Oma mielipide Jorvista on vähän sitä ja tätä...
Ensin eivät millään uskoneet, että ensisynnyttäjänäkään en voinut odottaa " aamuun kun ei kiirettä ole" Kielsivät tulemasta " turhaan ", kun puoli tuntia aikaisemmin alkaneet supistukset eivät olleet riittävän säännöllisiä.
Odottelin tunnin verran ja soitin uudelleen kun alkoi verenvuoto. Vasta sitten suostuivat ottamaan " näytille".
No, ehdin sentään sairaalaan juuri ja juuri ennen synnytystä. ( kirjattu sisään 23:46 ja tyttö maailmassa 0:50)
Mitään kivunlievitystä en ehtinyt saada. Kätilö oli todella tympeä, jotenkin oli sellainen tunne, että olisi halunnut saada homman päätökseen tosi nopeasti, vaikka vauhdilla synnytinkin... Jossain vaiheessa oli pyytämässä paikalle leikkauslääkäriä - en edes saanut tietää miksi.
Osastolla laitettiin vauva vierelle ja kehotettiin imettämään kun vauva haluaa. Olin ihan hukassa, kun en tiennyt olisiko lapsi pitänyt herättää syömään vai mitä olisi pitänyt tehdä... Maitoa ei tullut tipan tippaa ja vauva vain enimmäkseen nukkui ensimmäisen aamuyön. Tukea imetykseen en saanut ollenkaan, mitä ihmeellisimpiä asentoja kyllä käskivät kokeilemaan ( videolta! ) Kenelläkään ei tuntunut olevan aikaa, ja jouduin itse pyytämään apua, kun tyttö oli nälkäinen, mutta maitoa ei tullut. Pullosta käskettiin syöttää parin tunnin välein, mutta jouduin itse hakemaan kirkuvalle lapselle lisämaitoa pulloon ja kuljeskelemaan ympäri käytäviä huutava vauva sylissä, jotta samassa huoneessa olleet äiti ja vauva saivat nukkua.
Onneksi oli yksi ( vanhemman puoleinen ) kätilö, joka jopa ehti viipyä paikalla sen hetken, että neuvoi vauvan putsaamista. Tämä sama ihminen tajusi kysyä, tarvitsenko _lisää_ särkylääkettä repeämäkipuihin. No, enhän ollut saanut mitään lääkettä yhtään mihinkään, mitä tämä ihana kätilö kauhisteli ihan avoimesti. Kätilö otti lapsen hetkeksi hoitoon, kun kerroin, etten ollut nukkunut yli vuorokauteen. Sain siis nukkua jopa neljä tuntia...
Tämä henkilö hommasi meille myös perhehuoneen, vaikka se ei ilmeisesti ole tapana, jos perhehuoneeseen ei heti pääse. Helpotti aivan mahdottomasti, kun pääsin käymään rauhassa suihkussa, uskalsin hakea ruokaa ilman pelkoa siitä, että vauva tänä aikana alkaa kirkua. Ja mieskin sai tutustua vauvaan kaikessa rauhassa.
Summa summarum: kiireisessä Jorvissa pitää osata pitää puoliaan.