Keskustelua synnytyspelosta

Mun pitäis varmaan muistaa kysyä neuvolasta, että voiko jotenkin treenata lihaksia etukäteen tms. että synnytyksestä tulis nopeampi ja helpompi. Hirvittää ajatus siitä, että pitäis jotain tippaa tai puudutetta laittaa. Mua on pistelty elämässäni jo sen verran, että hirveän huono olo tulee niistä neuloista. Kipua en osaa pelätä, kun en oo vielä koskaan sietämätöntä "turvallista" kipua kokenut. (Pelottava kipu on sietämätöntä jo ihan pieninä annoksina, mutta jos tietää, mistä kipu johtuu ja ettei joku tahaton äkkiliike tai lääkärin tekemä virhe voi saada sitä yhtäkkiä pahenemaan, sietää paljon suurempaa kipua.) Jos sattuu oikeasti niin paljon, ettei jaksa enää, niin sitten kai on pakko puuduttaa, mutta nyt koko ajatus tuntuu kamalalta.
 
Tuolta toisesta keskustelusta löysin tälläisen ohjeen:

http://visakoivu.net/valiliha/venyttely.htm

Ite aattelin kokeilla, jos vaan kerkeen/ muistan, vaikka ei oo huonoja kokemuksia synnytyksestä, niin ainahan sitä olis kiva edistää kuitenkin( mulla siis takana 2 käynnistettyy synnytystä)
 
Pitää kyllä nuo venytykset ottaa käyttöön hyvissä ajoin :) Kiitoksia.

Nuo kyykkyasennot vaan...auh, pelkkä katsominen tekee kipeää :excited001 Ainut kipu mitä pelkään, on kipu noissa arvissa.
 
Sivustolla vauvantai on hyvä luettavissa oleva synnytysvalmennus. Itse aion yrittää kaikkeni, että synnytys sujuisi luomuna. Mutta sittenhän sen vasta näkee kun aika on. Ainut mikä pelottaa on 180km matka sairaalaan. En haluaisi synnyttää ambulansiin, omasta autosta puhumattakaan.
 
Mä en oo jotenkin edes miettinyt synnytystä vielä.. mut viikonloppuna oon lueskellut noista kaksos-synnytyksistä ja nyt on alkanut pelottaan se että joudun synnyttämään toisen ja sit vielä hätäsektioon toisen kanssa.. sitähän on sit ihan jumalattoman kipeenä ku on vielä se sektiohaava tavallisen alatiesynnytyskivun lisäksi :pale
Oon alkanu miettimään jos yrittäisi päästä vaan suoraan sektioon..
Onneks huomenna on monikkoperhevalmennus niin ehkä siellä joku kertoo hyviä kokemuksia tuplasynnytyksestä niin vois ajatella että kyllä kaikki menee vaan hyvin! :rolleyes:
 
Mä en varsinaisesti kärsi synnytyspelosta, mutta moni asia pelottaa. Oon tätäkin ketjua vältellyt lukemasta, koska mulle pätee synnytykseen sanonta "poissa silmistä, poissa mielestä". Vaikka ensimmäinen synnytys meni kuin oppikirjoissa niin nyt on alkanut pelottamaan muutama asia. Tällä hetkellä eniten pelottaa, että vauvasta tulee tosi iso ja toinen pelon aihe on se että vauva olisi perätilassa. Ärsyttää murehtia näitä asioita öisin sängyssä, sillä en pysty edes itse asiaan vaikuttamaan. Ainakaan tuohon jälkimmäiseen..

Niin ja jännä miten paljon tulee murehdittua sitä että napanuora olisi kaulan ympärillä. Muistaakseni täällä oli jo aiemmin asiasta keskustelua. Miten saisi kanavoitua nämä "mitä voisikaan tapahtua"-ajatukset johonkin positiiviseen ajatteluun?
 
Justiisa tajusin, et miulla olis tiistaina se pelkopolilla käynti!!! Pitäis kirjoitella sinne etukäteen jo niitä juttuja mitkä pelottaa/mistä tahtoo puhua.

Nyt pelkään, et romahan siellä enkä saa taaskaan ääntäni kuuluviin...
 
