Minäkin ilmoittaudun odottajien joukkoon! Raskausviikot suurinpiirtein 4+5 tai 5+0, kuukautiset ovat olleet hitusen epäsäännölliset joten aivan tarkkaan en osaa sanoa, mutta väliäkö sillä? Laskettu aika laskutavasta riippuen siis 28.7 tai 30.7, eli aika lähellä kuin esim. Lupalla ja Taigalla. Lauantaina plussailin (tuolla toisessa ketjussa mietinkin, että teenkö testin vai ei), olin kyllä jo perjantaina aika varma oireiden perusteella (alavatsan nipistelyä, arat rinnat).
Suuri on ollut ilo tästä asiasta, ja samalla huoli. Pelottelen itseäni lukemalla keskenmenoista netistä ja koko ajan pelkään menettäväni tämän pienen möykyn, lapseni alun. Kun tämä on niin alussakin vasta, mitä tahansa voi sattua. Lainaahan lapset vain ovat, syntyneet ja syntymättömät, mutta silti huolestuttaa. Eilen illalla jo nyyhkin, etten kestä jos tämä lapsi ei elä ja kasva normaalisti. Tästä kai se äidin elämä kai alkaa: huolesta ja surusta lapsensa puolesta/takia. Ehkä pitäisi vain elää enemmän ja ajatella vähemmän. Olisi kiva kuulla, onko muilla samoja tunteita tai ajatuksia.
Luppa, sinulla on kyllä tosi varhain ensitapaaminen neuvolaan vai kuinka? Minullekin ehdotettiin myös ensi viikkoa, sanoin että ei kai se kannata kun raskausviikkoja on silloin vasta vajaa 6. Neuvolaan mennään sitten 10.12, kun ollaan jo liki 8. viikolla. Toivottavasti siis mennään, ettei mitään tapahdu. Odotan innolla, että mieheni pääsisi kuulemaan alkion sydänäänet, että hänellekin tämä asia tulisi vähän konkreettisemmaksi. Hänen on ollut vähän vaikea uskoa asiaa, kun ei sitä mitenkään näe tai tunne. Itselle tämä on niin selvää joka hetkessä, jokainen solu minussa huutaa ilosta, että meille tulee vauva! (Kunnes pessimistinen mieleni muistuttaa keskenmenon riskistä.)