Moi!
Paljon on kommentteja ketjuun tullut, mutta lisäänpä vielä omani. Eli minä myös olin lähes järkyttynyt, kun miehen kanssa päätettiin Jorvissa vauva maailmaan saattaa, onhan tästä meiltä sinne ihan kivenheitto matkaa ja olis sitä kautta ollut hölmöä Helsingin puolelle lähteä. Mä olin myös kuullut lähes pelkästään huonoja kommentteja Jorvista ja siellä synnyttämisestä, enkä ollut ultrissakaan saanut kovin kivaa palvelua.... Suoraan sanottuna siis ahdisti ajatus, mutta kuitenkin sinne päädyin. Ja onneksi päädyinkin! Kätilö oli aivan ihana, musta huolehdittiin ja mun toiveista välitettiin ja niitä kuunneltiin! Ammeeseen olisin alunperin halunnut, mutta mun synnytyksen kesto oli sitten sen 5h, niin enhän mä sinne ehtinyt... Epiduraalinkin ehdin saada, anestesialääkäri oli hyvin saatavilla ja lastenlääkärikin saatiin paikalle nopeasti, kun piti tulla vauvan päästä verinäyte (happijuttujen varmistamiseksi) synnytyksen jossain vaiheessa ottamaan. Välilihaa ei leikattu, tosin se olisi saattanut säästää mut sitten siltä pahemmalta repeämiseltä... Ja synnytyksen jälkeen saatiin myös lääkäri hyvin paikalle, kun piti tulla mun repeämä arvioimaan ja tekemään päätös sen paikkaamisesta leikkaussalissa nukutuksessa (tää ei siis oo normaali käytäntö, yleensähän tikataan kaikkialla paikanpäällä, mä vaan repesin tosi pahasti).
Kätilö myös antoi mulle ja miehelle ihanasti omaa aikaa kun saatiin nyytti vihdoin syliin, ja vielä silloinkin kuunteli meidän toiveita ja oli tosi avulias ja ihana!
Ehkä kaikista parasta oli, kun tämä sama kätilö sitten tuli vielä lapsivuodeosastolle parin päivän päästä juttelemaan mun kanssa tosta synnytyksestä, jos mulla olis ollut siitä kaikesta nopeasta toiminnasta tai repeämästä kysyttävää yms. Ja kertoi vielä siinä vaiheessa nimensä, jos haluan joskus jälkikäteen jotain tosta aika rajusta kokemuksestani jutella tai muuta. Eli oli ihan huippu!
Samoin osastolla ehdin nähdä monta muuta hoitsua ja kätilöä, jotka pääasiallisesti olivat tosi ihania ja huomioi just Mun tarpeet tosi hyvin! Aikaa heillä oli jutellakin, vauvan olisi saanut antaa heille kansliaan hoitoon jos olisin itse tarvinnut unta, ja koska olin tippa- ja pissa-katetreissa kiinni pari päivää, niin ohjeistivat miestä paljon vauvan kanssa ja kehottivat mua yksin ollessa (ei siis oltu perhehuoneessa) ottamaan yhteyttä ihan missä asiassa tahansa.
Jorvissa perhehuoneitakin on aika hyvin saatavissa, jos niin tahtoo.
Nyt sitten muiden joulukuussa synnyttäneiden kanssa kun ollaan puhuttu synnäreistä, niin voin kertoa että Jorviin oon ollut todella tyytyväinen! Ilmeisesti noissa helsinkiläisissä laitoksissa ei hoitsuilla todella oo ollu aikaa, ei ainakaan öisin, ja muutoinkin siellä ei oo tainnut olla niin ihmisläheistä se homma nimenomaan siellä osastolla ollessa sitten. Paljonhan aina riippuu siitä, mitä kukin toivoo ja miten toiveet voidaan huomioida synnytyksen muiden etenemisten suhteen. Tai voi olla, että ei vaan kemiat jonkun kanssa sitten pelaa!
Noista ei-lääketieteellisistä menetelmistä en sitten osaa sanoa, että kuinka hyvin niiden kanssa osataan ohjeistaa tai edes vinkataan niistä... niiden kanssa ehkä tarvii omaa/puolison aktiivisuutta vähän enempi?
Jos siis miettii, mitä tässä parin kuukauden aikana on omissa ajatuksissa tapahtunut, niin ihan mieluusti voisin seuraavatkin käydä Jorvissa puksauttamassa!