Kesävauvat 2010

Yppy

Tajusin vasta kattoo ton linkin minkä laitoit. Rauhotti aivan sikana mieltä!!!!! Tällänen turhan päivänen hermoilija ku olen... Ei hermoilu mitään auta, mutta en myöskään sille mitään voi vaikka kuinka yrittäisin... Se tosiaan piristi, kiitos ku laitoit sen!!!
 
Olipas tänne taas yhdessä päivässä kertynyt paljon juttua, no kivaa siis kun on aktiivinen palsta.
 
Kommentteja: peittoja ei olla jaksettu heiluttaa, tai ehkä tuota miestä innostaisi mutta minä olen iltaisin nyt niin älyttömän väsynyt ettei yhtään tee mieli.
 
Eilen kävin yksissä pikkujouluissa, mutta siellä en oikeastaan joutunut selittelemään mitään, kun siellä oli aika paljon sellaista porukkaa joka ei tunne minua niin hyvin, tuskin herätti kauheasti ihmetystä vaikka alkoholijuomat jätin väliin. Sitten kyllä jään kiikkiin kun tulee kutsu ekoihin kaveribileisiin, en ole koskaan mikään suurjuomari ollut, mutta toisaalta normaalisti kyllä lasillinen tai pari uppoaa.
 
Meillä mies haluaa ehdottomasti mukaan neuvolakäynneille jos vaan töiltään pääsee. Eka neuvolahan mulla on vasta reilun viikon päästä. Siinä varhaisultrassa kävin yksinäni, kun se ei millään hänen työvuoroihinsa sopinut, mutta ekaan julkiseen ultraan on kyllä tarkoitus että mennään ehdottomasti yhdessä.
 
Itse en ole muuten kovinkaan turvoksissa, vaikka joudunkin syömään vähän väliä tai heikko olo iskee (mikään ei kyllä minuakaan ole ainakaan vielä oksettanut, eli ehkä pääsen siinä mielessä vähällä). Mutta rinnat ovat kasvaneet, tursun rintsikoistani ulos. Pitänee mennä ensi viikolla liivikaupoille.
 
Tänään sattui hassu juttu: yksi kaverini, jolle olin kertonut että olimme menossa lapsettomuustutkimuksiin, sattui tänään kysäisemään että kävittekö. Ei siinä auttanut muu kuin myöntää, että ei ole nyt tarvetta. En ole todellakaan monille vielä tätä kertonut (teidän lisäksenne siis[;)] ) mutta en myöskään halua ja pysty valehdella asiasta, jos joku suoraan kysyi. Hän sitten sanoi, että katsoikin tissieni kasvaneen, ja oli alkanut miettiä, että josko sittenkin... iiik, toivottavasti kaikki eivät ole noin tarkkasilmäisiä! Sen verran kuitenkin tämä alkuvaihe pelottaa, että en haluaisi kertoa kuin vasta ensi vuoden puolella laajemmin.
 
Huomenta kaikille ja erittäin hyvää sunnuntai aamua [:D]

Oletteko muuten kertoneet vielä kenellekään raskaudestanne? Satsu on ainakin yhdelle kaverilleen kertonut :)
Mun mies haluaisin kertoa meidän vanhemmille. Me tarvitaan niiltä tietoja tuota neuvolakäyntiä varten sairauksista eikä kummallakaan ole tietoa niistä. Itse en vielä haluaisi kertoa. En ainakaan ennen ensimmäistä ultraa. Siis kunhan olisi se varhaisultra edes käytynä niin voisin kertoa vanhemmilleni. Jotenkin pelottaa vaan kertoa vielä tässä vaiheessa kun kaikkea voi sattua ja tapahtua.

Mulla on nyt tuon kuvotuksen kanssa ollut pari parempaa päivää. Myös turvotus on hieman helpompi kun ei ole tarvinnut lähteä himasta kovin kauas ja on saanut olla löysissä verkkareissa. Ilmaa on mahassa sitäkin enemmän. Tuntuu, että pierettää koko ajan. Ja nälkä... sitä tuntuisi olevan koko ajan.
 
Huomenet taas! Eilen olin tosiaan työporukan kanssa iltaa istumassa ja aivan yhtäkkiä kysyivät ihan suoraan että olenko raskaana, menin niin hämilleni etten osannut sanoa mitään mikä paljasti heti[:D] No..työporukka tietää nyt sitten.
Olen myös kertonut parhaalle kaverilleni ja siskolleni, äidilleni en kerro vielä koska tiedän että ei osaa pitää mölyjä mahassa vaan soittaa koko suvun ja naapuritkin läpi[:D] Miehenkään äidille ei olla vielä kerrottu, jouluna ajateltiin.

