Oppii luottamaan. Itellä eka raskaus päättyi keskenmenoon 8+jotain, sen jälkeen ei menkkoja välissä ennen tokaa raskautta. Se päättyi keskenmenoon kanssa 8+jotain. Kolmas raskaus alkoi tuosta 6 kk päästä ja on nyt viikolla 33+4 :) toki se alkuun jollain tapaa ”pelotti” (enemmänkin pessimisti ei pety -asenne) mutta toisaalta oli myös ihan erilainen fiilis jostain syystä. Jotenkin paljon varmempi ja tyhmempi fiilis. Toki osa oli myös sitä, että kun kaksi alkuraskauden km kestetty, ei kolmas enää olisi niin paha. Tietysti yhä tulee välillä pelkoja, että jos tuleekin vielä kohtukuolema (varsinkin silloin, kun vatsassa on hiljaisempi päivä eikä koko ajan meuhkaa), tai että synnytyksessä kaikki ei menekään hyvin, mutta en tunne sen johtuvan keskenmenotaustasts vaan olevan osa normaalia raskausajan huolta. Tietysti kaikki ihmiset on erilaisia, ja jotkut varmasti pelkää koko raskauden ajan. itellä on joskus syystä ollut paljon varmempi olo koko tämän raskauden. Ehkä pelottavimmat viikot oli rv 10-16, kun vatsa ei vielä kasvanut ollenkaan, kaikki alkuraskauden oireet oli jo loppunut ja liikkeitä ei vielä tuntenut.
keskenmenon jälkeen raskaaksi?
- Ketjun aloittaja hallansuru
- Aloituspäivämäärä
Oppii luottamaan. Itellä eka raskaus päättyi keskenmenoon 8+jotain, sen jälkeen ei menkkoja välissä ennen tokaa raskautta. Se päättyi keskenmenoon kanssa 8+jotain. Kolmas raskaus alkoi tuosta 6 kk päästä ja on nyt viikolla 33+4 :) toki se alkuun jollain tapaa ”pelotti” (enemmänkin pessimisti ei pety -asenne) mutta toisaalta oli myös ihan erilainen fiilis jostain syystä. Jotenkin paljon varmempi ja tyhmempi fiilis. Toki osa oli myös sitä, että kun kaksi alkuraskauden km kestetty, ei kolmas enää olisi niin paha. Tietysti yhä tulee välillä pelkoja, että jos tuleekin vielä kohtukuolema (varsinkin silloin, kun vatsassa on hiljaisempi päivä eikä koko ajan meuhkaa), tai että synnytyksessä kaikki ei menekään hyvin, mutta en tunne sen johtuvan keskenmenotaustasts vaan olevan osa normaalia raskausajan huolta. Tietysti kaikki ihmiset on erilaisia, ja jotkut varmasti pelkää koko raskauden ajan. itellä on joskus syystä ollut paljon varmempi olo koko tämän raskauden. Ehkä pelottavimmat viikot oli rv 10-16, kun vatsa ei vielä kasvanut ollenkaan, kaikki alkuraskauden oireet oli jo loppunut ja liikkeitä ei vielä tuntenut.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Yhdyn edelliseen. Jonkinlainen tyyneys ja ”perusodottajan” jännitys oli mullakin, vaikka karmea kohdunulkoinen ja myös keskenmeno taustalla.
Jollain mystisellä tavalla nautin pitkään odotetusta ja yritetystä raskaudesta. Mieheni oli liian jännittynyt kaiken jälkeen, etten hänen kanssaan voinut paljon jakaa, mutta ystävien kanssa onneksi iloitsemme yhdessä.
Oon myös miettinyt tuota, että jos heti ekasta kierrosta ois tärpännyt ja oltais saatu lapsi, oltaisko osattu arvostaa sitä niin paljon? Nyt, kun yrittämistä on takana 2v8kk, osattais todellakin iloita ja olla onnellisia siitä lapsesta. Ainakaan ei oteta itsestään selvyytenä lasten saamista.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
En mä tiiä, mulla taisi kestää tosi kauan todella kypsyä ajatukseen äitiydestä ihan konkretian tasolla, vaikka hoidoissa oltiin vuosia ja vuosia. Tottakai se raskausaika valmistaa, ettei se lapsi heti syliin tupsahda.
