Korona ja synnytys

Jäätävää. On hirveää niille keille on, ettei isä pääse edes sektioon mukaan ja mahdollisesti näkee lapsensa vasta viikkojenkin päästä (komplikaatiot). Vauva voi myös jäädä ilman hehkutettua ihokontaktia, mikäli äiti ei siihen pysty/sairaalan resurssit ei riitä. Täällä Koksissakin isä pitää lasta sektion jälkeen paidan alla. Toivottavasti on huomioitu työn määrässä kuinka paljon synnyttänyt äiti _saattaa_ (kaikki ei) tarvita osastolla apua jopa usean päivän ajan ja nyt se on sitten täysin kätilöiden vastuulla, kun isää/muita ei ole auttamassa. Alatiestä sen verran, että synnytys kun voi kestää päiviäkin, niin saako isä ruoat/nukkua siellä synnytyssalissa? Voi hänelläkin vähän pää levitä, kun jossain ikkunattomassa pikkukopissa (niinku me esikoisen synnytyksessä) kököttää syömättä/nukkumatta neljättä päivää (huoneesta ei saa poistua). Ja edelleen, tuo alatie kun voi johtaa sektioon milloin vain, niin heitetäänkö isä siinä vaiheessa pois, ilman että tietää mitä äidille/vauvalle kuuluu?

Joo poikkeuksellista ja ymmärtäähän sen, kun on pakko, eikä muutakaan voi mutta ongelmia tämä tulee lisäämään, kuten kaikki pakkotoimet. Jossain vaiheessa näitä kieltoja on PAKKO purkaa, eikä rajoittaa lisää, puhumattakaan rajoittamisen ilosta mihin jo jossain päin maailmaa on menty. Vain välttämättömät rajoitustoimet oltava käytössä.

Oma pää olisi oikeasti levinnyt niin sektiosaliin, kuin osastollekin ilman apukäsiä. Onneksi Koksissa oli 16.3 vain vierailukielto mutta tukihenkilö/puoliso sai olla osastollakin. Ja tarkoitan todella, että minulle molemmat synnytykset on olleet superrankkoja jollain tasolla ja henkinen palautuminen vienyt väh. viikon. Oikeasti se olo siellä sairaalassa on se, että pää sekoaa ja vauvan isän läsnäolo helpottaa huomattavasti...
 
Meillä tilanne oli se, että mies ei saanut tulla synnytysosastolle ( Espoon sairaala) ennen kuin oli varma, että synnytys oli varmasti tarpeeksi käynnissä. Meillä tosin oli.

Perhehuonetta ei saatu, koska kaikki olivat täynnä. Ihmettelin kyllä yhden toisen synnyttäneen raivoa siitä, että täyttä oli.

Kyllä oma miehenikin joutui käymään syömässä muualla ja öisin olin yksin vauvan kanssa.
 
Näin ensisynnyttäjänä koen tämän linjauksen erittäin ikävänä. Tuntuu että tässä jää perheenä paljosta tuesta paitsi ja äitinä melko yksin. Neuvolan synnytysvalmennukset ja synnytyssairaalaan tutustumiset on peruttu = pitää itse ottaa asioista selvää ja käydä niitä läpi miehen kanssa kaksin. Onneksi sentään on ihana mies, joka on kiinnostunut ja valmis keskustelemaan. Nyt isä kuitenkin suljetaan vielä pois mahdollisilta poliklinikkakäynneiltä ja sairaala-ajalta, joten tiedon välittäminen jää paljolti äidin varaan. Toivottavasti sentään synnytykseen osallistumista ei kielletä. Itse ainakin koen puolisoni läsnäolon tärkeänä kun en yhtään tiedä mitä odottaa ja kuinka tulen reagoimaan erilaisiin tilanteisiin.