Illalla ennen nukkumaan menoa huomasin että paperiin tuli pyyhkiessä hieman kirkasta verta.. heti iski paniikki päälle mutta aamulla ei verta näkynyt. Mietinkin yöllä itsekseni että voiko keskenmenon saada niin että ei huomaa sitä edes? 
Tiedän että vuoto on ihan normaalia raskaana ollessa mutta kun tilanne iskee päälle niin sitä on hankala ajatella, etenkin kun ei ole tästä aiempaa kokemusta.
Lämmin ruoka ei uppoa edelleenkään[:'(]
 
Heips!

Täällä odotetaan Helsingissä esikoista (minä 32v ja mieheni 33v). Vau-testin mukaan laskettu aika olisi heinäkuun lopulla, elikkä 27.7.päivän tienoilla. Tein kolme raskaustestiä ennen kuin uskoin, että kyllä siinä kaksi viivaa oli. :D Olen menossa neuvolaan 8.pvä ja se hieman jännittää. Te, jotka jo olette käyneet, niin kertoisitteko, mitä kaikkea siellä tehtiin? :) Menittekö yksin vai miehenne kanssa?

Mulla on ollu rinnat todella arat ja virtsa eri väristä kuin normaalisti. Hengästyn todella helposti ja se on vähän kummastuttanut, kun raskaus on kuitenkin näin alussa. Muuten ei mitään suurempia tuntemuksia ole ollut. En ole positiivisen testin jälkeen käynyt salilla enkä jumpassa, ensi viikolla ajattelin yrittää, mutta vähän tuo hengästyminen jännittää, että jaksanko mitään..

Mukava tällainen keskutelufoorumi, jossa kaikki olemme samassa tilanteessa.
[:)]
 
Wagana, keskenmenosta ei kokemusta ole mutta uskoisin, että sen kyllä sitten huomaa jos ei aivan varhaisessa vaiheessa ole. Eli, että menee niin aikaisin kesken, että menkat alkavat vähän myöhässä. Muuten kyllä uskoisin sen verenvuodon olevan sitä luokkaa, että selvästi huomaa (ei siis pientä tihkuttelua) ja yleensä siinä mukana aikamoiset mahakivut. Eli sulla ei pitäisi olla hätää.

Anouk77 ensinnäkin onnittelut ja tervetuloa mukaan. Älä turhaan jännitä 1. neuvolaa. Siellä suurimmaksi osaksi kartoitetaan tilannetta sairauksien ja yms riskien suhteen. Paljon myös keskustelua ihan ruokailu ja liikuntatottumuksista yms. Painon ja verenpaineen mittaavat ja sitten tekevät pissatestin, jossa hakevat onko sokeria tai valkuaista virtsassa. Meillä oli myös bakteerinäyte mahd. pissatulehduksen poissulkemiseksi. Varaudu siihen, että saat mukaan luettavaksi kaikenlaisia esitteitä. Ja sitten jumpan ja muun liikunnan suhteen kannattaa ihan kuunnella omaa kehoa. Sinälläänhän liikunta ei pahaa tee sinulle tai kasvavalle vauvalle.

Meillä on mies todella innoissaan tästä vauvasta. Ja hän haluaa ehdottomasti tulla mukaan neuvoloihin ja ultratutkimuksiin. Ja mikäs sen ihanampaa. [:)] Eilen kerroin parhaalle kaverilleni, että saadaan vauva heinäkuussa. Hän oli todella iloinen meidän puolesta ja rupesi varmaan jo omassa päässään suunnittelemaan kaikenlaista. [:D] Seuraavana sitten tulee meidän vanhemmat ja muut kaverit. Halusin jakaa uutisen hänen kanssaan, kun ollaan oltu parhaita kavereita ihan ala-asteelta asti ja todella läheisiä. Itse en pelkää tai odota mitään ongelmia, mutta on sitten ainakin joku jonka kanssa voi jutella asiasta jos jotain sattuisi menemään vikaan.
 
