Keskenmenon kokeneet tai muuten vain pitkän kaavan kautta raskautuneet

Minniliini

Minniliini

Piirimestaruustason postaaja
Tammikuunmammat 2016
Huomasin tuossa viestejäni kahlatessani, että täällä on jonkin verran porukkaa, joilla yritys ei ole mennyt sen helpoimman kaavan mukaan. Itsekin kauan mietin, että koska uskallan tänne alkaa kirjoittelemaan kun tie on ollut vähän kuoppainen ja on tullut oltua ensin huhtikuisissa ja elokuisissa..jospa Tömä tammikuiset olisi myt se the ryhmä:wink

Niin ajattelin sitten perustaa tällaisen ketjun, jossa voi rauhassa käydä tuulettelemassa niitä fiiliksiä ja pelkoja, joita kivinen tie on aiheuttanut.

Itseäni ainakin pelottaa ihan hirveästi että meneekö tämäkin kesken ja jokaista nippausta kuuntelee tosi herkästi ja joka kerta vessassa pelonsekaisin tuntein kurkkaa onko pikkareissa vuotoa.

Toivon niin, ettei täältä ryhmästä tarvitsisi enää kenenkään pudota pois.
 
Mulla kans yks keskenmeno viime syksyltä, olisi laskettu aika ollu 3.5.2015. Oli tosi varhanen km, ja mä epäilen et oiskii ollu kemiallinen. 6+2 alko silloin vuoto ja siitä seuraavana päivänä verikokeisa hcg-arvo oli niin pieni et olis herkimmässäki kotitestissä näyttäny negaa.
Ennen esikoista oli tuulimuna, joka todettii jossain rv8 paikkeilla, oli sen verran epäselvä tapaus et meni kaavintaan.

Muutenki tullu opittua et ei se raskautuminen oo niin itsestään selvää: Ekaa yritettii 1v9kk tokaa tasan 2v ennen ku tärppäs. Nyt nuorimmankaan jälkee ei otettu ehkäsyä käyttöön, ja yllätys oli suuri ku syksyllä plussa pärähti vain kolmen kierron ovistuntemusten jälkeen. Sitä aiemmin oliki kierrot epäsäännölliset imetyksen takia.

Mäki joka kerta vessaa mennes tarkistan ja jännään tuleeko verta vai ei. Samal tuntuu kivalta huomata et ne oireet vaan lisääntyy, ku nois kesken menneis ne vähenty jo ennen ku kunnolla alkokaan.
 
Mulla on yks keskenmeno ja yks keskeytynyt keskenmeno ja yritystä on ollu 4/14 lähtien.
Eli eka lähti vuotamaan 5+1, ei tosiaankaan jääny epäselväksi kuinka kävi. Sillon oli ollut yritystä vasta 3kk takana ja laskettu olisi ollut maaliskuussa.

Toinen meni marraskuun lopulla kesken 6+1, laskettu olis ollu kesäkuun lopussa. pääsin neuvolaan ar-ultraan kun viikkoja piti olla tuon 6+1, vastas viikkoja 5+1. Tuli heti sellanen olo että kaikki ei oo kunnossa, kun kehitys laahaa viikon jäljessä. Viikon päästä uusinta ja vastas viikkoja 6+1 ja sydän löi. Siitä pariviikkoa ja eka neuvola. Sydän ei lyöny, eikä pikkunen ollut kasvanut tuosta 6+1 ollenkaan :(
Mulla ei ollut muita oloja keskenmenosta, muutakun se epämääränen tunne että kaikki ei oo hyvin. Lääkkeellinen tyhjennys joka epäonnistu -> kaavintaan.

Kovasti toivotaan että tää kolmas pieni jaksais pysyä kyydissä loppuun asti. <3 Raastaa aikalailla parisuhdettakkin nuo keskenmenot. Vaikka ennestään onkin jo yksi, mutta se toisen lapsen kaipuu on niin kova.

21.5 olis taas ar-ultra ja sillon pitäis olla viikkoja 7+0 (tai 6+4 jos ovis myöhästy). Jos siellä on kaikki hyvin, niin uskallan ehkä hengähtää hetkeksi, koska muut raskaudet ei ole jatkunut noin pitkälle.
Mutta katotaan nyt, ei auta kun toivoo parasta. :)
 
Ainiin, esikoinen tärppäs 3kk pillereiden lopettamisen jälkeen, ei keskenmenoja sitä ennen. Siks ihmetyttääkin että mistä tällänen nyt voi johtua? :o
 
Minniliini mietinkin että mistä sinun nimimerkki on tuttu niin kerittiin hetki olla tuolla huhtikuisissa yhtä aikaa.

