Kiinteät

Nyt kaipaisin muuten vinkkejä, että mitä ruokaa teillä laitetaan, mitä pystyy nuo pienetkin syömään? Tuntuu, että kaiken pitäis olla mössöö, jotta sais edes jotain meneen alas. Ideat loppuu ihan kesken, kun pitäis olla vielä monipuolista ruokaa. Siinäkin on jo oma oppimisensa, kun pitäis olla monta eri ruokaa viikolle. Yleensä ollaan ite syöty melkein viikko samaa ruokaa. Eipä onnistu enään.
 
Meillä mies tekee ison annoksen esim tomaattista kanakeittoa, ja pakastaa siitä kanaa ja lientä jotka sitten myöhemmin keitetään mini-makaroonien kera. Me pakastetaan myös lihapullia, niiden perus vihannessoseiden lisäksi.

Mutta puolet sapuskoista tulee edelleenkaupan purkeista, kun ei meilläkään keksitä joka päivä uutta ruokaa :smiley-ashamed008 Sitäpaitsi täällä syödään illalla niin myöhään, että poika in jo nukkumassa...

Auttoipa paljon :confused:
 
Hmm... Mä teen meidän ruuat pääasiassa itse, ja neiti syö nykyisin samaa kuin mekin. Osan sormilla, osa syötetään lusikalla. Mua on auttanut se, että teen etukäteen listan viikon ruuista, se on helpompi miettiä kerralla ja on helpompi huomioida monipuolisuus. Meillä syödään mun mielestä tavallista ruokaa, esim. tänään oli spagetti bolognesea, sitä ennen kanakastiketta ja riisiä. Melkein minkä tahansa ruuan saa haarukalla tilsittyä syötettävään muotoon tai sitten antaa syödä sormin. Meidän neiti tykkää myös tortilloista, se saa ne kasvikset ja lihat sormiruokana ja samoin sen lätyn. Huomenna on hirssipuuroa.
 
Kiusauksia, risottoa, keittoja, kastikkeita, makaroniloota, pastat, lihapullat, uunikalaa, perunamuusia... Kaikkea "perusmättöä" :) Soseutin äskettäin taas pitkästä aikaa yhden bataatin ja pistin muutaman annoksen pakkaseen, saapahan joskus vaihtelua lisukkeeseen, ettei aina sitä pastaa tai perunaa. Mutta kyllä meilläkin edelleen annetaan iltaruoka useana iltana viikossa purkista, jos ei ole jäänyt edellispäivältä jotain sapuskaa mitä pojalle voi antaa. Koskaan ei ehdi tehdä uutta ruokaa, kun poika syö heti kun tullaan kotiin. Mutta hoidossa saa kuitenkin niin hyvää ja monipuolista ruokaa että en kanna huonoa omaatuntoa siitä jos poika "joutuu" kotona syömään purkkiruokaa.

Hoidossa kehuvat että poika syö hyvin, tänään oli vetänyt kaksi lautasellista kasvissosekeittoa. Ei kotonakaan valittamista, vaihtelee toki jonkun verran.

Kuinka moni ipana jo syö itse lusikalla? Meidän ei... Siihen on vielä matkaa! Saattaa kastaa lusikan ruokaan mutta ei se lusikka suuhun suunnista.
 
Täytyy koittaa kaavailla jotain vaihtelua ruokiin. Meillä onneks tekee mies yleensä ruoan. Nyt kyllä täytyy alkaa osallistua useemmin, kun ruokaa pitää tehdäkin paljon useemmin.
 
Henu ja Latteäiti tuossa listasivat jo aika paljon, mitä minullakin oli mielessä. Ja tarpeen mukaan soseutan/muussaan pikkuisen jos on lusikallasyömisruokaa. Muutamia, mitä meillä on lisäksi tehty hiljattain sormisyötäviksi ovat lohkoperunat uunissa (tuoreista perunoista, jotka siis lähinnä pestään, pilkotaan, maustetaan ja laitetaan noin puoleksi tunniksi uuniin), kalapyörykät/pihvit uunikalan jämistä (supernopeaa ja minusta parempaa kuin uunissa lämmitetty kala) ja keitetyt ruusukaalit oliiviöljyn ja sitruunan kanssa (lisukkeena tietty jollekin muulle). Tässä joku päivä kun jääkaappi tuntui tyhjältä tein parsakaalisosekeittoa. Suurustin ja laitoin siihen kyllä vähän kermaa (älkää kertoko neuvolassa) ja keitin kaveriksi kananmunan pinaattikeiton tyyliin. Mutta sekin oli ihan syötävää sekä äidin että pojan mielestä.

