Kissat ja vauva

[Rosalina]

Meillä tää asia on oikeestaan ratkaistu jo silloin, kun kissat (kaks samasta pentueesta) tuli taloon pentuina. Eli alusta saakka ollaan estetty niitä pääsemästä makuuhuoneeseen. :) Joten kun pinnis on siellä niin kissat ei pääse sinne köllimään. Näin välttyy siltä, että pinnis likaantuis ja tulis täyteen kissankarvoja, kissa menis vauvan viereen tai päälle, kissa kantais kirppuja pinnikseen tms.

Kun vien vauvan talvella ulos nukkumaan vaunuissa ni laitan hyvin suojaa eteen, ettei kissa pääse vaunuihin. Nuo meiän vaunut on kyllä tosi hyvän malliset tätä silmällä pitäen: aurinkolippa ja muut suojat tulee niin hyvin eteen, ettei ihan hirmusesti lisäsuojaa ees tarvita. Ja kissoille on oma lämmittelykoppi ulkona, ettei niille tuu niin helposti halua mennä lämpimän vauvan päälle nukkumaan. Ja itkuhälyttimestä varmaan kuulee, jos joku yrittää tunkea vaunuihin, ehtii mennä hätiin hyvissä ajoin. =)

Muutoin en mitenkään aio eristää vauvaa kissoista. Koen, että siitä saa hyvää vastustuskykyä, ei tarvi olla liian ylisuojeleva tai hygieeninen. Maalaisjärki on hyvä. :)

 

[2301]

Minä - vannoutunut koiraihminen täällä kissapalstalla kommentoimassa :)

Mutta sellaista vain ajattelin tulla tuumimaan että minä itse kyllä pelkäisin - kun olen kuullut että kissat voivat mennä makuulleen vauvan päälle - kun tuoksuvat niin kovasti maidolle. Eikä kissa sitä tietysti pahuuttaan tee - vaan ihan sen maidon hajun takia. Ja varmaan sen takia ne sänkyynkin hyppivät etc.
Tsemppiä kaikille ja toivottavasti ette joudu luopumaan kissoista.

 

[Pirkko90]

Meillä samanmoinen ongelma edessä. Millään en raaskisi kahdesta riiviöstäni luopua, mutta välttämättä tulee silti mieleen että miten sitä oikeen pärjätään. Asumme toistaiseksi ainakin kahdessa eri osoitteessa mieheni kanssa, itselläni pieni 31 neliöinen kaksio ja hänellä pieni mummon mökki ja remontti kesken jotenka asumme periaatteessa täällä mun pienessä kaksiossa. Täällä meillä siis 2 kissaa ja 1 koira. Kissoista toinen todella arka, no siitä ei varmaan ongelmaa tule mutta tuo toinen kissani. Se on todella omistushaluinen,reviiri tietoinen, ja pikku siskoni ollessa todella pieni teki sitä että sähisi,raapi ja hyökkäili päälle. Johtuen ilmeisesti kovasta äänestä ja lapsethan tykkäävät silitellä ym. ja pikku siskoni ei mitenkään kovin hienotunteisesti kissaani lähestynyt jotenka jäänyt varmaan jonkin sortin traumoja tästä. Nyt jännittää mitenkä kissa suhtautuu uuteen tulokkaaseen, vauvahan on siis meidän esikoisemme. Tämä ultrassa tytöksi todettu pikkuinen menee tietenkin kaiken edelle mutta kissat ovat minulle todella rakkaita ja pitkäaikaisia elämänkumppaneita. Sukulaiset, varsinkin äitini oli heti sitä mieltä että kissat annettava heti pois. Olen miettinyt tilapäistä asuttamista jollekkin tutulle mutta auttaako tuokaan sitten mitenkään kun vauvaan tarvisi kuitenkin myöhemmin tottua 0.o? Ja jos kissoja ei makuuhuoneeseen päästettäisi enään, niin stressaako tämä niitä vielä enemmän kun liikkumatilaa vähennetään ja monet uudet asiat kielletään kuten juuri vaunuihin meneminen, sänkyyn ym. On tämä vaikeaa.

