Koska iltaa viettämään ulos vauvan syntymän jälkeen?

H

hepsu91

Silmät suurina ihmettelijä
Otsikosta näkeekin jo kysymyksen, mutta täsmennän hiukan vielä. Eli koska olette "uskaltautuneet" lähteä  viettämään iltaa lapsen syntymän jälkeen? Itselläni on 5kk ikäinen tyttö, ja illalla tarkoitus lähteä kaverin kanssa istumaan iltaa kaupungille. Ajatus tuntuu samaan aikaan erittäin hyvältä, ja todella oudolta. En ole ollut yli ½ tuntia kauempaa erossa lapsestani, ja hän on aina mukanani. Mutta jotenkin jo nyt jännitän kuinka ilta sujuu täällä kotona, kun itse  vietän omaa aikaani kaverin kanssa. Jotenkin helpottaa ajatus, että tiedän lapsen nukkuvan sen ajan, niin ei pitäisi mitään paniikkia ehtiä syntymään sinä aikana.
 
Mua on auttanut kun lapsenvahti on laittanut välillä kuvaviestejä. Niiden turvin olen voinut ottaa hiukan rennommin ulkona. Itse olin ekan kerran erossa vauvasta (kauemmin kuin kauppareissun) kun vauva oli 2kk. Oli nimittäin äitienpäivä, ja mies oli järjestänyt mun äidin lapsenvahdiksi ja vei mut ulos "treffeille". Koko ajan vilkuilin kännykkää, ja oltiin poissa vain muutaman tunnin (ja senkin vauvan nukkuessa), mutta hyvin se meni kun oli luotettava hoitaja.
 
meillä vauva oli 2vko ikäinen kun ekan kerran lähdin ulos.. ja hyvin meni.. ensimmäistä  kertaa yökylässä vauva oli 1kk ikäisenä.. ja nyt kyllä saa kiittää itteään kun on pojan vienyt vauvasta asti yökyläilemään, hän on nyt 2wee ja mielellään menee hoitoon ja helppo jättää tutuille kun ei vierasta ketään eikä aina oo mun lahkees kiinni ku jonnekkin  menee
 
No ohhoh ompas ollu kiire viihtelle jos 2 vk ikäsenä olet jättänyt hoitoon. Hui. Omani oli ekan kerran  vähän yli 1 vuotiaana ekan kerran mummolassa yökylässä ja ihan hyvin se menee 2 ja puol vuotiaanakin yökyläilee vaikka en laittanut pienenpänä..eli en usko tuohon :
 "ensimmäistä  kertaa yökylässä vauva oli 1kk ikäisenä.. ja nyt kyllä saa kiittää itteään kun on pojan vienyt vauvasta asti yökyläilemään, hän on nyt 2wee ja mielellään menee hoitoon ja helppo jättää tutuille kun ei vierasta ketään eikä aina oo mun lahkees "
 
Esikoisen jälkeen olin ekaa kertaa tyttöporukalla syömässä kun poika oli 6 viikkoa vanha, kun söi sujuvasti myös pullosta. Miehen kanssa ekaa kertaa kaksistaan jossain ehkä kun esikoinen oli noin puolivuotias ja eka yökyläily jossain 1v tietämillä.

Kakkosen kanssa olin ekaa kertaa illanvietossa, kun poitsu oli 9kk, kun ei suostunut syömään pullosta ollenkaan ja tuossa kohtaa lopettelin imetystä.
 
Meillä vauva oli ekakertaa päivähoidossa mummollansa muutaman tunnin ollessaan 2,5kk kun me oltiin miehen kanssa laskemassa. Illaksi jäi kaksin isinsä kanssa vajaa nelikuisena ja juuri toissapäivänä oli illalla mummollansa pari tuntia, ikää kohta 6kk. On toki välissä ollut 1-4h päivällä hoidossa mutta nuo "ekat" oli nyt mielestäni tärkeimmät. :D
 
Mulla ei ainakaan uskalluksesta kiinni! 7 viikkoinen vauvamme juonut useita kertoja tuttipullosta joten ei ongelmia isillä syötön kanssa. Juuri olin toissapäivänä ekaa kertaa ulkona, ei tullut edes mieleeni vilkuilla kännykkää "varmuuden vuoksi" kun tiedän, että isi pärjää hyvin ja tämä mamma tarvitsi tuuletusta!
Mutta kukin tavallaan. En malta odottaa seuraavaa kertaa, kyllä se tässä tapauksessa auttaa jaksamaan paremmin vauva-arkea kun on päässyt ulos pitämään hauskaa ystävien kanssa!
 
