Keskenmeno

Olen todella pahoillani.

Yhtään yleistämättä.. sanon että suurin osa terveysalalla olevista ovat turtuneet koska ovat nähneet paljon. Pitävät sellaista ns. kuorta kilpenä töissä että jaksaisivat tehdä sitä työtä. Valitettavasti tuntuu että jotkut eivät tajua käyttäytyvänsä äärimmäisen tökerösti. :(

Voimia :Heartred
 
Olen todella pahoillani Radioboca, voimahalaukset! Jos yhtään lohduttaa niin tiedän kyllä tunteen :crybaby2
Ja jos jotain positiivista tilanteesta pitää hakea, niin aina parempi mitä aikaisemmin menee kesken jos on mennäkseen. Mä en ollut viime syksynä ihan yhtä onnekas.

Olin onnellisesti ensimmäistä kertaa elämässäni toivotusti raskaana ja en edes ajatellut mennä varhaisultraan sillä olin päätänyt odottaa nt-ultraan asti. Viikolla 8 kärsivällisyyteni kuitenkin petti ja varasin varhaisultran viikolle 9. Kaikki oli siihen varhaisultraan asti mennyt ihan normaalisti, ei vuotoja, ei kramppeja, raskausoireita oli, vaikkakin lieviä, hälytyskellot ei soineet koska neuvolassa sanottiin että jotkut onnekkaat säästyvät pahoinvoinnilta ja luulin kuuluvani niihin onnekkaisiin.

No varhaisultrassa sitten kuulin ne sanat joita kukaan raskaana oleva ei halua kuulla, lääkäri oli ultrannut ehkä muutaman minuutin kun aloitin lauseen sanoilla "Olen todella pahoillani, mutta...." Ei sykettä, alkion kehitys pysähtynyt mittojen perusteella jonnekin viikolle 6, keskeytynyt keskenmeno oli diagnoosi ja sain lähetteen Jorviin raskaudenkeskeytykseen seuraavalle viikolla. Samassa ultrassa lääkäri totesi että mulla on kaksioisainen kohtu ja sanoi että sitäkin joudutaan tutkimaan tarkemmin Jorvissa. Olin siis tietämättäni kantanut lähes kuukauden kuollutta alkiota kohdussani ja suunnitellut elämää lapsen kanssa jota ei sitten koskaan tullutkaan.

Viikon päästä Jorvissa ultrattiin vielä ja todettiin, että alkio on kuollut, sain tyhjennyslääkkeet käteen ja mut passitettiin kotiin "hoitelemaan hommat" itsekseni. Sain kuukauden päähän jälkitarkastusultran, jossa oli tarkoitus myös tutkia kohdun rakennepoikkeavuutta tarkemmin. Kotona otin tyhjennyslääkkeet ja neljän tunnin päästä alkoi keskenmenovuoto, istuin pari tuntia vesaanpöntöllä ja itkin, en niinkään kivusta koska sain hyvät särkylääkkeet mutta surusta. Jälkivuoto jatkui lähes neljä viikkoa ja oli juuri loppunut kun menin jälkitarkastukseen. Noh, jälkitarkastuksessa todettiin, että kohtu ei ole kunnolla tyhjentynyt, sain uudet tyhjennyslääkkeet käteen ja varmuuden varalle ajan kaavintaan parin viikon päähän. Tyhjennyslääkket eivät aiheuttaneet mitään vuotoa, joten 1.5kk siitä kun sain tietää keskenmenosta olin kaavinnassa.

Kaavinta meni ihan hyvin, menin aamulla sairaalaan ja pääsin iltapäivällä kotiin herättyäni nukutuksesta. Jälkitarkastusaikaa eivät antaneet, kun lääkäri sanoi että kohtu oli saatu hyvin tyhjäksi. Lääkäri määräsi odottamaan vähintään yhden normaalin kierron ennen uutta yritystä, jotta kohdun limakalvot ehtivät kunnolla palautua kaavinnasta.

Viidennestä kierrosta keskenmenon jälkeen tuli uusi tärppi ja nyt jännittää todella PALJON, että toistaako historia itseään.
 