Sitähän en tiedä, mitä "normaali" äitiys edes on, koska on vain lapsettomuuden kokemus taustalla, se ei hälvene koskaan. Omalla kohdalla biologinen lapsettomuus on edelleen kipeä asia, ei sitä voi ymmärtää, miten jotkut eivät vaan pysty.. meillä on siis lahjamunasolutyttö.
Kirjoitanpa oman tarinani myös. Ensimmäistä lasta oltiin yritetty 18 kiertoa kunnes plussa vihdoin tuli. 6+0 alkoi vuoto, joka yltyi päivän aikana niin suureksi, ettei tarvinnut enää toivoa raskauden jatkuvan silti.
Tästä 10 kiertoa niin saatiin pysyvä plussa ja lapsi syliin saakka. Myös 2 seuraavaa raskautta sujui ongelmitta, eikä välissä ole ollut edes kemiallisia raskauksia, kun aina liian aikaisin alan raskaustestejä tekemään.
Nyt sitten yritettiin neljättä lasta ja se olikin kkm. Lääkkeellisesti tyhjennettiin, vuoto edelleen menossa. Jotenkin ajattelen, että ihan tilastojen takia olikin jo jonkun vastoin käymisen vuoro kun kolme raskautta mennyt loppuun saakka putkeen. Kovasti toivon että tulisin pian raskaaksi ja se olisi taas normaali raskaus.
Tästä 10 kiertoa niin saatiin pysyvä plussa ja lapsi syliin saakka. Myös 2 seuraavaa raskautta sujui ongelmitta, eikä välissä ole ollut edes kemiallisia raskauksia, kun aina liian aikaisin alan raskaustestejä tekemään.
Nyt sitten yritettiin neljättä lasta ja se olikin kkm. Lääkkeellisesti tyhjennettiin, vuoto edelleen menossa. Jotenkin ajattelen, että ihan tilastojen takia olikin jo jonkun vastoin käymisen vuoro kun kolme raskautta mennyt loppuun saakka putkeen. Kovasti toivon että tulisin pian raskaaksi ja se olisi taas normaali raskaus.
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/kuinka-pian-raskaaksi-keskenmenon-jalkeen/
Tämä oli kiinnostava ja valoisa.
Tämä oli kiinnostava ja valoisa.
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastauksia tuohon alkuperäiseen Hallansurun kysymykseen, joka tosin on esitetty aikaa sitten.
Eli miten helposti tulit raskaaksi heti keskenmenon jälkeen? Jos tuli raskaaksi (vai tuliko) heti keskenmenon jälkeen, niin miten kävi? Saitko vauvan syliin asti?
Eli miten helposti tulit raskaaksi heti keskenmenon jälkeen? Jos tuli raskaaksi (vai tuliko) heti keskenmenon jälkeen, niin miten kävi? Saitko vauvan syliin asti?
Muokattu viimeksi:
Mä taas olen miettinyt, että vaatiikohan keho myöhäisen keskenmenon jälkeen vielä kauemmin aikaa palautua ennen kun voi raskautua uudestaan. Että onko sillä vaikutusta, kuinka pitkällä raskaus on ollut. Toki oli keskenmeno tapahtunut ihan kuinka alussa vaan, niin uudestaan raskautuminen voi tapahtua heti tai sitten siinä voi kestää kauan. Pelkään vain, että kestääköhän itselläni vielä kauemmin tällä kertaa kuin alkuraskauden kkm jälkeen. Jos siis edes raskaudun uudestaan ollenkaan 
Hei, tässä joulukuun 2019 lääkärilehden juttu toistuvien keskenmenojen selvittelystä.
Syy miksi linkkaan tähän ketjuun on tuo taulukko 2, jossa esitetään seuraavan raskauden onnistumisen todennäköisyys keskenmenon jälkeen eri ikäisillä ja muuttujana aiempien peräkkäisten, kliinisten keskenmenojen lukumäärä. Eli iällä on oikeastaan suurempi merkitys ennusteeseen kun aiemmilla keskenmenoilla. Tämä kuvaa miten satunnaisia keskenmenot ovat ja syy on useimmiten sattuma, huono tuuri.
Ja vielä oma kokemus: ensimmäisen lapsen yritys päätyi keskenmenoon ja uusi raskaus alkoi heti seuraavasta kierrosta/yrityskerrasta ja terve poika syntyi meille 2017. Sitten kolmas raskaus lähti alulle ensimmäisestä yrityksestä ja päätyi keskenmenoon lokakuussa 2019, jonka jälkeen marraskuussa raskauduin neljättä kertaa, taas ensimmäsestä kierrosta/yrityksestä ja nyt menossa rv19 ja toivon mukaan kuopuksemme syntyy elokuussa.
