Kesäkuun kuulumiset :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jadesiru
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
mulla myös esikoinen käynnistetty ja ei se juu ole sama asia kun se, että itsestään käynnistyisi. Vaikkakin mulla oli sitten syöksy synnytys. mutta toivon myös, että alkaa luonnollisesti.
 
Emmy, mulla tosi samanlainen kokemus! Käynnistettiin melkeen pari vuorokautta ja salissakin olin 16h, josta 45min ponnistin. Lopuks imukupilla autettiin kun jäi tohon jotenkin jumiin.. Ja mä toivon kans et täs raskaudessa käynnistyis ihan luonnollisesti. Supparitkin kuulemma hieman siedettävämpiä, kun ne on luonnollisia.
 
Esikoisen kohdalla vauhtia annettiin puhkasemalla kalvot ja se on kuulemma tälläkin kertaa käynnistystapa rv.38 jos eivät ennen sitä synny..
 
joo, mulla kun toinen sitten käynnisti luonnostaaan, niin niihin suppareihin kasvaa ihan eritavalla. Ne alkaa lievemmillä ja siihen kipuun siedättyy.
 
Kävin tänään naistenklinikalla sikiötutkimuksessa. Tutkittiin vaavi läpikotaisin, että sydämen poikkeavuus ei johdu mistään muusta. Nyt on poika tutkittu varmasti tarkkaan ja tiedän, että kaikki aivojen osasetkin on oikean kokoiset ja oikeilla paikoilla. :) Kaikki näytti siis normaalilta ja keskiviikkona menen taas kardiologille. Tuli huojentunut olo, mutta toisaalta olisi kiva jos löytyisi joku selitys. Katsottiin 4D:nä kasvojenpiirteet. Ei sieltä ainakaan mitään linssiludetta ole tulossa, koska kääntyi kokoajan kuvasta poispäin. :grin
Olin jo melkein päättänyt nimestä, mutta ajattelin tänään vielä vähän selailla niitä netistä. No, nyt mulla on 29 kivaa nimeä paperilla. o_O Ajattelin jättää päätöksen siihen, kun näen pojan. Ehkä kuitenkin karsin ensin vähän niitä. :grin
 
Mulla alkoi synnytys vesien mennolla ilman supistuksia, neljä tuntia myöhemmin, kun supparit alkoi, ne tuli niin voimalla, että välejä ei ollut. Aina ehti siis seuraava alkamaan ennen kuin edellinen oli loppu. Mäki väitän että kestän kipua hyvin, mutta kyllä siinä oli äitiä ikävä, kun lapsen syntyessä oli ollut supistus päällä 10,5 tuntia. Apua ei tuonut edes epiduraali. ONNEKSI sain spinaalipuudutuksen, niin sain tunnin levättyä ilman kipuja.. Että en kyllä usko siihen, että spontaanisti käynnistyneessä synnytyksessä pääsis aina "helpommalla." Kokemusta käynnistyksestä ei onneks kylläkään ole :eek: (apua oikeesti, jos oisin joutunu pidempään kärsiä!)

Nyt vaan toivon, että tää kakkonen tulee sit vaikka puolet nopeemmin, jos supistukset on yhtään samantahtisia :grin
 
Oi, näillä viikoilla alkaa jo vähän realisoitua tosiaan sekin, että se synnytyskin on jossain vaiheessa vääjämätön... Jaiks! Mä olen kipuherkkä ja jollain asteella synnytys pelottaa, mutta toisaalta en osaa oikein etukäteen murehtia mistään. Ehkä suurin jännitys on se, että mitä jos mä en kestäkään kipuja ja kerta kaikkiaan tuntuu kesken synnytyksen, että mä en pysty siihen. Pakkohan siitä sitten on selviytyä, ja ymmärrän, että yhtäkään vauvaa ei ole vielä sisään jätetty, mutta kyllä se aika jännittävältä uudelta asialta tuntuu...
 
Mulla Omena on taas niin päin, että alussa pelkäsin ihan hirveesti synnytystä ja ajattelin että pakko saada sektio, mutta nyt synnytys tuntuu ihan luonnolliselta jutulta. Nyt suorastaan odotan synnytystä. Voihan se mieli muuttua vielä sata kertaa tässä matkan varrella. :grin
 
Mulla alkoi kanssa esikoisen synnytys vesien menolla, supistukset alkoivat noin 30 min sen jälkeen ja samat kokemukset kuin snuulla eli supistuksissa ei ollut taukoa ollenkaan ja ne tuli heti ekasta asti todella voimakkaina. Sain epiduraalin onneksi melko pian (4 tunnin jälkeen) ja se helpotti, mutta supistukset olivat siitäkin huolimatta niin kovia (kätilönkin mukaan), että en tarvinnut missään vaiheessa oksitosiinitippaa, joka siis yleensä aina tarvitaan epiduraalin kanssa. Olen sitä mieltä edelleen, että kestän hyvin kipua, mutta nuo synnytyssupistukset olivat aivan joltain muulta planeetalta. Eikä ne todellakaan olleet sellaisia kuin synnytysvalmennuksissa kuvataan, että tunnet lievästi kun supistus alkaa ja kipu kovenee pikku hiljaa kunnes saavuttaa huipun ja alkaa poistumaan, MY ASS!! Mulla ne ei voimistunut vaan ne oli heti siitä hetkestä kun tunsin, että supistus tulee niin huipussaan ja eivät tosiaan hävinneet vaan seuraava piikki tuli vielä kun edellinen supistus oli päällä.