Joo, olen samaa mieltä. Parempi että meni nyt kesken, jos tää vuoto ei kauan kestä niin eihän tästä varmaan juuri kierto edes hetkahda. En oikeastaan ehtinyt sisäistää ajatusta raskaana olemisesta kunnolla, vaanin koko ajan maanisesti oireita ja odotin että alkaako vuoto, koska koko ajan oli vaan menkkamainen olo. Ehdittiin miettiä just jotain että miten oon juomatta huomaamatta, koska voidaan kertoa kaikille, koska alkaa masu kasvaa ja sellaista, mutta en oikeastaan ehtinyt edes ajatella mitään vauvaa vielä. Niinpä, no, musta vaikuttaa jo siltä että pääsen tästä henkisesti aika helpolla. Nyt on jo oikeastaan lähinnä toiveikas fiilis tulevasta yrityksestä, kun kerran plussa on saatu aikaiseksi. Siis optimistisempi olo kuin varmaan vuoteen!

Harmi kumminkin kun tipahdin tästä ryhmästä, ootte ihan mahtavia ja kiitos paljon kaikille sympatioista! :love7
 
Voimia radioboca! Mie tiedän myös mitä sinä käyt nyt läpi. Ennen esikoistani sain keskenmenon viikoilla 5+4. Minulla tuon ekan vuodon jälkeen alkoi todella kova kipu ja alkio tuli ulos. Eli kohtu ilmeisesti supisti tuolloin.

Minulle gynekologi sanoi, että tulisi odottaa yhdet menkat, jotta kohtu olisi valmis uudelle rakkaudelle eikä menisi kesken uudestaan sen vuoksi, ettei kohtu ollut valmis ja puhdas. Siitä kolme kiertoa ja raskauduin uudestaan. Nyt minulla on 8 kk ikäinen poika :) ja sen lisäksi 5+2 viikot menossa pikkukakkosta. Jotenkin kuitenkin jännittää tuo 5+4, että kuinka tällä kertaa käy. Perus pessimisti..
 
Ymmärrän Marru. Tää varmaan tulee kyllä varjostamaan mahdollista seuraavaa raskautta. :( Toivotaan että kaikki menee hyvin tällä kertaa. Onhan sulla nyt kuitenkin yksi elävä todiste että pystyt viemään raskauden kunnialla loppuun, joten eiköhän tämäkin mene hyvin loppuun asti!

Nyt mä täällä ihmettelen, että voiko olla totta että tää vuoto loppui jo? Toivottavasti vaan tuli kaikki ulos myös...
 
Teille kaikkille isot tsempit ite en ole ja en tule ennään raskaaksi joten tsemppaan teitä muita.
Ennen esikkoa oli 2 kkm:ää ja esikko tarttui jälkimmäisestä 10kk päästä ja isoin ihme oli kun tyttö oli 3,5kk niin kuopus tarttui matkaan mukaan ja mulla oli isot riskit miten käy kun oli raju ja rankka raskausmyrkytys ja kiirreellinen sectio.
Neuvolan täti pisti suoraan Kättärille tehoseurantaan niin meni kaikki hyvin ja iso poika tuli turvallisesti sectiolla maailmaan.
Se pitää muistaa et menee päivä kerrallaan ja ei murehdi vaan nauttii onnen hetkistä.
 
Radioboca, saattaahan se olla ettei ollut km? Tai siis että vuosi vain hiukan? Kun onhan joillakin niitä "valemenkkojakin". Seuraile vielä!!
 
En kyllä tohon jaksa uskoa ollenkaan. Torstaina ja perjantaina kramppaili kunnolla vaikkei mitään hurjaa kipuilua ollutkaan ja raskausoireet jotka jo tiistaina alkoi vähentyä on tähän mennessä jo täysin kadonneet. Sitä paitsi valemenkkojen pitäisi neuvolan mukaan tulla silloin kun menkat normaalisti tulisi, eli ei nyt.
 
No voi että :( mietin vain tuota vuodon kestoa, kun oli nuinkin lyhyt. Mulla kesti useamman viikon kun oli km.
Jos niin on, niin onnea seuraavaan yritykseen! Kyllä se vielä tärppää!
 
Kyllä sitä nyt taas alkoi tulla mutta pelkkää ruskeeta vaan tänään. Kumma juttu kyllä munkin mielestä kun menkkojen aikanakin tulee enemmän verta kuin nyt tähän mennessä. Mutta perjantaina tuli kyllä semmosia isoja "repaleita" jotain kamaa että en tosiaan epäile etteikö ois keskenmeno.
 