Eli meillä on raskaus alkanut hyvin keskenmenojen jälkeen (epäilen että olen superfertiili) ja tämänhetkisellä kokemuksella meillä keskenmenoa seuraavat raskaudet ovat myös päättyneet hyvin.
Toisen, lääkkeellisen keskenmenon jälkeen ovulaatio tuli vajaa 3 vk keskenmenon jälkeen (18 vrk, tunsin ovulaation selvästi). Ensimmäisen, spontaanin keskenmenon jälkeen kierto palautui hitaammin, en enää tarkasti muista. Otin keskenmenon kovin raskaasti ja ehkä mieliala ja stressi vaikutti kierron palautumiseen, mulla on tyypillisesti melko herkkä kierto.
Tsemppiä kaikille keskenmenon kokeneille! Ainakin se saa kenties tuntemaan vieläkin syvempää kiitollisuutta lapsesta, kun elävän lapsen lopulta syliinsä saa.
Syy miksi linkkaan tähän ketjuun on tuo taulukko 2, jossa esitetään seuraavan raskauden onnistumisen todennäköisyys keskenmenon jälkeen eri ikäisillä ja muuttujana aiempien peräkkäisten, kliinisten keskenmenojen lukumäärä. Eli iällä on oikeastaan suurempi merkitys ennusteeseen kun aiemmilla keskenmenoilla. Tämä kuvaa miten satunnaisia keskenmenot ovat ja syy on useimmiten sattuma, huono tuuri.
Ja vielä oma kokemus: ensimmäisen lapsen yritys päätyi keskenmenoon ja uusi raskaus alkoi heti seuraavasta kierrosta/yrityskerrasta ja terve poika syntyi meille 2017. Sitten kolmas raskaus lähti alulle ensimmäisestä yrityksestä ja päätyi keskenmenoon lokakuussa 2019, jonka jälkeen marraskuussa raskauduin neljättä kertaa, taas ensimmäsestä kierrosta/yrityksestä ja nyt menossa rv19 ja toivon mukaan kuopuksemme syntyy elokuussa.
Eli meillä on raskaus alkanut hyvin keskenmenojen jälkeen (epäilen että olen superfertiili) ja tämänhetkisellä kokemuksella meillä keskenmenoa seuraavat raskaudet ovat myös päättyneet hyvin.
Toisen, lääkkeellisen keskenmenon jälkeen ovulaatio tuli vajaa 3 vk keskenmenon jälkeen (18 vrk, tunsin ovulaation selvästi). Ensimmäisen, spontaanin keskenmenon jälkeen kierto palautui hitaammin, en enää tarkasti muista. Otin keskenmenon kovin raskaasti ja ehkä mieliala ja stressi vaikutti kierron palautumiseen, mulla on tyypillisesti melko herkkä kierto.
Tsemppiä kaikille keskenmenon kokeneille! Ainakin se saa kenties tuntemaan vieläkin syvempää kiitollisuutta lapsesta, kun elävän lapsen lopulta syliinsä saa.
Kyfi2299540
Näppärä viestien naputtelija
Tänään kävin neuvolassa lääkärin tykönä ja hän totesi ultraamalla että keskenmeno. Minulla arviolta olisi ollut nyt vk 7.
Minulla oli noin viikon verran menkkamaista vuotoa. Ei runsasta, kivuliasta ja klönttejä.
Tämä oli minun eka raskaus mikä neuvolassa todettiin. Yritystä takana n. 2v.
Minulla tosi sekava olo. En meinaa jaksaa olla ja tiedä mitä ajatella.
Minulla oli noin viikon verran menkkamaista vuotoa. Ei runsasta, kivuliasta ja klönttejä.
Tämä oli minun eka raskaus mikä neuvolassa todettiin. Yritystä takana n. 2v.
Minulla tosi sekava olo. En meinaa jaksaa olla ja tiedä mitä ajatella.
Hensku93
Satasella mukana keskusteluissa
Minä en ole oikein eden uskaltanut kirjoitella minnekään mutta nyt ehkä.. Minulla ja miehelläni 2. kierrosta raskaaksi ja keskenemo 8/20 viikolla 10. Veti mieltä aika sekavaksi, mutta suruprosessia työterveydessä kävin läpi, myös miehen ja läheisten kanssa. Päätin alusta lähtien olla avoin tilanteemme suhteen, ja se helpotti omaa taakkaa. Sain hyvää hoitoa sairaalassa myös kun osastolle pääsin km vuoksi.