Bataattilaatikkoa tein myös taannoin, vähän samalla ajatuksella kuin Henu oli bataattia soseuttanut. Ja porkkanalaatikkoa olen ostanut valmiina hätävaraksi, niin ei tarvitsisi syöttää purkkiruokaa (ei siinä muuta, mutta niiden purkkiruokien hajut ällöttävät mua tällä hetkellä :grin ).
 
Niin ja mulle tuottaa eniten päänvaivaa ostaa sopiva määrä ruokaa niin, että siitä riittäisi molemmille vanhemmille ainakin yhdeksi ateriaksi (tai miehelle yhdeksi ja minulle mieluiten kahdeksi, kun syön lounaankin yleensä kotona) sekä pojalle vähintään kahdeksi ateriaksi. Enää ei riitä yksi 300g kanasuikalepaketti :eek:
 
Ai niin (sori, mopo lähti lapasesta), mä teen myös mielelläni karjalanpaistityyppisiä, uunissa pitkään haudutettavia ruokia; niissä kyllä kestää monta tuntia eli ei onnistu työpäivän jälkeen, mutta aktiivista työtä on tosi vähän ja uunissa sapuska viihtyy ilman kummempaa manageerausta, eli voi vaikka viikonloppuna laittaa uuniin ja tehdä itse jotain muuta :) Ja sellaiset kestävät yleensä pakastamista hyvin. Toinen hidas mutta vaivaton on hernesoppa, ja sekin viihtyy pakastimessa.
 
Meilläkin hankaluutta tuottaa tuo ruoan riittäminen, kun ennen on tehty kahdelle hengelle kahdeksi iltaruoaksi, niin nyt pitäisi saada pojallekin siitä irtoamaan just mielellään kaksi ruokaa. Ei nimittäin olla niin innokkaita ruoanlaittajia, että haluttaisiin/ehdittäisiin joka päivä tehdä erikseen ruokaa. Sitten vielä nuo pojan allergiat jonkin verran hankaloittaa yhteisten ruokien syömistä. Toki useampia ruokia pystyy fiksailemaan, mutta en viitsi aina tehdä yhteistä. Jauhelihakastiketta (kermaista) oon tehnyt pojalle oman satsin: 700g jauhelihasta pojalle kolmannes paistamisen ja maustamisen jälkeen, pojan versioon kauraruokakerma ja meille sitten tavallista. Pojan kastikkeesta riittää pakastimeenkin pari annosta.

Meillä on nyt muutaman viikon poika ollut innokas syömään itse lusikalla puuron (puurosta aloitettiin kun ei niin pahasti sotke:p ) ja sellaiset soseet, jotka on tarpeeksi jämäköitä, etteivät heti putoa lusikasta. Vähän äiti saa vielä ohjata lusikkakättä, ettei mene lusikka ylösalaisin suuhun, mutta muuten syö kyllä jo tosi hienosti ja välillä se lusikka menee ilman apuakin ihan oikeinpäin sinne suuhun.:gen014 Ja nykyään jaksaa jo syömishommaa koko lautasellisen kun alkuvaiheessa meni hermo viimeistään puolivälissä kun ei onnistunut tarpeeksi hyvin ja nopeasti.
 
Me emme oikeastaan edes tee enaa pojalle erikseen ruokaa vaan poika syo samaa kuin me, siis silloin kun kotiruokaa saa. Joko tehdaan iso kattila ruokaa, otetaan siita pojalle oma osa pikkurasioihin ja sitten lisataan vanhemmille mausteet kattilaan. Tai sitten jatetaan koko kattilallinen maustamatta ja vanhemmat laittavat omille lautasilleen poytasuolaa. Hieman ruuasta riippuen.
Eipas minulla sen parempia ideoita ole kuin edellisissa viesteissa mainitut ruuat. Pojan suurinta herkkua on bolognese-kastike, jota syo sellaisenaan tai vaikkapa riisin kera. Ja yks tosi nopea ruoka on munakas, joka on helppo tilsia haarukalla syotavaan muotoon. Meilla poika ei sormiruokaile viela lainkaan muuta kuin omia maissinaksujaan.
Meillakin varmaan se puolet pojan ruuista ainakin on edelleen purkkiruokia. Tarhassa syo monipuolisesti, tosin se on laitosruokaa, mutta vaihteluja kuitenkin niissakin on.
 
