Keskustelua synnytyspelosta

Kävin keskiviikkona kolmannen kerran pelkopolilla.
Tälläkertaa aiheena oli tutustuminen leikkaussaliin, alkuvalmistelu saliin ja osastolle.
Koska mulla on sairaala pelko niin aluksi homma eteni hyvinkin hitaasti ja mun tahdin mukaan.ei huoneen ovia kiinni ja seisoskelin vaan oven suussa. Paluumatkalla alkoi jo tuntumaan suht ok, ja menin ihan huoneeseen sisälle asti tosin,niin,että ovet edelleen auki.
Osastolle tutustuminen oli positiivinen yllätys. Huoneet olivat ihan kivoja ja pääsin tutustumaan omaan tulevaan huoneeseeni,saan nimittäin yhden hengen huoneen omalla vessalla ja suihkulla. Huone on lähellä keittiötä ja yleisiä tiloja.ihan mukava juttu.

Sain samalla käynnillä myös sektioon vahvistuksen.nyt on iso kivi vierähtänyt sydämeltä.nyt vaan valmistautumista henkisesti siihen itse toimenpiteeseen ja parantumiseen yms.

19pv.menen synnärille lääkärin käynnille. Siinä ultrataan ja katsotaan miten ötökkä on kehittynyt yms.samalla päätetään virallinen leikkauspäivä.tällähetkellä se olisi viim. 3.7.eli kaksi kuukautta enää aikaa!!!en malta enää odottaa,että saan oman pikku ötökän syliin ja pääsen höpöttelemään paijaamaan ja tutustumaan omaa lapseeni. Jos synnytys käynnistyy itsestään,niin saan sektion silloinkin.synnärillä ollaan ns.sektio valmiudessa kokoaika.

On kyllä niin huojentunut olo!!nyt jos voisi alkaa nauttimaan raskauden loppuajasta,ilman lisäpelkoa synnyttämisestä/ sen tavasta.


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Muokattu viimeksi:
Juuri kotiuduin neuvolasta, otin siellä puheeksi yhtäkkisen synnytyspelkoni, niin tätsy ei muuta sanonut kuin että täytyy ottaa asia puheeksi äitiyspolilla parin viikon päästä olevassa kokoarvio ultrassa.. o_O
 
Satsuma, oi että!!! Mie kyynelehdin täällä siun puolesta. Tuli jotenkin järisyttävän onnellinen olo siun puolesta että oot tuollaisen huojennuksen saanut ja varsinkin tuo kun kirjoitit On kyllä niin huojentunut olo!!nyt jos voisi alkaa nauttimaan raskauden loppuajasta,ilman lisäpelkoa synnyttämisestä/ sen tavasta.

Coco, voi törkeyden huippu :mad: Mikäs nyt on olo tuon suhteen...?
 
Tällä hetkellä lähinnä vituttaa, mutta onneks tosiaan vajaa kaks viikkoa sinne äitipoli käynnille niin jospa ne siellä ottais mut enemmän tosissaan ja pääsis puhumaan aiheesta tms :) Suhteellisen luottavaisin mielin tällä hetkellä kyllä olen, vaikka pelottaa ja ahdistaa.
 
Ei munkaan neuvolatäti oikein osannut pelkoihini mitään sanoa, suositteli kanssa sitä äippäpoli-käyntiä jossa voisi kätilöiden ja lääkäreiden kanssa sitten jutella ja tutustua paikkoihin. Sinne nyt sitten luultavasti suuntaan, kunhan synnytysvalmennuksissa on käyty.
 
Täällä pitää olla terkkarin lähete äitipolille. Mulle tuli tänään postissa aika parin viikon päähän.
 
Luulenpa että täälläkin pitää olla se lähete sinne, mutta kun ei täti ottanut tosissaan eikä muutenkaan sanallakaan maininnut mistään muusta kuin että on riskiraskaus (radinko takia?) ja että puhu äitipolilla sitten nii ne osaa auttaa ja kertoa synnytyksestä ja sektiosta.
Täytyy siis vajaan kahen viikon päästä siellä polilla koittaa jotain sanoa, ja jos ei niin kahden viikon päästähän on jo uusi neuvola nii sitten koittaa saada sitä lähetettä.. Kunhan ei vaan mene liian myöhäiseksi..
 
