Koira ja raskaus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nitta
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä on pieni Havannankoira joka urhoollisesti on alkanut minua "suojelemaan" vaikka on ihan toivoton lapanen luonteeltaan:joyful: se seuraa joka paikkaan, juoksee heti väliin jos vieras koira tulee lähelle ja tututkin koirat saa saman kohtelun jos tulevat liian vauhdilla mua kohti.
Sitten tapahtu yks outo tapaus lenkillä jossa vastaan tuli tuttu naapurin koira jonka kanssa ennenkin treffattu ja vähän leikitty, niin nyt tää koira hyökkäs aivan suoraan mun koiran päälle kun omistaja päästi vapaaksi:wideyed: onneks oma oli ihan siinä jalkojen juuressa että sain tämän toisen koiran nostettua pois sen päältä heti ettei mitään ehtinyt käydä mitta ihmetyttää moinen! Voiko se johtua tästä mun raskaudesta? Että se yritti omia mua mun "laumasta" ?
 
Tai sitten toinen koira yksinkertaisesti reagoi sun oman koiran lisääntyneeseen suojeluviettiin.
 
Koirat tuijottaa.. Jos makaan soffalla niin toinen on aina vieressä ja oikein tunnen kun silmä kovana kytätään. Oon myös huomannu että nöffillä on löytynyt kunnon suojeluvietti, mihin mun lapanen katosi :D
 
  • Tykkään
Reaktiot: mkm
Hassuja nuo eläimet! Itellä ei oo koiraa, mutta 2 kissaa ja vanhempi haluaa kokoajan syliin ja mahan päälle. Kai ne nuoki vaistoaa..
 
Meillä myös kaksi kissaa, nuorenpi on alkanut leipomaan mahan ja tissien päällä ja aina pitäis mahan päälle päästä nukkumaan :)
 
Tässä heinäkuisista yksi kokemus koiran ja vastasyntyneen kohtaamisesta. Vauhdikkaan ranskiksen tutustuminen tulokkaaseen meni yllättävän hyvin. Alla sillä oli neljän päivän riehuleiri mökillä mun porukoiden kanssa sillä välin, kun käytiin synnyttämässä ja kotiuduttiin pari päivää. Se taisi aika hyvin tajuta alkujärkytyksen jälkeen että kyseessä on ehta ihmisen pentu :D eka kohtaaminen tapahtui beibin ollessa auton turvakaukalossa lattialla ja koira valjaissa kiinni pidettynä. Sen jälkeen koira sai nuuskia ja vähän lipoa sylissä olevan pimun reisiä ja niskaa ja selvästi otti laumaan, eikä ole koheltanut. Juoksuaskelia ei oo näkynyt sisällä lainkaan! Lähinnä koira makoilee lattialla ja käy päivystämässä pinnasängyn alla. Antaa rauhassa olla vaikka istuisin imettämässä lattialla vauvan kanssa, se jää istumaan ja makoilemaan parkkiin viereen. Huutoraivarit tosin pistää koiran vikisemään. Ja vaipanvaihto ja vessan roskis kiinnostaa täysiä. Että karvamuijallekin 5/5 pistettä!
 
Lapsimessuilla sain hyvän vinkin tähän kotiin saapumiseen: koira kannattaa ensin käydä tervehtimässä ilman vauvaa. Ei voi odottaa koiran olevan kauhean rauhallinen kun näkee emäntänsä ensimmäistä kertaa moneen päivään. Antaa koiran ensin innostua emännän paluusta, ja tuo vasta sitten vauvan yhtälöön mukaan.
 
Meidän vanhempi ranskis on alkanut nyt loppuraskaudesta olemaan ihan yli suojelevainen.:sour: Siksi juuri sen kohdalla vähän jännittääkin miten suhtautuu vauvaan. Nuorempi ranskis on niin vauhdikas hömppä että tuskin edes huomaa tulokasta. Muiden vaivoihin ovat suhtautuneet onneksi oikein hyvin:joyful:
 
Meidän koira vaan tottelee paremmin, lenkilläkin jolkottelee vieressä ku mikäkin opaskoira. Eniten ihmettelen sitä, ettei tota koiraa kiinnosta pinnis ja siellä olevat lelut yhtään (mikä on tietenkin ihan hyvä asia) - on varmaan liian hajuttomia vielä :)
 
Olen myös ihmetellyt että tulevan lapsen turvakaukalo jossa leluja "säilössä" saa olla ihan rauhassa. Samoin myös sitteri:happy:
 
