Koska helpottaa? Enemmän omaa aikaa jne.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pikka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
P

Pikka

Oman äänensä löytänyt
Kun sain tämän ensimmäisen muksuni (puoli vuotta sitten), kaikki hokivat että päivä päivältä menee helpommaksi. Jos olin väsynyt (mitä muuten harvoin olin ennen vauvan 3kk-päivää), kaikki sanoivat että kun vauva kasvaa niin KAIKKI helpottuu. Noh. Päivä päivältä olen väsyneempi, aamuisin nouseminen joka päivä yhtä tuskaa. Ja vauvahan tarvitsee nykyään ENEMMÄN seuraa ja viihdykettä kuin esim. 2-kuisena. Nyt myös alkanut pikkuhiljaa ryömiä eteenpäin, koko ajan siis silmä kovana. Ja kun se lähtee kävelemään..

Että mikähän se oli se maaginen ajankohta jolloin "on helpompaa"? Ja mitä se käytännössä tarkoittaa? Miten teillä, minkä ikäisen lapsen kanssa arki ollut kevyintä?

Tuntuu ettei mitään omia juttuja ehdi tehdä loppuun saakka, juuri kun tiskivedet saa laskettua niin kutsu käy.. Ja sekin vaivaa ettei yksinkertaisesti enää jaksa harrastaa mitään, ei edes käydä kavereita tapaamassa. On niin poikki että kun saa tunninkin omaa aikaa niin mieluummin vain makaa kotona kuin lähtee ulos. Ja samat seinät alkaa todella tympäistä. Miten te jaksatte touhuta omalla ajallanne, vai jaksatteko?

Pahoittelen hajanaista ja höperöä tekstiä, pojan kanssa tässä kirjoittelen..
 
Moikka Pikka!

Kuulostaa kovin tutulta ja sanonpa suoraan, että sua on huijattu..ei se helpota, MUTTA on paljon asioita, jotka auttavat jaksamiseen ja väsymykseen.

Tässä listaa:

-Aikatauluta teidän toimet; ruokailut, ulkoilu ja nukkumaan meneminen aina samaan aikaan.
- Tee vain pakolliset kotityöt
- Lepää/nuku, kun kun vauva nukkuu, jos väsy.
- Karsi turhat hötkyilyt
- Tarkista ruokatottumuksesi- esim.  jätä nopeat hiilarit pois

Kun arki löytää uomansa ja sujuu, sitä huomaa energioiden palautuvan ja jossain vaiheessa huomaa olevansa muutakin kuin ÄITI. Että vaikka nyt ei jaksa tavata kavereitaan, kannattaa kuitenkin jotain viestiä kavereille laittaa...

Mulla auttoi myös se, että otin oman ajan urheilulle 2-3 kertaa viikossa urheilin itsekseni sellaisen n. tunnin.

Mulla on pojilla ikäeroa 1v 4 kk (ovat nyt 6 ja 7 vuotta) ja huomasin, että kannattaa tehdä kaikkensa sujuvan ja rutiiniarjen aikaan saamiseksi. Ei mene säätämiseen ja sähläämiseen turhaa energiaa.
Lapset oppii nopeasti arkikuviot, kunhan vaan jaksaa pitää kiinni rutiineista.

Tsemppiä sinulle! Tulehan kertoilemaan, miten jaksamisen kanssa sujuu!

p.s muistathan ottaa neuvolassa puheeksi jaksamisesi- osaavat kyllä reagoida, jos kyseessä on normaalia syvempi väsyminen/baby blues.
 
Näin kärjistetysti: kyllä se helpottaa, kun lapset muuttavat omilleen ja silloinkin jatkuu huoli. Rutiinit tuovat helpotusta arkeen... syömiset, leikit, pesut ja nukkumiset joka päivä samoihin aikoihin.

Olen myös sitä mieltä näin kolmen lapsen äitinä, että lapsi kyllä viihtyy itsekseen, jos ei opeta siihen, että on koko ajan joku sylittelemässä ja viihdyttämässä. Toki on päiviä, että vauva on enemmän syliä vailla.