^ Tsemppiä, listaat vaan ylös asioita joista haluat puhua, ja annat vaikka kopion listasta siellä ja itselläs pidät toisen. Rohkeutta vaan, siksi sinne olet m,enossa että saisit purkaa pelkojasi ja saisit niihin konkreettisia toimenpiteitä!
 
Kiitos.. just tuossa itseasiassa kirjoittelin A4:sen.. ja sinne isolla yhdeks peloks "MINUA JA TOIVEITANI EI KUUNNELLA" :wink
 
Mä alan kallistua sille kannalle, että mun pitää itse tsempata itseni tästä pelosta tai sitten vaan mennä kylmiltään synnyttämään ja toivoa parasta. Olen käynyt kerran neuvolapsykologilla, joka käski etsiä netistä onnistuneita synnytyskokemuksia, lainata kirjastosta rentoutuscd:n ja lukea synnytysaiheisia kirjoja. No, niillähän ne traumat just lähteekin, kun miettii, että niin ne muut ovat onnistuneet ja minä en. Jep. Pitäis vielä neljä kertaa käydä tuolla psykologilla ja mietin, että jos seuraavakin käynti on tuota diipadaapaa, niin lähden saman tien ovesta ja perun loput ajat. Psykologia en luultavasti pysty vaihtamaan, koska mulla on nytkin joku ekstraaja ihan toisesta neuvolasta kun omalle ei saanut aikaa.
 
Miulla oli tänään pelkopolikäynti. SIELLÄ OLI OMA SYNNYTYSKÄTILÖNI VASTASSA!!! Ei ristus mikä sattuma. Mut eipä siinä, saipahan jutella sitten kunnolla ja helpompi toki kun siinä olikin just se, kenen kanssa ollu niin osas hänkin sit vastata kysymyksiin oikeasti eikä noin suurinpiirtein ja selittää miks on mitäkin päättäny tehä mikä toki hälvensi miun "vihaa" ja katkeruutta synnytyskätilöä kohtaan :oops:

Ihmettelin suunnattomasti myös sitä, että otti vakavasti sen, et haluan synnytystapa -arvion ja lantion kuvauksen ja ottautu myös siihen, kun sanoin että jos on pienikin epäily siitä ettei ilman riskejä ulos alateitse tule, niin ei edes kokeilla vaan haluan sektion.

Kyyneleet tirautin siinä vaiheessa kun ääneen sanoin, et tottakai pelkään että vauvalle käy jotain sen tähen et miun kropassa olis vika ja siitä huolimatta vaan yritetään alakautta.

Kysyi tarviinko synnytyspsykologilla käyntiä, niin totesin et sellaista pelkoa ei miulla oo, et haluan vaan faktat pöytään, ei muuta.

Ammattimaisintahan varmaankin oli sitten se , että kätilöllä itsellään nousi tippa linssiin ja kaks kertaa halasi ennenkun lähin:oops:

No helpottava käynti oli kyllä. Nytpä ootellaan sitten 38 viikolle sitä synnytystapa -arviota.
 
Mä en voi sanoa kauheasti kärsiväni synnytyspelosta, mutta kyllä se mua silti vähäsen pelottaa.
Eniten mua pelottaa se, että en voi kontrolloida kaikkea, mitä tapahtuu. Mä olen vähän sellainen kontrollifriikki :rolleyes:
Niin nyt kun olen pakosti tilanteessa, jota en voi suunnitella etukäteen ja asiat ei mene välttämättä niin kuin minä tahdon, niin se pelottaa mua... ja kun en edes tiedä kaikkea, mitä VOI tapahtua. Tahtoisin siis lisää tietoa synnytyksestä.
Ja kun en voi tietää tosiaan etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Mä olen tottunut siihen, että voin suunnitella asiat etukäteen...

Terkkari tänään neuvolassa kysyi, haluaisinko kumminkin mennä ainakin kerran käymään äippäpolilla, josko mua rauhoittaisi se että saisin jonkun kätilön tai lääkärin kanssa jutella, ja että mulle esiteltäisiin paikkoja.
Sovittiin, että käyn nyt ensin synnytysvalmennuksessa, ja katsotaan sitten, kuinka paljon mulla vielä herää kysymyksiä aiheesta synnytys.
 
Takaisin
Top