Tiger, tosiaankin, ne vauvanhoitotaidot kyllä tulevat ihan itsestään sitten kun oma vauva syntyy. Mulla ei ollut myöskään oikein mitään kokemusta etukäteen kolmisen vuotta sitten kun esikoinen syntyi. Niin sitä vaan sitten oppi suunnilleen päivässä, miten vauvaa kannattaa kantaa ja pitää jne. Joten tyhmiä ovat kaikki kommentit minusta siihen suuntaan, että pitäis nyt jotenkin hulluna harjoitella.

Meillä kun on kolmas tulossa, niin lähinnä käyn yksin neuvolat, kun mies jää hoitamaan noita kahta kotiin. Olis kyllä tosin kiva, jos pääsisi ainakin noihin varsinaisiin ultriin mukaan.

Mulla on kuvotus ihan kauheaa, ympäri vuorokauden tuntuu, oksennus meinaa koko ajan tulla, aamulla just herättyä vähiten, mutta sitten voimistuu koko ajan iltaa kohden. Ihan tuskaa, ja en saa mitään tehtyä. Väsymys myös on kova.

Kerroin itse raskaudesta ihan silloin heti parhaimmille ystävilleni, mutta molempien vanhemmat vielä eivät tiedä. Siskolleni kerroin eilen, oli onneksi ihan ok. Minua kun mietityttää, että mitä ihmiset miettivät, kun tulee vielä kolmas näin nopeaan aikatauluun. Itse kuitenkin halusimme vielä tämän yhden joko nyt tai sitten ei ollenkaan.

Minulla oli edellisessä raskaudessa tuhruvuotoja, mutta ei ne koskaan mitään pahaa olleet. Tiedän kuitenkin tunteen, kun sen huomaa. Toivottavasti ne loppuvat pian kaikilla, joilla tulee, jotta ei tarvii hermoilla!!
 
Pikkujoulut meni mukavasti... meillä kun jokainen tuo omat juomansa, niin kävin sitten kaatelemassa alkoholitonta siideriä kuppiini [;)] Yhdelle työkaverilleni "jäin kiinni" kun pyysin glögin ilman terästystä... Hänelle sitten paljastin (heilläkin vauvahaaveet ajankohtaisia, joten siksi varmaan arvasikin). Eli yksi ihminen mieheni ja teidän lisäksi nyt tietää.
Ensiviikolla olisi vielä kaveripoukan pikkujoulut... se onkin hankalampi... Mutta aina sitä jotain keksii... Haluttais kuitenkin ensin kertoa jouluna meidän perheille ja sitten kavereille.

Onko kukaan kärsinyt ennen odotusta migreeneistä? Kun mä oon ja nyt tietenkin pelkään koko ajan että migreenikohtaus iskee, kun ne on aika hirveitä, eikä lääkettä oikeen voi ottaa... Välillä mulla on nyt ollu tosi lujaa pääkipee, viimeksi tänä aamuna. Mutta voihan osa olla ihan väsymystä ja sitä, että en enää juo juurikaan kahvia, jota siis ennen join ainakin 3 mukillista päivässä. Pitää muistaa keskustella tosta migreenistä seuraavalla kerralla neuvolassa lääkärin kanssa.

Muuten kaikki hyvi täällä... Väsymys on edelleen kova...
 
Hyvää sunnuntaita kaikille! [:)]

Tuosta raskaudesta kertomisesta… Minä kerroin heti jo testin tehtyäni asiasta veljelleni! Mies viipy sinä päivänä pitkään töissä ja minä istuin kotona kuin puulla päähän lyötynä [:D] kun niin iso ylläri oli. Joten oli sitten pakko soittaa jollekin ja valitsin veljeni vaimoineen. Viikkoa myöhemmin kerroin äidillenikin. Ymmärrän sen että toiset odottavat ne 3 riskialtteinta kuukautta ennen kuin vanhemmilleen kertovat, mutta minä olen äitini kanssa niin läheinen että päätin kertoa jo ennen. Siksikin koska jos joku meneekin vikaan niin siitäkin kertoisin äidilleni. Parille kaverillenikin kerroin jo. Vielä on näistä tärkeimmistä kertomatta appivanhemmilleni. Juuri joulupäivänä olisi minun kohallani jo turvallista kertoa uutisesta, mutta mieheni saa kertoa vanhemmilleen jo aiemmin jos haluaa.