Meillä tyttö 5 kk. Olen ollut pois 1-3 h 1-4 kertaa kuukaudessa, vauvan ollessa n 3 kk ja siitä iästä lähtien. Vauva on silloin isällä tai joskus harvemmin isovanhemmilla. Yöksi en ole vielä raaskinut jättää. Nyt kuitenkin parin viikon päästä olisi tyttöjen ilta tiedossa ja vauva iskän kanssa kotona. En jännitä etteivätkö he pärjää, vaan miten pärjään minä? Varmaan vilkuilen puhelinta jatkuvasti. :)
 

Vieras kirjoitti:
Mulla ei ainakaan uskalluksesta kiinni! 7 viikkoinen vauvamme juonut useita kertoja tuttipullosta joten ei ongelmia isillä syötön kanssa. Juuri olin toissapäivänä ekaa kertaa ulkona, ei tullut edes mieleeni vilkuilla kännykkää "varmuuden vuoksi" kun tiedän, että isi pärjää hyvin ja tämä mamma tarvitsi tuuletusta!
Mutta kukin tavallaan. En malta odottaa seuraavaa kertaa, kyllä se tässä tapauksessa auttaa jaksamaan paremmin vauva-arkea kun on päässyt ulos pitämään hauskaa ystävien kanssa!
Sulla on 7 viikkonen vauva ja sä haluat tuuletusta vauva-arjesta  :D Ei juma ompas outoa..anteeksi mutta naurahdin.
 

Vieras kirjoitti:
Sulla on 7 viikkonen vauva ja sä haluat tuuletusta vauva-arjesta  :D Ei juma ompas outoa..anteeksi mutta naurahdin.

 Niinkuin sanoin, tässä tapauksessa. Tervetuloa kokeilemaan vaan meille tätä vauva-arkea ennen kuin naureskelet tietäväsi kaiken kokemuksella ruusunpunaisesta vauva-arjesta!

Toisaalta, mä naureskelen niille jotka ei malta jättää lastansa yöksi hoitoon tai eivät osaa ottaa itseään irti arjesta vaikka siihen olisi mahdollisuus.

Edelleenkin, kukin tavallaan, tyylillään ja etenkin omaan tilanteeseen sopivalla =D
 

Vieras kirjoitti:

Vieras kirjoitti:
Sulla on 7 viikkonen vauva ja sä haluat tuuletusta vauva-arjesta  :D Ei juma ompas outoa..anteeksi mutta naurahdin.

 Niinkuin sanoin, tässä tapauksessa. Tervetuloa kokeilemaan vaan meille tätä vauva-arkea ennen kuin naureskelet tietäväsi kaiken kokemuksella ruusunpunaisesta vauva-arjesta!

Toisaalta, mä naureskelen niille jotka ei malta jättää lastansa yöksi hoitoon tai eivät osaa ottaa itseään irti arjesta vaikka siihen olisi mahdollisuus.

Edelleenkin, kukin tavallaan, tyylillään ja etenkin omaan tilanteeseen sopivalla =D
Minulla 2 pientä lasta joten kyllä tiedän ettei se ole ruusuilla tanssimista. Jokainen laittaa omalla tavallaan asiat tärkeys järjestykseen..
 

Nyt on jo pakko itsekin kirjoittaa. Mitä outoa siinä on, että 7 viikkoinen vauva jää isän hoitoon? Isähän on yhtä pätevä hoitaja kuin äiti! Miksi äiti nostetaan aina isän yläpuolelle? Meillä se ei olisi näin onnistunut, kun isi ei voi rintaa antaa. Meillä opeteltiin pullosta syömään 3 kk iässä ja mummi tuli meille yöksi hoitamaan vauvaa.

Sen ymmärrän, että mietitään koska hoitoon. Mutta sitä ei pitäisi joutua miettimään, että uskaltaako vauvan jättää isälle hoitoon.

 

Ihan oikeasti. Jos kahden lapsen kanssa tuntuu siltä, ettei tarvitse vielä hengähdystaukoa, niin onhan se hieno asia. Jos jostakusta toisesta tuntuu, että tarvitsee, niin en pidä mukavana sellaiselle naureskelua. Kyllä meillä ainakin tärkeysjärjestys on se, että jos äiti jaksaa, niin jaksaa muukin perhe. Joskus se voi vaatia joltakin toiselta perheeltä lapsen hoitoon jättämistä aiemmin kuin toisilla. Olemme äiteinä hyviä eri asioissa.

Meillä on nyt kaksi lasta, kohta kolme. Ensimmäisen kanssa en vuoteen kaivannut irtioloa vauvasta, mutta lääkäri määräsi. Nimenomaan siis määräsi jättämään myös isän hoitoon muutamiksi tunneiksi kerrallaan. Toisen kanssa sama juttu. Mikään asia ei ole kovin yksinkertainen, kun on kyse äideistä ja lapsista.

