Koska helpottaa? Enemmän omaa aikaa jne.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pikka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Maajo: veit sanat suustani [:)]

Meillä helpotusta arkeen hetkeksi ainakin toi kun neiti alkoi ryömimään takaperin reilu viikko sitten. Viihtyy nyt hetkiä itsekseen mönkiessä pitkin poikin.... nelivedon harjoittelu on alkanut eli sitten saa olla varmaan sillmiä monta paria enemmän taas kun onnistuu lähtemään konttaamaan! Tullee tapahtumaan kuukauden sisällä, veikkaan... nyt on helppo pitää neiti ryömimässä samassa huoneessa kuin missä itse teen hommia, laitan ruokaa tai järjestelen paikkoja. Tuossa hän parasta aikaa maiskuttelee pyykkitelineen alla lakanaa joka mukavasti roikkuu lattian tasossa asti [:D]
 
Alkoi naurattaa kun luin sanat "omaa aikaa". Siis mitä?? Mun päivät vauvan kanssa helpottui tosi paljon, kun tajusin että voin joko yrittää tehdä kotitöitä/muita hommia esim koneella ja olla turhautunut siitä että kaikki jää AINA kesken kun lapsi haluaa huomiota, tai sitten voin vaan olla tekemättä "mitään" ja nauttia lapsen kanssa olemisesta. Miinuksena on tietty se, että ruuat jää usein tekemättä, ellei mies tee, ja lapsi on kasvanut kaupan ruuilla, ja viikkosiivouksestakin on luistettu. Mutta mä olin ekat puoli vuotta niin väsynyt, että päätin vaan etten kanna asiasta huonoa omaatuntoa.
 
Olenkin sanonut odottaville kavereille, että nauttikaa kun pääsette yksin vessaan.[:)] Se on se mitä mä vielä(kin) odotan! Jos mies "hoitaa" lasta sen aikaa (=lukee lehteä) ja lapsi huutaa oven takana, niin se ei ole musta mitään omaa aikaa minulle. On kuulemma tutkittu juttu - eikä johdu pelkastään hormoneista - että miehiä lapsen itku häiritsee vähemmän kuin naisia. Ja siihen vielä nuo äitiyshormonit päälle... Mutta sitä ei mies vaan meinaa tajuta!
 
Nyt on tavallaan jo helpompaa siksi etten enää juuri imetä, joten tyttö ei ole musta fyysisesti riippuvainen, minkä lisäksi auttaa tosi paljon että hän ymmärtää jo aika hyvin puhetta. Toisaalta pienet jalat kantaa vauhdilla, joten täytyy vahtia koko ajan. Onneksi hän pysyy jo niin hyvin pystyssä, ettei tarvitse kokoajan ihan vieressä vahtia, kunhan on näköetäisyydellä.
 
Musta on kyllä niin kiva olla pikkutypsyn kanssa, että olen jo hyväksynyt sen ettei omaa aikaa ole yhtään samanlailla kun aikaisemmin. Joskus täytyy tietysti päästä ulos omien kavereiden kanssa, mutta toistaiseksi 1krt/kk on riittänyt [:)]
 
miehiä lapsen itku häiritsee vähemmän kuin naisia


Hmm...mielenkiintoista...meillä mies on helisemäs jos vauva itkee. Itse ajoin tänään 40 km kotiin vauvan huutaessa (tylsyyttään?) takapenkillä. Kävin vilkaisemas että onko tukehtuminen lähellä ja kun ei ollut niin annoin huutaa. Kui sitä tien päällä vois keksii mikä sillä on? Miehelle en uskaltanut totuutta kertoo, ois vaan turhaan hermostunu [&:]
 