Voisin myös kuvitella sairaalahenkilökunnan olevan valmiiksi melko kuormittunutta jos henkilöstöä on jouduttu uudelleensijoittelemaan. Toivon todellakin että tämä ei heijastu synnyttäjien kohteluun vaan sieltä riittää tukea ja apua sitä tarvitseville synnyttäjille etenkin kun isät eivät ole äidin tukena. Tutun ja turvallisen henkilön läsnäolon on todettu mm. helpottavan kipuja.
 
Jasmiininkukka sanoi:
Näin ensisynnyttäjänä koen tämän linjauksen erittäin ikävänä. Tuntuu että tässä jää perheenä paljosta tuesta paitsi ja äitinä melko yksin. Neuvolan synnytysvalmennukset ja synnytyssairaalaan tutustumiset on peruttu = pitää itse ottaa asioista selvää ja käydä niitä läpi miehen kanssa kaksin. Onneksi sentään on ihana mies, joka on kiinnostunut ja valmis keskustelemaan. Nyt isä kuitenkin suljetaan vielä pois mahdollisilta poliklinikkakäynneiltä ja sairaala-ajalta, joten tiedon välittäminen jää paljolti äidin varaan. Toivottavasti sentään synnytykseen osallistumista ei kielletä. Itse ainakin koen puolisoni läsnäolon tärkeänä kun en yhtään tiedä mitä odottaa ja kuinka tulen reagoimaan erilaisiin tilanteisiin.

Voisin myös kuvitella sairaalahenkilökunnan olevan valmiiksi melko kuormittunutta jos henkilöstöä on jouduttu uudelleensijoittelemaan. Toivon todellakin että tämä ei heijastu synnyttäjien kohteluun vaan sieltä riittää tukea ja apua sitä tarvitseville synnyttäjille etenkin kun isät eivät ole äidin tukena. Tutun ja turvallisen henkilön läsnäolon on todettu mm. helpottavan kipuja.
Click to expand...
Ei niillä käynneillä juuri mitään kerrota, kaikesta saa laput käteen, joita voi kotona lukea. Ultrissa moni on ratkaissut tilanteen ottamalla puolisoon Skype- tai Facetime-videopuhelun. Yksityisiltä saa mukaan DVDn ultrasta. Synnytysvalmennuksessa tai synnytyssairaalaan tutustumisessa en ole ikinä ollut, koska ei niitä ole tähänkään asti järjestetty. Ainakin viimeiset 5 vuotta ne ovat olleet netissä, josta itse saa käydä katsomassa videoita. Ne leffoissa nähdyt opastukset ovat olleet historiaa jo vuosia.

Alatiesynnytykseen mies voi edelleen osallistua, jos siis on terveenä, muuten ei. Ihan hirveän suuria odotuksia ei synnytykseen kannata ennakkoon ladata, ne kun tuppaavat menemään eri tavalla kuin on suunniteltu, ja sitten pettyy kun luonto ei noudattanutkaan omia odotuksia. Mies ei välttämättä ehdi synnytykseen, joskus synnytys on niin nopea, että vauva syntyy vaikkapa sillä välin kun mies on parkkeeraamassa autoa, jolla molemmat tulivat sairaalaan hetkeä aikaisemmin.
 
Koska monet asiat peruttiin joita osasi odottaa, olen myös jo alkanut henkisesti valmistautua että meen yksin synnyttään. Ei tunteile liikaa. Yritän psyykata että tuki ei ole mukana ja toivon että pääsen pois nopeasti, valmistaudun myös että joudun mahdollisesti jäämään paikalle ilman miestä. En odota mitään nyt. Se onni puhkeaa kukkaan uudestaan vielä joka oli aika vahva. Mul tuli ihan mieleen että nyt on olo kun menisi toimistoon, synnyttää ja lähtee vetään. Jos ongelmia jää toimistoon. No ehkä fiilikset vielä nousee. Pelkään kyllä että saan jonku paniikin siä mutta eipä se mitään, kai ne auttaa että pää pysyy kasassa.
 