Kaika kirjoitti tosi hyvin ja on niin oikeassa! Rutiinit, rutiinit... [:)]

Tsemppiä kovasti jaksamiseen ja koita vaikka väkisin lähteä harrastuksen pariin tai kaverin kanssa jonnekin, saat varmasti siitä virtaa!!
 
Juuripa tämän takia minäkin olen päättänyt irtautau edes yhdeksi illaksi vauvasta ja käydä vähän kaverin kanssa viihteellä, vaikka se irrottautuminen onkin vähän hankalaa...En vielä ole pahasti väsynyt, mutta huomaan että kuviot on jo liian samat ja tarvis nähdä muitakin kuin vauvaa, joka on nyt siis reilu 3kk. Alussa tuntui ettei vauva nuku koskaan...päivällä siis ja ettei itselle jää yhtään aikaa, mutta nyt kun ollaan tosiaan noita rutiineita suunnilleen noudatettu niin vauvahan nukkuu jo tosi hyvin päivälläkin ja illallakin simahtaa tosi nopeasti kun samoihin aikoihin laitetaan nukkumaan[;)].

Mutta jännityksellä ootan kun se aika koittaa, että vauva alkaa liikkumaan saatika kävelemään huh huh...[&:] (sitten taitaa oma aika käydä vähiin)
 
Meillä mies antoi mun lähteä "omalle ajalle" (mikä tuossa vaiheessa tarkoitti kaupoille menoa) jo tytön ollessa viikon ikäinen ja oon kokenut nuo irtiotot tosi tärkeiksi ja ne tekee musta paremman äidin, saan omaa aikaa silloin kun haluan miehen ollessa kotona. Mulle kaupoille lähtö tai ihan arkiasioiden hoitaminen yksin on luksusta. Mä myös vaalin rutiineita jos se irtiotto on hankalaa, meille tuli rytmiä elämään tytön ollessa noin 3,5kk ja yritän pitää niistä rutiineista kiinni kynsin hampain koska elämä helpottui huomattavasti heti! Pystyy aikatauluttamaan menoja ja tätä koko rumbaa ihan vaan vaikka kotona oltais.

Mä en myöskään usko että tää elämä tästä hirmusesti helpommaksi muuttuu vauvan kasvaessa koska hänhän vaatii koko ajan enemmän ja enemmän. Mä oon yrittänyt keksiä hauskaa puuhaa jotka tekevät myös minut iloiseksi... värkkään tällä hetkellä loru/laulupussia meidän molempien iloksi ja kirjoja toin kasapäin mummolasta. Lukuhetket kuuluvat jokaiseen päivään jo nyt. Harmittelen kun ulkoilu ilman toista aikuista on hankalaa kun tyttö ei viihdy vaunuissa.

Tsemppiä Pikka!!
 
Musta vaikeinta on tuo ns. rytmin pitäminen, koska reissataan muksun kanssa päivittäin aika paljon. Mies nukkuu kotona päivät (yöt töissä), joten ollaan mieluusti paljon pois kotoa, että saa rauhassa olla ja me rauhassa mekastella. Tyttö ei tunnu nukahtavan vaunuihin/rattaisiin helposti ja jos vähänkin tulee bussissa/kaupassa jotain hälinää (esim. lapsi itkee tai aikuinen aivastaa) tyttö herää. 
 
KiCa - meillä sama homma noissa vaunuissa nukkumisessa... lähinnä ne on vain torkkuja mitä niissä ottaa, kun tosiaan herkästi herää aika pieniinkin ääniin. Kotona taas ei juuri mikään herätä, vaikka ulkona lapset kiljuu ja huutaa, sisällä omat kolinat jne. Siksi pyrinkin, että kotona nukutaan, mutta jos ei mahdollista, niin edes toiset unet saa nukkua rauhassa omassa sängyssä. 
 