Pikkujouluihin en ole joutunut mutta hankala paikka oli kun kävimme ulkona syömässä ystäviemme kanssa, enkä totuttuun tapaan litkinytkään viiniä kuin Saharassa viikon seikkaillut janoinen :DDD Sanoin vain että puoli lasia voin ottaa mutten enempää kun minä olen meistä se kuski nyt tänä iltana ;-) Tupakoimattomuuteni tosin aiheutti sitten ihmetystä sitäkin enemmän. Minulta kysyttiin että enkö polta enää, mutta siihen vain nyökkäsin ja jatkoin kiiresti juttua ”asiasta viidenteen” [;)]

ALKUPERÄINEN: Yppy

Khmm... Tuosta linkistä... Tajusin, että päivät ovat siinä hedelmöityksestä alkaen. Esim. "meidän laskujen" 5. rv on vasta 3 viikko alkiolle. Toisin päin sanottuna, kun linkissä sanotaan, että 6-9 rv selvitymistodennäköisyys on jo 96%, niin se tarkoittaa 8-11 rv meidän laskuissa [&o]


Tuo 96% onkin jo tosi lupaavaa! Ja mietin tuossa juuri tota raskausmittariani katellessa että ihan pian on 10 viikkoa täynnä, ja sehän on jo NELJÄSOSA se! :-o Raskausuutisen saatuani 8-9 kk tuntui i k u i s u u d e l t a!!! [:'(] Mutta jos kohta on jo neljännes takana niin äkkiähän tää sitten meneeki [:)]


ALKUPERÄINEN: wagana

Huomenet kaikille! Nyt tulee omaa napaa niin että rutisee[:D] Viime yö meni levottomissa merkeissä, näin inhottavia painajaisia[:@]

Ajattelin että maistan viiniä pienen pienen hörpyn että voin sitten vedota siihen että ei oikein minun makuuni..eikai siitä haittaa ole?


Ei “oma napa” -jutut oo yhtään anteekspyydeltäviä, koska on TOSI kiva lukea täältä teidän kaikkien mietteitä ja kokemuksia ja oloja :-) Vaikkei kirjotuksiin aina kommentoitaskaan niin silti ne on mielenkiintosta ja hyödyllistä luettavaa meille kaikille samoilla viikoilla olevilla.

Tuosta viinistä… Justiinsa lukasin jostain että kannattais jättää hömpsyt väliin, mutta minä olen kyllä puoli lasillista juonut ihan hyvällä omallatunnolla. Onhan siis sellasia maita / kulttuureja joissa ruokajuomana on aina viini, ja sen pikkutilkan juovat siis raskaanaolevatkin. Iltaa istuessani tuttaviemme kanssa minulla kesti hyvin sen puolikas punaviinilasillinen, kun sen seuraksi hörpin myös vettä. En millään jaksa uskoa olevan haitaksi jos parin tunnin ruokailun aikana juo hissun kissun puoli lasia viiniä veden kanssa.

Wagana, minä näin toissayönä niin kamalaa painajaista että ihan mieheniki herätin! [:D] Uni oli sinänsä ihan hölmö(Bin laden pommitti kotikyläni keskustan muistomerkkipatsasta ja minä juoksi karkuun niitä hänen lentokoneitaan ja helikoptereitaan :DDD), mutta siitä herättyäni pelkäsin NIIN paljon että pyysin mieheni turvakseni mukaan kun jouduin vessaan menemään! Muutenkin on ollu aika sekoja ja voimakkaita unia viime aikoina. Liittyyköhän nekin jotenki raskausoireisiin…?

ALKUPERÄINEN: susu80

Ruoasta... Olenko mä ainut jota ei ruoat etoa? Mä pystyn syömään ihan normaalisti. Välillä tuntuu, että ruoka maistuu liiankin hyvin ja syön enemmän kuin ennen. Makeaa tosin en pysty syömään, mutta kaikkea normaalia suolaista naposteltavaa ja ruokaa himoitsen ihan kamalasti.


Ei minuakaan mitkään ruuat etoa, ainakaan vielä. Tosin maut maistan paremmin kuin ennen. Johtunee tupakoinnin lopetuksesta... Ja hajut… Minulla on nykyään niin vahva hajuaisti että uskoisin päihittäväni koirammekin vainutestissä! [;)]



ALKUPERÄINEN: tiger

oon nähny parina yönä unta et oon jo synnyttäny ja imettäny koko ajan.. sit ku lapsi on syöny paljon rintaa nii se kasvaa tosi nopeeta ja yhtäkkiä lähteeki jo juoksemaan.. [:D] mulla muutenki "paineita", en nimittäin oo ikinä kovin ollut pienten lasten kans, kun ei suvunkaan puolelta pikkusia oo.. mulle on muutama tyyppi sanonu joskus et käyppä vaihtaa tuolta mun lapselta vaippa, johon minä että en käy, kun en ole ikinä vaihtanut, nii ihan ihmeissään et miten luulet että voit sitte hoitaa omaa vauvaa kun et osaa vaihtaa vaippaa...... helvetti kun ärsyttää!!!!! kyllä mä luulen et ne "tiedot ja taidot" tulee sitte oman lapsen myötä, ja onhan se ihan erilaista hoitaa toisen lasta kuin omaa.. mitä mieltä te ootte????