Mulla ollu km jossa vuoto oli erittäin niukkaa ja kesti vain muutaman päivän.. Ja hcg nousu katottiin verikokeella silloin, että raskaana varmasti olin. Eikä tarvinnut kaapia tai muuta..
 
radioboca olen todella pahoillani kokemastasi :( Mä sain joulukuussa keskenmenon samoilla viikoilla kun sinä, ensin alkoi ruskea tuhru 4+6 ja sitten 5+0 ensin yltyi kivut aivan jäätäviksi, ja kohta alkoi tulla tavaraa ulos.. Päivystykseen olin yhteydessä, mutta sanoivat että tulla paikan päälle vain, jos vuoto yltyy niin kovaksi ettei sen kanssa pärjää. Muutenkin myös minun kohdallani hoitaja tms joka puhelimeen vastasi oli todella tyly, sanoi vain että elä nyt niin kuin nämä olisi normaalit menkat.!?! No yllättäen en sitten lähtenyt päivystykseen. Vuotoa kesti viikon, jonka jälkeen omassa tk:ssa ultrattiin onko kaikki tullut ulos. Hyvin oli tyhjentynyt.

Minulla surutyö kesti monta kuukautta, vaikka niin alussa kesken menikin. Paljonhan sitä sai kuulla vähättelyä aiheen tiimoilta, mutta sitten löysin tänne foorumille keskenmenon kokeneiden ryhmään, jossa oli aivan ihanat ihmiset ja jonne sai kirjoittaa ilman että kukaan väheksyi tai kommentoi mitään loukkaavaa. Koska lujille se ottaa vaikka niin alussa tapahtuisikin.

Anna itsellesi aikaa surra ja tuntea kaikkia tunteita, itse muistan kuinka vihainen, katkera ja pettynyt olin.. Kirjoittaminen auttoi jonkin verran, ja vaikka se klisee onkin, niin aika auttoi sitten lopulta varmasti kaikkein eniten.

Nyt kuusi kiertoa km jälkeen plussasin, ja kyllähän se pelottaa, miten tällä kertaa käy... Mutta ei voi kuin toivoa parasta, ja toivon että myös sinä saisit uuden, pysyvän plussan mahdollisimman pian!
 
Hurjasti tsemppiä radioboca!! Jokaisella on oma tapansa surra ja jokaisella se kestää juuri sen aikaa kun on tarvis. Itse keskenmenon kokeneena en usko, että kukaan joka ei ole keskenmenoa kokenut ymmärtää täysin miltä se tuntuu. Oli se sitten kuinka alussa tahansa, niin on se aina kova paikka, koska kyllähän sitä miettii melkein joka ikinen hetki sen jälkeen kun ensimmäisen kerran plussaa ja jos pikkuisella ei kaikki olekaan hyvin ja menee kesken, niin sattuuhan se ja kovaa! Itsellä meni kesken rv 9..rv 6 loppupuolella tuli yhtäkkiä vessaan mennessä jonkinverran verta ja olin ihan varma että se oli tässä. No muutaman päivän päästä pääsin ultraan ja lääkäri totesi, että siellä se pikkuinen sinnittelee ja sykekin löytyi hienosti. Kertoi sitten että ehkä oli kaksoraskaus ja toinen meni kesken ja kertoi että on vaan parempi mikäli vuotaa hetken sitä ns. vanhaa verta eli ruskeaa tuhrua, että tulee kaikki ylimääräinen pihalle eikö aiheuta vahinkoa toiselle yksilölle.

Tätä ns. vuotoa jatkui sitten pari viikkoa (vain vessassa käydessä huomasi), kunnes sitten alkoi tulla ihan punaista verta vähän enemmän. Siitä sitten n. 24 tuntia ja alkoi ihan älytön vuoto, en tehnyt muuta kuin istuin vessassa koko ajan ja sitten alkoi kivutkin. Päivystyksessä kävin, mutta eipä siellä asialle tietenkään muuta tehty kuin annettu hyvät kipulääkket ja voivoteltu tapahtunutta. Seuraavana päivänä sain viimeisen varmistuksen asialle, kun pyttyyn molskahti vähän isompi "klöntti"..siitä seuraavana päivänä ultraan ja lääkäri vielä totesi asian. Itselläni kävi kaikesta huolimatta "hyvä tuuri", koska kaikki tuli itsestään pihalle..vuoto kesti sitten jonkun vajaan pari viikkoa..

