Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

WM: rentouttavia hetkiä teille! :happy: Tuosta "ikärajasta", olen nyt 38 ja tuntuu että aikas viimeisiä hetkiä menen ikäni puolesta raskautua... Olen niin kahden vaiheilla asian suhteen, etten oikein tiedä mitä ajatella... Asioilla on aina puolensa ja puolensa, mutta yritys ollaan lopetettu nyt, jos nyt parin kuukauden sisällä tärppää niin sitten tärppää! :) Jos ei niin ei! Sitten laitatutan kyllä kierukan takaisin.
 
Täällä kans lähdetään kierron kanssa uuteen nousuun sillä kuukautiset loppuivat tänään :)

WM tuosta iästä kysyi niin mä olen asettanut itselleni nyt rajan niin, että sikäli en tule raskaaksi ennen seuraavia synttäreitäni lokakuussa (ja tämän päätin jo elokuussa kun kierukka otettiin pois) niinn kierukka laitetaan takaisin ja elellään näin ja nautitaan kahdesta kasvavasta lapsesta :Heartred Sinänsä en nyt nyt vanha ole, täytän 32, mutta jokseenkin koen sen nyt näin :oops: katsotaan sitten syksyllä mitä meinaan jos plussaa ei testissä näy...
 
Täällä alkoi kp 1 tänään. onneksi tuli päätös tähän kiertoon. 40 päivää huh huh.... kiltti kroppa ethän enää tee näin... :D

Tuosta iästä.. täytän kesällä 31v. Mulle raja on 32v. Aikaisemmin pidin jo 30v rajana mutta koska mies ei halunnut aikaisemmin laittaa kolmatta alulle niin päätin sitten vähän joustaa.
 
Minä täytän tänä vuonna 37. Itsemielessä olen ajatellut että tämä vuosi on aikaa raskautua, jos ei niin käy niin sitten näillä mennään! Ois tehty lapset ajoissa jos olisi tavattu aikaisemmin, eikä esikoisen saamiseen olisi mennyt sitä 5v aikaa. Mutta todella hyvä näinkin!

Aamulla oli eka vilkkuva hymynaama ovis testissä! Ihan normi aikaan vaikka km takana edellisessä kierrossa! Hyvä niin vaikka tässä kierrossa en raskautumiseen uskokkaan!
 
Mä olen samanikäinen kuin PiPaNat eli 37vee pärähtää lasiin kesällä :) Mulla raja tuntuu olevan 40vee, sit varmaan otan hormonikierukan jo ihan endonkin takia. Mä oon aloittanut "lasten teon" niin vanhana, kun tosiaan jouduin odottamaan monta vuotta edes esikoista (olin 32vee, kun viimein saimme hänet, ja kuopuksen syntyessä jo 35vee). Olisin halunnut lapseni ennen 30vee mut eipä siihen pysty oikein vaikuttamaan. En mieti, mitä sitten kun lapsillani on lapsia, eihän sitä tiedä kuinka virkeä olen siinä vaiheessa eikä toisaalta voi sitäkään tietää etukäteen, alkaako kunto rapistua jo ennen eläkeikää, joten turha stressata! Mihinkään muuhun ei voi vaikuttaa kuin nykyhetkeen ja ehkä sillä, että koittaa pitää itsensä kunnossa on vaikutusta myös siihen, missä vaiheessa vanhuus iskee kunnolla.

Mulla on menkat ohi ja miestäkin vois lykästää jo nyt, jos hän ois edes kotona eikä töissä:oops: No, ehkä huomenillalla :p:laughing002
 
En osaa oikee sanoa tohon iän rajoittamiseen mitään koska en sellaisia edes ole pohtinut. Tehdään lapsia silloin kun siltä alkaa tuntumaan,oli ikä mikä hyväsä muttei ny sentää enää 50vuotiaana :)
 
Minä toivoin saavani ensimmäisen lapsen viimeistään 27v. Ehdin synnyttää, ennen kuin tuon täytin vajaat pari kk myöhemmin. Lasta oltiin ehditty toivoa jo pidempään.. :) Pidemmälle en ole suunnitellut. Kaksi lasta tuntui jotenkin hyvälle määrälle, mutta ehkä vähintään kaksi raskautta on nyt kuitenkin se, mitä haluan.
 
Joo mä olisin toivonut saavani lapset nuorena. Eli parikymppisenä mutta mies ei ollut oikea.

Esikon sain 28v. ja kuopus syntyi juuri ennen 30.v juhlia. Nyt täytän syksyllä 33.v.
Pari vuotta voisin vie yrittämiselle antaa.

WM kp19
 
Mä sain esikoisen 24v. Mulla on oma raja ollut äidiksi tulolle jo tosi kauan 35v. En tiedä, mistä se tulee. Jos nyt tämä raskaus päättyy onnellisesti, niin vauva ehtii syntyä alle 2kk ennen kuin täytän 36v.
Mutta nämä asiat eivät ole niin mustavalkoisia, kun omalla suunnittelulla voi vaikuttaa aika vähän.

Jännään liinuska!
 
