Korona ja synnytys

Kyllähän se aika raakaa oli. sairaalaan saapuessa vihaisen oloinen sihteerikätilö ovella vastassa ”isän täytyy odottaa ulkona”. Mulla oli tiheät supistukset ja meinasin kääntyä kannoillani koska vastaanotossa ei ollut lainkaan empatiaa. Ja minua moitittiin kun en kuullut mitä hän oli ovikellon kautta sanonut. Halusin päästä ammeeseen joten eipä vaihtoehtoja ollut kuin kävellä reippaasti sisään.

Kun puolen tunnin käyrä oli otettu ja sisätutkimus tehty, pääsimme saliin johon vihdoin ulkona paleleva isikin pääsi mukaan. Minä purskahdin itkuun kun miehen käytävässä näin. Oli supistusten kanssa pärjääminen todella rankkaa ilman ketään rakkauden tuojaa. Mutta siitä selvittiin!

Itse jouduin myös osastolle koska lapsi syntyi ennen rv38 (vaivaiset 2 päivää mutta ne säännöt... polikliininen oli siis mahdotonta). Osastolla olo oli vankila. Huone oli iso mutta siinä oli pienenpieni ikkuna toisessa päässä huonetta. Ei siitä valoa tullut eikä siitä ulos nähnyt. Ahdisti kaikki se kyttääminen ja säännöt mitä sai tehdä ja mikä oli ehdottomasti kiellettyä.
Ihaninta mitä synnytyksen hoitanut kätilö sanoi että tämä isien pois jättäminen ei oikein hänen luonnolleen käy. Se lause antoi jotenkin paljon lohtua mulle ja vauvalle kun olimme kahdestaan. Toisena yönä uhmasin sääntöjä ja nukuin vauva kainalossani. Ekana yönä en nukkunut koska vauvan kanssa ei ”saanut” nukkua. Vauvan koti on äidin iholla ❤️ Mutta sairaala hautasi minut tässä kohtaa alleen eikä rohkeutta meinannut löytyä.

Hirveästi rohkeutta synnyttäjille tähän pelottavaan aikaan! Hirveästi luottoa omaan itseen tarvitaan. Itse sain rohkeutta ja luottoa omaan kroppaan Rento synnytys -valmennuksesta. Ja ennen kaikkea mielenrauhaa loppuraskauteen.
 
Mäkin oon ostanut Rento synnytys valmennuksen ja se on nyt koronan aikaan puoleen hintaan, joten suosittelen kaikille ostamaan. Olen saanut itsekin siitä apua jo etukäteen ja valmistaudun nyt tulevaan koitokseen sen avulla <3
 
Kiitos Alkurakkaus kokemuksesi jakamisesta. Uskoisin siitä olevan apua monille, jotka synnyttää vielä rajoitusten aikana. Voimia kokemuksesta toipumiseen! <3 Kuulostaa muuten oudolta tuo että kielletään nukkumasta vauvan kanssa. Tiedätkö oliko tämä koronasta johtuva sääntö vai kyseisessä sairaalassa yleinen käytäntö?
 
Olen käsittänyt että on yleisesti käytössä oleva ohjeistus. Joku aika sitten (ehkä 2 vuotta) ainakin kätilöliitto oli asiaan ottanut kantaa. Sairaala pesee kätensä mahdollisilta vahingoilta näin. Itse tein silloin toisena yönä sairaalasängystä turvallisen nostamalla molemmat laidat ja pistämällä lakanan menemään laitojen yli ettei missään nimessä vauva pääse tipahtamaan. Ja toki kannattaa alusta alkaen noudattaa turvallisen perhepedin periaatteita joihin kuuluu mm. lääkkeettömyys ja savuttomuus.

Ja vauvahan sai toki nukkua siellä muovisängyssä vaatteisiin puettuna ja äiti nukkua omassa sängyssään.
 
Pakko kyllä sanoa, että toivoisin ettei kukaan lyttäisi odottajien huolta näillä "kyllä se henkilökunta hoitaa" -kommenteilla, ellei ole jotain ihan konkreettista omaa kokemusta siitä koronan aikaisesta (ongelma)synnytyksestä. Valitettavasti itse olen kuullut sellaisiakin kokemuksia, että pelko resurssien riittävyydestä on ollut ihan aiheellinen eikä kätilöt ole aina ehtineet auttamaan esim. sektiosynnyttäjiä niin nopeasti kuin olisi ollut tarve. En tiedä minkä verran näitä tapauksia on ja toivon että puhutaan vain marginaalista. Mutta jotkut huolet voi valitettavasti olla ihan perusteltujakin.

Ja toivottavasti kukaan ei ottanut tätä pelotteluna, sellaiseksi tämä ei ollut tarkoitettu.
 