 

[Riida]

Meillä 4 kissaa ja muistan samojen asioiden pyörineen mielessäni kun esikoista odottelin. Lähinnä tuo meidän mörökölli kissa hiukan pelotti, kun on kaikille niin ärtyisä jos sille päälle saattuu. Ajattelin, että katsotaan miten käy, kissojen suhtautumista kun ei voi ennustaa ja ajattelin että pidän kissoja silmällä koko ajan vauvan seurassa. Eivät nuo kissat muutenkaan hakeudu naaman päälle nukkumaan, vaan yleensä nukkuvat jaloissa, niin miusta tuntui hassulta se ajatus, että ne sit vauvan naaman päälle haluisivat. Kissoista en kuitenkaan halunnut luopua, vaikka etenkin anoppi silloin kyseli koko raskausajan, että mitä kissoille meinaatte tehdä. Rasittavuuteen saakka! (toisessa raskaudessa on sentään antanut jo sen kysymyksen olla! ;) )

Opetettiin kissat jo ennen vauvan tuloa, ettei pinnikseen, vaunuihin ym. ole asiaa, eli tiukasti kiellettiin ja toruttiin jos kissa löytyi pinniksestä nukkumasta ym. ja nopeesti ne oppikin. Esikko kun tuotiin kotiin kissat haisteli sitä pienen etäisyyden päästä ja huomasi etteivät oikein tienneet mikä tuo on. Vähän kun vauva huusi kissat juoksivat karkuun ja muutenkaan eivät menneet vauvaa lähelle, kun haisi niin kummalle. Sängyn ja vaunut jättivät suosiolla rauhaan kun haisivat vauvalle.. :) Tuo mörököllikin oli tosi nätisti. Kissat hiljalleen tottuivat ettei vauva lähdekään pois ja oppivat sietämään sitä. Vain yksi kissoista on enempi halunnut vauvan syliin, mutta sitäkin on helposti pystynyt vahtimaan ja nopeesti se oppi, ettei vauvan viereen mennä. Asuttiin tuolloin siis 57neliön kaksiossa.

Nyt kun tyttö kohta 1,5vuotta, niin haluaa noita kiltimpiä kissoja syliin jos istuu sohvalla. Tykkää noita rapsutella ja vie niille kaapista ruokaa vähän liiankin ahkeraan! ;D Tuo meidän mörökölli on ainoa jota en anna tytön syliin. Nytkin mies lukee tytölle kirjaa sohvalla ja mörököllimme nukkuu vieressä tyytyväisenä. Kyl kissat siirtyy kovin nopeesti jonnekin piiloon jos alkaa neidin silittelyt kyllästyttämään. Tyttö tietää ettei kissoja saa repiä ym. kiusata. Välillä tyttö vie kissoille kasan leluja, kun ei tuo oikein ymmärrä, ettei nuo osaa leikkiä! :D Muutettiin tässä melkein vuosi sitten vielä isompaan taloon asumaan, niin on enempi tilaa kissoillakin nauttia omasta rauhasta.

Meillä ainakin siis mennyt todella hyvin kissojen ja vauvan yhteiselo. Kissat nykyään pörräävät tytön ympärillä, kun haluavat ruokaa tms. ja tyttö silittelee ja rapsuttelee niitä innoissaan. Meillä kissat on perheenjäseniä, joten luopuminen ei sen takia ollut mielessä kovinkaan vahvasti. Toki vauva on edellä, mutta uskoin että kaikki järjestyy, kun vain säännöt tehdään selviksi, niin pienelle kuin kissoillekin.