Sanot siellä äitipolikäynnillä, heti ekaks kun menet sinne huoneeseen että synnytys PELOTTAA, kyllä niiden pitäs siellä puuttuu siihen heti ja rueta kertomaan ja tarjoomaan apua.... Jottei enää tartte neuvolan kautta uutta lähetettä laittaa kun jo radin takia käyt siellä ja kyllä riskiraskaus radin takia juurikin on kyseessä....
 
röllykkä, arvaa vaan.että täällä on onnen kyyneleitä vuodatettu tuon sektio-vahvistuksen jälkeen. Jotenkin on oma mielikin ihan eri tolalla ja osaa nyt alkaa suhtautumaan tähän loppuaikaan lähinnä odottavalla mielellä, eikä enää itkua tuhertaen ja peläten,että mitäs jos en saakkaa sitä sektiota yms..
Niinhän se meni minunkin,kohdalla,että sype kätilö sanoi,että ketään ei voida alatiesynnytykseen pakottaa, niinhän se on. Vaikka kätilöt ja lääkäri miten yrittää loppuun asti taivuttaa alatiesynnytkseen,niin omalla päättäväisyydellä sen sektion saa, jos niin haluaa. Minun tapauksessa muita vaihtoehtoja ei kylläkään edes ollut,koska tämä pelko on niin valtava.
Joudun/ pääsen käymään vielä synnytyksen jälkeenkin pelkopolilla juttelemassa tutntemuksista ja tulevaisuudesta pelon kanssa. Mutta silloin ollaankin jo vahvasti voiton puolella,koska ötökkä on jo syntynyt ja pääsen näistä hormooni-huuruistakin! :):)
 
taitaa aika monella olla neuvolatädin asennoituminen aika onnetonta tällaisiin asioihin... :sad001 Luulis, et sellaisia "alustavia" keskusteluja vois käydä edes siellä...

Muistan tytön syntymän jälkeen, olikohan 3kk neuvola kun aloin vaan vuodattaa, en ees tiiä miten rupesin silleen avautumaan mut puhuin ja puhuin. Niin sillonen neuvolatäti sano, et kuulostaa jo siltä, että hällä ei ammattitaito tähän riitä käsittelyyn ja varasi sillon ajan sit pelkopolille. Mut kuitenkin koin, että sain hältä sympatiaa/empatiaa..kumpaa se nyt onkaan :grin
 
-Stardust- sanoi:
Minä en osaa päättää haluanko pelkopolille vai en..En siis kärsi hysteerisestä synnytyspelosta enkä halua viedä aikaa semmoisilta, jotka oikeasti kärsivät. Haluasin iuitenkin jutella jonkun alan ihmisen kanssa,mutta ei neuvolatätin. Pelkään siis sektiota, koska sen jälkioireet olivat niin kauaskantoiset ja kivut tietysti kovat. Pelkään myös synnytyksen jälkeistä masennusta, josta syytän pitkälti sektiota. Ja epiduraaliin jäi kamala kammo, ku se meni niin pieleen viimeksi.. Mies myönsi, että häntäki pelottais epiduraali minun sijassa ja jännittää sitä myös puolestani. Onneksi se ei ole ainoa kivunlievitys. Niin ja jännitän myös sitä, että millanen henkilökunta on paikalla, koska viimeksi kätilö ja anestesialääkäri olivat jotenkin niin ammattitaidottomia, myös miehen mielestä. Nyt tietysti tiedän oikeuteni paremmin ja pyydån heti kätilön vaihtoa, jos tuntuu.
Click to expand...


Mulla sattui myös ihan karsee kätilö esikoista synnyttäessä. Toisaalta mulla oli vaan heti raskauden puolivälistä asti tunne että menee 2vkoa yli raskaus ja päätyy 2vrk synnyttämisen jälkeen sektioon. No mentii 2vkoa yli ja 14h synnyttämisen jälkeen sektioon. Lapsi ei vaan laskeutunut vaikka oisin päälläni seissyt muta kätilö mikä oli koko yön vuorossa oli piipertävä hissukka mikä tuuppssi mut täyteen lääkkeitä, kuulema en osannut rentoutua ja en osannut hengittää oikein ja en pysyny sängyssä pötköllä vaan halusin liikkua, lauloin aata suppareiden ollessa pahimmillaan, se helpotti oloa ja hengitystä.kätilön mielestä se oli huutamista ja mut oli saatava hiljaiseksi. No saahan synnyttäjänkin hiljaseksi kun tuuppaa täyteen rauhottavia ja muita mömmöjä vaikka en kertaakaan ees pyytänyt mitään muuta ku epiduraalin!!!! kätilön vaihduttua aamulla sattui ihana ihana kätilö joka kannusti liikumaan, tekemään sitä mikä tuntu hyvältä. Mutta totesi 3h jälkeen että sektioon, ei edisty ja lapsi virhetarjonnassa...se oli oikeasti helpotus. Olin niin horkassa, niin väsynyt niin pahoinvoiva kaikista lääkkeistä ja niin tuskanen kun supparit vaan jatkuu ja jatkuu, jossain vaiheessa menetin tajuntanikin ku kivut oli niin kovat.. koko synnytyksen avautumisvaihe 7cm-10 cm on yhtä sumua.. vasta jälkeenpäin käydyt keskustelut ovat sitä avanneet hiukan...