Kyllä kaikki on laskettu henkilökunnan mukaan. Ensinnäkään mitään ei mitoiteta niin että isä tai tukihenkilö hoitaa lasta koska sellaista olettamusta ei tehdä. Ei voida laskea mitään keskiarvoa kuinka monen hoitajan resurssi on poissa jos tukihenkilöt on osastolla. Resurssit lasketaan että osastolla on x määrä paikkoja äideille ja heidän vauvoilleen. Jos joku kuvittelee että hoitajat laskevat työvuoroon vähemmän hoitajia koska ajatellaan että isät hoitaa vauvoja siellä niin väärin on kuviteltu. Hoitajat mitoitetaan sen mukaan mitä on petipaikkoja äideille. Jos sattuu käymään niin että 50% äitien tukihenkilöistä hoitaa vauvan kokonaan eikä hoitajan tarvi tehdä mitään, niin silti, ei kukaan kotiin lähde. Mitoitus on mitoitus oli niitä tukihenkilöitä tai ei siellä osastolla.

Tays ohjeistaa että äiti ja vauva pääsevät kotiutumaan mahdollisimman pian, jotta äiti saa kotona henkistä tukea mahdollisimman varhain sitä omalta puolisolta. Siinä nimenomaan ajatellaan, että kotia pääsee heti kun on vointi sellainen ja silloin myös riski saada sairaalasta tartunta pienenee kun lähdetään kotiin.

Jos tehdään sektio ja sairaalassaoloaika on pidempi niin jos siellä puoliso ravaa sen ajan, on riski aina suurempi että puoliso sen koronan sinne tuo. Ei siinä ajatella vain äiteja ja vauvoja vaan sitä henkilökuntaa jonka pitää pysyä terveenä jotta siellä sairaalassa on osaava henkilökunta vastaanottamassa niitä vauvoja. Kyllä mä haluan osaavan kätilön sinne synnytykseen ja osaavan anestesialääkärin / synnytyslääkärin, entä pahimmassa tapauksessa jos kaikki kätilöt on koronassa kotona niin sinne tulee joku ensihoitaja jolla on yhden kurssin kokemus synnytyksestä. Koska jos henkilökunta loppuu, niin se otetaan sieltä missä joku sen osaa. Nyt esim koulutetaan normaaleja sairaanhoitajia pikakoulutuksella teholle ja riskit on suuret. Ei nyt aivan liity aiheeseen mutta pointti on sama.

Ei näitä rajoituksia kukaan tee huvin vuoksi. Sairaaloissa ja thl:llä on riskiarvioijia, ihan oikeita tiimejä jotka laskee todennäköisyyksiä. Jos jollain on oikeaa faktatietoa että näitä rajoituksia tehdään rajoittamisen ilosta, niin tänne voi linkata oikeaa faktaa.

Näissä ajatellaan äitejä, vauvoja, henkilökuntaa, koko yhteiskuntaa, varsinkin niitä jotka riskiryhmään kuuluu.

Paska tilanne, minkäs teet. Mä oon ite 8 viikon päästä menossa synnyttää, ja ei auta valitus. Tilanne on hyväksyttävä halusi tai ei. Toivoa voi et 8 viikon päästä rajoituksia ollaan voitu purkaa mutta en ainakaan itse oota liikoja.
 
Kuulin tästä nyt ensimmäistä kertaa ja vaikka ymmärränkin rajoituksen syyt niin täytyy sanoa että ensireaktio on ahdistus.

Olen ensisynnyttäjä ja synnyttämässä kaksoset. Todennäköisyys sektioon on siis suuri. Sen lisäksi että sydäntäni särkee isän ja elämämme tärkeimmän hetken lapsiemme syntymän puolesta minkä toivoisi kokevan yhdessä, hirvittää myös miten tulisin pärjäämään mahdollisesti useamman viikon osastolla kahden vauvan kanssa yksin (jos he syntyvät "osastokuntoisina"). Onko sairaalassa oikeasti resursseja siihen että saan molemmat vauvat aina tarvittaessa rinnalleni imetystä varten? Hushan on myöntänyt jo ennen koronaa tilanteen, että kaikille äideille ei ehditä antaa edes ohjeistusta imetykseen osastoaikana.

