Alkoi kiukuttaa kun selailin esikoisen synnytyksen ja ristiäisten aikoihin kirjoitettuja juttuja. Ei hitsi kun oli stressitöntä ja ihanaa aikaa! Sai suunnitella rauhassa, kyläillä, käydä ostoksilla vapaammin, ei ollut sairaalarajoituksia, ei tarvinnut pelätä mitään epämääräistä tartuntaa tässä mittakaavassa... Nyt sitten vain mietin kuinka kivaa sitä olisi, ellei tämä erikosjärjestely olisi päällä.
Joo tää korona on kyllä vieny lopunkin ilon ja nautinnon tästä raskaudesta Sit ku saa sitä synnytystäkin pelätä että saako sieltä jonkin tartunnan mukaan kotiinsa. Miettii koko ajan oisko parempi et lähtis syntymään jo aikasemmin, kun siellä on ehkä vähemmän altistuneita kätilöitä ja lääkäreitä kuin sitten jos menee yli lasketun. Tuntuu et koko ajan tartunnan riski kasvaa. Samalla ei kumminkaan ole sellanen olo et sais jo tulla, kun tuntuu että aika loppuu muutenkin kesken ja mitään ole valmiina, aikka periaatteessa pärjättäis näilläkin mitä on olemassa.