Meillä pyörähti yksi pyörä pyörimään ja varasin itselleni kierukan poistoon ajan parin viikon päähän. :) Katsotaan sitten, mitä siitä seuraa. Tiedän, että kun ehkäisy lähtee, alkaa minulla se kaikki tänne nyt heti -vaihe, mutta toisaalta raskaus ja kaksi vuoden ikäistä lasta on myös yhtälö, joka hieman pelottaa ja jännittää..
Olen paljon miettinyt, että haluanko varmasti lisää lapsia, puuttuuko meidän perheestä vielä joku, jaksanko (jos kuitenkin heti käy tärppi, mihin en kuitenkaan usko) kolmea alle 2v lasta, millaista elämä on kahden uhmaikäisen kanssa, jos on raskaana/pieni vauva hoidettavana..
Mietin myös paljon ihan tyhmiä ja irrationaalisia ajatuksia, esim. mitä muut ajattelevat, kun kaksi eri riitäkään vaan tarvitaan vielä lisää lapsia. Olen myös tarvinnut paljon apua yhteiskunnalta ja läheisiltä ensimmäisen vuoden aikana. Ajattelevatko muut, että kun ei kahta ensimmäistäkään saanut itse hoidettua, pakkoko lisää on lapsia hankkia muiden vaivoiksi.. Tiedän, että kaksosten kanssa ulkopuolista apua tarvitsee suurin osa perheistä, mutta silti se on minulle todella iso ja vaivaava asia. Mitä jos meille tulee toiset monikot? Riittääkö parisuhde, kestääkö rakkaus, miten talous? Tila-auto meillä jo onkin.. :D
Kaksi mahtuu syliin vielä hyvin, mihin se kolmas? Tavaran määrä on jo nyt infernaalinen, mutta toisaalta kaikki olisi vauvaa varten valmiina. Osa vauvatavaroista löytyy vielä tuplanakin! :D ketä varten tätä elämää eletään, jos ei itseä ja omaa perhettä? Äidiksi kasvaminen kaksosten kanssa on ehkä raskain tie, mutta näin onnellinen en ole ollut koskaan ennen! Minusta tuntuu, että elämällä on joku merkitys ja tarkoitus ja nautin päivistä lasten kanssa suunnattomasti. Pitäisikö meidän polkea maahan omat halut ja elää vain sitä elämää, mitä oletamme muiden odottavan meiltä? Ihan järjettömiä ajatuksia, mutta ne eivät jätä minua rauhaan..