Vauvojen syntymään on onneksi vielä jonkin aikaa, en voi kuin toivoa että tilanne olisi parempi ja rajoituksia siihen mennessä purettu.

Tekee pahaa ajatus kertoa uutiset pian miehelle joka on juuri ulkona. :sad010
 
Edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä - mitään neuvoja ihmetyksen takkuilun ei saanut, joten vaikka vastasyntynyt roikkui rinnalla kellon ympäri, niin eihän se raukka mitään ruokaa saanut.

Lisäksi yksin ollessani en aina ehtinyt edes syödä, kun mies oli lähtenyt kotiin. Tämän tilanteen takia halusimme kotiutua mahdollisimman pian, vaikka meille ensin sanottiin, että olemmeko nyt varmoja.

Onneksi lapsi oli riittävän hyväkuntoinen kotiutumaan parin päivän ikäisenä.
 
Suski ⛱ sanoi:
Ei niillä käynneillä juuri mitään kerrota, kaikesta saa laput käteen, joita voi kotona lukea. Ultrissa moni on ratkaissut tilanteen ottamalla puolisoon Skype- tai Facetime-videopuhelun. Yksityisiltä saa mukaan DVDn ultrasta. Synnytysvalmennuksessa tai synnytyssairaalaan tutustumisessa en ole ikinä ollut, koska ei niitä ole tähänkään asti järjestetty. Ainakin viimeiset 5 vuotta ne ovat olleet netissä, josta itse saa käydä katsomassa videoita. Ne leffoissa nähdyt opastukset ovat olleet historiaa jo vuosia.

Alatiesynnytykseen mies voi edelleen osallistua, jos siis on terveenä, muuten ei. Ihan hirveän suuria odotuksia ei synnytykseen kannata ennakkoon ladata, ne kun tuppaavat menemään eri tavalla kuin on suunniteltu, ja sitten pettyy kun luonto ei noudattanutkaan omia odotuksia. Mies ei välttämättä ehdi synnytykseen, joskus synnytys on niin nopea, että vauva syntyy vaikkapa sillä välin kun mies on parkkeeraamassa autoa, jolla molemmat tulivat sairaalaan hetkeä aikaisemmin.
Click to expand...

Kuntien palvelutarjonnassa on ilmeisesti eroja. Meillä olisi kohta ollut neuvolassa kaksi synnytysvalmennusta jotka peruuntuivat. Samoin synnytyssairaalaan oli mahdollista päästä tutustumaan. Ensisynnyttäjänä nimenomaan olisin arvostanut näitä tilaisuuksia. Ja onneksi perusultrat ovat takana ja niissä mies sai olla mukana. Oli ihanaa jakaa ne hetket. Kaikesta ei todellakaan ole saanut tähän mennessä lappua käteen, vaan on ollut todella mukavaa kun mies on ollut mukana käynneillä kuulemassa asiat suoraan ammattilaisilta.

Ymmärrän toki että poikkeustilanteet vaativat poikkeustoimia. Ei se poista sitä että linjaus tuntuu ikävältä. Ja tiedän, että toistaiseksi puoliso saa olla mukana alatiesynnytyksessä. Toivottavasti tilanne on edelleen sama parin kuukauden kuluttua kun oma laskettu aika koittaa. Tiedän myös, että synnytyksessä voi tapahtua monenlaista, siksi olisi ihanaa että tukihenkilö saisi olla mukana.

Kysyttiin koronan vaikutusta synnytykseen ja fiiliksiä siitä. Tulin avautumaan kun uutiset tämän suhteen tuntuivat pahalta ja vertaistuki tervetulleelta. Se, että joku foorumiveteraani + kahden lapsen äiti lyttää täysin ensisynnyttäjän kokemuksen tilanteesta ei mielestäni edistä avointa keskustelua ja vertaistuen ideaa.
 