Sektiosta toipuminen kävi tosi nopeesti. Tosin sekin on yksilöllistä mutta samana päivänä kävin suihkussa, kävelin ja hoitii vauvaa. 5pv sen ajan mitä olin sairaalassa söin kipulääkettä, Viikon päästä synnytyksestä oltiin jo shoppailemassa vauvan kanssa ja nostelin rattaita autoo ja ostoskasseja pitkin pihaa ja portaita...ja 9pvn päästä lähettiin pohjoiseen reissuun ja oltiin melkei kuukausi pois kotoota...
. sektiosta jäi hyvämieli vaikka syyllisyys sektiosta kesti pitkään. Tiedä etten ois voinut mitään mutta silti pari vuotta melkein kesti se huono omatunto ja itsensä syyttely... se alkoi jo sairaalassa kun lääkäri joka ei ollut ees työvuorossa yöllä eikä aamulla kävi tekemässä hyvin selväksi että sektiopäätös oli liian hätänen, normaalisti ois pitäny ootella että lapsi syntyy normaalisti ja itse aiheutin sektion... keskustelin jälkeenpäin myös aamuisen kätilön kanssa joka haukkui lääkärin alimpaan helvettii ja selitti koko synnytyksen minulle ja käytiin kaikki läpi, sen myös että lapsi oli oikeasti tulossa kasvot edellä ja oli käsi välissä ja jumissa ja jos ois väkisi alettu repii vauva ois murtanut niskansa... no vaikka nämä oli selvänä mulla päässä nii silti se syyttely oli tosi voimakasta omassa päässä pari vuotta...
nyt multa tivstaan joka neuvola/ lääkäri/ultra käynnillä että miltä tuleva synnytys tuntuu, mitä ajatuksia herättää jne. Vaikka omassa päässäni olen sujut sen asian kanssa ja tiedän pelkoni alatiesynnytystä kohtaan (viimeksi sain siis ihan kaikki paitsi epiduraalin kun anestesia lääkäri kävi kolmesti alottamassa epiduraalin laitoin, sai hälyn ja häipy..... eli ainoan puudutteen minkä HALUSIN en saanut vaan kaikki muut mahdolliset, supparit nimittäin 10cm avautumise jälkeen jatkui tauotta 3h...... ja sitä ennen 7cm 10cm oli olleet myös tauottomat, sain jopa nitrosumutteen, se pakolla katkasee supistuksen että äiti saa hengitettyä... vauva painoi jotain jossain kun oli väärässä asennossa ja jumissa) niin sitä asiaa vaan joka kerta tivataan. välillä tuntuu että en ees haluais puhua siitä neuvolassa. Haluan alatiesynnytyksen, mutta myös vaadin kätilöltä sen että se ei saa tuupata lääkkeitä minuu kysymättä sitä ensin multa. . mutta toisaalta tiedän että sektiosta saattasin toipua paaaaaljon nopeammin kuin alatiesynnyyksestä JOS kaikki ei meekkään niinku strömsössä.. eli hyvin vaan repeää jne.. ehkä en osaa pelätä sektioo enkä edes tiedä sen negatiivisista jutuista mitään ku en ole siihen perehtynyt ja jos sektioo mennään nii sitten mennään......
 