 

[Miramaria]

On kyllä hassu juttu, että odottajalle ensimmäiset kommentit kissoihin liittyen on niitä, että mihin laitat kissat. Meiltäkin kysyttiin tuota ihan kyllästymiseen saakka..! Ja ei, en missään nimessä olisi luopunut kissoista, paitsi jos olisi tullut pakkotilanne.

Meillä ei tosiaan ole kahden kissan ja vauvan kanssa tullut muistaakseni minkäänlaisia ongelmia - kissat eivät pääse makkariin, eikä niitä kyllä kiinnostakaan hirveästi olla samassa tilassa meidän tytön kanssa, sen verran rajusti nyt kohta puolitoista vuotias tytär niitä hellii :D Välillä rohkeampi kissa antaa silittää ja leikittää. Arempi kissa  taas läpsii päälaelle, jos tyttö menee liian lähelle..mutta sekään ei ole koskaan kynsiä ottanut esille. Silloin kun vauva tuotiin kotiin synnäriltä kissat pelkäsivät uutta otusta niin paljon etteivät uskaltaneet edes samaan huoneeseen. Sitten tottuivat eivätkä pitäneet enää oikein minään. Joskus toinen kissa meinasi tulla vauvan päälle kun olin imettämässä lasta, mutta ei varmasti mustasukkaisuuttaan, vaan koska se ei tajunnut vauvaa.

Suurin ongelma on kissojen kanssa ollut varmaan karva, jota noista kahdesta pitkäkarvaisesta ihan kiitettävästi lähtee. Hormonihuuruissa ja pesänrakennusvietin aiheuttamassa siivousinnossa olin jo tulla sekopääksi niiden karvojen takia. Mutta sekin tasaantui sitten hormonien myötä

Toisaalta sitten erään kaverini kissa jouduttiin päästämään päiviltään, koska oli valmiiksi niin stressaantunut ja huonossa kunnossa (ja hyökkäili esim vieraiden kimppuun), ettei olisi vauvasta aiheutuvaa stressiä enää kestänyt.

Riippuu siis varmasti kissasta kuinka pitää varautua vauvaan, mutta yleisesti ottaen mitään ongelmaa tuskin tulee kun vain tuntee oman kissansa :)

 

[Miu-82]

Meillä onneksi kissat pelkäävät aika hyvin suihkepulloa, joten kouluttaminen on helppoa, mutta pahempi on varmaan se, jos ei ehdi koko ajan valvomaan niitä. Toinen kissa on erittäin ihmisystävällinen ja tykkää nukkua meidän välissä/jalkopäässä ja nuolee ihmisten sormia :) Voi olla, että tämä tykkää vauvastakin, jos ei pelkää sitä. Enemmän juuri huolestuttaa tuo liiallinen ihmisrakkaus, jos tahtoo nukkua tosiaan vauvan päällä. Tämä kissa ei ikinä räpsi ihmisiä kynsillä, vaikka vähän rajumminkin leikittäisi, joten ei varmasti raavi vauvaakaan. Enemmän surettaakin se, jos pitää tosiaan sulkea makkarin ovet, koska tähän asti ovat saaneet sinne tulla. Muutaman kerran ollaan kokeiltua sulkea ovia nykyisessä asunnossa ja kauhea maukuhan siitä tulee. Meille tulee vielä muutto ennen synnytystä, joten uudessa asunnossa olisi helpompi kouluttaa, ettei joihinkin huoneihin pääse. Kuitenkin uudessa asunnossa parvekkeelle mennään makuuhuoneen kautta ja haluamme päästää kissat sinne. Voi olla vähän epäloogista niille, jos päivällä pääsee ja yöllä ei pääse makuuhuoneen ovesta.
Toinen kissa saattaa jopa pelätä uutta vauvaa. Molemmat ovat erittäin arkoja vieraiden seurassa ja menevät yleensä piiloon, kun vieraita tulee. Vieraiden määrästä ja äänenvoimakkuudesta riippuen saattavat pysytellä piilossa koko vierailun ajan. Vain muutamia vieraita ovat "hyväksyneet" ja käyttäytyvät normaalisti näiden vieraiden aikana.
Tosiaan voi olla, että tämä toinen kissa pelkää vauvaa, jos se esimerkiksi huutaa paljon. Pelkään myös, että se saattaa olla vähän mustasukkainen lapsen saamasta huomiosta ja haluaa näyttää, kuka talossa määrää. Toinen kissa on herkempi räpsimään, jos esimerkiksi "silittää väärin", joten saattaisi tosiaan sen tehdä vauvallekin. En tiedä, miten saisi yksiselitteisesti molemmat hyväksymään uuden tulokkaan.