Muutama päivä meni täysin sängyn pohjalla eikä mikään kiinnostanut, kunnes otin itseeni niskasta kiinni ja lähdin käymään ystävällä (hänellä silloin 5kk poika kotona) ja se kyllä auttoi! Kunnon itkupurkaus vielä siinä ja monen tunnin juttelut ja sen jälkeen totesin, että nyt on saanut asian käsiteltyä! Itselläni helpotti myös ajatus, että meidän pikkuisella ei ollut kaikki hyvin ja hän ei ollut valmis tähän maailmaan tulemaan ja siksi näin oli parempi!

Nyt sitten menkoista laskettuna uusi raskaus meneillään rv 4+4 ja pelonsekaisin tuntein jäädään odottamaan tulevaa!

Tsemppiä kaikille keskenmenon kokeneilla ja myös niille jotka valitettavsti tulevat sen vielä kokemaan. Aika, tukiverkosto ja positiivinen ajattelu tulevasta auttavat asiaa!!❤️

ps. pahoittelut pitkästä sepustuksesta!
 
Tosi monella kyllä on km-kokemuksia. Ja kaikissa varmasti mukana tosi yksilöllinen suru ja tavat työstää sitä. En tajua niiden vähättelijöitä. Kuten OneOfAKind sanoi, plussan jäljeen se lapsi on mielessä koko ajan ja jo muutamassa päivässä oma maailma ehtii silloin muuttua uudeksi... tietenkin myöhemmässä keskenmenossa on aivan omat kauhunsa, mutta menetyksen surua ei mitata missään kilpailussa.

Radioboca, haluatko että otan sut pois helmikuisten listasta, tai laitanko sinne erikseen maininnan vauvalle joka ei vielä ollut valmis maailmaan? Vai odotetaanko ultraa?
 
HKI ota pois vaan. Tai laita miten haluut, jos haluat tilastoida keskenmenon niin okei sekin.

OneOfAKindille paljon onnea plussasta ja kiitos pitkästä sepustuksesta. Ihanaa että niin moni on jakanut tähän ketjuun oman tarinansa keskenmenosta. :) On ollut hyvä lukea toisten kokemuksia ja mukava tietää että täällä on ihmisiä jotka ymmärtää miltä tää tuntuu. Eipä tosiaan ole mikään harvinainen juttu. Edelleen oon sormet ja varpaat ristissä että teillä kaikilla menee raskausaika hyvin!

Mulla alkaa vuoto hiipua ja halut heräillä. Gyne kehotti puhelimessa odottamaan yhdet menkat ennen kuin jatketaan yritystä, enkä ole vielä muodostanut päätöstä miten nyt toimitaan... Ehkä vaan ei nyt erityisesti yritetä eikä tikuteta ovista, muttei aleta ehkäisemäänkään. Ja ultraan sain tosiaan ajan juhannuksen jälkeiselle viikolle kuten ounastelinkin.

Mä en ole kertonut tästä kenellekään, koska ainoastaan yksi kaveri tietää ylipäänsä yrityksestä. Tavallaan tekisi mieli kertoa jollekin. Ehkä sitten jos tulee vielä semmonen kunnolla paska fiilis ja oikea hetki.
 
Voijh Radioboca :(
Minulle tuli km 10/13, mutta yhden kierron jälkeen tärppäsi heti ja toinen lapsi syntyi 08/14 ♡
Ja km vuoto oli minullakin todella niukkaa eikä kestänyt kauaa!

Tsemppiä hurjasti!
Minua jännittää mielettömän paljon kuinka tässä raskaudessa käy, kun nämä ensi hetket ovat niin arvaamattomia..
 
Keskeytynyt Keskenmeno se sitten täällä..Taysiin aikaa odottaessa, et saa tyhjennyslääkkeet. Alkuraskauden ultrassa todettiin sikiön olevan viikon liian pieni, ja sykettä ei näkyny. Kävin tänää vielä varmistamassa asiaa yksityiselle paremmilla laitteilla.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top