Jasmiininkukka sanoi:
Se, että joku foorumiveteraani + kahden lapsen äiti lyttää täysin ensisynnyttäjän kokemuksen tilanteesta ei mielestäni edistä avointa keskustelua ja vertaistuen ideaa.
Click to expand...
Täh? Ensisynnyttäjä olin vielä 5 vuotta sitten minäkin, eikä tosiaan ollut synnytysvalmennusta, ei synnäritutustumisia, neuvoloiden anti aika mitätön, ultrissa kävin yksin koska sattuivat huonoon aikaan, ja synnäri täynnä kun sinne piti lähteä, joten piti ajaa ihan eri synnärille kuin oli suunniteltu. Sielläkin oli täyttä ja synnytys eteni eri tavalla kuin oppikirjoissa, joten luomuna piti synnyttää ilman kivunlievitystä, kätilö kun heräsi asiaan turhan myöhään. Osastolla oli täyttä, joten siellä ei saanut yöpyä muut kuin äidit ja vauvat, lisäksi flunssakauden vuoksi vierailla sai vain mahdollinen mies ja mahdolliset muut lapset, mutta silloinkin 4 äidin huoneessa oli 20 ihmistä yhtäaikaa möykkäämässä. Minä en halunnut ketään meidän perheestä sinne, koska möykkä oli sietämätön ja yötä päivää huusi vähintään yksi vauva, yleensä 2-3 vauvaa huusi. Ensisynnyttäjä olin minäkin, lyttäätkö sinä minun ensisynnytyskokemukseni?

Tuo on ihan realistinen synnytyskokemus Suomessa, eikä ollut edes mitään koronaa liikkeellä. Minusta olisi ollut mukavampaa saada tietää tuo jo hyvissä ajoin ennen synnytystä, koska minä kuvittelin itselleni kaikki mahdolliset kivunlievitykset, ammeet, jumppapallot ja perhepesät, eikä mitään noista ollut tarjolla. Jos tuon olisi etukäteen tiennyt, ei se olisi paikan päällä harmittanut, mutta se harmitti, koska kukaan ei ollut kertonut, etteivät kuvitelmat ole saatavilla, mahdollisia tai ne ovat jo jonkun muun käytössä. Toisen lapsen synnytyksessä havaitsin, että sama tilanne myös toisessa sairaalassa, ei sielläkään saanut perhehuonetta, osastolla ei saanut käydä muut ollenkaan (jep, neljän äidin huoneet sielläkin), vaan kävin kahviossa näyttämässä vauvaa muulle perheelle, ja betonipora lauloi sairaalan rakenteissa päivät pitkät remontin vuoksi. Viime syksynä ei enää edes opetettu vauvan hoitoa, vaan sanottiin, että tässä on ohjevihkonen ja tuosta webbiosoitteesta löytyy videot vauvanhoidosta, katso sieltä. Ihan hyvä kokemus kuitenkin.

Sinulla on täysi oikeus olla pettynyt, kun haaveesi eivät toteudu. Pettynyt olin minäkin esikoisen syntymän jälkeen. Toisen lapsen synnytys oli parempi kokemus paljolti siksi, etten enää haaveillut tuollaisia, vaan odotukseni olivat jo alunperinkin realistisemmat. Ei ollut korona noihin syynä, vaan ihan tavallista tuo on.

Sinulla on täysi oikeus olla pettynyt. Ja tsemppiä, selviät varmasti. :Heartred
 
Muokattu viimeksi:
Kolme lasta synnyttäneenä voin sanoa, että Suski on siinä oikeassa, että synnytyksessä ei kannata hirveästi tuudittautua tai kuvitella jotain, vaan lähteä realistina avoimin mielin ja ottaa vastaan se, mitä tulee. Tämä asenne suojaa pettymyksiltä parhaiten.

Minulla kaksi ensimmäistä synnytystä olivat suhteellisen helppoja ja nopeita (hiukan jäi traumoja, mutta se on normaalia) ja siksi jotenkin kuvittelin, että kolmas se vasta helppo onkin. Sinne vaan synnyttämään, putkautetaan poika pihalle ja lähdetään pian kotiin.

