Koska iltaa viettämään ulos vauvan syntymän jälkeen?

Vieras viesti nro:19

Itselläni 2kk poika ja kun olin ensimmäistä kertaa iltaa viettämässä ravintolassa alkoholin kera, pumppasin maitoa pois sitä mukaan kun tuntui tarpeelliselta rintaa tyhjentää. Kirkasta en juonut, enkä muutenkaan mitään örvellyskännejä vetänyt, pidin 13 tunnin välin viimeisestä juomasta ennen seuraavaa imetystä.

Illanvieton ajan poika joi omaa pakastettua maitoa mixattuna korvikkeeseen.
 
Jokainen äiti tietää itse parhaiten miten paljon tarvitsee sitä omaa aikaa pysyäkseen virkeänä ja jaksaakseen paremmin vauva-arjessa. Kunhan vain vauvalla on hyvät hoitajat niin ei pitäisi mitään ongelmaa olla aisian suhteen.

Pojallani on ristiäiset ensi viikolla ja hän on silloin 2kk ja 1vk. Aion ristiäisten jälkeen ensimmäistä kertaa lähteä ulos viihteelle kun tyttökaverilla on synttärit, mutta saa nähdä kauan sitä malttaa olla pois kotoa :)

Mutta sen jälkeen kun poika oli 1kk, olen aina silloin tällöin käynyt yksikseni esim. kaupassa, elokuvissa yms. semmoisia parin tunnin reissuja. Varsinkin kun olen yksinhuoltaja niin se että äitini tulee katsomaan mummotettavaansa pari kertaa viikossa on todella iso apu, pääsee itse vaikka juoksulenkille yms.
 

Mielenkiintoista. Etenkin se, miten tuntuu se Kuningas Alkoholi houkuttavan niin paljon. Ei, en moralisoi. Itse join ensimmäisen viinilasillisen vauvan ollessa n. 1 kk ikäinen. Meillä vaikuttaa se, että imetys kesti tasan viikon ja maitoa pumppasin juurikin tuon 1 kk ja sitten se vaan loppui. Silti en ole ottanut alkoholia kuin max. kaksi lasillista kerralla ja nekin illalla vauvan mentyä nukkumaan. 

Ja koska jättää vauva yksin hoitoon? Meillä vauva taisi olla 1 kk ikäinen, kun lähdin yksin jouluostoksille ja taisin olla poissa n. 3 tuntia. Sen jälkeen on ollut satunnaisia kauppareissuja, kuntosalireissuja, kerran hieronnassa... Kaikki päiväsaikaan ja osan olen vielä ajoittanut päikkäriaikaan, että pieni nukkuu. Baarikärpänen en ole koskaan ollut, viimeksi olen baarissa tainnut käydä ... en edes muista. Taitaa olla ainakin 2 vuotta ellei enemmänkin.

Niin päin on pari kertaa tehty, että isä lähtee vauvan kanssa tunnin-parin lenkille ja minä saan jäädä kotiin nukkumaan/lukemaan/katsomaan telkkaria/surffaamaan netissä rauhassa. Onhan se joskus kiva olla rauhassa ilman vauvaa, mutta onneksi meillä neiti menee iltaisin n. klo 20.00 nukkumaan, joten saan sitä omaa aikaa automaattisesti joka ilta sen pari tuntia ennen kuin itse kaadun sänkyyn. Sillä jaksaa jo pitkään :)

 
Pakko lisätä tähän, että lapsen saanti ns. kypsällä iällä on ollut myös plussaa. Ne bilehilevuodet on jo kaukana kaukana takana päin ja suurimmalla osalla ystävistäni on jo perhe ja lapsia. Näin ollen eipä ole kavereista karsiintunut kukaan pois, vaikka kotona on "kökötetty". Päin vastoin, olen saanut useita uusia lapsellisia ystäviä ja kaveripiirini taitaa olla laajempi kuin koskaan ennen.
 