 

[malin]

meillä on yks kissa ja ennen pojan syntymää ku oltii otettu kehto esille ni siellä se on sitten nukkunut mutta meidän onneksemme pojan tultua maailmaan kissa ei ole edes näyttänyt mitää merkkejä siitä että haluais kehtoo nukkuu... kissa on ottanut sitterit nukkumapaikakseen nykyään :)

 

[kajijuan]

täällä on 2 kissaa ja yksi pennuista on tuo.näk.jäämässä kotiin.Riippuu pitkälti kissan luonteesta ja pääkopasta miksi tarvitsisi jonkun yksilön kohdalla erityisesti seurailla miten kissa vauvan kanssa käyttäytyy. Itselläni kissat tulleet meille 12 viikkoisina perhepäivähoitaja perheestä jossa ihan pieniä taaperoita. Kissat oli niin rentoja ja vailla stressiä ja sitä ne on olleet koko ajan. Eivät ole arkoja ja ujostele vieraitakaan, makoilevat täysin rentoina jopa keskellä lattiaa. Sekä kolli että emä hoitaneet pentuja yhtä ahkerasti. Kissat hoitavat myös murkkuikäisten huolet ja murheet. Nukkuvat heidän viekussa, ei ikinä naamanpäällä!? täh? ei ole kynnet esillä.kuin hiiri jahdissa.Meillä on näin että elukat elävät siellä missä ihmisetkin. Meillä on myös malamuutteja ja ihan tasan ne ovat mukana tässä raskaudessa ja elämässä ihan täysillä. Tiesin olevani raskaana kun menin johtajakoirani luo. Yleensä se nousee vasten minua tervehtiäkseen kasvotusten ja kirputtaakseen minun leukaa. Nyt se hiljaa rauhassa istahti jalkojeni juureen ja oli muiden höhelöiden esimerkkinä. Äiti on paksuna nyt otetaan jätkät rauhallisesti. Yleensä koiruudet vouhaavat enempi vähempi nyt ne katsovat silmiin kysyen enempi ja ovat rauhallisesti, kukaan ei pööki tai törmäile. sählää. ja voitte uskoa että rekikoirien elämä on pitkälti energistä juoksemista. ja riehumista 100 lasissa. eteviä epeleitä! mie olen miettinyt kokemuksella näin. 38 vuotta ikää ja oppinut kävelemään koiran kyljestä pitäen. Eläinten kanssa yhteiselo on rikkaus ja täynnä rakkautta. Jos eläintä kohdellaan tasaveroisesti, kunnioittaen ja sillä on hyvä olla. ei oloe syytä että se kokisi stressiä. Eläimet kestävät poikkeavia tilanteita, stressaavia hetkiäkin kun niillä on hyvä perusta ja asiat kunnossa. Meillä kissat eivät tule meidän makuuhuoneeseen isännän toiveesta, ja uskokaa tai älkää ovi on ajoin auki,se ei ole silti se kielletty keidas. se vaan ei ole niiden reviiriä ja ne ei sinne mene. muutoin saavat liikkua täysin vapaasti.