Itse en varsinaisesti tän otsikon alle kuulu kun en oo keskenmenoja kokenut ja raskautuminen on ollut helppoa. Ainut on että pelottaa kaikki nykyään kun viime raskaus keskeytettiin sen trisomian takia ja en osaa yhtään olla luottavaisin mielin että nyt menisi kaikki hyvin vaan pelkään kohdunulkoista, tuulimunaa, keskenmenoa, kaksosraskautta yms.

Tsemppiä kovasti teille monia vastoinkäymisiä kokeneille ja toivottavasti nyt pienet pysyy kyydissä loppuun asti :Heartpink
 
:nailbiting:Hei vaan kaikille :) Jaan niin teidän kaikki tunteet ja pelot! Toivottavasti kaikki menisi tällä kertaa hyvin!

Meillä on yritystä takana 10/2013 lähtien, eka raskaus päättyi keskenmenoon 2/2014 ja sen jälkeen ei sitten plussaa kuulunutkaan ennen tätä ylläriä. Luovuttiin tämän vuoden alussa toivosta saada ilman hoitoja uutta raskautta alulle. Suunniteltiin, että kesän jälkeen alkaa asian selvittely ja hoidon tarpeen määrittäminen. Mulla keskenmenon jälkeen kierrot heitteli kaikkea väliltä 28-80 päivää ja oviksia en saanut testeihin.

Viime pe löysin siivoillessani käyttämättä jääneen raskaustestin ja naureskellen ajattelin että teempä sen pois niin ei kuumottele missään kaapissa sen jälkeen. No yllätys oli suuri kun siinä olikin haalea plussa! Piti tarkistaa ettei ollut ovistesti :grins Sen jälkeen tehnyt viikon mittaan uusia testejä ja ovat vahvistuneet vahvoiksi, joten alan uskoa siihen tulokseen:happy: Keskenmenneessä en koskaan saanut kuin haaleita plussia.

Viimeksi oli vuotoja alusta asti, nyt ei toistaiseksi yhtään, ja toivottavasti ei tulekkaan :/

Mutta siis "ihana" kun on muitakin täällä, joilla kaikki ei ole tapahtunut niin helposti.

Nyt vaan meille onnea matkaan ja toivotaan parasta
 
Maajo: tänne kuuluu kaikki, jotka tuntee tänne kuuluvansa. Millä viikolla teillä tuo trisomnia huomattiin?

Mä luulen, etten itse uskalla edes nt-ultrankaan jälkeen vielä luottaa vaan vähintään sinne rakenneultraan panikoin.

Miten teillä muilla, joilla on takana keskenmenoja...pääsettekö ylimääräisiin ultriin?

Mulla oli toinen raskaus siis keskeytynyt keskenmeno ja varhaisultra oli sovittu kunnalliselle. Huomenna soittelee lääkäri, että saanko ennen nt-ultraa vielä toisen ultran..toivoisin kovasti että 10+ viikolla pääsisin ultraan, koska kkm oli pysähtynyt 9+ viikolla. Toisaalta mietin kyllä sitäkin, että toivoisin kovasti saavani nt-ultran juuri ennen juhannusta, koska uskon raskauden tuossa vaiheessa jo näkyvän niin voisi lähisukulaisille kertoa, joiden kanssa juhannusta vietetään. Ja jos se olisi esim. ke ennen juhannusta niin silloin viikkoja olisi tuolloin 11+0..tiukoille menee saanko ultran ennen juhannusta..:)
 
Pahoittelut kaikille raskaista kokemuksista! Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että tällä kertaa onnistuu! :)

Minulla on takana yksi km 9. rv:lla ja kaksi kemiallista raskautta, joissa kuukautiset ehtivät myöhästyä vain pari päivää, ja plussatestit olivat erittäin haaleat. Tuo viime joulukuinen km oli todella raskas, ja sitä seurasi kunnon kohtutulehdus, joten toipumiseen meni reilusti yli kuukausi. Nyt pelottaakin pienen tulokkaan menettämisen lisäksi se, kuinka jaksaisin vielä selvitä fyysisesti keskenmenosta.