Riikka33 ja Kica: sama homma meillä. Tyttö on jo pidemmän aikaan nukahtanut päikkäreille noin suunnilleen tiettyyn aikaan vaunuissakin mutta ulkona/kaupoilla herää kyllä aika herkästi ihan jo töyssyynkin tai siihen aivastukseen.. kotona nukkuu välillä kuin tukki mutta välillä herää kun meidän sängystä ottaa päiväpeiton pois! Tytön täytyy saada ainakin yhdet pitkät päikkärit (väh. tunti) päivässä muuten ei tule mitään niin jos ollaan reissun päällä niin haluan suunnitella reissut sen mukaan että ne yhdet paremmat unet nukutaan kotosalla.

Mulle meinas iskeä ahdistus kun tyttö ei oo oikeen vaunuissa kulkija. Noin kuukauden päivät silloin 2-3kk iässä meni hyvin mutta sitä ennen ja nyt saa kanniskella paljon. On kyllä vaikuttanut omaankin mielentilaan se että ollaan päivystetty ihanilla kesäilmoilla täällä sisällä miehen ollessa koulussa.. en vaan oo viitsinyt lähteä mihinkään kun voidaan nauttia olostamme enemmän sisällä kuin ulkona jossa oikeen mistään ei tule mitään jos ja kun joudun tyttöä kantamaan. Nyt mies on kotona ja ollaan sitten tehty retkiä Kauppatorille, piknikeille yms. On helppoa kun toinen voi kantaa tytön ja toinen työntää tavarat vaunuissa.... tyttökin tykkää tästä järjestelystä vaan toivottavasti silti joku kaunis päivä vielä viihtyy vaunuissa reissujen aikana!! Lenkkeiltäis ja tehtäis vaikka ja mitä..  Haikeana eilen katsoin erästä perhettä ravintolassa syömässä (ikkunasta näin) jossa vanhemmat rupattelivat ja söivät siinä rauhassa ja vajaan vuoden ikäinen tylleröinen katseli kiltisti vaunuistaan. Ehkä mekin joskus...
 
Maikkimai - miten vauvasi sitten suhtautuu vaunuissa olemiseen? Entä jos hieman nostaisit selkänojaa ylemmäs, että vauva on puoli-istuvassa asennossa... Meillä poika ei viihtynyt sitten yhtään, kun oli hereillä. Jätin kopan pois ja nostin selkänojaa, siitä lähtien rattailu on maistunut ja voidaan olla vaikka kuinka pitkään liikenteessä.

Jos tuokaan ei auta, niin sinuna hommaisin manducan, olisit vapaampi liikkumaan ilman apuja, eikä kädetkään väsyisi. [:)]
 
Mun piti tulla tänne kertomaan vuolain sanoin mitä kaikkea ME tehdään MUN omalla ajallani ja sitten justiinsa tajusin että eihän mulla oo ollu sitä omaa aikaa kun ihan muutama tunti muksun syntymän jälkeen. Jossain vaiheessa kaipasin ihan älyttömästi että oisin saanu hengähdystauon tai lähinnä että mies ois kotona välillä - se kun kulki töissä ja harrastuksissa ekat 3kk niin ettei juuri kotona näkynyt. Onneksi lapsi viihtyy jo varsin hyvin itekseen, samoin kuin reissun päällä, ja kun se ei vielä osaa liikkuakaan niin voin ihan rauhassa tehdä vielä kotitöitä yms. Mulle ehdoton henkireikä on se että retkeily ja kyläily muksun kanssa on (vielä ainakin) niin helppoa. Päikkärit saattaa meilläkin jäädä väliin silloin mutta kun yöunet on onneksi pitkät niin ei haittaa niin paljon. Se vaan mietityttää että onnistuuko tää ympäriinsä liihottelu sitten kun lapsi on isompi tai lapsia on useampi tai sitten kun palaan töihin. Osaan kuvitella että mies pitää sitä itsestäänselvyytenä että mä hoidan lapsen aamukuviot, käyn töissä, haen muksun ja hoidan sitä nukkumaanmenoon asti ja päivystän yön siltä varalta että muksu sitä tarttee. Kyllähän mä haluan lapseni kanssa olla ja nautin siitä ajasta mutta mutta. Mä teen raskasta fyysistä työtä ja tarttisin jonkun lepohetken varmaan sitten töiden jälkeenkin jossain kohtaa... Mutta joo, miehet, ei ne tajuu [:D]

Mulla on tavallaan omaa aikaa pari tuntia iltasin kun lapsi on nukahtanut. Mutta eipä siinä vaikka kavereita lähetä moikkaamaan kun pitää olla pian pää tyynyssä itekin kun aamulla herätään ajoissa joka tapauksessa. Onneksi on vielä tätä vanhempainvapaata jäljellä niin voi sitten päivisin treffata ihmisiä - joskin pikkupoika mukana.
 