Mä en voi ymmärtää näissä rajoituksissa sitä, miksei isä saa jäädä perhehuoneeseen. Kun kerran isä on jo sairaalaan tullut synnytystä varten, ja jos ei poistuisi kertaakaan perhehuoneesta mihinkään niin miten se riski muka kasvaa? Kätilöidenkin tarvitsisi ravata huoneessa vähemmän jos isä olisi koko ajan auttamassa äitiä ja näin perhe altistuisi vähemmän kätilöiden puolesta. Sen ymmärrän, että isä ei voi rampata sairaalassa edestakaisin.

Lisäksi en ymmärrä sitä, että jos isällä epäillään teoreettisesti olevan mahdollinen koronatartunta, niin kyllä se sama olisi äidilläkin kun samassa osoitteessa asuvat. Eli eiköhän äiti sen tartuta yhtä suurella todennäköisyydellä jos joku on tartuttaakseen.

Ja miksei isä voisi osallistua sektioon maski naamalla ja niin, ettei koske mihinkään? Eikös ne maskit ole tosi suojaavia? En usko, että tartuntariskiä juuri olisi. Todennäköisemmin tarttuisi tuossa tilanteessa äidistä hoitohenkilökuntaan.

Sektiossa olen myös huolissani siitä, kuka pitää vauvaa ihokontaktissa siihen asti, että äiti on tolpillaan. Ilmeisesti ei kukaan, kun isä saa nähdä lasta vaan 30min ajan. Tosi surullinen ajatus, että pieni vastasyntynyt jätetään yksin tuossa tilanteessa. Sydän särkyy sitä ajatellessa. Tuotakaan en ymmärrä, että miten se 30 min on rajattu ajaksi (ainakin ymmärtääkseni TAYS:ssa). Miksei isä voisi pitää vastasyntynyttä niin kauan, että äiti pystyy huolehtimaan vauvasta (siis jos aika nyt on jotenkin järkevissä rajoissa, eli tyyliin alle 9h).

Alkurakkauden kertomuksesta tuli mieleeni, että muistakaa synnyttäjät käyttää omaa järkeä synnytyksen jälkeen! Miten paljon helpommalla itsekin olisin päässyt esikoisen kanssa, jos olisin uskaltanut tehdä niin kuin itse nään parhaaksi. Esikoinen itki ensimmäisestä yöstä lähtien vatsakipua, ja itki lähes koko yön (ja seuraavat yöt). Kaksi tuntia oli vain hiljaa aamuyöstä, ja sen ajan itki tietysti vierustoverin vauva. En uskaltanut ottaa vauvaa viereeni nukkumaan, kun siitä oli niin kauheasti peloteltu sairaalassa. Kotona vauva nukkui ensimmäiset viikot vieressäni ja saimme molemmat paljon enemmän unta. Toisen synnyttyä aion ottaa vauvan viereeni nukkumaan, jos hän siinä vain paremmin nukkuu. Sekä tehdä muitakin asioita oman järkeni mukaan. Monissa asioissa ei kuitenkaan ole mitään absoluuttista oikeaa tai väärää :)
 
Alkurakkaus sanoi:
Olen käsittänyt että on yleisesti käytössä oleva ohjeistus. Joku aika sitten (ehkä 2 vuotta) ainakin kätilöliitto oli asiaan ottanut kantaa. Sairaala pesee kätensä mahdollisilta vahingoilta näin. Itse tein silloin toisena yönä sairaalasängystä turvallisen nostamalla molemmat laidat ja pistämällä lakanan menemään laitojen yli ettei missään nimessä vauva pääse tipahtamaan. Ja toki kannattaa alusta alkaen noudattaa turvallisen perhepedin periaatteita joihin kuuluu mm. lääkkeettömyys ja savuttomuus.

Ja vauvahan sai toki nukkua siellä muovisängyssä vaatteisiin puettuna ja äiti nukkua omassa sängyssään.
Click to expand...

Kiitos tiedosta. :) Silloin kun poika syntyi (2014) ei kukaan ainakaan sanonut ettei saisi nukkua vieressä. Tiedä sitten onko käytäntö tullut sen jälkeen vai eikö kätilöt vain huomanneet sanoa siitä.
 
2. Isän kannalta ikävää. Toisaalta kerkiää sitä lasta hellimään kotonakin.

4. Ei siitä niin kauaa ole kun tämä oli ihan normaalia toimintaa, minun syntyessäni ei isillä ollut synnäreille mitään asiaa. Kun säännöt muuttuivat, moni äiti kauhisteli sitä, että ainakaan he eivät sinne miestä halua, ja miehet yhtälailla eivät halunneet sinne. Omat vanhempani eivät edelleenkään ymmärrä, mitä miehet synnärillä tekevät, eli miehen poissaolo synnäriltä ei jäänyt heitä kaivertamaan.