Kuinkas paljon teillä menee lihaa/proteiininlähdettä per ruokailu? Minä kun olen yrittänyt pitää määrän maltillisena ja tarjota reilusti kasviksia ja perunaa/riisiä/pastaa, mutta kummasti vaan se on aina se liha tai kala mikä parhaiten maistuu :rolleyes: Havahduin vaan muutama päivä siihen, että poika söi lihamureketta puolitoista viipaletta, siis yhtä paljon kuin minä :eek:

Mutta kasviksia ja varsinkin tuoreita sellaisia ollaan saatu menemään enemmän niin, että poika saa rehut jo vähän ennen muuta ruokaa ja niitä napostellessaan minä ehdin viimeistelemään aterian loppuun. Toisinaan, jos pilkon kasviksia juuri ennen ruokailua laitan pojalle ruokapöydän tuolin väärin päin keittiön työtason eteen niin, että hän voi katsella puuhiani ja maistella samalla rehuja kuormasta. Yllättäen esimerkiksi idut ovat osoittautuneet mieluisiksi :grin Huono puoli vaan on se, että nykyään ei keittiössä voi tehdä mitään ilman, että pieni apulainen lähtee työntämään tuolia ruokapöydän luota kohti työtasoja. Ja kiukku on suuri, jos vain äiti saa tiskata.

p.s. kas mitä uusia hymiöitä tuonne on ilmestynyt, olen ihan hämmentynyt!
 
Meillä sama homma, että omin kätösin syötäviä kasviksia menee kivasti ennen varsinaista ruokailuhetkeä, ja sitten liha vie kyllä voiton. Eilen poika söi toisella ruualla pelkästään jauhelihapihvejä noin puolitoista kappaletta! En osaa sanoa noista määristä muutoin, kun poika syö aina toisen ruuan hoidossa, mutta uskon että siellä osataan katsoa annokset niin että lihan ja kasvisten suhde on järkevä. Kotona menee jonkin verran purkkiruokia joissa oletan suhteen olevan ok.
 
Poika voisi elää juustolla, nakeilla ja niillä "seafood tikuilla" mitkä on tehty ravusta (boca de mar). Heti kun tullaan kotiin niin poika repii jääkaappia auki ja huutaa kunnes saa jotain näistä. Onneksi nuo raputikut ovat terveellisiä, juusto ja nakit nyt ei kovin...

Poika syö edelleen aivan jäätäviä määriä. Päiväkodin muistikirjassa lukee melkein joka päivä että poika on syönyt kaksi lautasellista lounaaksi ja välipalaksi kaksi voileipää (eli tupla-annokset). Joskus hoitajatädit vielä erikseen mainitsevat, että poika söi valtavan annoksen. Maanantaina neuvola, saa nähdä miten poika on kasvanut kahden viime kuukauden aikana kun ruokaa on mennyt niin valtavia määriä. Ainakin vaatekoko alkaa olemaan lähemmäs 92 ja maha on kun keilapallo.
 
Meillä ongelma on viime aikoina ollut päinvastainen, neiti on vissiin ruvennut kasvissyöjäksi. :confused: Muuten tuo syö hyvin, mutta lihat jää lautaselle.

Meillä tyyppi muuten päätti, ettei häntä enää syötetä. Puuro menee nyt omalla lusikalla, eka iltana sotku oli jonkinmoinen, mutta päivä päivältä pienempi. :grin

Neiti ei myöskään enää oikein suostu syömään aamiaista ilman lehteä. Me annetaan sille joku mainos tai vanha lehti mitä saa lukea, kun itse luetaan Hesari. Pitäähän noi tavat oppia jo nuorella iällä... :rolleyes:
 
Hih, tuo mita Sophie sanoi: "maha kuin keilapallo". :laughing021 Meilla poika ei syo kovin suuria maaria kerrallaan, mutta on silti ihan normimitoissa. 10,6kg 1-v. neuvolassa, ei ole sen jalkeen punnittu. Poika on kuitenkin aika hoikka ja ma olen todennut, etten osta enaa sellasia perus college-housuja, joissa ei ole solmittavia kiristysnyoreja. Kerran silla tippui housut jalasta kesken juoksun ja lensi nokilleen. Jotenkin vaikuttaa hoikemmaltakin kuin tasan 1-v:na, ilmeisesti liikkuu nyt enemman, vaikka oppikin kavelemaan 11kk ikaisena.