Miten olette jaksaneet koiran kanssa touhuta/lenkkeillä näin loppuraskaudessa? Meillä pääsi koira tänään viikoksi anopin luo maatilalle hoitoon, mies kun lähtee ensi viikoksi ulkomaan työmatkalle. Viime viikon reissun aikana sinnittelin sitkeästi kaksi lenkkiä / päivä, mutta se kostautui kyllä.. nyt pettää toinen jalka alta vähänväliä. En pysty muutenkaan pitkiä matkoja kävelemään ja nopeus on luokkaa etana :/
 
Meillä on kaksi koiraa, joita ulkoilutetaan vähän miehen työvuorojen mukaan. Mä hoidan ulkoilutuksen sillon, kun toinen on töissä. Käytännössä tää tarkottaa 2-3 lenkkiä päivässä. Yksin koiria ulkoiluttaessani kävelen karvakamujen kans yleensä lähimetsässä. Siellä voi hitaasti tallustella ja pehmeämpi maasto sopii paremmin kuin kovalla asfaltilla kävely. Toinen koira pärjää hyvin ilman hihnaa ja nuorempi kulkee sit pidemmällä hihnalla kiinni, kun tuppaa olemaan vähän räjähdysherkempi muita koiria nähtäessä. Onneks täällä ei kauheesti muita koiria tule vastaan ihan joka lenkillä, joten ei tarvii kauheen usein säätää hihnassa temppuilevan nuorukaisen kanssa.

Yhdessä sitten miehen kans lenkitetään koiria aina välillä, ellei se sitten niitä yksin kuskaa pihalle. Mä vaan tuppaan olee tätä nykyä niin hidas, että mä siellä perässä taaperran ja narisen miehelle, kun se ei tajua hidastaa tahtia. Se tuossa mulle sanokin, että odottaa jo aikaa, kun päästään taas vauhdikkaammin lenkille. :D
 
Mun käy kyllä sääliks meidän koiraa! Arkipäivisin lenkitys on edelleen mun vastuulla, koska mies tekee pitkiä päiviä. Tää tarkoittaa sitä, et lenkit on 1,5-2 km pitkiä ja todella hitaita! Oon joutunut vähentämään koiran ruoan määrää kun lihoi sen verran. Eli vastauksena kysymykseen: huonosti jaksan! Onneksi tää on vain väliaikaista, ja toivon mukaan toivun nopeasti lenkkeilemään!
 
Sama täällä.. meidän hauva on tottunut agilitya yms. Nyt ei sitten ole tarvinnut radoilla juoksennella.. innolla odottaen pitkiä lenkkejä
 
myy2016 sanoi:
Sama täällä.. meidän hauva on tottunut agilitya yms. Nyt ei sitten ole tarvinnut radoilla juoksennella.. innolla odottaen pitkiä lenkkejä
Click to expand...

Meillä myös agilitya harrastettu. Kesällä kävin yksissä epävirallisissa kisoissa juoksemassa ja sen jälkeen en kävellyt kahteen viikkoon. Jäi se harrastus tauolle :/
 
Meillä aamulla viiden aikaan mies päästää ennen töihin lähtöä koirat takapihalle pissalle. Sitten karvaiset nukkuu...Itse vien ne pienelle lyllerrys kävelylle (cacalle). Sisällä koirat aktivoituu leluista hyvin ja jos ei sada niin heittelen leluja takapihalla. Mies hoitaa pitkät sporttilenkit. Toki metsässä kun käy niin voivat juosta vapaasti,tai nurmikentällä :) nyt menee rv 37+4 ja ei kyllä reipas kävely onnistu.
 
Kyllä taas iteki totesin, et melkeen turhaa ees yrittää lähtee reippaalle lenkille enää. Iltalenkillä jouduin koukkaamaan lopulta metsään, koska pehmeämpi maasto jalkojen alla ei aiheuta niin hirveitä kipuja alapäähän. Tekis mieli itkeä lenkin aikana, kun sattuu niin kovasti. Koirat toki tykkää metsässä olla, joten ei siinä mitään. Ite vaan niin kovasti kaipais kunnon hikilenkkiä koirien kanssa jo, että alkaa hitosti turhauttaa tämä oma olotila!
 
Ihana lukea täältä koirakommentteja ja kokemuksia raskausaikana. Olisin niin itsekin toivonut että olisin saanut nauttia kävelylenkeistä meidän karvaturrin kanssa vielä näin raskauden loppuvaiheessakin (37+0). Meidän miltei 11 vuotias sheefferi teki kesäkuun lopussa tilaa uudelle perheenjäsenelle. Neidin huono kunto veti lopulta voiton taistelussa ja jätti ison ikävän ja loven arkeen. :Heartred Vaavi kun kasvaa niin täytyy mukavilla tarinoilla yhdessä muistella tätä vallatonta hörökorvaa. Ehkä vielä jonakin päivänä uusi nelijalkainen tulokas. Lenkkiseuraa kaipaisi kyllä kovasti!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top