 

[PörtsiNipsu]

Minäkin haluan kertoa oman kokemukseni vauvoihin ja kissoihin liittyen. Kun odotin tyttöäni 2013, niin minulla oli ihana tyttökissani. Se oli hiukan arka luonne ja pelkäsi lapsia, ehkä siksi kun mieheni sukulaislapsi pääsi sitä hätistelemään, kun Misu (kissa) oli pentu. Koska asumme maalla, niin kissat luonnollisesti ovat vapaana ja metsästävät hiiriä, kuten Misukin. Laskettuun aikaan oli vielä 5-6 kk aikaa, kun kissani ikäänkuin hyvästeli minut ja hävisi metsään ja oli monet viikot hävinneenä, kunnes joltakin kyläläiseltä kuultiin, että meidän kissaa on nähty muutaman kilometrin päässä meidän talolta. Sain kaksi kertaa kissan kiinni, kummallakin kerralla se viipyi viikon verran kotona. Aina karkasi samaan paikkaan takaisin, jonkun kerran oli vielä näköhavaintoja, mutta kiinni ei saatu ja lopulta Misu hävisi kokonaan. Edelleen minua harmittaa, että kissani lähti ja hävisi. Ajattelen vain, että kissa haistoi/vaistosi minusta sen, että vauva on tulossa ja päätti lähteä uuden perheenjäsenen tieltä. Jo ennen tytön syntymää otimme uuden kissanpennun, poikakissan tällä kertaa. Hirveä hiiriongelma kerkesi tulla sillä välin, kun talossa ei ollut kissaa, kissa siis melkein pakkohankinta. Kissa tottui pennusta lähtien hyvin tyttöön ja toisinpäin, välillä joutui varomaan, kun kissa villitsi, eikä osannut tyttöä varoa. Nukkuivat monesti vieretysten, kissa tytön selkäpuoleen liimautuneena. Moni ja varsinkin appiukkoni varoitti siitä, että kissa saattaa mennä lapsen kasvojen päälle ja tukehduttaa lapsen, mutta siitä ei näköjään ollut vaaraa. Tottakai vahtasin kissaa ja olin varovainen, mutta onneksi kissa ei varoitusten mukaisia elkeitä harrastanut. Nyt on jo kaksi kissaa, kun viime syksynä otimme toisen pennun, mutta tyttö ja kissat ovat hyvin tottuneet toisiinsa. Vanhempi kissa ei niin paljon enää välitä vaan tytön seurasta, kun sitä hämmennystä tytön puolelta riittää, vaikka yritetään aina neuvoa hellästi käsittelemään, mutta ei kissa kuitenkaan aristele. Toivottavasti yhteiselo lasten ja kissojen kesken sujuu hyvin jatkossakin, sillä näyttäisi siltä että toinen lapsi olisi tulossa ensi vuoden puolella.

 

[ALotta]

Jos tätä joku pohtii, niin meillä ainakin on sujunut hyvin. Kissat arasteli vauvaa, joten ihan alkuun kissat muuttivat vapaaehtoisesti pois makuuhuoneesta, vaikka toinen aikaisemmin nukkui meidän kanssa samassa sängyssä (yöllä makkarin ovi auki ilmanvaihdon takia). Pinnikseen hankittiin metallinen kissaverkko, kankainen todettiin huonoksi/hankalaksi käyttää. Nyt poika reilu 9kk ja nyt ensimmäisen kerran on kissa tavattu pinniksestä kun verkko jäänyt vahingossa auki yöllisellä vaipanvaihdolla, nätisti nukkui toisessa päässä poika ja toisessa kissa. Muuten ei ongelmaa, kissat väistää lattialla mönkivää lasta. Siskon kissa antaa pojan jopa leikittää, mutta pitää sekin turvavälin.

