Meillä ei nyt luultavasti ikä ole se mikä ensiksi tulee vastaan, olen itse vasta 31 :)
Vauvakuumeesta... Omalla kohdalla esikon jälkeen ei oikeastaan ollut vauvakuumetta, opiskelin kaikessa rauhassa ja sitten tehtiin toinen, molemmat tuli todella helposti. Kolmatta alettiin kuumeilla jossain kohdilla kun kuopus oli menossa eskariin, vaan eipä sitä tullutkaan yrityksistä huolimatta ja parin vuoden jälkeen vauvakuume oli karmea ja samaten piti yrittää totutella ettei meille ehkä tule ikinä enempää lapsia ja seuraavien parin vuoden aikana alkoi tottua ajatukseen että meillä on ihan hyvä nelistään ja sillä hyvä, tai ehkä vaan petin itseäni sillä ajatuksella :)
no neljä vuotta ja pieni pommi putos kun kolmonen ilmoitti tulostaan, että meillä kaikilla oli hieman totuttelemista siinä vaiheessa ja sitten kun vauva oli syntynyt ja muutaman kuukauden, niin se kuume heräs samantien, vaikka mun (eikä kyllä mieskään kuulemma) suunnitelmissa en ole koskaan nähnyt kolmea lasta enempää, niin päätettiin että imetys kun loppuu niin ehkäisykin... (joten täti poistui eilen ja sit alkoi tjottailu
)
Rosann, Kyllä minäkin ajattelin sitä niin, että mahdollisimman pienellä ikäerolla, että olisi toiselle toisesta kaveria mutta myös niin että jos tulee pitkä yritys niin ei tulisi se ikä vastaan, toisaalta jos ei nelosta kuulu vuosiin niin en tiedä halutaanko sitten enää lisäystä, sitä kun on silloin päässyt taaperoiän yli ja tullut mukavuuden haluiseksi
Aphrael, katsoin sun tickeriä, onkos teilläkin poitsu huhtikuinen, vai laskinko väärin :) Meilläkin on , ei omassa perheessä, mutta suvussa Asperger poika ja jo yksistään se tuo haastetta arkeen, tosi hienoa, että poika on suhtautunut hyvin uusiin sisaruksiin, varmasti myös tuleviinkin sitten ehkä, joten siinä suhteessa pääsette hyvillä mielin vauvanteko puuhiin :)
Nyt muuten kun on tämä yritys meillä ajankohtaista, niin tuntuu taas että bongaan kaupungilla jokaikisen vauvamasun ja on ihan työ etten jää niitä ihaillen tuijottelemaan, kun nyt en vaan innostuisi liikaa taas, kun ei tiedä tuleeko tärppiä ja jos tulee niin milloin :)
tän tiimoilta keskusteltiin ja selvisi, että vaikka hän tykkääkin vauvasta, niin hän oli luullut kun minä ja iskä hääratään vauvan kanssa niin ettei me välitetä enää hänestä. Kieltämättä tuli puun takaa, kun tuo suhtautuminen oli ollut niin hyvä molemmilla. Mutta siis tän keskustelun jälkeen, että kaikki lapset ovat yhtä tärkeitä ja rakastettuja, huomion tarve vaan on erilainen, vauva on vielä avuton, mutta ei ikuisesti jne... tää tilanne purkaantu, koulussa alkoi mennä taas normisti ja poitsukin oli selvästi helpottunut :) isommat lapset on siitä hyviä, että heidän kanssaan pystyy keskustelemaan asiat, kun vaan muistaa keskustella :) kyllä meilläkin oli raskausaikana kaikenlaisia epäilyksiä ja on taaskin, varmoja ollaan vaan et halutaan vielä yksi, kaikki muu mietityttää :)
Ja kyllä, poika on huhtikuinen. Hän on syntynyt minun ja isäni yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi :) Tyttökin oli lähellä syntyä isänsä ja mummunsa yhteiseksi lahjaksi, mutta päätti onneksi pitää kiinni ihan omasta syntymäpäivästä.