Jäin oikein miettimään näitä asioita. Lienenkö niin feministi että musta tässä on myös todella suuri toisen vanhemman oikeus kyseessä. Tiedän, että itse pärjään jos/kun pakko on. Ja pyrimme tekemään tilanteesta mahdollisimman hyvän. Mutta en näe sisälläni olevan lapsen olevan mitenkään erityistä oikeuttani vaan puolisollani on saman arvoiset oikeudet olla juuri siellä missä hänen lapsensakin. Minulle arvona, tämä ajatus on universaali. Mutta tietysti rajoituksia on noudatettava kaikkien turvallisuuden tähden.
 
Minulle tehtiin aivan yllättäen kiireellinen sektio. Jouduin olemaan osastolla kolme yötä ja mieheni näin viimeksi, kun hän jätti minut sairaalalle ja jäi odottamaan autoon (piti olla normaali alatiesynnytys, jolloin mies olisi saanut olla mukana salissa) mutta sairaalassa selvinneen sektioon johtaneen yllätyskäänteen vuoksi näin miehen seuraavan kerran vasta, kun hän haki minut ja vauvan pois useita päiviä myöhemmin. Koronarajoitus koski siis pahimmalla mahdollisella tavalla meitä. Onneksi mies sai tulla olemaan vauvan kanssa siksi aikaa, kun olin itse heräämössä leikkauksen jälkeen mutta me emme saaneet olla yhdessä sekuntiakaan. Vauva otettiin häneltä ja vietiin hetkeksi osaston kansliaan, josta hänet tuotiin samaa matkaa minun kanssani osastohuoneeseen. Osastolla oleminen oli aikamoista kauhua sektiohaavan kanssa ilman, että kukaan oli auttamassa esim. sängystä ylös ja vauvan kantaminen oli hankalaa järkyttävien kipujen vuoksi. Siitä kestää hetki toipua henkisesti. Lisäksi harmittaa ikuisesti, ettei mies saanut olla läsnä synnytyksessä. Olisin tarvinnut häntä myös todella paljon, kun kävi ilmi, että sektio on ainoa mahdollinen tapa synnyttää, leikkauskammoiselle se oli tosi kova pala.
 
HUS:n henkilökunta vastaa paljon mietityttäneisiin kysymyksiin tukihenkilön mukana olosta täällä. Mitä ajatuksia tuo herättää? Minusta tuo on perusteltua että puoliso ei saa olla mukana synnyttäneiden osastolla, vaikka se onkin kaikin puolin ikävä tilanne perheille.
 
leoghaire sanoi:
Ei pääse ei, eikä pääse osastollekaan. Osastolla ollaan sektion jälkeen yleensä 3-5 päivää, eli isä näkee lapsensa sitten vasta kotiutumisen jälkeen. Itselleni tulossa suunniteltu sektio näillä näkymin, harmittaa minua paljon, isää enemmän. Mitenhän lapsen oikeudet tai oma itsemääräämisoikeus tai oikeusturva toteutuu. Mikseivät vaan testaa koronan varalta jos epäilevät että oireetonta kantajaa, jotta tästä voisi tehdä inhimillisen kokemuksen. Husille isot miinukset tästä. Sääli, että yksityisiä synnytyssairaaloita ei enää ole, olisimme valmiita maksamaan paljon siitä että saisi viettää tuon ajan yhdessä kuitenkin kun kyseessä ainoaksi jäävä lapsi.
Click to expand...

HYKSIN yksityisysairaala järjestää yksityisiä synnytyksiä, en tiedä heidän rajoituksistaan tosin. https://www.hyksin.com/palvelut/hoitopalvelut/synnyttamaan-yksityisesti/ tässä linkki.
 
Vargynja sanoi:
Kiitos tiedosta. :) Silloin kun poika syntyi (2014) ei kukaan ainakaan sanonut ettei saisi nukkua vieressä. Tiedä sitten onko käytäntö tullut sen jälkeen vai eikö kätilöt vain huomanneet sanoa siitä.
Click to expand...

Esikoinen syntyi myös 2014 ja ei ollut puhettakaan, ettei vauva olisi saanut nukkua vieressä - päin vastoin, sitä suositeltiin.

Myös nyt keväällä syntynyt nukkui vieressä, kun en päässyt kunnolla edes sängystä ylös (laita oli jumissa), eikä kukaan mitään siitä sanonut.
Ja henkilökunnan riittävyydestä voi olla montaa mieltä. Varsinkin vuoronvaihdon aikana mitään apua ei ollut saatavilla.
 
Takaisin
Top