Mulla on taas ollut niin päin etten oikein ole edes halunnut lapsia... Tiesin haluavani koiran/koiria, omakotitalon ja muutenkin elämiä. Nämä tuli exän kanssa. Sit jossain vaiheessa ehdotin sitä lasta, kun ajattelin että semmonen nyt kuuluu pakettiin. Exä ei silloin innostunut ja homma jäi. Myöhemmin tuli ero ja aloin olee nykyisen miehen kanssa. Hänelle aina sanoin että pitää sit kertoa jos tahtoo lapsen, että mun suusta tuskin niitä "vauvahöpinöitä" kuulee. Sit vähän puoli vahingossa esikoinen sai alkunsa ja syntyi just ennen mun 30-v päiviä. Esikoisen jälkeen olen "hurahtanut" :) tai no sen aina tiesin että jos mulle yksi tulee, niin tahdon toisenkin lapsen. Kun sisarukset on musta rikkaus. Esikoinen siis syntyi mun ollessa vajaa 30, kuopus 31 ja nyt kolmas ehtii syntyä ennen kuin täytän 33 :)

Näin jälkikäteen ajatellen olisihan se ollut kiva jos lapsia olisi tullut jo aikaisemmin. Mutta kun en yhtään ollut valmis niitä aikasemmin saamaan. Mut olen niin kiitollinen että tuo esikoinen huomaamatta tuli <3 Avas mun silmät tälle mahtavalle jutulle. Kaikki kaveritkin on ihan ihmeissään miten musta on tullut tämmönen "mamma" :D

Omien lasten kohdalla toivoisin että he lapsia haluaisivat jo ennen 30-vee. Mutta jos näin ei ole, niin sekin hyvä :) Kauheinta olis just se ajatus että "nyt näitä lapsia kuuluu tehdä", vaikka ei edes oikeasti sitä eniten haluaisi. Tähän itsekin meinasin sortua, onneksi exä ei! :D
 
Mulla oli sillai et en ollut 20-25-veenä todellakaan valmis saamaan lapsia ja onneksi tajusin sen itsekin! Olin paskassa suhteessa exän kanssa ja onneksi hänkään ei pitänyt mua valmiina oikeestaan mihinkään. Kihloja hän rupesi puuhaamaan siinä vaiheessa, kun mä jo olin nostamassa kytkintä ja onneksi pidin pääni ja häivyin siitä suhteesta! Kamalinta ois ollut et meillä ois ollut asuntolaina ja lapsia, sithän hän ois roikkunut mun elämässä lopun ikääni! Nykyisen miehen tapasin vähän ennen edellisen suhteen loppumista ja lapsia aloin haluta vasta 27-28veenä. Sitpähän sainkin haluta aika kauan, kunnes toive viimein toteutui. Pikkukakkosen halusin myös ja viimein sain ujutettua miehelle pikkukolmosenkin. En voi tietää, saanko ikinä kolmatta, voin vaan toivoa, että saan ja nyt jos miettisin, että jätän yrittämisen, ois vaan mielessä, että luovutin ja en ois voinut tietää, oisko vauva tullut sittenkin. Eli mun logiikalla, ei auta kuin yrittää vielä ja jos sit ei niin sit ei, olen onnellinen noista kahdestakin :)
 
Minä en myös olisi 20-25v ollut sellaisessa elämäntilanteessa että siihen lapsi/lapset olisi ollut mahdollista tai edes järkevää! Joskus varhais teininä ajattelin, että kun 25v on mittarissa niin haluan, että minulla on mies, 2lasta, punainen tupa ja perunamaa :happy: Olishan se nyt jo helppoa kun lapset olis isoja ja omaa aikaa ihan eritavalla jne, mutta elämä ei todellakaan aina mene niinkuin suunnittelee! Olen äärimmäisen onnellinen, että ylipäätään sain lapsen ja vielä toisenkin (iästä riippumatta) kun oli jo epäselvää että saadaanko lapsia ollenkaan! Jos meille nyt kolmas vielä suodaan niin koen olevani enemmän kuin lottovoittaja!

Kp 13 ja toinen vilkkunaama cb:n testissä!
:smiley-angelic001 Anna tulla kunnon ovis josta R-plussa pärähtää ja mini pysyy masussa loppuun saakka!
 
Olin ite 21 kun esikoinen syntyi ja 22 kun toinen syntyi, eli ajoissa aloittelin... :happy: Siksi varmaan nyt tuntuukin niin kamalan vanhalta lapsen tekoon kun on niin ajoissa aloitellut, mutta katotaan nyt. Mitään yritystä ei ole, välillä asia mielessä kyllä, mutta ei onneks niin paljon. :)
 
Kp 14 ja ovis plussa. Talletetut menee nyt kyllä nappiin:kp10, 12 ja 14. Huomenna jos vielä...

