Sandy, noinhan se varmasti on! Lisäksi vaikuttaa nämä kivat sairaudet (endot ym), joille voi vielä vähemmän mitään. Mä arvasin oikeastaan itse siinä kohtaa, kun aloin epäillä endoa ja luin siitä, ettei meidän tie tule olemaan helppo. Välillä jaksoin uskoa leikanneita lääkäreitä, että nyt kun endoa on kerran poistettu, mahdollisuudet paranee, mutta eipä se niinkään mennyt. Kuopuksen kohdalla jaksoin ehkä ekat puoli vuotta olla positiivinen, kun mulle sanottiin, että kakkonen tärppää helpommin, mutta sekään ei mennyt niin. Tai sekin on varmaan suhteellista se helppous et jos ekaan menee neljä vuotta ja toka saa alkunsa puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen niin olihan se helpompaa kuin ekan kohdalla.. ehkä, mut pirun pitkä aika se oli yrittää, odottaa ja pettyä (ylämäki-alamäki-seinä). Nyt kun nuo olen kokenut, en enää jaksa näin kolmannen kohdalla pettyä edes puolen vuoden yrittämisen jälkeen tai siis sanoisin, että mulla todennäköisempää on menkat kuin raskaus. Olen myös itse toivonut pientä ikäeroa lapsille, ja yritys on aloitettu jo lasten vauva-aikana, mutkun todennäköisyydet raskauteen on jo valmiiksi pienet niin aikaa menee, jos edes on onnistuakseen. Nyt olemassaolevien lasten ikäero on 2 v 7kk, kuopuksen ja mahdollisen kolmosen ikäero on varmaan aika sama, jos tää kolmonen nyt ikinä päättää meille edes tulla.
Anteeksi tän tekstin negatiivinen sävy tai realistinen, mut mä olen jo turtunut siihen, ettei meidän perheen lisääntyminen mene kuin oppikirjoissa. En oikein jaksa enää edes pettyä, kun petyin noiden aikaisempien yrityksien kohdalla monta vuotta.
Kp 3 ja vuoto alkaa hellittää. Kivutkin melkein loppuneet tai eivät vaivaa enää pahemmin. Kotoa löytyi onneksi panadol zappia ja buranaa ja sellaisen coctailin kun imuroin niin kivut hellittää. Vielä muutama päivä niin pääsee taas kokeilee uutta kiertoa :) Mieskin kiinnostaa taas ihan eri tavalla :)