva todellakaan ole vähemmän rakastettu tai toivottu (huhhuh mitä kommentteja...) jonka äiti uskaltaa välillä pistäytyä ulkona.
Click to expand...

En itse ainakaan ajatellut noin kun sen sanan (toivottu) kirjoitin. Omasta elämästä kirjoitin enkä tarkoittanut sillä mollata muita äitejä jotka lähtee viihteelle vauvan ensi viikkoina.
 
Kun ensimmäinen lapseni syntyi, hän oli 2 kk vanha kun meni mummolle yökylään ja vanhemmat menivät kylpylään yöksi. Yö meni hyvin ja joka kuukausi tyttö oli hoidossa että vanhemmat sai tehdä omia juttujaan :)

Odotan nyt toista ja samaa traditiota aion vaalia jatkossakin. Lapset juu odotettuja ja rakastettuja mutta en aio jäädä neljän seinän sisään vaan siksi että olen äti. Koen olevani vain parempi sellainen jos saan välillä omaa aikaa.

Tyttäreni oli vaille vuoden kun kävin neljän päivän reissussa Edinburghissa ystäväni kanssa. Loistava matka ja tyttö pärjäsi paremmin kuin hyvin isovanhempien ja isän kanssa :)

Tyttöni on todella seurallinen ja avoin ja rohkea ollut aina, eikä roiku äidin helmoissa koko ajan, koska on tottunut siihen että hänellä on paljon rakastavia ihmisiä ympärillä.

Rohkeasti vain nauttimaan omasta ajasta äidit! :)
 
Ja jos tämä ikä jotain merkitsee niin olen 31 vuotias :) Ja esikoista imetin 9 kk..
Ja aina ei tarvitse alkoholia ottaa, voi käydä leffassa ja syömässäkin tai löhötä kotisoffalla ja syödä roskaruokaa ja nukkua kunnolla :) Mikä on kenenkin mielestä omaa aikaa, mistä tykkää.
Henk. koht. otan mielelläni lasin viiniä jos tyttö hoidossa
 
Heips vaan kaikki äitylit ja odottajat.. =)

Olen itse raskausviikolla 7 joten ihan alussa siis, enkä esikoista odottavana voi vielä kertoa tuntemuksista jättää lapseni hoitoon. Kuitenkin tuntuu jotenkin hassulta ajatus siitä, että lapsen isän ollessa lapsen kanssa pitäisi jotenkin tuntea huonoa omaatuntoa siitä kuinka pieni on "hoidossa." Oma mieheni on edellisestä liitostaan kahden lapsen isä, ja olen vain tyytyväinen, että kaiken tämän kanssani jakaa kokenut ihminen. Olen myös ajatellut asian niin, että vauvan syntymän jälkeen, minullakin äitinä on muutakin elämää ja ystäviä, vaikka lapseni ohi ei mikään menekään. Eikä se parisuhdekaan taida ihan niin priimana pysyä jos vauvan syntymän jälkeen seuraava yhteinen hetki on puolentoista vuoden päästä. Koska siitä suhteestahan kaikki on alkanut, myös halu yhteisiin lapsiin. :smiley-angelic003

Ehkä asennettani kuvaa myös se, että raskaustestin plussaa näytettyä en ole sen kummemmin stressaillut mistään vaan elänyt kuten ennenkin. Mitä nyt tietty vähäinen alkoholin käyttönikin on jäänyt pois, tietysti. Naiset ovat saaneet lapsia maailman sivu ja siitä selvinneet. Miksi en siis minäkin ja te muut. :binkybaby

Kukin vanhempi ja äiti luokoon lapselleen ja perheelleen sellaiset toimintamallit ja rutiinit kuin parhaakseen näkevät. Hoitoon viemisineen kaikkineen. :thumright
 
Esikoinen oli äidilläni hoidossa ekaa kertaa 1kk ikäisenä noin 6h, siten että vein hänet äidilleni päivällä ja tulin n.21 takaisin.. Kävin ystäväni häissä, kauempaa en pystynyt olemaan, koska imetin, enkä saanut herumaan pumpulle, alkoi olla sen verran tukalat oltavat itselläni, joten jouduin lähtemään takaisin vauvan luo.. Ja olin liikenteessä autolla, joten senkään puolesta en alkoholia ottanu.. Viihteellä baarissa kävin ekan kerran, kun esikoinen oli n.6kk ja hän oli sillä aikaa isänsä kanssa kotona. Ekaa kertaa yökylässä esikoinen oli mummolassa vasta 1-vuotiaana. Varmasti olisin aiemminkin yökylään vienyt, jos joku olisi suostunut yöksi ottamaan ja veisin nytkin, jos isovanhemmat ottaisivat.. Mutta meillä esikoinen nyt 1v 3kk ja ollut yökylässä molemmissa mummoloissa vasta kerran eli yhteensä 2 yötä..
 
