Oon itsekin miettinyt miltä tuntuisi olla raskaana, kun on keskenmeno takana. Pelkääkö sitä sitten joka päivä, että milloin se onni otetaan pois vai oppiiko jossain vaiheessa luottamaan, että saa lapsen syliin?
Oppii luottamaan. Itellä eka raskaus päättyi keskenmenoon 8+jotain, sen jälkeen ei menkkoja välissä ennen tokaa raskautta. Se päättyi keskenmenoon kanssa 8+jotain. Kolmas raskaus alkoi tuosta 6 kk päästä ja on nyt viikolla 33+4 :) toki se alkuun jollain tapaa ”pelotti” (enemmänkin pessimisti ei pety -asenne) mutta toisaalta oli myös ihan erilainen fiilis jostain syystä. Jotenkin paljon varmempi ja tyhmempi fiilis. Toki osa oli myös sitä, että kun kaksi alkuraskauden km kestetty, ei kolmas enää olisi niin paha. Tietysti yhä tulee välillä pelkoja, että jos tuleekin vielä kohtukuolema (varsinkin silloin, kun vatsassa on hiljaisempi päivä eikä koko ajan meuhkaa), tai että synnytyksessä kaikki ei menekään hyvin, mutta en tunne sen johtuvan keskenmenotaustasts vaan olevan osa normaalia raskausajan huolta. Tietysti kaikki ihmiset on erilaisia, ja jotkut varmasti pelkää koko raskauden ajan. itellä on joskus syystä ollut paljon varmempi olo koko tämän raskauden. Ehkä pelottavimmat viikot oli rv 10-16, kun vatsa ei vielä kasvanut ollenkaan, kaikki alkuraskauden oireet oli jo loppunut ja liikkeitä ei vielä tuntenut.