Alun "hip hei" fiilisten jälkeen tajusin: mies ei ole syönyt mitään vitskuja km jälkeen, minä olen syönyt normi vitskut mutta kaikki muut poppakonstit ollu pois käytöstä, vihlonut oik munasarjaa eli sitä joka on jumissa (ja tän kierron osteopatia peruuntui), km jälkeen olen taas herkutellut ihan "normisti" kun olin joulu-km syömättä mitään herkkuja. Joo, sinneppä meni ne suurimmat toiveet R-plussasta vaikka tallettelut osuikin nyt nappiin... :confused:

Jos nyt ei marraskuun vauva tärppää niin sit mennään kyllä pari kk yrittämättä! Pitää ottaa taas vähän happea!

Mikäs muiden tilanne? Joko amorous (sun nimi on mulle liian hankala :happy: ) on aloittanut testaamisen :wink
 
Pipanat: Kyllä se tärppää jos niin on tarkoitettu! Sulla on niin jännä tilanne että täälläkin kutkuttaa :) voi kunpa olis itselläkin tuo vaihe jo.

Täällä vuotoa nyt viidettä päivää, jo hiipumaan päin (toivottavasti). Mulla on seuraavalla viikolla lääkäriaika ja pidän sitä nyt starttina meidän yritykselle, sikäli että lääkäri "antaa luvan". Haluan vain varmistaa pari asiaa.

Tikuttelua en ole aloittanut vielä ja se lääkäriaika on ihan hilkulla että ehtiikö vielä tähän kiertoon yrittämään jos kaikki on hyvin. Kun ei tuosta kierron pituudesta tiedä yhtään, ekat menkat kun oli minien jälkeen nyt.

Olen pohtinut paljon että uskallanko raskautua ja meneekö kaikki kolmannen kerran hyvin, mutta tullut siihen tulokseen, ettei mitään saa jos ei uskalla yrittää! Ja ei vauvahaaveita kannata kovin pitkälle lykätä.. Ainahan sitä voi sattua mitä vaan. Miksi epäröisin? Onhan asioilla tapana järjestyä!
 
Loppujen lopuksi ite en usko että poppakonsteilla tai vitamiineilla on kovin suurta vaikutusta ellei oo jotain suurempaa puutostilaa tai todella rajoittunut ruokavalio/huonot elämäntavat.

Täällä pidetään taukoa tämä kierto. Oon niin vihainen e-pillereille. Ne on pistäny mun kropan niin epätasapainoon.
 
Joo mäkään en usko vippaskonsteihin. Käytän itse monivitamiinia, koska olen kasvissyöjä sekä chiaa ja hamppuproteiinia samasta syystä sekä siksi, koska urheilen. Mies elelee epäterveellisesti tupakoiden ja syöden epäsäännöllisesti ja ei-kovin-terveellisesti. Emmä sen elintapoja saa oikeestaan muutettua, omani ja lasten pidän terveellisinä. Mut vippaskonsteihin: kakkosta yrittäessä join greippimehua ja käytin pre-seed-liukkaria, mut kummastakaan ei ollut apua.

Mulla on jotai kp 9-10, en jaksa laskea. Ovista ootellaan ja pitää yrittää olla aktiivisempi tässä kierrossa. Viimeksi meni harakoille, kun suutuin miehelle enmuistamistä ja sit jäiki harrastelut vähäks aikaa :)
 
Mä oli 26 kun esikko syntyi ja 29 kun toka. Sopivan ikäinen molempien kohdalla omasta mielestä. Jos ensivuonna vauva saadaan niin oon 31, eikä se vielä oo mun mielestä paha ikä saada kolmatta, toiset tosiaan vasta alkavat miettiä ensimmäistä. En oo tuota vauvojenteon takarajaa omalle kohdalle miettinyt, mutta määrä tulee jäämään kolmeen, ehdottomasti :happy:

Kiva jännätä taas muiden kiertoja, itsellä kp 3. En enää testaa ennen menkkojen alkamispäivää, koska saan kaikkiin jotain viivoja ja innostun niistä ja sitten pettymys on suuri. Nyt aion olla erityisen tarkka ettei seuraavassa kierrossa oo MITÄÄN mahdollisuuksia, niin ei tuu sitten testattuakaan. Oi huhtikuu, tule jo!!

Tsemppiä PiPaNat, jospa tämä olis just SE kierto!
 
Surullinen viesti, hyppää yli, jos tuntuu, ettet halua lukea.

Niin se vaan on, että olen tulossa tänne takaisin :sad001
Ei enteillyt hyvää ne kovat menkkakivut ennen plussaa. Ne tosin sitten katosi, mutta viime perjantaina alkoi selkäsärky, joka sekään ei ole tuttua aiemmilta kerroilta. Eilen illasta alkaen vuorotellen selkä, vatsa- ja kylkikipua, en juuri nukkunut, ja aamulla tuntui, että pitää kiiruhtaa vessaan. Vuotaa kunnolla, myös hyytymiä. Eli 6+3 asti päästiin.

Jäin pois töistä, kipuja on, ja kun ei tiedä, millaiseksi vuoto yltyy. Ja parempi käsitellä asiaa ja itkeä kotona nyt. Ehkä vielä joskus uudestaan.
 
Voi Hormiga :sad010 Elämässä kaksi keskenmenoa saaneena tiedän ettei tähän ole sanoja :Heartred Voimia!! Pääseekö mies sinun luokse tueksi?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top