Kokemuksia oireettomuudesta

Kai tästä pitäis vaan olla onnellinen kum ei yltiöpäistä huonoa oloa ole ja eilen nähty kuitenkin että pienellä toistaseksi ainakin kaikki ok :) Viime raskaudessa joka keskeytyi tuli oksennettua lähes aamusta iltaan ja väsymys oli ihan karmeaa sekä heikko olo koko ajan. Nyt tämän raskauden aikana olen oksentanut vain 3 kertaa eikä silloinkaan mitenkään huono olo tullut, tietysti koko aika etoo hieman ja väsyttää. Mutta nuo vähäiset oireet tuntuu melkein kun ei olisi oireita ollenkaan Rv 8+5
 
Täällä pahoinvointi helpottanut pariks päiväks kun on reissussa oltu, jatkuukohan paha olo heti kun kotiin pääsee :/
 
Täällä on ollu just niin, että kun ollu jossain reissussa olo ollut parempi. Mutta niinhän se taitaa jossain lukeakin, että ympäristön vaihdos voi auttaa. Eilen kotiin parin päivän reissusta, alkoi yökkäily heti kotiparkissa. Tuntuu, että joutuu "alusta" aloittamaan totuttelun pahoinvoinnin kanssa elämmiseen, tänään on nimittäin ollu ihan karsee. Tai sitten pahoinvoinnin ja oksennuksen määrä on vakio ja nyt ottaa takas ne pari helpompaa päivää.
 
Mulla olot vaihtelee tosi paljon. Suunnilleen joka toinen päivä olo on ihan normaali kuin ei olisi ollenkaan raskaana ja sitten tulee taas huonompia päiviä. Välillä ruoka ei meinaa mennä alas, välillä taas paleltaa (kuten nyt) ja närästää. Silti aika helpolla olen päässyt. Tänään tiuskin jostain ihan olemattomasta miehelle ja taas piti pistää hormonien piikkiin.. Kuitenkin lopullisen varmistuksen saan vasta ultrassa.
 
Mulla on kyllä nyt hävinnyt oireet kokonaan! Koko viikko maanantaista sunnuntaihin mennyt ilman pahoinvointia, rinnat ei arista jos niitä ei kovasti rutistele eikä muitakaan oireita ole tullut. Väsymystä on kyllä, mutta on ollut paljon pitkiä ja rankkoja työpäiviä, ja niistähän se väsy on suoraa seurausta.

Hätäillessäni tein eilen raskaustestiäkin, jos se viiva olisikin kadonnut tai haalistunut. Kaksi kirkuvan punaista viivaa siihen kuitenkin tuli, se varmaan on ihan hyvä merkki? Mitään kipuja tai minkäänlaisia vuotoja ei ole ollut, joten kai tässä pitäisi vaan yrittää olla murehtimatta...
 
Vesta eiköhän kaikki ole hyvin. :)
Täällä hyökkäs pahoinvointi takaisin tänäaamuna kun kotiinnuttiin eilen reissusta, just niinkuin Pauvelillakin kävi.. Huoh saipahan pari päivää siitä ees lomaa :P
 
Tsemppiä vaan kaikille oireettomille odottajille.. Itse olin oireeton, rintoja lukuunottamatta, 7+4 rv asti, sitten alkoi tuo pahanolon tunne seurailemaan, nyt rv 8+5 ja tosi etova olo koko ajan, välillä huimaakin. Minua on auttanut syödä jotain pientä, keho kyllä sanoo pitääkö olla makeeta vai suolaista. Ala-selkä kipuja on ollut parina iltana, ja välillä alavatsaakin nipistelee, neuvolassa sanottiin sen olevan täysin normaalia, ja että sitä tapahtuu nopeammin kun on jo aiemmin lapsia saanut, siis tuo kohdun venyminen ja siitä johtuva kipu. Toivon nyt itsekin yhtä vähemmän etovampaa päivää että saisi voimia vähän takaisin. Rinnat ovat yhtä arat kuin alusta asti, en voi halata ketään sanomatta auts!
 
Mä olen nyt rv 11+5. Olen koko raskauden ajan säilynyt pahoinvoinneilta ym. Ensimmäisellä viikolla menkkojen poisjäännin jälkeen oli alavatsakipuja. Sen jälkeen ylitsepääsemätöntä väsymystä muutamina päivinä. Rintoja aristanut toisinaan ja vessakäytejä nyt vähän enemmän kuin normaalisti. Rv 10 alusta asti vähäistä valkovuotoa. Siinä kaikki oireet mitä minulla on ollut, ja itse koen ettei siis juurikaan minkäänlaisia oireita ole ollut (stereotypia ajattelua pahoinvoinneista ym. :D)
7+1 oli varhaisultra, jossa näytti olevan kaikki ok. Tasan viikonpäästä olisi sitten nt-ultra, sitä jo kovasti odotellaan.