Ei se ihan niin mennyt.

Päivän aherruksen jälkeen kolmas päätyi sektioon ja sairaalassakin meni viikko. Mutta en ollut pettynyt. Tiesin, että mitä tahansa voi tapahtua ja minulle selitettiin koko ajan, mitä tapahtuu ja miksi ja sain osallistua keskusteluun.

Miten tämä koronaan liittyy? Siten että synnytyksessä ja elämässä on se yhteistä, että emme hallitse sitä. Sen hyväksyminen helpottaa oloa. Jos synnytys ei ole vielä tänään, niin parasta valmistautumista on se, että vaikka on pettynyt, niin hyväksyy tilanteen ja elää sen mukaan. Jos jää vellomaan siihen surkeuteen, niin ei se helpommaksi muutu ja ikävä sanoa, mutta mitä enemmän stressaa, sitä vaikeampi synnytys. Toisaalta mikään rentous ei takaa helppoa synnytystä.
 
Pointti nyt on varmaan se, että aika paska lähteä synnyttämään ensimmäistä kertaa, kun jo lähtökohdat on huonot. Ihan ilman mitään ruusunpunaisia kuvitelmia ihanasta perhetapahtumasta ja sujuvasta synnytyksestä. Kyllä se lukee kirjoissa ja kansissa ihan selvällä suomen kielellä, että ei kannata kuvitella, että kaikki menee niinkuin itse on suunnitellut ja haluaa.
Kaikki ei myöskään ole enää niin vanhanaikaisia, että on ihan sama vaikka mies näkee lapsen vasta usean päivän tai jopa viikkojen päästä.
Kyllä täällä selvästi vähäteltiin muiden tuntemuksia, mikä on ikävää joten parempi jättää avaamatta sen enempää
 
Muokattu viimeksi:
Mä haluan vaan toivottaa kaikille poikkeusolojen keskellä synnyttämään joutuville hurjasti tsemppiä ja mahdollisimman rauhallista mieltä. Synnytys on niin jännittävä ja tietyllä tavalla hallitsematon tilanne joka tapauksessa, että on täysin ymmärrettävää jos poikkeustilanteen toimien aiheuttama ahdistus tuntuu ylitsepääsemättömältä. Monella on tottakai muutenkin synnytys mennyt ihan eri tavalla kuin on toivonut ja sen pettymyksen on joutunut käsittelemään, mutta nyt joutuu jo etukäteen hyväksymään sen, että tavanomaista, yhteistä tutustumista uuteen perheenjäseneen ensipäivinä ei ole mahdollista kokea. Toivotaan, että mahdollisimman monella synnytys sujuu komplikaatioitta ja varhainen kotiutuminen on mahdollista. Myös sektion jälkeen on onneksi mahdollista kotiutua kohtuullisen nopeasti, jos oma vointi sen vaan sallii, eikä ole tullut mitään komplikaatioita sektion aikana tai sen jälkeen. Voimia ja rohkeutta synnytykseen kaikille :Heartred
 
Sitä tuskin kukaan kieltää etteikö se isä olisi kiva saada mukaan taikka kuinka tärkeä se joillekin on. Silti....

Nyt puhutaan POIKKEUSTILASTA. Ajasta jolloin jokaiselta jotakin vaaditaan. Jokainen joutuu joustamaan ja luopumaan jostakin eikä varmastikaan monikaan siitä nauti. Oikeastikko nämä samat ihmiset jotka joutuvat siitä lapsesta huolehtimaan vähintään seuraavat 18 vuotta marisevat nyt siitä että sitä toista osapuolta ei saada sinne osastolle viereen seisoskelemaan ja paitansa alle ottamaan vauvaa heti syntymänsä jälkeen. Synnytys on lähtökohtaisesti jo eri arvoinen, sen voi tehdä vain toinen.