Päätimme, että rupeamme yrittämään uudelleen, ja nyt plussailin viikonloppuna, taas toisesta kierrossta. Jotenkin olo on onnellinen, mutta silti pelottaa, että jos taas käy samanlaisesti... Myöskään mitään raskausoireita minulla ei ole, joten se hyvin erilaista kuin edellisessä raskaudessa jossa kuvotus oli 24/7 ja oksennus tuli ties missä sopimattomissa paikoissa. Kovasti odottelen varhaisultraa, ei oikein uskalla suhtautua positiivisesti ennen kuin näkee että onko siellä edes mitään elossa olevaa..
Hei!
Minulla samat mietteet, ja itse toivon keskenmenon jälkeen heti uutta plussaa...
Plussasin marraskuun 25 pvä.17 päivää oviksen jälkeen, oireet olivat aivan selvät ja voimakkaat jo pian hedelmöityksen jälkeen : rinnat kipeät, jatkuva kuvotus, palelu, metallinmaku suussa ja alavatsa kivut ym. Neljän päivän päästä testistä alkoi verilimainen vuoto pyyhkiessä, mutta vuoto ei ollut runsasta. Vatsa ja selkäkipu oli aika voimakasta joten arvelin että km on käynnissä. Niukka vuoto kesti 2 päivää ja negatiivisen testin tein jo kolmantena päivänä, päivä vuodon loppumisen jälkeen. Kolme viikkoa vuodon alusta oli yksi yhdyntä ilman ehkäisyä, siitä lähtien taas samat raskaus oireet ( rinnat ei ole normi kierroissa koskaan edes arat) Nyt kuitenkin mahdollisesta oviksesta ja hedelmöittymisestä 9 pvä.n jälkeen tuli veristä vuotoa jota tuli kuitenkin nyt vain päivän,vain pyyhkiessä ja pikkuhousun suojaan hieman. Loppui kuin seinään eikä sen jälkeen muuta kuin valkovuotoa jota ei normaalisti tässä vaiheessa kiertoa mulla ole. Nyt ei ollut myöskään verisen vuodon aikana alaselkä ja vatsa kipuja. Muuten on kyllä koko ajan aaltoillen vihlaisuja ja juhlintaa alavatsalla ja rinnat edelleen arat ja tuntuu välillä kihelmöintiä.
Nyt tänään olisi viime km vuodon alusta laskettuna kpl 41. Elättelen toiveita että olisin raskaana tuon yhden kerran seurauksena, mutta pelkään että tuo yhden päivän vuoto olikin uusi keskenmeno ja että kierto on vaan sekaisin ja hormonit. Onko muilla ollut tälläistä että varhaisen km vk 4 jälkeen olisi raskautunut heti uusiks ja taas tullut vuotoa mutta kaikki mennytkin hyvin? Ja luulisi että jos olisi tavalliset kuukautiset niin olisi ollut runsaammat, niin kuin mulla aina n. 4 pvä ihan kunnon vuotoa! Jos en ole raskaana niin koska normi menkat.. keskenmenosta nyt kohta 6 viikkoa. Olisi kiva kuulla mietteitä ja kokemuksia! Testin pääsen hakemaan illalla tai huomenna..sillähän asia selviää..Mutta pelottaa, kun toivon hartaasti että olisinkin taas raskaana! ❤
Minulla samat mietteet, ja itse toivon keskenmenon jälkeen heti uutta plussaa...