Oireettomuus on ainakin omalla kohdalla välillä myös ahdistavaa, koska pitkään toivottu lapsi kyseessä ja kun ei ole niitä "kunnon" oireita niin väkisinkin tulee mietittyä, että onkohan siellä kaikki hyvin. Olen kuitenkin tähän asti luottanut siihen omaan oloon ja, että kai minä vaistoaisin, jos ei kaikki olekaan hyvin?
No viikon päästä se selviää viimeistään missä tässä kohtaa mennään.:)
(+ ensimmäinen raskaus siis kyseessä)
 
Mä ehkä nyt uskallan hehkuttaa että olen säästynyt lähes kaikilta oireilta kokonaan! :)

Pahoinvointia ei ole ollut kertaakaan ja nyt mennään jo 12+0 joten eikö nyt saa sanoa jo ettei sitä tulekkaan :)
Ainoastaan etovaa oloa välillä iltaisin, rintojen arkuutta, repäisykipuja ja välillä päänsärkyjä minulla on ollut muttei mitään muuta :)
Mitäs oireettomuudesta sanotaa, olikos se silloin tyttö vai poika? :)
 
Mulla ainakin oli nyt pahempaa huonovointisuutta, niin kaikki sanoi, että tulee tyttö. :)
 
Tää on mun neljäs raskaus ja ekassa oli lievää pahoinvointia, tokassa ei mitään oireita, kolmannessa oksensin viikolle 30 saakka aamusta iltaan ja kaikki tyttöjä. Että mä en lainkaan luota arvioon, että oireista vois päätellä sukupuolen :wink. Nyt taas on ollut täysin oireeton alku. Mä kyllä tiesin olevani raskaana ennenkuin tein testin, että jos se sit on oire, niin siinä kaikki :D
 
Pojan odotus oli mulla suht oireeton. Sen takia veikkaisin nyt tyttöä kun on pahoinvointia.
 
Mulla sama että poikaa kun odotin niin ei ollut juuri vaivoja... Nyt kamala olo aamusta iltaan! Josko täältä tulis sit tyttö :p
 
Poikaa odottaessa voin niin pahoin, että veikkauksia tytöstä sateli... Nyt voin vielä vähän huonommin. o_O
 
Mä en ole kärsinyt pahoinvoinnista onneksi mutta alussa oli sellaista ettei tehnyt mieli joitain ruokia. Juttelin äitini kanssa asiasta ja totesin et mahtaakohan olla poika. Hän totesi et hän ei ole koskaan kärsinyt pahoinvoinnista missään raskaudesta. (äidillä kaksi tyttöä ja poika) Hän oli sitä mieltä voisi olla geneettistäkin.
Mitä mieltä ootte? Ootteko kysellyt äideiltänne millaisia hänen raskaudet ovat olleet?!
 
Mä en vielä ole äidilleni kertonut. Sovittiin miehen kanssa että odotetaan eka ultra ja jos kaikki on hyvin, niin sitten on uutisten aika. Jos sinne päästään, niin odotan tosi kovasti, että pääsen äidin kanssa aiheesta juttelemaan, kun kiinnostaa todella paljon miten sillä raskaudet ja synnytykset on mennyt.

Mun on ainakin helppo uskoa, että geeneillä voi olla tekemistä asian kanssa! :) Toisin kuin noihin enempi-vähempi leikkimielisiin uskomuksiin ja merkkeihin, vaikka itsekin mä niitä vertailen ja arvuuttelen, heh.
 
Mun äiti sanoi että odottaessaan mua oli tosi huonovointinen ja väsynyt. Ulkoili esikoisen kanssa parvekkeella kun ei ulos asti päässyt :rolleyes: Kuulostaa samalta kun mun olot nyt...
 
Minunkin äidillä ollut kuuleman mukaan minua odottaessa hirveä olo sitte synnärille asti.. Itsellä oireet tällä hetkellä paljon lievemmät kun aikasemmassa kkm raskaudessa. Siksi nuo neuvoloitten ja muitten lohdutukset, että jos on oireita niin pienellä kaikki hyvin ei oikein uppoa muhun. Huomenna nt ultra, jäi jo viime yö unet hyvin pieniksi jännityksen takia :D
 
Tääpäs oli hyvä ketju! Mä tässä mietin että mä oon niinkun muka oireeton ja oon sitten ollut huolissani että onko kaikki hyvin. Nyt siis 11+1. Mutta kun lueskelin noita teidän juttuja niin tajusin että mä en ole oksentanut,enkä ole ollut muuten pahoinvoiva viikon 9 jälkeen...mutta rinnat turvottaa ja kaikki liivit on jo nyt pieniä,kaikki sormukset on saanut jättää korulippaaseen,herään pissille 4 kertaa yössä ja en jaksais nousta yksiäkään rappusia ylös. Ja itkenyt olen aina herkästi mutta nyt kun tulee itku niin se tulee jostain niiiiin syvältä että oikein itseäkin ihmetyttää onneksi kumppani on jo totutettu siihen että ihan normistikin saatan saada itkunauru kohtauksia että ei nyt tuu ihan yllätyksenä. Mutta silti stressaan että onko kaikki ok ja mistä sen tietää kun ei voi vielä tuntee liikkeitä...
 
Takaisin
Top