Teillähän on vierellä kokoaika se paras tuki ja turva. Henkilö joka voi sinua parhaiten auttaa etenkin tiukanpaikan tullen. Kätilö.

Hoitohenkilökuntaa pitää ehdottomasti yrittää suojata parhaalla mahdollisella tavalla. Oireeton taudinkantaja isä tulee ja tartuttaa osastolla henkilökunnan, muut äidit ja vauvat.

Ja nämä jotka mölyävät sen suhteen että kiintymys suhde kärsii niin suosittelen ihan muutenkin jonkinlaista ammattiauttajan luona käymistä jos korttipeli siihen kaatuu. Kyllä sillon puhutaan jo muustakin ongelmasta sitten jos tähän kaatuu suhteenluominen lapseen.

Ja vaikka olisi sama talous isällä ja äidillä yksi tartuttaja on aina vähemmän kuin 2. Johinkin se raja on pakko vetää.

Ja nämä jotka pelkäävät henkilökunnan puutetta niin nykyään se vauvan hoito on siellä osastollakin lähinnä vanhempien vastuulla. Ei ne henkilökunta juuri muuta tee kuin neuvo tms. Ite siellä se vauva pitää hoitaa on poikkeustila tai ei. Aika harvasta synnyttäneestä äidistä tulee invalidia ja täysin vuodepotilasta ettei pysty eväänsä itse liikuttamaan.

Harvassa ovat nekään tilanteet että osastolle ollaan jäämässä päiväkaupalla saatikka viikkotolkulla oleskelemaan, että se isä näkisi vauvan vasta kun on jo monta pv vanha.

Teillä tulee olemaan vielä isompi työmaa edessä kuin synnytys, se on vasta alku. Josko nyt vaan aikuiset ihmiset ryhdistäytyy ja tekee sen minkä tilanteessa voi tehdä ilman että tarvitse parrikaadeille nousta siitä kuinka ollaan poljettu nyt jonkun tunteita.

Itse ainakin kunnioitan henkilökuntaa sen verran, että ilman muuta menen synnyttämään ihan vaikka alusta asti yksin jos sellaset määräykset tulee!!
 
Tarkemmin kun luin tuosta rajauksesta, niin ei edes sektiossa isää jätetä ulkopuoliseksi, hän vaan ei saa tulla leikkaussaliin, mutta saa vauvan ihokontaktiin sen jälkeen. Näin varmistetaan, että leikkaustiimi ei altistu ja seuraavillekin synnyttäjille jää terveitä auttajia.

Kyllä Suomessa pääosin kaikissa päätöksissä on jokin järki, vaikka aina parannettavaa löytyy yksilön näkökulmasta.

Toivotaan paljon helposti sujuvia alatiesynnytyksiä!
 
Senja r sanoi:
nämä jotka pelkäävät henkilökunnan puutetta niin nykyään se vauvan hoito on siellä osastollakin lähinnä vanhempien vastuulla. Ei ne henkilökunta juuri muuta tee kuin neuvo tms. Ite siellä se vauva pitää hoitaa on poikkeustila tai ei. Aika harvasta synnyttäneestä äidistä tulee invalidia ja täysin vuodepotilasta ettei pysty eväänsä itse liikuttamaan.
Click to expand...

Jännä et yks ihminen perustelee että kyllä henkilökunta on mitoitettu sen mukaan että vanhemmat eivät hoida, ja toinen sillä että vanhemmat (huom. monikko) joka tapauksessa hoitavat lapsen oli poikkeustila tai ei.