Plussasin marraskuun 25 pvä.17 päivää oviksen jälkeen, oireet olivat aivan selvät ja voimakkaat jo pian hedelmöityksen jälkeen : rinnat kipeät, jatkuva kuvotus, palelu, metallinmaku suussa ja alavatsa kivut ym. Neljän päivän päästä testistä alkoi verilimainen vuoto pyyhkiessä, mutta vuoto ei ollut runsasta. Vatsa ja selkäkipu oli aika voimakasta joten arvelin että km on käynnissä. Niukka vuoto kesti 2 päivää ja negatiivisen testin tein jo kolmantena päivänä, päivä vuodon loppumisen jälkeen. Kolme viikkoa vuodon alusta oli yksi yhdyntä ilman ehkäisyä, siitä lähtien taas samat raskaus oireet ( rinnat ei ole normi kierroissa koskaan edes arat) Nyt kuitenkin mahdollisesta oviksesta ja hedelmöittymisestä 9 pvä.n jälkeen tuli veristä vuotoa jota tuli kuitenkin nyt vain päivän,vain pyyhkiessä ja pikkuhousun suojaan hieman. Loppui kuin seinään eikä sen jälkeen muuta kuin valkovuotoa jota ei normaalisti tässä vaiheessa kiertoa mulla ole. Nyt ei ollut myöskään verisen vuodon aikana alaselkä ja vatsa kipuja. Muuten on kyllä koko ajan aaltoillen vihlaisuja ja juhlintaa alavatsalla ja rinnat edelleen arat ja tuntuu välillä kihelmöintiä.
Nyt tänään olisi viime km vuodon alusta laskettuna kpl 41. Elättelen toiveita että olisin raskaana tuon yhden kerran seurauksena, mutta pelkään että tuo yhden päivän vuoto olikin uusi keskenmeno ja että kierto on vaan sekaisin ja hormonit. Onko muilla ollut tälläistä että varhaisen km vk 4 jälkeen olisi raskautunut heti uusiks ja taas tullut vuotoa mutta kaikki mennytkin hyvin? Ja luulisi että jos olisi tavalliset kuukautiset niin olisi ollut runsaammat, niin kuin mulla aina n. 4 pvä ihan kunnon vuotoa! Jos en ole raskaana niin koska normi menkat.. keskenmenosta nyt kohta 6 viikkoa. Olisi kiva kuulla mietteitä ja kokemuksia! Testin pääsen hakemaan illalla tai huomenna..sillähän asia selviää..Mutta pelottaa, kun toivon hartaasti että olisinkin taas raskaana! ❤
A.H.
Vasta-alkaja
Osanottoni kaikille menetyksen kokeneille. Surun ja huolen kanssa eläminen on niin rankka kokemus, mutta ihan varmasti toivoa on.
Mulla meni pitkään toivottu (hoitojen kautta saatu) viime raskaus kesken toukokuussa viikolla 9-10 (löytyi rv11). Sen jälkeen kierron tasaantumiseen meni pari kuukautta ja kesällä (korona rokotusten jälkeen) jatkettiin ivf hoitoja. Isoksi onneksi toisella kierroksella tulin taas raskaaksi ja nyt on menossa rv 10.
Huoli on mukana tässä raskausmatkassa ihan eri lailla kuin viimeksi. Sitä shokkia on vaikea unohtaa, kun viimeksi ilman mitään aiempia oireita, lääkärikin pelästyi kun kohdussa näkyikin menehtynyt sikiö. mutta yritän iloita jokaisesta päivästä ja viikosta, ja toivon niin kovin että tällä kertaa onnistuu loppuun asti. Viime raskauden keskeytyminen oli sikiöstä johtuva kehityshäiriö, ja lääkärin mukaan ei pitäisi olla mitään syytä olettaa että sama toistuu, mutta ikää on niin paljon (42 v.) että toisaalta riskejä on vaikka minkälaisia.
Nyt pienen pitäisi olla jo isompi kuin viimeksi kohtuun menehtynyt sisarus. Viime viikolla ultrassa sydän löi voimakkaasti, mikä oli ihana kuulla (yhdessä miehen kanssa).
Asun Japanissa ja täällä ultrassa pääsee käymään (toki pienellä omalla kustannuksella) joka toinen viikko. Se helpottaa huolta tosi paljon. Kuitenkin taas jännittää aika paljon mitä keskiviikkona seuraavassa ultrassa löytyy.
Mulla meni pitkään toivottu (hoitojen kautta saatu) viime raskaus kesken toukokuussa viikolla 9-10 (löytyi rv11). Sen jälkeen kierron tasaantumiseen meni pari kuukautta ja kesällä (korona rokotusten jälkeen) jatkettiin ivf hoitoja. Isoksi onneksi toisella kierroksella tulin taas raskaaksi ja nyt on menossa rv 10.