Oikeastaan kaikki ruuat, missa on jauhelihaa, on pojan suurta herkkua. Bolognesekastike, jauhelihaperunapaistos, makaronipata ja kaikki erilaiset jauheliha-kasvissekoitukset, murekepihvit ja lihapyorykat... Kohta alkaa jo vanhemmillakin tulla jauheliha korvista ulos. Yks paiva ma haaveilin jostain niinkin syntisesta kuin kalapuikot. Meilla poika ei ole viela edes maistanut kalapuikkoja tai nakkeja (ainakaan kotona). Ma en ole mitenkaan eineksia vastaan, silla syohan poika edelleen myos kaupan purkkiruokia.
 
Meidän neidillä on muuten erikoisempi nirsous: moni ruoka maistuu ensimmäisellä kerralla hienosti, mutta seuraavana päivänä kun lämmitetään niin ei mene millään. Että tyypille pitäisi kokata jokainen ateria erikseen.... Not gonna happen! :eek:
 
Meillä on muuten ihan sama juttu välillä! Tietty ymmärrän, ettei samaa jaksa syödä vaikka kolmena päivänä peräkkäin kahdella eri aterialla (minäkään jaksa), mutta kyllä samana päivänä lounas ja päivällinen saisivat upota samaakin pöperöä. Riippuu vähän kyllä ruuastakin, suurimmat suosikit menevät vaikka kymmenen kertaa putkeen. Olen usein yrittänyt tehdä niin, että kokkaan päivällisen tuoreeltaan ja lämmitän sitä seuraavan päivän lounaaksi, niin ei tarvitse syödä samana päivänä kahta kertaa samaa ruokaa. Tai sitten huijannut, että lounaaksi yhtä ruokaa, päivälliseksi toista ja sitten seuraavan päivän lounaaksi ne ensimmäisen ruuan jämät.
 
Meilla poika saattaa syoda kolmekin paivaa putkeen samaa ruokaa kotona. Tarhassa kuitenkin syo joka paiva jotain eri ruokaa, joten jonkinlaista monipuolisuutta tulee. Tietysti jos poika on koko paivan kotona, niin sitten vaikka joku linssikasvis-purkkiruoka lounaaksi ja illalla itse tehtya lohiperunasosetta, jonka voi jakaa useammalle paivalle.

Ainoa vaan, etta poika ei syo kovin suuria maaria kerrallaan. Sinansa poika ei ole nirso eri ruuille, mutta on muuten vain pieniruokainen. Toisaalta toivoisin, etta poika olisi sellainen pullero taapero, josta sitten kasvaisi salskea ja fyysisesti vahva mies. Tai kuinka paljon nyt 1-vuotiaan ruokahalut tai ruumiinrakenne voi kertoa siita, millainen sitten aikuisena on. o_O Ei kai sita vakisinkaan voi ruokkia.
 
Sellaista mietin, että moni asia on ainakin meillä muuttunut ruokailujen kanssa tosi paljon helpommaksi sen jälkeen, kun poika täytti vuoden. Esimerkiksi aina ei tarvitse olla varaevästä mukana jos lähtee jonnekin, koska pojalle voi ostaa vaikka voileivän ja kylässäkin voi periaatteessa syödä samaa kuin muut, ainoastaan makeiden kanssa olen vähän varpaillani. Eikä kotiin ole pakko ostaa lasten purkkiruokaa, vaan voi hankkia kiireisen hetken varalle jotain peruseinestä, tyyliin makaroonilaatikkoa tai joulun aikaan meillä oli porkkanalaatikkoa (minäkään en ole allerginen eineksille, mutta vähän valikoiva olen - suosin niitä perinteisiä, foliovuoassa myytäviä juttuja kuten maksalaatikkoa).

Oikeastaan melkein huomaamatta meillä ovat soseet nyt jääneet kokonaan, poika saa joko ruuan sellaisenaan tai pienemmäksi hienonnettuna, jos on jotain hienontamista vaativaa, kuten kokolihaa. Ruokailut hoituvat sormin tai lusikoiden, minä lusikoin mutta yllättävän hyvin saa poika itsekin kerättyä lusikkaansa tavaraa, jos ruuan koostumus vaan on sopiva.

Nakkeja tai kalapuikkoja ei poika ole vielä tainnut maistaa, mutta mietin tässä, että nakkikastike saattaisi maistua myös äidille joku päivä :) Kalapuikkoja en ole tainnut maistaa vuosiin, mutta joskus niihinkin tulee himo :grin
 
Meillä on kyllä syöty nakkejakin, mutta niissä on se ongelma, että neiti söisi niitä mielellään varmaan koko paketin, ja natsimutsi antaa vaan yhden. Seurauksena on huutoa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top