Olihan se vaikeaa olla erossa vauvasta, mutta ei nukkuva vauva äitiään kaipaa (nukkui joka tapauksessa "yksin" pari ekaa tuntia joka yö kun ei äitinsä mennyt nukkumaan ihan kasilta vielä) vaikka äiti kaipaisi vauvaa. Omalla kohdallani en katso sen, että tarvitsen ajoittain omaa aikaa, tarkoittavan sitä etten olisi "kunnolla" kiintynyt vauvaani. Pidän myös tärkeänä sitä, etten ole koko ajan vahtaamassa kun isä hoitaa vauvaa. Vaikka tarvitsen kyllä silloinkin niitä kuvaviestejä... Käydään siis isänsä kanssa ulkona syömässä kolmen-neljän viikon välein, ja itse käyn kaverin tai kavereiden kanssa ulkona (en tosin bilettämässä kun ei vanha enää jaksa ;) kerran parissa kuukaudessa vaikka useamminkin ainakin nykyään (vauva 1v) jo voisi. Salilla/jumpassa yritän käydä 3xviikko, selkä vaatisi oikeastaan vähän runsaampaakin liikkumista. Silloin vauva on isällä. Isänsä muuten käy ulkona kavereidensa kanssa ainakin joka toinen viikko, ja urheilemassa kerran viikossa. Sen lisäksi että on erossa vauvasta käydessään töissä.

Vielä sen verran, ettei ulkona käyminen kaverin/kavereiden kanssa välttämättä tarkoita viinan kittaamista ja hurjaa biletystä, vaikkei siinäkään mielestäni olisi välttämättä mitään vikaa. Kunhan pysyy sellaisessa kunnossa, että voi tarvittaessa hurauttaa taksilla kotiin, jos jostain syystä vauvalla onkin jokin hätä ja täytyy lähteä esim lääkäriin. Tosin voihan sinnekin mennä se isä jos sellainen kuvioissa on. Jotkut kaverit eivät valitettavasti pysy kavereina, jos heitä ei koskaan tapaa ilman nyyttiä. Voihan siitä ajatella, että tervemenoa ja joskus ehkä parempi niin, mutta ei kaikkien tarvitse olla "lapsirakkaita", ja he voivat silti olla muuten hyviä ystäviä.
 
Jostain kumman syystä suurin osa täällä kommentoijista pitää äitiä todellakin ensisijaisena hoitajana. Siis eihän isä voi hoitaa lasta yksin kuin muutaman tunnin kerrallaan?! Mitä ihmettä..

Kaikkihan omalla tavallaan hoitaa perheessä asiat, mutta minäkin yhdyn muihin ihmetteliöihin isien roolista.
Meidän perheessä on isä osallistunut vauvan hoitoon siinä missä äitikin, koska tuttipullosyötöllä on ollut lähes alusta asti. Toki isä käy töissä, joten suurin osa päivästä menee äidin hoivissa, mutta muu aika meneekin isin kanssa. Homma toimii täydellisesti!
 
Samaa mieltä! Ei lapsi ole hoidossa, kun on isän kanssa. Lapsi on silloin toisen tasa-arvoisen vanhemman kanssa. Kyllä meilläkin isä tekee vielä kaikenlisäksi reissuhommia ma-pe, mutta silti osallistuu lapsenhoitoon paljon, enkä näe, että lapsi on hoidossa, kun on kotona isän kanssa. Toiset isäthän jää esim. hoitovapaalle ja äiti menee töihin yms....
 
Yksi kysymys tuli mieleeni kun luin näitä juttuja:
Kuinka vanhoja te äidit olette jotka on jättänyt pienen vauvan isin hoitoon ja lähtenyt viihteelle?
 
Vieras viesti nro:29

Samanikäinen kuin viestinumerosikin, eli 29. Kuinka niin? Onko se äidin iästä kiinni, että voiko pientä vauvaa "jättää" isälle hoitoon?! Vai äidin iästä kiinni, että onko "pakko" lähteä viihteelle?!

Terveisin; viesti nro 27.
 