Hei!
Tätä kirjottaessa meidän tyttö on reilu seitsämän kuukautta. Ja se omituiselta kuulostava sana OMA AIKA... on käsite, joka kuuluu jonnekin menneisyyteen. Vähän niinkuin meikäläisen murrosikä :)

Ei, vaan. Minusta tuntuu, että pakko on joustaa siinä mihin oli ehtinyt pitkään tottua. Ja tää jousto tapahtuu tietysti äidin ajasta. Minusta tuntuu, että ukolla on omaa aikaa, kun se vaihtaa auton renkaita. Ei se sillon ota vauvaa siihen hiekalle pyörimään tai kantoliinaan!!! Ja silti ukko hinkuu "jonnekin" omalle ajalle. Esim. järvelle veneeseen YKSIN istumaan ja uistelemaan. Ja sieltä tullessaan on NIIN ONNELLINEN!!!!

HA haa ja mitä tekee äiti. Pyykkinarulle lähtiessä. Ensin vauva vaunuihin. Pyykkikoppa siihen vaunujen päälle ja lastenlauluja rallattaen, jokaisesta paitarievusta kertoen, koko porukan pyykki kuivumaan. Sama kuvio toistuu tiskatessa, imuroidessa.... Ja se OMA AIKA... Paskahuusissa. Ja oven takaa kuuluu vauvan itkua, kun hänellä on juuri meneillään "takiaisvaihe". Parasta OMAA AIKAA on illalla, jos pääsee yksin suihkuun. Tekee pikasien manikyyrin ja rasvailee lohjenneita kantapäitä. Juo keittiössä seisaaltaan lasin vettä ja laahaa kroppansa sänkyyn...koska EI jaksa katsoa edes sitä LEMPI ohjelmaa telkkarista. Toisaalta ei kyllä edes muista, mikä se lempi-ohjelma oli!!!!

Niin... sitten se pienen pieni OIKEA oma aika tuntuu niin HIENOLTA, että itkeä pitää. Kävin YKSIN vaatekaupassa! Löysin OIKEAN kokoisen UUDEN vaatteen. Tosin sovituskopin peilistä katsoi sen näköinen nainen, joka olisi pudonnut Liisa ihmemaan kaivoon. Tukka juuttunut eiliseen päivään ja silmiin jäänyt hätääntynyt katse kiireestä..... Mutta NYT tiskaan, pyykkään, imuroin UUSI MEKKO päällä. Joka on ostettu OMALLA ajalla!!! Että, on sitäkin ollut.... viimeviikolla.

Joo, harrastaa pitäisi. Jos ehtisi. Mutta näinkin menee ja päivä on täynnä pikkuriikkisiä onnen murusia, joita en huomaisi, jos olisin kohta kiiruhtamassa jonnekin....
 
Tuosta vessassa käymisestä tuli mieleen. Nyt kun mies on kesälomalla, voin pyytää häntä katsomaan vauvaa, kun käyn vessassa. Muulloin kannan vauvan sitterissä vessaan mukaan tai pidän olalla tai pidän lattialla vessan ovi auki. Joskus harvoin hätä yllättää silloin, kun vauva nukkuu. Mies tahtoo käydä vessassa RAUHASSA, eli vauva on silloin aina minulla. Taitaa miehillä olla enemmän sisäsyntyistä tuo, että mikään ei saa häiritä heitä silloin kun haluavat olla rauhassa. Naiset joustavat tässäkin omasta halusta tai pakosta.  
 
Minustakin tuntuu, että omaa aikaa on ihan hyvin. Tosin pidän omana aikana sitäkin, kun saa tehdä kotihommia/pihatöitä ilman vauvaa. Mutta olen muutaman kerran lähtenyt parturiin ja kauppoihin ja ollut siellä puoli päivää. Nyt on jo sovittu, että alan harrastamaan elokuussa esim. zumbaa pari kertaa viikossa.
 