Sehän tässä ärsyttää että toitotetaan jostain minäminä-asenteesta ja hyökätään muiden huolenaiheen kimppuun sillä asenteella että unohtakaa ne ruusuiset kuvat. Kun varsinkin ensisynnyttäjänä ei voi tietää missä kunnossa on synnytyksen jälkeen ja kuinka turvallista on esim. pitää lasta sylissä, vai lähteekö taju eikä ole sitä toista ihmistä huomaamassa ja auttamassa ennenkuin käy huonosti. Ja ihan yhtä paljon teidän kokeneiden "ei ollut mitään ongelmia" kokemusten rinnalla on niitä joilla oli ongelmia ja jotka toteavat että eivät olisi pärjänneet ilman tukihenkilöä. Jokainen synnytys on erilainen joten sullakin voi käydä miten vaan seuraavan kanssa. Ensisynnyttäjänä ei vaan ole sitä tietoa miten oma kroppa mahdollisesti toimii tai ei toimi, ja toisaalta muiden synnyttäjien kokemukset ja "totuudet" on myös ihan yhtä tyhjän kanssa, koska et voi puhua muiden puolesta siitä mikä kunto tulee olemaan.

Ainakin henkkoht on ihan aito huoli omasta ja lapsen turvallisuudesta ja terveydestä. Mulla ei tässä vaiheessa ole edes mitään toiveita synnytyksen suhteen, kunhan molemmat selviäisi siitä hengissä ja ilman vakavia vaurioita. Ihan liikaa oli juttuja henkilökunnan riittämättömyydestä ennen koronaa, ja siitä että potilasturvallisuus on vaarantunut kun ei oo hoitajilla tai kätilöillä ollut aikaa seurata vastasyntyneitä, esim. niitä sokeritasoja ja että onnistuuko imetys vai ei. Ja se puoliso voi olla se joka huomaa että nyt on joku pielessä, mitä jos menee vaikka taju ennenkuin mitään nappulaa ehtii painaa? Ei tämä poikkeustila sitä tilannetta paranna ainakaan.
 
Annetaan tilaa kaikille tunteille. :) Jos tilanne ahdistaa niin se ahdistaa ja siihen saattaa vertaistuki tuoda lohtua.

Omasta synnytyskokemuksesta voin todeta että ei onnistunut vauvan hoitaminen ensimmäiseen pariin vuorokauteen. Imetin kyllä, mutta vaippojen vaihdosta ei olisi voinut puhuakaan. Poika syntyi kiireellisellä sektiolla aamulla ja vaikka saman päivän iltana nousen sängystä vaivalloisesti ylös en toisenakaan päivänä uskaltanut huimauksen takia nostaa vauvaa.

Tsemppiä kaikille synnytykseen ja ensimmäisiin päiviin! <3 Tilanne on kurja, mutta kyllä tästä selvitään.
 
Onko kellään tietoa, miten toimitaan jos isä on täysin oireeton, mutta äidillä flunssaoireita? Tällöinhän henkilökunta kai kuitenkin jokatapauksessa joutuu suojautumaan paremmin, mutta suljetaanko isä pois? Jonkun kokemuksen luin, että isä ei olisi saanut osallistua, jos oireilevan synnyttäjän koronatestin vastaus (tässä tapauksessa negatiivinen) ei olisi ehtinyt tulla ennen synnytyksen käynnistymistä.
 
Ensimmäisestä synnytyksestä ja sen jälkeisistä päivistä en olisi selvinnyt ilman miestäni. Olisin ollut aivan murtunut jos elämäni rakkaus ei olisi ollut siinä vierelläni kokemassa vauvan hoitoa, tukemassa minua ja auttamassa. Nyt kun toista kuumeillaan niin pärjäisin itsekkin jo sairaalassa.
Tsemppiä ja rakkautta kaikille niille joita tää tilanne jännittää tai pelottaa! :Heartred:Heartred:Heartred
 
Sivukommenttina vielä sanoisin, että rajoituksella suojellaan myös muiden osastojen potilaita. Synnytysosastolla työskentelevät lääkärit saattavat työskennellä myös muilla osastoilla. Olisipa ikävää, jos korona lähtisi leviämään vaikka lasten syöpäosastolla. Myös anestesiologit työskentelevät useilla osastoilla sairaalassa.

Kurjaa kyllä toki, että nyt on tällaisia rajoituksia. Voimia kaikille, jotka synnyttävät poikkeusoloissa!
 
Takaisin
Top