Itse olen vielä raskaana, joten ei vielä muutamiin viikkoihin ajankohtainen asia, mutta aattelin baareitsta pysyä kaukana imetyksen ajan eli noin (4-6kk) Pakko on varmasti ennen sitäkin saada välillä omaa aikaa ystävien kanssa ja omille harrastuksille jolloin vauva vaan iskälle hoitoon ja maitoa pulloon.
 
Onnistunut imetys jatkuu vielä kiinteiden aloituksen jälkeen... ei lopu 4-6 kk iässä, ellet sitä halua lopettaa.
 
Olen vasta raskaana, eli kokemuksen äänellä en osaa puhua, mutta ihmettelen myös tätä isän roolin vähättelemistä. Oma äitini kävi iltalukiota syntyessäni ja oli pois koulusta kuulemma vain synnytyksen vaatimana muutaman viikon. Meillä oli siis ihan normaalia arkea, että olin isän hoivissa iltapäivät. Nostan hattua kyllä sille, että äiti jaksoi puurtaa koulussa täyspainoisesti.

Itsekään en aio mitenkään omia vauvaa itselleni, vaan se on ihan yhtälailla isän ja myös isovanhempienkin. Äitini ainakin on niin innoissaan tulokkaasta, että aivan varmasti haluan antaa myös hänen viettää aikaa vauvan kanssa. Uskon kyllä, että sitä välillä tulee pakollisia tai vähemmän pakollisia menoja tai muuten vain haluaa lähteä hetkeksi ulos ilman vauvaa. Mutta onneksi baarit eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan edes ennen raskautta, niin ei tarvitse alkoholin käyttöä pohtia.
 
Lapseni ovat tällä hetkellä 1v4kk ja 5kk. Molemmat heistä ovat olleet noin 1kk:n kun ovat ensimmäistä kertaa jäänyt isän kanssa kotio usemmiksi tunneiksi että itse olen päässyt kavereiden kanssa ulos. En näe asiassa todellakaan mitään outoa että isä jää lasten kanssa kotio, koska kyllähän isä(ainakin useimmissa perheissä) on erossa lapsista enemmän kun äiti, niin miksi äiti ei saisi mihinkään lähteä ilman että häntä syytellään? Ja molemmat 2kk iässä ovat olleet jo yökylässä mummulassa ja aikalailla kerran kuukaudessa ovat sielä yön tai kaksi, koska kyllä vanhemmat tarvitsevat myös yhteistä aikaa!
 
Meillä tytöt ovat olleet 3kk, kun olin muutaman tunnin erossa heistä. 6kk iässä olivat isovanhempien hoidossa päivän. Yötä en ole koskaan ollut erossa, tytöt täyttävät seuraavaksi 11kk. Ovat viikoittain isän kanssa muutamia tunteja ilman minua, säännöllisesti mummin hoidossa lyhyitä pätkiä ja pärjäävät hyvin. Minusta tuntuu, että olen todella paljon erossa tytöistä.. :D
 
Odotan esikoistani ja olen kyllä ajatellut että heti ku itse raaskin ja pystyn jättämään poitsun hoitoon isänsä kanssa kahdestaan niin sen teen. Edellyttää tietysti että vauva syö pullosta. Yökyläilystä mun oma mielipide on sama, eli heti vaa mummuloihin kun itse raaskin jättää ja uskon että eka yökyläily tapahtuu alle 6 kk ikäisenä ja se on ihan fine. Minulle oma-aika on tärkeää siinä missä vauvan hoitaminenkin, mut miksi siitä on tehty niin paha asia jos kerran/kaksi kuukaudessa käy ulkona... Itse en varmaan uskalla kenellekkään kertoa että olen pienen vauvan äiti kun ekan kerran pörrään yöelämässä ehkä hieman vähän hiprakassa.

RV29
 
Takaisin
Top