Meillä on 2 lasta (7 ja 8-vuotiaat tytöt). Nuo molemmat raskaudet alkoivat helposti. Olin tuolloin 19-21 v. Nyt olen 29 v. ja pikkukolmosta on yritetty n. 1,5 v. huonoin tuloksin. En voi olla ajattelematta, että iällä voi olla jotain tekemistä raskauksien onnistumisen kanssa, ainakin omalla kohdalla, vaikka olen edelleen alle 30. Onneksi tämä raskaus on edennyt 7. viikolle, niin uskoisin ainakin, että tuon kemiallisen raskauden todennäköisyys on enää pieni.

Olen kuitenkin positiivisin mielin tämän raskauden suhteen...jotenkin on sellainen tunne, että tämä onnistuu :)
 
Minniliini: nt-ultrassa oli huomattava niskaturvotus jo, ja nt+verikokeet+ikä antoi riskiluvun 1:5 niin trisomia18 kuin trisomia21 suhteen, sit jouduin odottaan et tulee rv 15+0 täyteen et voitiin ottaa lapsivesinäyte ja sitä tulosta odotettiin viikko ja kun tulos saatiin oli viikkoja 16+2 ja raskaus keskeytettiin rv 17+1. Jo ensensimmäisestä neuvolasta lähtien vaistosin ettei kaikki oo kunnossa kun neuvolan terkka sai ekassa ultrassa alkion koon pienemmäksi mitä viikot ois olleet kun tiesin tasan tarkkaan koska mulla oli ollut ovulaatio.
 
Hei!

Varovasti ilmoittaudun mukaan. Haaleen plussan sain eilen ja tänään ihan päivällä parin tunnin pidätyksen jälkeen hiukan selvemmän. Menkkojen ois pitänyt alkaa vasta tiistaina mutta mä olin niin varma tästä tuloksesta jo viikon ajan, et uskaltauduin tekeen testin jo nyt. Ja tällä hetkellä oon niin jumalattoman onnellinen, et tuntuu et pakahdun!

Elikkäs hiukka taustaa. Meidän tie ei myöskään ole ollut kovin helppo. Meillä on kolme elävää lasta, yksi enkelilapsi (24+4) ja kaksi keskenmenoa. Rankin kokemus on ehdottomasti tuo kuolleen lapsen synnyttäminen, joka tapahtui keväällä 2012. Odotimme tervettä lasta eikä missään ultrissa, ei edes rakenneultrassa löytynyt mitään poikkeavaa. Sitten vain yksi aamu en enää tuntenut liikkeitä ja se oli sitten siinä. Ruumiinavauksen jälkeen kuolinsyyksi vahvistui kuitenkin trisomia 13 eli Pataun syndrooma. Meillä ei vauvalla ollut mitään ulkoisia merkkejä Patausta mutta ruumiinavuksessa selvisi, että sydämen kammioiden väliset läpät puuttuivat kokonaan eli todennäköisesti sydän oli pettänyt.

Tästä on nyt siis jo yli kolme vuotta ja koko tämän ajan olemme haaveilleet vielä siitä yhdestä mutta mitään ei ole tapahtunut ennen kuin vasta nyt. Mä niin toivon, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin ja saisimme terveen, elävän vauvan syliin asti ja kotiin vanhempien sisarustensa luo. Vielä en pelkää tulevaa mutta tiedän senkin vielä koittavan. Toisaalta mulla, meillä, on ollut kolme vuotta aikaa käydä asiaa läpi et ehkä mitään yltiövoimakkaita pelkoja ei enää tule mutta sen olen oppinut, että nautin nyt tästä raskaudesta päivän kerrallaan koska ikinä ei voi huomisesta tietää!

Ja paljon onnea kaikille muillekin plussanneille ja toivotaan, että tammikuussa meillä kaikilla on pienet nyytit sylissämme!
 
Mä en tiedä saako mitään ylimääräsiä ultria kun ton ar-ultran. Toki ekassa neuvolassa rv 8-9 ultrataan ja sit just nt ja rakenne.
Ajattelin ruinata kans ylimääräsen ultran rv 10-11, koska tuo neljä viikkoa tuntuu pitkältä odotella nt-ultraa.
Täällä on onneksi neuvolassa ultralaitteet, niin luulis helposti pääsevän :)
 
Meidän neuvolassa ei ole ultralaitetta, niin pääsen ensimmäisen kerran näkemään tämän pienen vasta nt ultrassa. Päätin, että emme mene yksityiselle ar ultraan, sillä luulen, että jos olen jo ehtinyt nähdä pienen, ja meneekin kesken, se tuntuu vieläkin kauheammalta kun silloin, jos en ole vielä nähnyt pienen sydämen sykkivän. Koetan siis jaksaa elää jännityksessä siihen asti, kun pahin km riskiaika on ohi.
 