Kyllä minäkin uskon että ne lastenhoitokyvyt nousevat esiin jokaisessa sitten kun sen oman nyytin eteensä saa. Ja jos ei jotain osaa niin sitten voi kysyä neuvoa. Minullekin ystäväni alkoi esittelemään vaipanvaihtoa omalla lapsellaan, mutta kun ei mua kiinnosta hänen vauvansa vaipanvaihto [;)] Tahtoo tehä sen ihan vaan OMALLE vauvalle [:)]

P.S. Kävin vakoilemassa [:D] täällä forumissa niitten juttuja joilla laskettu aika on jo ens tai sitä seuraavassa kuussa. Siellä vilahteli sellasia sanoja kuin unettomuus ja ummetus ja peräpukamatkin... Päätin että nukun nyt hyvällä omallatunnolla kun kerran väsyttää ja vielä pystyn nukkumaan. Vähän on välillä huono omatunto jatkuvasta nukkumisesta mutta kyllä se varmaan kannattaa.
Ummetusta minulla ei ole ollut mutta vatta on ollu todella kovalla, ja ihan tämän raskauden alettua sellaseksi muuttui. Suoraan sanottuna...anteeksi... tuntuu joka aamu että p...e halkee! [:D][:D][:D] Onko kellään muulla samantapaista vaivaa? Täytyy kai nyt jo alkaa popsimaan luumuja tai jotain. Mitään peräpukamia ja ummetuksia en tahdo lisävaivoikseni kyllä! Tosin, onhan tuollainen joka-aamuinen punnerrus varmaan hyvää harjoitusta sitä H-hetkeä ajatellen! [:D][:D]
 
Susu, Jasmiini ja muut pahoinvoimattomat: mullakaan ei ole ollut pahoinvointia yhtään. Voi tosin johtua siitä, että tää on vielä niin alussa, kyllä ne hormonit tästä vielä sekoaa varmasti. Ruokailumieltymykset on ehkä muuttunut, makea ei niin kamalasti maistu, sen sijaan voisin syödä hullusti juureksia ja muita vihanneksia, marjoja ja raikkaita hedelmiä sekä kalaa, etenkin lohta. Kyllä mä eilenkin suklaata ostin, ihan vanhasta tottumuksesta, ja viimeiset palat levystä meni tänä aamuna ikään kuin aamupalaksi, mutta ei se oikein miltään maistunut. Eipä sillä, nälkä ei tunnu vaivaavan muutenkaan, syön kyllä aika vähän ja kevyesti.

Vesi on kyllä maistunut liiankin hyvin, kiskon litratolkulla päivittäin. Välillä mietin, huuhtoutuvatko kaikki hivenaineetkin pissan mukana pois, kun ravaan vähän väliä vessassa. Vihreä tee on myös sellainen mitä haluaisin kovasti, harmi ettei meillä ole kotona sitä. Koulussa join sitä viikolla kuppitolkulla joka päivä. Näiden pienten muutosten, aristavien rintojen ja pikkuväsymyksen lisäksi en ole oloani kokenut huonoksi, päinvastoin! Etenkin tällä viikolla oon liikkunut tosi paljon (täsmäliikuntaa liki 9 h plus hyötyliikunta päälle) ja syönyt kevyesti ja hyvin. Painoa on tullut kilon verran alas, mikä ei kyllä yhtään huolestuta näin alkuvaiheessa. Sais näistä reisistä ja pakaroista vähän lähteäkin tuota löllykettä.