Huoli on mukana tässä raskausmatkassa ihan eri lailla kuin viimeksi. Sitä shokkia on vaikea unohtaa, kun viimeksi ilman mitään aiempia oireita, lääkärikin pelästyi kun kohdussa näkyikin menehtynyt sikiö. mutta yritän iloita jokaisesta päivästä ja viikosta, ja toivon niin kovin että tällä kertaa onnistuu loppuun asti. Viime raskauden keskeytyminen oli sikiöstä johtuva kehityshäiriö, ja lääkärin mukaan ei pitäisi olla mitään syytä olettaa että sama toistuu, mutta ikää on niin paljon (42 v.) että toisaalta riskejä on vaikka minkälaisia.
Nyt pienen pitäisi olla jo isompi kuin viimeksi kohtuun menehtynyt sisarus. Viime viikolla ultrassa sydän löi voimakkaasti, mikä oli ihana kuulla (yhdessä miehen kanssa).
Asun Japanissa ja täällä ultrassa pääsee käymään (toki pienellä omalla kustannuksella) joka toinen viikko. Se helpottaa huolta tosi paljon. Kuitenkin taas jännittää aika paljon mitä keskiviikkona seuraavassa ultrassa löytyy.
Mä sain kesäkuussa km rv 5+5, alkoi pienellä verisellä tiputtelulla aina kun kävi vessassa, seuraavana päivänä menin neuvolaan ja sielä hoitaja vähän jopa säikähti ku veret valahti lattialle siinä maatessa penkillä, tietenkin vielä varmisti että kohtu on tyhjä ja runsaan verenvuodon takia löhetti sitten sairaalanmäelle verikokeisiin ja lääkörin puheille.. Siitä asti on ollu jotenkin todella masentava olo ja itkua tihrustanu aina silloin tällöin kun tapahtunutta muistelee, kyseessä oli kumminkin ensimmäinen ja todella toivottu raskaus.. Odoteltiin seuraaviin kuukautisiin asti hoitajan ohjeistuksen mukaan ja ruvettiin sitten yrittämään uudestaan.. Ollaanhan tässä puolivuotta yritetty, epätoivo on ollu kovasti läsnä kunnes nyt sitten tein positiivisen testin muutama päivä sitten ja nyt menossa 4+6. Pelko on läsnä mutten anna sille valtaa, täytyy olla onnellinen tästä hetkestä ja tästä päivästä eikä murehtia turhia, neuvolaan ajattelin soittaa vasta joulun jälkeen jos tämä nyt pysyy matkassa sinne asti 
en tiedä miten sitä pää hajoaa jos tämäkin menee pieleen... Hirmuisesti voimia kaikille jotka keskenmenon joutuvat kokemaan, mutta muistakaa, milloinkaan ei saa menettää toivoa 
en tiedä miten sitä pää hajoaa jos tämäkin menee pieleen... Hirmuisesti voimia kaikille jotka keskenmenon joutuvat kokemaan, mutta muistakaa, milloinkaan ei saa menettää toivoa
Muokattu viimeksi:
Marsku82
Näppärä viestien naputtelija
Sain myös keskenmenon 6 päivää sitten kotona rv12. Olen toipunut fyysisesti ja henkisesti kohtuullisen hyvin ja prosessi jatkuu edelleen. Osanottoni myös muille keskenmenon kokeneille!
Toive on, että saisin kolmannen lapsen vielä syliin asti tulevaisuudessa.
Toive on, että saisin kolmannen lapsen vielä syliin asti tulevaisuudessa.
Sain myös keskenmenon 6 päivää sitten kotona rv12. Olen toipunut fyysisesti ja henkisesti kohtuullisen hyvin ja prosessi jatkuu edelleen. Osanottoni myös muille keskenmenon kokeneille!
Toive on, että saisin kolmannen lapsen vielä syliin asti tulevaisuudessa.
Voi ei, sinäkin!
Voimia!
Hattara30
Puuhakas puhuja
Voi eiSain myös keskenmenon 6 päivää sitten kotona rv12. Olen toipunut fyysisesti ja henkisesti kohtuullisen hyvin ja prosessi jatkuu edelleen. Osanottoni myös muille keskenmenon kokeneille!
Toive on, että saisin kolmannen lapsen vielä syliin asti tulevaisuudessa.
Voimia
Marsku82
Näppärä viestien naputtelija
Voi ei, sinäkin!
Jep. Melkein oltiin toisella kolmanneksella eli oli toiveissa, josko suurin riski ois ohi, mut mieluummin nyt kuin myöhemmin. Neuvolat aina siirtyi, niin en päässyt sydänääniä tms. kuulemaaan. Parempi niin.