En ole vielä jättänyt "hoitoon" isälle, mutta viikon päästä jätän muutamaksi yön tunneiksi, kun vauvaa nukkuu. Olen 26 ja vauvani reilu 5 kk.
 
No voi herra jumala mitä jeesustelua täällä taas on!

Itse olin todella jumissa sängyssä ja sohvalla monta kuukautta lantiokipujen vuoksi (vessaanki menoon kului puoli tuntia!) joten heti lähin kirmailemaan kauppoihin ja ulos kun lantio antoi! Ihan huvikseni kulutin aikaa juoksemalla ympyrää kun kerta pystyin! Isä hoiti ja hoitaa tyttöä aivan yhtä hyvin ku äitiki. Enkä todellakaan koe siitä mitään huonoa omatuntoa jos ihan baariinki menen jos huvittaa. Mutta kuten joku jo sanoiki, jokainen tavallaan.
 
Lapsi ei tietääkseni ole pelkästään äidin vastuulla ja lapsen saaminen ei tarkoita mielestäni sitä että äiti viettää lopun elämänsä lapsen kanssa 24/7. 

 "jättänyt pienen vauvan isin hoitoon ja lähtenyt viihteelle?" 

HALOO!?, yhtälailla on isän velvollisuus olla lapsensa kanssa kuin äidinkin. Ja jokainenhan käyttää vapaa aikansa miten lystää. Ja siis millähän tavalla se on lapsen jättämistä hoitoon jos lapsi viettää aikaa isänsä kanssa? 
 
Lapseni on kohta 5 kuukautta, ja en ole kertaakaan käynyt viihteellä hänen syntymän jälkeen. En ole kokenut tarvetta siihen, mutten tuomitse jos muilla menojalkaa vipattaa. Oma päätöshän se loppujen lopuksi on.

Tärkeämpää minusta on, että kuinka arki muuten sujuu ja ettei putki jää päälle (näitäkin tapauksia on surullisen paljon). Lapsen isä on saman vertainen hoitaja-huoltaja kuin äitikin. En ymmärrä, että miksi siitä nostetaan haloota, mikäli isä jää hoitamaan lasta. Jos lähtisin viihteelle, niin mieheni jäisi lapsemme kanssa kotiin ja luotan siihen, ettei lapsi ole heitteillä - vaikka isä hoitaakin erimmalla tavalla lasta kuin minä olen tässä kuukausien aikana oppinut.

Ja kun tuolla joku kyseli ikää, niin olen 26-vuotias. Vaikkei sillä kyllä ole mielestäni mitään merkitystä, minkä ikäinen äiti on.. On niitä hulttio-äitejä "kypsemmässäkin" iässä. Ei se ikä, vaan henkinen kypsyys olemaan vanhempi.
 
Mulla on nyt reilu 4kk vauva. Isällä ennestään 2 lasta. Jätin vauvan reiluksi tunniksi ensimmäisen kerran isän kanssa kahdestaan, kun vauva oli 6päivää vanha. Silloin kyllä soittelin koko ajan, että miten menee. Mutta koska tiesin, että isä kyllä tasan tarkkaan pärjää lapsen kanssa, uskalsin ihan hyvillä mielin lähteä. Sen jälkeen olen silloin tällöin käynyt ehkä kerran kuukaudessa 2 tuntia kahvilla tms kaverin kanssa. Ja nyt vasta alkanut lopettelemaan sitä jatkuvaa soittelua ja alkanut tuntua jo aika terapeuttiselta päästä johonkin ilman lasta välillä, koska olen melkein aina lapsen kanssa kahdestaa, kun isä on töissä. Kerran vauva on ollut siskoni hoidossa pari tuntia, noin 3kk vanhana, kun käytiin miehen kanssa syömässä. Viikon päästä olisi tarkoitus lähteä ekaa kertaa yöelämään ja vauva jää isin kanssa kotiin. Kuukauden päästä menee ekaa kertaa yökylään miehen siskolle. Mulla ainakin oli aluksi tosi vaikeeta mennä edes 20metrin päähän pihasaunaan ja jättää vauva jollekkin muulle.
 