Jasmiini, että ihan vakoilemaan kehtasit! Kiitos kaunis että valaisit meitä ensikertalaisia siitä, mitä kaikkea ihanaa on edessä. [;)]

Tiger, et ole ensimmäinen tuleva äiti maailmassa jolla ei ole niin paljon kokemusta näistä asioista. Minun äitini ei tiennyt mitään lapsista kun minut sai, silti olen tässä suht ehjänä ja kutakuinkin ihmisenä [:D] Luulen että vaikka olisikin aiempaa kokemusta muiden lapsista, oma lapsi on aina ihan eri juttu ja aluksi voi olla paljon arempi ja varovaisempi kuin muiden lasten kanssa. Itse ainakin tiedän olevani muiden ihmisten "kakaroiden" kanssa melko rento, käsittelen pikkuisia aika reippain ottein (sillä tavalla hellästi mutta määrätietoisesti) ja annan isompien kiipeillä puihin tms. Saas nähdä muutunko oman lapsen myötä neuroottiseksi hermoilijaksi [8|]

Anouk, tervetuloa ja onneksi olkoon!

Vielä tuosta muille kertomisesta. Alkuviikosta kyselin opiskelukaverin tulevaisuuden suunnitelmia, ja jotenkin hän vaikutti oudolta tai vaivaantuneelta. Omassa vauvahuumassa tietenkin (yli)päättelin, että hän odottaa vauvaa, ja niinhän se olikin! Siinä onnittelin häntä, halasin ja sitten lipsahti suusta, että meillekin ehkä tulee.... Perjantaina kävimme sitten liki kolmen tunnin kävelylenkillä ja emme puhuneet mistään muusta kuin raskaudesta, vauvanhuuruisesta tulevaisuudesta ym. On kyllä mukavaa, kun saa toisen ihmisen kanssa jakaa tuntemuksensa ja ajatuksensa ja toinen ymmärtää.

Lisäksi olen kertonut parhaalle ystävälleni. Muut eivät tiedä vielä. Ajattelin että ekan neuvolan jälkeen voisin kertoa äidilleni ja sisarelleni, joka itsekin sai vauvan hiljattain. Saa nähdä pystynkö pitämään suutani kiinni, kun ensi viikolla menemme kotiin siskon vauvan ristäisiin. Muu perhe ja miehen suku saa tietää sitten vähän myöhemmin, ehkä joskus ekan kolmanneksen lopulla tai tokan alussa.
 
Heipat!
Nyt on hyvää aikaa kirjoitella tänne kun nuorimmainen nukkuu ja perheen miesväki on rakentamassa meidän uutta kotia[:)]
Mun on tehnyt mieli kertoa jo raskaudesta vaavin tuleville sisaruksille ja sukulaisille, mutta mies haluaa vielä odottaa. Kai se tuo joulun aika on, kun kerrotaan tästä lahjasta.
Olen sen verran turvonnut, että pelkään kyselyjen kohta alkavan ja mä kun olen niin ylettömän huono valehtelemaan.
Tiistaina on edessä eka neuvola. Pahoinvointi on helpottanut ja elämä hymyilee[:)]
 
Tuli vielä mieleeni noista oireiluista... Mulla on ollut plussauksesta lähtien vaihtelevasti melkein joka päivä jossain vaiheessa päivää sellanen kamala nuhakohtaus josta ei meinaa tulla loppua. Aivastelu on jotain aivan kamalaa. Kaikki hajut käy mun nenääni todella pahasti ja ilmeisesti aiheuttaa nää aivastelukohtaukset. Lisäksi nokka vuotaa ja on tukossa. Voi tietysti olla, että mulla on joku pieni flunssakin, mutta eipä mulla muita oireita ole jotka siihen viittaisi.

Mä olin kuukausi sitten tilannut sellasen Ihana odotus kirjan. En ole lukenut sitä ennen plussausta, mutta nyt vihdoinkin pääsin lukemaan. Ei siinä mitään ihmeellistä sen enempää, mutta oli ihana huomata, että miestäkin kiinnostaa lukea sitä kun se eilen illalla tultuaan töistä huomasi sen kirjan olohuoneen pöydällä ja rupesi lukemaan sitä. [:D] Musta se oli kamalan söpöä ja ihanaa [:D]

En nyt muista mitä muuta mun piti kommentoida, mutta palailen sitten asiaan kun muistan.

Töihin olisi suunnattava taas huomenna. Mitäköhän siitäkin tulee kun tällä viikolla en pystynyt yhtään keskittymään töihin vaan etsin vaan netistä vauvajuttuja ja pyörin keskutelupalstoilla. Toivottavasti ensi viikko menee paremmin. [:D]
 
Juuri kun eilisiltana pääsin kehuskelemaan teille ettei yhtään turvota niin kyllä kolahti omaan nilkkaan [:D] Tänään on ollut niin punkea olo, ettei pahemmasta väliä... Ei kyllä ihmekään, kun pitää syödä koko ajan tai se heikotus iskee. Ja tänään kun kävelin pitempiä matkoja niin meinasi mennä hermot rintsikoihin, huomenna liivikauppaan! Ei tuu elämästä mitään jos käveleminen sattuu tisseihin!
 