Minä myös koen, että olen onnellinen siinä suhteessa, että mies hoitaa vauvaa mielellään. Kun mies on tullut töistä, niin hän oikeastaan hoitaa vauvaa ainakin puolet viikon illoista, jos ei enemmänkin. Mutta kun mies hoitaa vauvaa, niin tuntuu, että itsekin pitäisi jotain tehdä... ei voi vain olla. Ihmeellinen tämä ihmismieli.
 
Viikonloppuisin mies saattaa herätä vauvan kanssa, että minä saan nukkua hieman pitempään. Tuo nukkumisasia on ainoa, mistä huomaan olevani mustasukkainen miehelle. Tyhmäähän se on, mutta minkäs teet. Mies menee usein nukkumaan vauvan kanssa yhtäaikaa... minä jään kukkumaan tänne palstalle tai katsomaan tv:tä, kun se on se ainoa levähdys-oma aika-hetki. Mies ei herää yöllä, kun syötän vauvaa... joskus tönin sen hereille, jos tissit tuntuu tyhjiltä, niin mies saa antaa pullosta sitten maitoa. Ja päivisin, kun vauva nukahtaa päikkäreille, niin minä touhuan kotihommia... jos mies on hoitovuorossa, niin hän nukkuu päiväunet vauvan kanssa. Mieheni sanoi, että toivottavasti en ole vihainen hänelle, mutta hän ei vain yksinkertaisesti herää yöllä vauvan itkuun. Puhui kyllä järjestävänsä minut joskus hotelliin yöksi ja vaikka valvovansa vauvan kanssa, että saisin joskus nukkua kokonaisen yön... mutta osaisikohan sitä nukkua.
 
Olen ajatellut, että tämä on nyt tätä. Yritän järjestää rutiinit siten, ettei seinät tunnu kaatuvan päälle ja osaan kyllä sanoa miehelle, jos joskus jotain tarvitsen. En koe olevani erityisen väsynyt ja vauvakuume on jo. Tämä on tällainen elämänvaihe ja toivon osaavani nauttia tästä ajasta. Väsymys ja oman ajan puute kuuluvat tähän.
 
Joku puhui töihin menosta ja aamurutiineista: meillä on jo sovittu, miten sitten reilun vuoden päästä toimitaan. Minä lähden töihin klo 7 (meillä on liukuva työaika) ja mies hoitaa pojan aamurutiinit ja vie sen hoitoon. Mies menee töihin klo 9 - 10. Minä sitten haen pojan hoidosta.
 
Olen viirukhan kanssa samaa mieltä siinä, että sanokaa suoraan miehillenne mitä tarvitsette. Ne eivät ole ajatuksenlukijoita eivätkä tajua vihjailua! Miehillä voi olla jotain kivikautisia käsityksiä äitien rooleista, mutta ne joutaa jo romukoppaan. Ei miehillä ole yhtään sen suurempi oikeus kalastusreissuihin kuin meillä naisillakaan. Eli yhtälaisesti molemmille.
 
Nyt poika tuolla hermostuu, pitää mennä katsomaan, mikä on hätänä.
 
maarinen, kuulostaa surkuhupaisan tutulta! Meillä mies saattaa viettää perheen aikaa tällä tavoin:
Tulee kotiin töistä. "Herätätkö, kulta, parin tunnin päästä? Ja oisko mahdollista että olis ruoka sitten valmiina?" Sitten syö pikaseen ja lähtee treeneihin. Tai jos mennään koko perhe rannalle jää mies loikomaan aurinkoon "Haetteko mut muutaman tunnin päästä?" Mökillä mies kalastaa ja lojuu auringossa YKSIN ja iltasella kaljottelee. Kavereille rehvastellaan kuinka ollaan perhelomaa viettämässä...