Meillä meni vauva-aika niin, että kuukausi synnytyksestä aloitin taas oman harrastamisen (vauva pulloruokinnalla osittain). Mies kävi 2-4 kertaa viikossa vaunulenkillä töiden jälkeen ja mä pääsein pariksi tunniksi omiin harrastuksiin. Oma äitini oli myös koko ajan hoitoapuna, että päästiin välillä kahden kesken syömään. Mutta mitä tuohon helpompaan elämään tuleen, niin mun mielestä elämä helpottui, kuin vauva alkoi kävelemään (meilllä tosin vasta 1,5-vuotiaana). Seuraava todella vaikea aika oli 2-vuotiaana ensimmäinen uhmajakso. Nyt on taas tosi seesteinen aika, kun lapsi on kolmevuotias. Tosin edelleen herätään pari kertaa yössä ja omaa tahtoa löytyy. Näin jälkeen päin ajattelee, että se vauva-aika oli tosi helppoa, kun meillä oli tooooosi helppo vauva. Mutta silloin se tuntui kyllä raskaimmalle vaiheelle. Nyt helpottaa, kun pystyy kommunikoimaan lapsen kanssa ja keskustelemaan asioista. Vauva-aika on niin totaalista hoitamista, että silloin helposti tuntee olevansa sidottu kotiin.
Nyt odotan toista ja mietin, että kuinka sitä taas jaksaa kahden kanssa. Mutta toisaalta, nyt tietää suurinpiirtein mitä tuleman pitää. ehkä sitä jopa osaa nauttia siitä vauva-ajastakin enemmän.
 
Sonja09: Taidat olla minun uusi esikuva! [:D] Itsekin toivon, että osaan nauttia tästä lyhyestä vauva-ajasta potematta huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä. Vielä en ole siihen täysin päässyt, mutta yritys hyvä kymmenen. Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, että niistä pitäisi pystyä nauttimaan.
 
Itse ajattelen, että ekan lapsen kanssa (ainakin itse) yrittää olla ns. täydellinen: hoitaa lapsen ja koti on aina siistinä yms. Ehkäpä sitä sitten toisen tullessa osaa oikeesti priorisoida asiat ja osaa hellittää joistakin kodin askareista. 
 
Välillä tosiaan rasittaa... hoidan lähes yksin vauvan (joo tiedän, myös omaa vikaa kun en "pakota" isää osallistumaan tarpeeksi, mutta anyway), ja teen milloin mitä kotitöitä ehdin, sen verran mitä pystyy ja jaksaa. SILTI mies jaksaa valittaa että et ole taas tehnyt sitä ja sitä ja väittää että minun ei muka tarvitse tehdä kotona mitään [:D][:D][:D] Hän siis hoitaa tiskaamisen ja senkin kerran viikossa... [8|] Itse tykkään järjestyksestä ja vauvan jälkeen pyrkinyt olemaan välittämättä pienestä sotkusta. Eli olkkarin pöytä saa nykyään olla täynnä tavaraa jos vaan ei ehdi niin ei ehdi [:D]

Mutta aiheeseen piti kommentoida, olen myös ihmetellyt että mitä ihmettä ihmiset väittää koko ajan että kyllä se myöhemmin helpottuu! Miten niin?! Nythän poika nukkuu (edes joskus, kun ei ole helle) enemmän kuin myöhemmin, ja tissi auttaa silloinkin kun mikään muu ei [:D] Omasta mielestä tämä vauva-aika on vielä helppoa (helppo vauva) ja odotan vaan kuinka väsynyt olen sitten myöhemmin! Meinannu kyllä pari kertaa kysyä kun joku sanonut että myöhemmin helpottaa, että voisitko perustella.... :)
 
onhan se totta, että ei se arki siitä helpotu. mutta meillä alkuvauva-aika on ollut yhtä h****ttiä allergialapsen kanssa. nyt alkaa jo helpottamaan, mutta toki sitä aina miettii, että tuleeko uusia allergisoivia ruoka-aineita, kun kiinteät on alotettu. mutta kun ruokavalio on kohdillaan niin arki kyllä helpottuu. ja kun omaa lasta on oppinut tuntemaan ja saanut itse itsevarmuutta äitinä. ja toki ehkä löytynyt päivärytmi helpottaa arkielämää. ja tulevaisuudessa leikit lapsen kanssa monipuolistuvat ja tuovat vaihtelua myös arkipäiviin.
 
Takaisin
Top