Olen muuten minäkin huomannut hengästyväni helpommin kuin yleensä. Toki podin tuossa kuun puolivälin molemmin puolin pari viikkoa räkätautia, eli sekin on voinut vaikuttaa kuntoon, mutta silti. Torstaina kävin pitkästä aikaa jumpassa, ja otin tarkoituksella rauhallisemmin eli jätin pahimmat hypyt ja isoimmat painot väliin. Normaalisti kun olen niin yllytyshullu että loikin kun pupu jos ohjaaja käskee [:D]
 
Kertomisesta: muutama paras ja taatusti vaikenemaan pystyvä kaveri tietää. Muille yritän kertoa vasta ensi vuoden puolella, jollen jää muuten kiikkiin kuten eilen. Äidille tekisi mieli jouluna kertoa mutta pitää nyt vielä miettiä sitä. Sitten nimittäin kun äiti tietää, niin sen jälkeen tietää koko laaja suku. Ei olla mitään maan hiljaisia kukaan...
 
Satsu: Mäkin olen huomannut saman eli siis sen, että hengästyn paljon nopeammin ja helpommin. Jumpalla olen normaalisti käynyt 2-3 krt viikossa, mutta tällä viikolla en käynyt ollenkaan. Ensi viikolla ajattelin jälleen mennä salille, mutta jumpista en vielä tiedä. En tiedä uskallanko mennä steppiin jossa olen tykännyt käydä. Lisäksi olen käynyt pumpissa jossa voisinkin käydä, mutta siellä on tällä hetkellä sellaisia liikkeitä muutama jotka joutuu tekemään vatsallaan ja jo ennen plussausta mulla oli niissä hieman tukala olo. Täytyy yrittää bongata se omaohjaaja sieltä salilta huomenna ja kysellä siltä mihin uskaltaa mennä ja mihin ei vai huolehdinko liikaa ja voin huoletta mennä mihin jumppaan tahansa. Todennäköisesti asia on näin. [:D]
 
Mulle neuvolassa sanottiin noista jumpissa käymisistä, että sellaisia ei suositella missä on paljon hyppyjä ym. Mutta muuten kaikki on sallittua, mikä tuntuu hyvältä. Vatsalihasliikkeet jäävät kuulemma luonnollisesti melko varhaisessa vaiheessa pois. Kovasti suosittelivatkin syvien lihasten treenaamista.

Itse oon käyny pumpissa ja tehnyt vain osan jutuista pienemmillä painoilla... eipä ne kauhean isot oo mulla muutenkaan ollu. Tosta Stepistä en tiedä... itse en ehkä menis.
 
ihana pihlajainen, kiitos.. [:)] kovasti helpotti. tiedän et monella muullakaan ei oo sitä aiempaa kokenusta vauvoista, ja et pärjään varmasti siinä missä muutkin, mutta se vaan niin ärsyttää kun tullaan tuollain saneleen..!!!! [:@]

tervetuloa mukaan, anouk!! eka neuvolassa juteltiin aika paljon.. kyselivät elämäntavoista (alkoholi ja tupakka) ja sairauksista, kannattaa ottaa ennalta selvää mitä perinnöllisiä sairauksia sukujenne puolelta on.. helpompi ketoa sitte sille tätille. sit sut punnitaan, viikoista riippuen saatetaan yrittää kuunnella sydänääniä.. saat kauheesti kaikkia lippusia ja lappusia luettavaks, ja tietty saat äitiyskortin!! [:D] mulla oli mies mukana eka neuvolas.

wagana, huomaat kyllä jos sulla noilla viikoilla tulee kesken. mulla oli viikkoja 11 kun tuli kesken, enkä missään olosuhteissa olis voinu olla huomaamatta. vaikka olin niin alussa, tuntui et räjähdän.. supisteluja oli juu, sitten kun alkio tuli ulos niin helpotti kovasti. verentulo on loppujen lopuks aika yksilöllistä.. ei mulla mitenkään "lorottamalla" tullut mut aika reilusti kuitenkin..

voih, kaippa tästä nukkumaan joutaa.. mulla on pahoinvointi ja etominen vähän helpottanut *koputtaa puuta ja lujasti* mut kahvia en edelleenkään pysty juomaan.. en ole pystynyt pariin viikkoon.

kauniita unia ja taaperoisten kuvia!! [;)]
 
Huomenta kaikille ja hyvää maanantaita [:D]
 
Mulla näköjään tää kuvotus liittyy näihin aikaisiin aamuheräämisiin. Viikonloppuna ei ollut juuri ollenkaan kuvotusta kun sai nukkua pitkään ja kunnolla rentoutua, mutta heti kun arki alkaa ja joutuu töihin heräämään aikaisin alkaa kuvotukset.
 