Muokattu viimeksi:
Mulla olis perjantaina radin takia kokoarvio, ja neuvolatäti käski siellä ottaa puheeksi mun synnytyspelon..
Mutta mua nyt vähän mietityttää se että kenelle mä siellä sanon siitä ja miten? Ultran tekee joku lääkäri, sille lääkärillekö mä sanon sen ultran aikana, jälkeen vai ennen?
Ja kuinka se käytännössä toimii kun ei ole pelkopoli lähetettä? o_O
 
Mä olen mielenkiinnolla lukenut tätä keskustelua koska mulla asiat on päässä juurikin toisinpäin. Liekkö johtuu sitten ammatista (tällä hetkellä anestesiahoitajana leikkurissa, kylläkin nyt vain heräämöhoitajana ollut koska nukutuskaasut ei sovi raskaanaolijoille..) mutta minä pelkään ihan hulluna että joudun jostain syystä sektioon!! Olen ottanut tämän jopa neuvolassa esiin ja olen asiasta puhunut parin lääkärinkin kanssa.

Siinä missä alatiesynnytyksessä voi mennä pieleen tosi moni asia, niin sama voi käydä sektiossa. Plus koen jotenkin lamauttavana asiana sen sektiohaavan ja ne puudutukset sun muut.. Ja tähän päälle kun olen ollut vielä muutamassa suunnitellussa sektiossa mukana jotka menivät hieman sinnepäin, niin ei se ainakaan oloa paranna, saati se että sektio tehtäisiin hätänä.

Mutta ei kai tästä pääse yli eikä ympäri; pitää mennä sillä menttaliteetilla että sit jos on pakko niin leikataan mutta kaikkeni kyllä teen että lapsi tulee ulos alateitse!!

Eikä tarkoitus nyt ollut pelotella ketään sektiota haluavaa, vaan halusin vain tuoda tämänkin näkökannan esille..
 
Ainakin mulla coco noissa paino-arvio ultrissa on lääkärin kanssa juteltu sekä ennen että jälkeen ultran, ihan voinnista, millä mielellä odotus on sujunu, onko elämään vaikuttanu miten paljo tuo radi ja tietenkin synnytyksestä, varsinkin sen jälkeen kun ultra on tehty, mie oon ihan kyselly/kertonu rohkeesti mieltä painavista asioita, esim. miten tästä eteenpäin, jos vauvan kasvu kiihtyy, käynnistäävätkö ennen laskettua ynnä muuta sellaista, mitä on silloin mieleen juolahtanu.
Viimeks kysyin juurikin tosta käynnistyksestä ja sanoin siitä että toisella lapsella murtui solisluu synnytyksessä, joten en rupea edes kokeilemaan yli 4kg synnyttää, jotta käynnistys pitää saada ennen sitä.

Sitä vartenhan ne lääkärit siellä on että ne vastaa niihin kysymyksiin ja jos eivät osaa niin varmaan kysyyvät sellaselta joka osaa...
Toivottavasti vaan sattuu mukava lääkäri vastaan, mulla on myös kokemuksia niistä ei niin mukavista lääkäreistä...

Tsemppiä, hyvin se menee, kun vain kerrot rohkeesti kaikista mieltä vaivaavista asioista, ammattilaisiahan siellä pitäs vastassa olla ja ovat varmasti nähneet vaikka mitä!
 
Annastiina, mulla vähän samankaltaiset ajatukset,
enemmän muakin pelottaa se sektioon "joutuminen".
Mä haluaisin synnyttää alateitse, ja mä olen varma, että mulla olis jotenkin kauhean pettynyt olo, jos se ei onnistuisikaan. Ja mua kanssa pelottaa se sektio, se että maha leikataan auki, ja siitä tulee kauheet arvet, ja se haava paranee hitaasti ja mitään ei saa nostaa, että miten sitten kotona pärjää... :eek:
 
noihin neuvolan täteihin ja pelkopolille päsyyn näköjään muuallakin vaikeaa, kuten täällä la on 30.7 ni ekan pelkopoliajan sain 26.6 päivälle....
 
Mä sain ajan pelkopolille nlatädin kautta tai siis se laittoi sinne viestiä ja pelkopolilta sitten tuli aika.
 
Juuri kotiuduin äitipolilta missä siis kävin kokoarviossa, ja siellä otin puheeksi mun yhtäkkisen synnytyspelon, pelkopolille ei kuulemma ole enää aikoja mutta koittavat jollain tavalla saada mut sinne kuitenkin. Perätilassa oleillaan vieläkin ja ilmoitin etten halua ulkokäännöstä jos ei itsestään aio kääntyä, uusi ultra ja lääkäri siis kolmen viikon päästä perätilan ja koon puolesta.
Anestesialääkäriä pääsen tapaamaan kanssa kolmen viikon päästä, en vaan oikeen tiedä miksi mutta mentävä on.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top