Nojoo, tänään sain kävästä itekseni ruokakaupassa. Tokaisin vain miehelle että tossa on lapsi, mä menen nyt. Kyllä se meilläkin onnistuu jos vain itse osaa suunsa avata. Useimmiten mulla vaan ei ole sellasta selkeetä päämäärää että haluan tehdä sitä ja sitä. Tai sitten en kehtaa itse lähteä mihinkään mikä vaatisi rahaa kun aika minimituilla olen ja sitten pitäis ukolta pyytää...
 
Riikka33: me otettiin vauvankoppa vaunuista veke tytön ollessa 3kk ikäinen ja 3,5kk ikäisenä saatiin neuvolatädin siunaus selkänojan nostamiseen. Siis ei täysistuntoon tietenkään vaan semmoiseen puoli istuvaan... eipä ole tehonnut!!
Mun mies on ollut todella paljon tytön kanssa ihan oma-aloitteisesti nyt pari viikkoa lomallaan. Kauhulla odotan ensi viikkoa kun jään kotiin taas kaksin neidin kanssa. Hän on oikea sylivauva ja vaikea viihdytettävä... jos ei uloskaan päästä niin apuuuuva.

Onneksi elokuussa alkaa mun salilla taas normi aikataulut mitkä sisältää babyjumppaa jossa mammat jumppaa vauvat painoina, tätä olis tiedossa 3x viikossa ja muskari alkaa myös. Noihin mennään vaikka väen vängällä ja nukkuma-ajat muokkaan sen mukaan!! Mä luulen että nuo piristävät tätä mun vauva-arkea ja paljon!!!
 
Maarinen toi kuulostaa NIIIIN tutulta!

Alkuviikosta minulla on illalla oma meno ystävän kanssa. Itse kysyn mieheltä, SOPIIKO, että olen poissa pari tuntia. Tulen kyllä laittamaan muksun nukkumaan. Mutta kun hän lähtee huomenna rellestämään, ei siitä multa kysytä. Ilmotus vaan tulee, että lähtee ehkä iltaa viettämään loman kunniaksi. JUST.

Ja on kyllä jotenkin itsestään selvää, että teen mitä tahansa, niin muksu on mulla mukana. Vaikka keittiössä, kun teen ruokaa. Miksei olkkarissa, jossa mies istuu läppäri sylissä? Odotan sitä aikaa, että tyttö istuu syöttötuolissa, jolloin voi tulla vaikka oman kauhan kanssa keittiöön kokkailemaan kanssani.

Syksyllä alan tekemään 1x viikossa keikkatöitä. Säännöllisesti. Saan pakollista "omaa aikaa" olla muutakin kuin äiti. Mutta eihän se ole mulle ns. omaa aika, koska olen silloin TÖISSÄ. Mutta saan hieman etäisyyttä kotielämästä ja miehen on pakko olla ainakin kerran viikossa muksun kanssa.

"Parasta" oli musta, kun mies kommentoi: "millos sä teet tolle sun mahalle jotain? ihan kun olisit taas raskaana." KAUNISTA! Mutta, MILLOIN mä oikein harrastaisin liikuntaa, kun hoidan muksua öisin, aamuisin, päivisin ja iltaisin (mies kun on yöt töissä). Ja näillä helteillä ei pysty tekemään pitkiä vaunulenkkejäkään. Kyllä mä urheilisin, jos voisin ja ehtisin.
 
Meillä miehellekin on onneksi itsestäänselvyys ettei vauva kulje mun mukana paikkaan kuin paikkaan ja joka hetki... mä en usein edes kysy "lupaa" lähteä kaupoille/ ulos tms vaan ilmoitan miehelle jolla ei ole koskaan ollut nokan koputtamista ja hän itse yleensä ottaa tytön jos on ruuanlaittoaika (mä oon meidän perheen kokki). Saatan kyllä kysyä että onko hällä mitään menoja ja jos vastaus on ei niin ilmoitan että mulla olis! Meillä tytsy on alusta asti tottunut kuitenkin pulloon kun piti eka kuukausi lyspää lypsämisen perään lisämaitoja ja hyvällä omalla tunnolla oon tullut ja mennyt kun on ollut pakkasessa maitoa. Nyt ne on loppu ja ollaan siirrytty korvikemaitoon mun poissaollessa mutta siis pointti on se että myös mies voi syöttää vauvan pullosta ja meillä mies on alusta asti onneksi pitänyt tuota itsestään selvyytenä...