Kiitos katariina:Heartred Toivon niin kovasti, että tämän saisin pitää :rolleyes:


:welcome Jansculi ja muut. Jansculi: tuo sinun kohtalosi on kyllä ollut sellainen, että toivon ja uskon, että nyt olet saanut elämässäsi tarpeeksi murheita kannettavaksi ja vihdoin ois aika auringon:smiley-angelic003. Meillä on kanssa tuttavapiirissä kohtukuolema, enkä osaa kuvitella kuinka itse sellaisesta koskaan selviäisin. Kai sitä sitten kuitenkin selviää kun on pakko... Mutta tuo on sellainen asia, jota tulen varmasti koko raskauden ajan pelkäämään jasiinä vaiheessa, kun liikkeet tuntuu, lasken niitä varmasn päivittäin ihan sekopäänä :wacky:
 
Meinaatteko hankkia doppleria? Mun tekis kauheesti mieli, mutta sitten taas kuinka hermoromahduksen partaalle sen kanssa joutuu?
 
Muokattu viimeksi:
Ajattelin kyllä hankkia dopplerin heti kun on sen verran viikkoja kasassa, että sydän äänet voisivat sellaisella kuulua :) Niitähän saa tosi halvallakin, niin ei ole mikään iso investointi.
 
Silläpä juuri, ei se nyt niin iso investointi oo. Löytyy välillä käytettynäkin suht edullisesti :)
Sillähän sais sen mielenrauhan tai hermoromahduksen :D
Todennäkösesti joudun sen ostamaan :D
 
Jancsuli voimahalaus sinulle, kovia oot joutunut kokemaan kyllä, onko teille nyt tarjottu tarkempia tutkimuksia raskauden aikana tuon trisomian takia? Jos on niin meinaatteko mennä? Minä tässä pähkäilen että lähdenkö tarkempiin tutkimuksiin vai meenkö vaan peruskaavalla, enkä pääse mietinnöissäni kovin pitkälle.
 
Mulla on kolme lasta ennestään ja kaikki ne raskaudet alkaneet 1. tai 2. yrityskierrosta (-00, -03 ja -13) Neljäs tärppäsi ensin yk4, mutta meni kesken 8+1. Uusi tärppi tuli nyt heti km:n perään ilman yksiäkään kuukautisia.
Km jätti kyllä aika kovan pelon sen suhteen, käykö niin uudelleen. Vaikka olen tullut aina helposti raskaaksi, niin ikää alkaa jo olla mittarissa sen verran, että varmasti sillä on jo vaikutusta keskenmenoriskin kasvamiseen.
 
Maajo:Meillä on joo mahdollisuus lapsivesipunktioon mikäli vaan halutaan sellainen. Myöskään minä en tiiä mitä asian kans tekisin. Ku edellisestä mulle annettiin siinä np-ultrassa veriseulan kans tosi korkea riskiluku, mitään ongelmia ei pitänyt olla. Samaten rakenneuässä kaiken piti olla kunnossa... Mä en vielä tänä päivääkään voi ymmärtää miten ultrassa ei kätilö eikä lääkäri nähneet et kammioiden väliset läpät puuttuu kokonaan? Joten mulla ei hirveesti ultriin löydy luottoa. Ja ku tiiän et oon murehtija niin jos en punktioon mee niin mietinkö sit koko raskauden et entä jos tälläkin on jotain?

Et sen puolesta et meen puhuu tuo mut sit mä pelkään tosi paljon et entä jos tulee siitä punktiosta km ku tän raskauden alkaminen kesti KOLME PITKÄÄ VUOTTA. Ja sit se tosiasia et entä jos tulee huonoja uutisia? Ku mä oon siitä niin kiitollinen et se vauvan kuolema ja sairaus tuli yllättäen. Mä en tiiä miten oisin kyennyt tekeen sen keskeytyspäätöksen koska se ois ollu edessä. Mulla oli kolme pientä jo kotona jotka myös tarvi mua ja ois ollu pakko ajatella heitä ja myös omaa jaksamista. Et onneksi luonto päätti asian mun puolesta.

En tiiä onko näissä jutuissa mitään järkeä mut tällaista mä oon pyöritellyt yleisesti ja tuhansia pikkujuttuja lisäksi ja yhä vaan en tiiä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top