Meillä tais tyttö olla 4kk, kun lähdimme isän kanssa viihteelle ekan kerran. Mummi tuli meille vaavia katsomaan yöksi.. Ensimmäisen kerran yökylään tyttö pääsi  10 kk ikäisenä. Nyt tyttö puolitoista vuotta vanha ja ollut yökylässä tasan kaksi kertaa..(Eli ei useasti) Itse olen 20-vuotias nuori äiti... Vaikka on nuori niin se ei tarkoita että on tarve baareihin ja viihteelle... :D
 
TÄH??? Miksi olisin pumpannut maitoa pois?? Netissä ja kirjoissa sanotaan että maitoa ei tarvitse pumpata pois, riittää kun pitää väliä imetykseen muutaman tunnin niin alkoholi palaa pois.

Itse olin ekan kerran iltaa viettämässä kavereiden kanssa kun vauva oli 1,5kk ja isi jäi kotiin hoitamaan. Ekaa kertaa yökylässä oli juuri ja juuri 1kk iässä uutena vuotena mummolassa. Meillä vauva syönyt pääasiassa pullosta korviketta sairaalasta lähtien, koska on niin suursyömäri ettei mikään määrä riitä (2kk iässä veteli jo litran päivässä) vaikka maitoa tulikin erittäin hyvin alusta lähtien, ja viikko sitten lopetin imetyksen kokonaan (neiti nyt 4kk).
Ja toisen kerran vietin iltaa kavereiden kanssa edellisviikonloppuna. :)

Itse olen kohta 22.
 
Minä pumppasin maidon pois, muuten ois tissit varmaan räjähtänyt
Tuli kuitenkin otettua sen verran alkoholia illan aikana, ettei sen poistumista kehosta ois jaksanu ootella ilman pumppausta.
 
Kukin tulkitkoon "ulkona käymisen" miten lystää. Se tosin voípi pitää eri asioita sisällään, eikä välttämättä tarkoita mitään hullua bilettämistä (tuskin monikaan pienen lapsen äiti sellaista jaksaisikaan).

Mutta vaikka kyse olisikin aamun pikkutunneille jatkuvasta juhlinnasta, niin mitä ihmeen eroa sillä lapsen kannalta on jos lapsi joka tapauksessa nyt on vaikkapa isän kanssa sen ajan? Ei, kyseessä ei ole millään asteikolla lapsen laiminlyönti.

Tai mitä eroa on sillä, käykö äiti pari tuntia illalla kahvilla kaverinsa luona vai baarissa lasillisella?

Oma raskauteni oli ihan hirveä, olin lähinnä vuodepotilaana. Tuuletus olisi tehnyt varmasti hyvää vaikka HETI synnytyksen jälkeen. En kuitenkaan synnytyksen komplikaatioiden takia päässyt edes kävelemään moneen kuukauteen. Sitten kun lähdin ystävien kanssa ensimmäistä kertaa ulos, tuntui siltä kuin elämä alkaisi taas normalisoitua. Enkä tarkoita sitä, että olisin kaivannut alkoholia, en edes juo, vaan ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä.

Mielestäni siinä ei ole mitään hienoa, että äiti uhrautuu lapsensa puolesta ja kököttää sisällä. Minulle sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä ja aktiivinen elämä kuuluu identiteettiini. Käydään kaikenlaisissa tapahtumissa ja ollaan lapsenkin kanssa aktiivisia, mutta joskus sitä kaipaa myös aikuisten seuraa. Ja jos se on paha asia, niin olen sitten ehkä hirviö. Jos siis tykkää olla vain ja ainoastaan kotiäiti, niin mikäs siinä. Mutta kaikki nyt eivät ole sellaisia, vaikka minunkin naperoni on maailman toivotuin ja rakastetuin pieni ihme <3
 
Takaisin
Top