 

[Aiarana]

Meidän kissat kuulostavat hyvin paljon Miu-82:sen kissoilta, ne on helppo saada tottelemaan suihkepulloa näyttämällä. Jos se ei toimi, niin bergamottiöljyllä hätistellään kissoja. Ne eivät voi sietää bergamotin hajua ja kaikkoavat äkkiä. Sain bergamottiöljyn ja piikkimaton avulla opetettua kissat pois makuuhuoneen ovea rapsuttamasta öisin. Valelin kynnykseen bergamottia (huom! se värjää keltaiseksi eikä lähde pois, ei kannata valella värjäytyville pinnoille) ja kynnyksen eteen laitoin piikkimaton öiksi. Siihen loppui yölliset makuuhuoneen oven rapsuttelut ja saatiin unirauha. Päivisin saavat nukkua makkarissa ihan rauhassa ja ovat hyvin tottuneet yön ja päivän eroon.

Tulevan vauvan tarvikkeiden seassa en ole kissojen antanut nukkua turvakaukaloa lukuunottamatta. Teen heti alusta asti selkeän eron, että esimerkiksi lattialle jääneelle vauvan viltille ei saa tassuakaan asettaa, hoitopöydälle ei saa mennä ja vauvan vaatekaappi on kielletty alue, vaikka muiden vaatteiden sekaan saa mennä nukkumaan. Työtä on vaatinut tehdä selkeä ero sallitun ja kielletyn alueen välillä, mutta sinnikkäästi sähisemällä ja bergamotilla ovat oppineet erot. Vaunuihin hankimme kissaverkon, niin ei tarvitse miettiä, pääsevätkö kissat vauvan viereen nukkumaan jos itse olen samalla nukkumassa.

Kun vauva saapuu kotiin kesällä, uskon näiden kissojen viihtyvän piilossa ensimmäiset päivät tai jopa useat viikot. Kyllä ne lopulta tottuvat uuteen, ihmeelliseen ja äänekkääseen tulokkaaseen, mutta tuskin tekevät läheistä tuttavuutta ihan heti. Jos tekevät, niin en usko, että menisivät päälle nukkumaan. Täytyy tarkkailla ainakin aluksi paljon, mutta jos näyttää hyvältä, niin voi rentoutua. Eniten odotan, että kissoille on järkytys, kun eivät voikaan olla minun seurassani niin paljoa kuin nyt odotusaikana - koko ajan jompikumpi tai molemmat nukkuvat vieressä. Täytyy antaa rakkaille kissoille paljon huomiota, vaikka vauva veisi kaiken ajan. Sillä säästyy monelta vaivalta, kun muistaa lemmikkien tarpeet oman väsymyksen ja hämmennyksen keskellä (:

 

[Amanda8]

Katsotaan, löytyisikö näin vanhaan ketjuun vielä kommentoijia. Meillä on kaksi kissaa ja kohta konttaamaan lähtevä vauva. Miten usein olette imuroineet ja pesseet lattioita, joilla vauva konttaa ja kissat liikkuvat? Vauvan pääsyn estäminen kissojen hiekka-astialle ja ruokakupille on sanomattakin selvää, mutta vauvan konttaaminen lattioilla, joilla kissa on kävellyt juuri kissanhiekkalaatikolla käytyään etoo ajatuksena. Kädet lattialla ja kohta suussa jne. Miten olette yleensäkin suhtautuneet siihen, että kissat istuskelevat esim. vauvan leikkimatolla tai käyvät haistelemassa leluja? Me olemme tähän asti pitäneet kissat erossa vauvan tavaroista, ja aika hyvin ne ovat ymmärtäneetkin, etteivät uudet lelut ole niille. Kissankarvat ja niiden hilse eivät minua huoleta vaan kissojen pissan ja ulosteen bakteerit. Kertokaa jotain kokemuksia, ettei minusta tule hermoheikko himosiivooja, himosiivoukseen kun ei olisi edes aikaa.