Ystäväni pääsi ekaa kertaa yksin kauppaan hänen tyttärensä ollessa noin 7kk ikäinen koska ei KEHDANNUT kysyä lapsen isältä voiko mennä... siis TÄH? Mä en tuollaistakaan kyllä ymmärrä. Noooh.. ei mun kaikkea tarvitse ymmärtääkään [:D]

Jaksuja kaikille [:)]
 
Kica: USKOMATONTA!!! Miten miehesi kehtaa huomauttaa sulle sinun mahasta. Eikö se tajua, että mahasi on tuon näköinen siitä syystä, että siellä on tehty teidän ihana pieni lapsenne! Kyllä sen kropan ehtii muokata sitten myöhemminkin, miksi pitäisi siitäkin stressata tässä pienen lapsen vauva-arjessa! Ja niinhän sitä kyllä sanotaan, että maha lähtee itsekseen samassa ajassa kuin se tulikin. 
 
paprika niinpä. monessa asiassa mies yrittää takoittaa ihan hyvää, mutta ei ymmärrä, että saa asiat kuulostamaan välillä loukkaavilta ja arvostelevilta. etenkin kun hän sai itsekin odotusaikana pari myötätuntokiloa lisää. no, kyl tää tästä.... :) ja kyl se masukin lähtee, kunhan tässä vaan tottuu järjestelemään liikunnalle enemmän aikaa ja päästään taas vaunulenkkeilemään säiden kylmetessä.
 
Sehän on vaan järjestelykysymys miten sitä omaa aikaa saa. Mies voi ihan yhtähyvin hoitaa sitä lasta kuin me naisetkin. Me voimme vaatia sitä omaa aikaa että saadaan harrastaa jotain tai ihan vaan nukkua kerrakin päiväunet rauhassa. Samoin miehet voi tehdä ihan yhtä hyvin kotitöitä kuin me naisetkin, mutta se saattaa vaatia useamman kerran kovaäänistä keskustelua ennen kuin onnistuu.Mutta mies on onneksi ymmärtäväinen, kiltti ja kultainen, välillä tuntuu että osaa hoitaa paremmin poikaa kuin minä.

Selkeä rytmi päivässä auttaa saamaan sitä omaa aikaa esim. meillä aamupuuron jälkeen poika menee ensimmäisille päiväunille ja nukkuu tunnin, sitten leikitään/käydään ulkona, syödään ja taas iltapäivällä mennään toisille päiväunille ja nukutaan tunti, sit välipalaa leikkiä/ulkoilua, ruoka ja taas nukutaan, illalla syödään iltapuuro n. puol kahdeksan jonka jälkeen käydään kylvyssä puetaan yövaatteet, pestään hampaat ja sit vielä vähän aikaa leikitään/selataan kirjoja kunnes alkaa väsyttään, sit maitoa 2dl ja nukkumaan omaan sänkyynsä.

Mä sit kun poika leikkii itsekseen tahi nukkuu teen kotitöitä tai levähdän itsekkin tai surffaan netissä tai luen kirjaa. Tosin lapsi kun on jo näin iso niin haluaa olla moneessa tekemisessä mukana, pyykkikonetta kun täytän niin poika purkaa sitä tahtia pyykit koneesta kun saan ne sisään, astianpesukoneen täytössä ja tyhjäämisessä poika on innoissaan mukana myös. Meillä on vissiin sit hyvä nukkuja kun nukkui vaunuissa ulkona vaikka rattorit pörisee ohitse kovaa kyytiä, tosin nyt isompana ei malta enää vaunuissa nukkua ellei ole tosi väsynyt.

On vaan osattava vaatia mieheltä sitä omaa aikaa ja osallistumista lastenhoitoon ja kotitöihin!! Yhdessähän se lapsin on tehty niin yhdessä se on sitten hoidettava, sama pätee kotiinkin, yhteinen koti yhdessä hoidetaan.
 
Takaisin
Top