Milinen: Toi onkin varmaan aika hyvä neuvo jättää hyppyjumpat vähille. Täytyykin se steppi sitten unohtaa ja yrittää käydä siina pumpissa ainoastaa sekä salilla. Tosin pumpissa joudun ne mahallaa olevat liikkeet kyllä jättämään väliin, mutta onhan siinä muutankin mitä voi tehdä.
 
Mä jättäisin ensin kyllä pumpin kuin stepin pois. Itse asiassa olen niin tehnytkin. Tai siis mun piti pitkästä aikaa aloittaa taas pumppi mutta en nyt sitten viitsikään mennä. Stepissä enemmän askelletaan kuin pompitaan. Luulen että hypyssä ei ole ratkaisevaa se ylösmeno, vaan miten tulet alas. Jos tanner tärisee, se ei ehkä ole hyväksi. Itse en kyllä ole koskaan stepissä hypännyt niin että jytisisi, iskut ovat melko pieniä. Ja koskaan ei ole pakko hypätä, jos ei tahdo tai jaksa. Sen sijaan välttäisin liikkeitä, joissa tulee kovaa painetta vatsaonteloon, esim. kyykyt tai etunojat ja soudut painoilla, joita pumpissa tehdään. Tietenkin aluksi voi vähentää painoja ettei paine kasva liiaksi.
 
Huomenta!
Pitkähkö paussi täältä, meni aamu lukiessa mitä onkaan tapahtunut... Hyvää näemmä kuuluu![:)] ja niin kovin samanlaisia raskausoireita suurella osalla, hauskaa![:D]
 
Meillä kotona ollut melkoista menoa, viime keskiviikkona olimme ensimmäisessä neuvolassa, ja samana iltana saimme kuulla hyvin ikäviä uutisia perheenjäsenen taholta...[:(] Syöpä, jossa ennusteet eivät hyvää lupaa. Että tätä se on elämä kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan!
Meillä on muutenkin ollut ihan hirveä vuosi, kaikkea mahdollista ikävää tullut tiellemme...
 
Tämän vuoksi päädyin varaamaan sen varhaisultran. Jotenkin haluan tietää että onko sielä mitään jne, ja jos ei ole niin hoidetaan homma pois ja uutta yritystä vaan... Tosin toivon niin kovasti että siellä olisi kaikki hyvin, en jaksaisi enää yhtään mitään ylimääräistä murhetta!!!
 
Mä olen jäänyt kiinni jo vähän joka suuntaan raskaudestani, ja sen kannan otin alusta asti että valehtelemaan en ala jos suoraan kysytään. Joten eiköhän tässä tiedä jo tutut ja tuntemattomat vähitellen...[&:]
 
Pitäkee peukkuja mulle että se ultra menee hyvin!
 
ALKUPERÄINEN: TyhjäSyli

Meillä kotona ollut melkoista menoa, viime keskiviikkona olimme ensimmäisessä neuvolassa, ja samana iltana saimme kuulla hyvin ikäviä uutisia perheenjäsenen taholta...[:(] Syöpä, jossa ennusteet eivät hyvää lupaa. Että tätä se on elämä kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan!
Meillä on muutenkin ollut ihan hirveä vuosi, kaikkea mahdollista ikävää tullut tiellemme...


Huomenta TyhjäSyli!

Otan osaa huonoihin uutisiinne :-( Toivon kuitenkin sydämestäni että raskautesi etenisi hyvin, peukut pystyssä ollaan! :-) Joskus tuntuu että noita huonoja uutisia sataa oikein kaatamalla, että olisi ikäänkuin huonojen uutisten vuosi, tai kuukausi! [:@] Mutta sen jälkeen aina onneksi tulee myös sellainen onnellisempikin jakso. Koitahan jaksaa [:)]
 
Takaisin
Top