 

[Eclipse]

Kissathan ovat siistejä eläimiä ja meillä ainakin pesevät itsensä laatikolla käymisen jälkeen. Tosin ovat lyhyt karvaisia joten mulla ei ole kokemusta tuleeko pitkäkarvaisten kissojen kanssa enemmän hygieniä ongelmia. Mä olen ratkaissut siisteys asiat jo ennen kuin tiesin että meille lapsi tulee. Kissojen vessat ovat suuria, jotta niihin mahtuu reippaasti hiekkaa. Meillä käytetään compactcare hiekkaa jolla on hyvä hajunsitomiskyky ja paakkuuntuu hyvin. Kannattaa panostaa hiekkalaatuun, se auttaa paljon siisteydessä. Astioiden edessä on hiekkalaatikkomatot joihin loput hiekkamuruset jäävät kissojen tassuista. Vaikka astiat ovat isoja ja hiekkaa paljon niin se normi kerran päivässä puhdistus. Silloin ei ole vanhoja jätöksiä tarttumassa tassuihin. Ja akkuvarsi-imuri on meillä käytössä päivittäin pikasiivoukseen. Eniten sillä siivotaan keittiöstä lapsen sotkuja, ei kissojen. Mä imuroin ja pesin lattiat kerran viikossa ennen vauvaa ja vauvan jälkeen. En näe mitään syytä miksi sitä pitäisi muuttaa. Lapsi tottuu jokaisessa kodissa olevaan siisteyteen ja bakteeristoon. Sen kanssa ei pidä olla hysteerinen tai asiaa muuttaa turhaan jossei sitten ennen lasta ole elänyt sikolätissä.
Meillä kissat saivat vapaasti liikkua samoissa paikoissa kuin lapsikin silloin kun oli vauva. Saattoivat pötköttää leikkimatolla, mutta eivät samaan aikaan vauvan kanssa. Yleisesti kissat karttoivat vauvaa. Joskus toinen tuli sohvalla viereen varovasti nukkumaan ja rapsutettavaksi, kun imetin vauvaa. Kumpikaan kissa ei enää ollut pentu vaan 5-10v vauva aikana. Sillä varmasti on vaikutusta.
Mä en yleensäkään ymmärrä tuota urbaanilegendaa että kissat menisivät lapsen pään päälle nukkumaan. Meillä ei ollut pinniksessä mitään verkkoja eivätkä kissat sinne menneet vaikka nukkuvatkin usein sänkymme jalkopäässä. Meillä tosin oli pinniksessä vauvapesä koska lapsi viihtyi siinä. Jos kissa olisi pinnikseen mennyt niin ei olisi vauvan päälle päässyt kierähtämään tms. Meillä kissat on sisäkissoja jotka ulkoilevat omassa häkissä joten vaunuongelmaa ei ollut.
Kannattaa myös katsoa, että kissalla on pienen lapsen kanssa mahdollisuus päästä jonnekin omaan rauhaan. Meillä se on ratkaistu laittamalla seinälle ja kaappien päälle nukkumapetejä joihin vain kissat pääsevät kiipeämällä/hyppimällä. Jos kissalla ei ole paikkaa jossa saa rauhassa olla niin voivat stressaantua ja sitten tulla käytösongelmia. Meillä pienin kissa pelkää taaperoa ja hyppii aina karkuun omille paikoille, kun lapsi tulee samaan huoneeseen. Ja muutenkin kissat tuntuvat viihtyvän ja nukkuvan eniten näillä korkeilla nukkumapaikoilla, joka tietty on kissoille luontaista.
Meillä myös anoppi olisi heti halunnut että kaikki eläimet hävitetään kun vauva oli tulossa. Mutta ei ole myöskään koskaan ollut mikään eläinihminen. Ihmisillä on paljon harhaluuloja eläimistä jotka sitten ruokkivat pelkoja. Meillä oli vauva aikana myös suuri koiravanhus ja se tuntui olevan anopille kauhistus.
Enemmän mä olisin itsekin huolissani koirien käytöksestä lapsien kanssa kuin kissojen. Jos kissan elinolot on järjestetty oikein niin ne ennemmin pysyvät kaukana pikkulapsista oman turvallisuutensa vuoksi.