 

Vieras kirjoitti:

Ihan oikeasti. Jos kahden lapsen kanssa tuntuu siltä, ettei tarvitse vielä hengähdystaukoa, niin onhan se hieno asia. Jos jostakusta toisesta tuntuu, että tarvitsee, niin en pidä mukavana sellaiselle naureskelua. Kyllä meillä ainakin tärkeysjärjestys on se, että jos äiti jaksaa, niin jaksaa muukin perhe. Joskus se voi vaatia joltakin toiselta perheeltä lapsen hoitoon jättämistä aiemmin kuin toisilla. Olemme äiteinä hyviä eri asioissa.

Meillä on nyt kaksi lasta, kohta kolme. Ensimmäisen kanssa en vuoteen kaivannut irtioloa vauvasta, mutta lääkäri määräsi. Nimenomaan siis määräsi jättämään myös isän hoitoon muutamiksi tunneiksi kerrallaan. Toisen kanssa sama juttu. Mikään asia ei ole kovin yksinkertainen, kun on kyse äideistä ja lapsista.

Häh? En omasta mielestäni kyllä kirjoittanut etten ole tarvinut hengähdystaukoja (??) Tarkoitin sillä 2 lapsella että tiedän kyllä mitä se vauva-arki on ja se ei ole aina ruusuilla tanssimista.  Ihmettelin vain sitä että 7 viikkonen vauva ja äitin tarvitsee jo lähtä viihteelle tuulettumaan vauva-arjesta. Itselle ei tullut silloin mieleenkään. 
 

Vieras kirjoitti:

Nyt on jo pakko itsekin kirjoittaa. Mitä outoa siinä on, että 7 viikkoinen vauva jää isän hoitoon? Isähän on yhtä pätevä hoitaja kuin äiti! Miksi äiti nostetaan aina isän yläpuolelle? Meillä se ei olisi näin onnistunut, kun isi ei voi rintaa antaa. Meillä opeteltiin pullosta syömään 3 kk iässä ja mummi tuli meille yöksi hoitamaan vauvaa.

Sen ymmärrän, että mietitään koska hoitoon. Mutta sitä ei pitäisi joutua miettimään, että uskaltaako vauvan jättää isälle hoitoon.

Miten siitä nyt sellasen kuvan sai että olisi outoa kun vauva jää isin hoitoon? Enhän mä nyt sitä sillä tarkoittanut. Ompas nyt kumma kun pitää"suomentaa".. Eli Kotona 7 viikkonen vauva ja äidin pitää lähtä tuulettumaan vauva-arkea..se oli se mikä sai minut naurahtamaan koska se vauva on vasta ollut maailmassa 7 viikkoa! Noniin.
 
Musta siinä ei ole mitään outoa jos äiti haluaa tuulettumaan oli sitten lapsi minkä ikäinen tahansa. Minä ainaki lähdin tuulettumaan ensimmäisen kerran viiikko ristiäisten jälkeen, vauva oli silloin vähän reilu 2 kuukautta. Jaksoin taas olla parempi äiti, kun pitkän raskauden jälkeen pääsin kunnolla pitämään hauskaa! Ja myös se on mielestäni hyvä asia että lasta hoitaa välillä joku muukin kuin se äiti. 
 
"Jos äiti voi hyvin, vauva voi hyvin!"

Toiset tarvitsevat omaa aikaa/tuuletusta vauva-arjesta aikaisemmin, kuin toiset. Kun vauva on hyvässä tutussa hoidossa, saa ruokaa, syliä, hellyyttä ja huolenpitoa, miksi ei äiti voisi välillä lähteä tuulettumaan? On kyse varmasti kuitenki sillion tällöin tapahtuvasta yhdestä illasta, ei viikottaisesta tapahtumasta tai viikon putkesta! ;)

ps. En ollut kirjautunut, kun kirjoitin aikaisemmin viestin numero 8.
 
Mutta te tuulettujat, miten olette toimineet seuravana päivänä? Liittyikö iltaan alkoholia? Pumppasitteko maitoa pois seuraavana päivänä vai mitä?
 
Tekisin näin: Illan/yön mittaa pumppaa pois maitoa, lopettaa juomisen ajoissa, laskee alkohlimäärän veressä, imettää vasta, kun näyttää nollaa. Ei hanki krapulaa, että seuraavana päivänä, vaikka vähän väsyneenäkin jaksaa vauvaa hoitaa.
 
Takaisin
Top