 

[Shooky90]

Meillä ratkaistiin kissaongelma kieltämällä kissalta makuuhuoneeseen meno kokonaan, mikä ei sinänsä ole ongelma kun omakotitaloss asutaan. Ovi on siis kiinni koko päivän ja tottakai, jos silmä välttää kissa livahtaa sisään. Heti on kyllä pinnasängyssä nukkumassa, pyrki siihen jo siis ennen vauvan syntymää. Meidän kisuherra on sen verran persoonallinen jääräpää etten edes alkanut mitenkään "kouluttamaan". On myös erittäin mustasukkainen ja tarkka omasta statuksestaan perheen vauvana että vieläkin on silmät selässä aina kun on vauvan kanssa samassa tilassa. Ei siis uskalla vauvalle mitään suoranaisesti tehdä, mutta pyrkii esim. aina vauvan päälle nukkumaan jos vauva on sylissä. Naapurin ulkokissat ovat myös nyt kylmillä ilmoilla pyrkineet vauvan vaunuihin lämpöön kun olen nukuttanut ulkona. Onneksi pidän AINA verkkoa vaunujen päällä ja näin ollen eivät ole onnistuneet.

Vaunut + autonistuin on pidetty eri huoneissa ruikkimisen ja niissä nukkumisen varalta, mutta jos on otettu sisätiloihin on peitetty lakanalla tai hyttysverkolla. Lakana ei nyt muilta kuin karvalta suojaa... kissa on siis semmonen joka ruikkii kun osoittaa mieltään (esim. jos koira saa uuden luun on saattanut ruikata koirankin petiin). Harvoin näin käy mutta kalliiksi tulisi uusia vaunun koppa. Kissa nukkuu kyllä usein esim. vauvan trip-trapin newborn istuimessa.

Vaikka hurjalta kuulostaa on meillä mennyt yhteiselo hyvin. Niin kauan kun muistaa aina olla askeleen kissaa edellä ei ole ongelmia. Kissa tutkii poikaa mielenkiinnolla ja olen valvotusti antanut molempien osapuolien tutustua paremmin toisiinsa. Eläin on kuitenkin aina eläin, se pitää muistaa. Vaikka kissa ei tahallaan pahaa haluisi tehdä voi se reagoida yllättävästi ihan vain refleksinomaisestikin. Vauva saattaa kissan vieressä ollessa huitaista sitä nyrkillään tai tarttua karvoihin ja silloin kissa syystäkin saattaa raapaista. Jos kissa hakeutuu lämpöön saattaa se hyvinkin tukahduttaa vauvan vaikkei naaman päälle menisikään nukkumaan (varisinkin isot kissat). Pelaan kyllä mieluummin varman päälle kuin katuisin myöhemmin. :)

 

[Aiarana]

Olipas hauskaa lukea oma teksi 4,5 vuoden takaa ajalta ennen lapsen syntymää.

Hyvin olin arvioinut miten kissat reagoivat vauvaan. Aluksi olivat ensimmäiset viikot jossain piilossa, meillä kun oli paljon itkevä vauva. Sitten mitä isommaksi lapsi kasvoi, sitä enemmän kissoista ja lapsesta on tullut kavereita ja nykyään lapsi melkein 4,5-v leikittää paljon kissoja, paijailee ja harjailee. Hyviä kavereita ovat keskenään ja lapsi on oppinut hyvin kohtelemaan kissoja. Joskus lapsi vähän repi kissaa turkista 2-vuotiaana ja tällöin kissa raapaisi - ensimmäinen ja ainoa kerta kun näin tapahtui. Kaikki osapuolet oppivat kerralla siitä, eikä sama ole toistunut.