Tästä kaikesta huolimatta odotan synnytystä innolla :) en vain lopputulosta vaan koko prosessia. Synnytys on mielestäni kuitenkin sellainen luonnonihme, että en jättäisi sitä väliin mistään hinnasta.
 
omena ihan ymmärrettävää ! Don´t worry:3some

mullakin mieli risteilee. Välillä odotan innolla ja haluaisin jo samalta istumalta synnärille, välillä taas pelottaa hurjasti ! Mulla kaksi kuitenkin suhteellisen helppoa ja hyvää synnytystä takana. Voiko kolmaskin olla ? VOiko kolmaskin "onnistua hyvin" ? Ja välillä pelottaa ihan kaikki tuleva ylipäänsä. Ja välillä taas ei. Mutta luulempa, että nämäkin fiilikset normaaleja. Teen vaan niin kun ennenkin synnytyksen suhtee, luotan itseni täysin kätilöille. En suunnittele mitään valmiiksi, vaan annan vaan mennä.


mua pelottaa välillä myös se tuleva arki, miten siitä selviydyn. Miten pyörittää arkea kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa miehen ollessa töissä o_O:grin kuinka hiki mulla tulee kun puetan kolma lasta ulos talvellakin :oops::grin:eek:

Meillä isommat sisarukset jatkaa kuitenkin päiväkodissa sen 15 päivää kuukaudessa vaikka jään mammalomalle. Saan kuitenkin omaakin aikaa vauvan kanssa ja tutustua häneenkin yksilönä :Heartbigred:Heartbigred:Heartbigred:Heartbigred:Heartbigred väillä taas odotan ihan innolla tulevaa arkea ja olisin valmis vaikka sataan ihanaan lapseeen :salut ... mitkä hormoonihuurut ? :biggrin
 
^Juu kolmessa riittää varmasti vilinää, mutta eiköhän siihen tule sitten omat rutiininsa ja arki alkaa pyöriä. :) Mä oon aina haaveillut, että lapsia saisi tulla ainakin se kaksi-kolme, sisarukset on niin suuri rikkaus! Mutta koitetaan nyt ensin tämän ensimmäisen kanssa ihan rauhassa, ennen kuin jatkoa suunnitellaankaan. :wink
 
Jenni-Julia: Minullakin ajatukset on yhä enemmän synnytyksessä ja tulevassa lapsiperheen arjessa. Viimeksi näin painajaista siitä että lapsesta tulisi kauhean suuri ja synnytys olisi vaikeaa. Tapasin kirpparilla nimittäin äidin joka oli saanut lapsen joka oli 65 cm syntyessään! Seuraavana yönä sitten näin painajaista jossa kun lastani ekaa kertaa imetin se olikin jättiläislapsi joka kasvoi nopeasti.
Minua pelottaa ehkä eniten se että synnytän täällä Saksassa. Nyt on ainakin mielessä mihin sairaalaan menen synnyttämään ja siellä on aina ollut ihana lääkäri NT ja rakenneultrassa joka antaa kuvaa siitä että sairaalassa tulee olemaan myös mukava ilmapiiri synnyttää. Minäkin koitan vaan luottaa siihen että kaikki menee hyvin.

Arkea mietin myös siksi että näyttää siltä ettei voida muuttaa isompaan asuntoon ja pitää nyt tästä pienestä kämpästä saada tehtyä lapsiystävällinen. Vauvan sängyksi suunnittelen katosta roikkuvaa kehtoa (http://www.hanging-cradle.com/Product/1/hanging-cradle.html) ja vaipanvaihtopisteen ajattelin tehdä kylpyhuoneen kuivauskoneen päälle. Ajattelin myös asentaa kylppäriin lisää hyllyjä seinille vauvantarvikkeita varten. Lastenvaatteille pitäisi hankkia myös erillinen pieni vaatekaappi niin pysyvät siellä siistinä ja puhtaina eikä kissa pääse sinne livahtamaan. Kaipa tässä pian pitää käydä Ikeassa tai jossain muualla ostoskierroksella kun pesänrakennus on niin kovin mielessä :Heartred
 
En tietenkään väitä, että spontaanisti käynnistynyt synnytys olisi helpompi. Sanonpahan vaan, että ei houkuttele uudestaan se oma 28h siellä synnytyssalissa "synnyttämistä", kun käynnistyminen lääkkeillä+kalvojen puhkaisemisella ei meinannut käynnistää synnytystä ollenkaan. Sitten kun se vihdoin käynnistyi ja ponnistin reilun tunnin verran, niin vauva oli virhetarjonnassa ja sydän äänet laskivat -> kiireellinen sektio. Olen ikään kuin kokenut sekä alatiesynnytyksen, että sektion. Ja en halua toista sektiota! Kohtalaisen paljon pelottaa tällä hetkellä tuo synnytys, kun tuo ensimmäinen ei mennyt "niin kuin Strömsössä". :D
 
Jenni-Julia: Joo se lapsi oli isällään vieressä siinä sylissä kirpparilla ja nyt oli jo 1,5v. Ja oli kyllä jokin jättivauva koska oli 1,5 vuotiaanakin ihan tavattoman iso! Näytti ihan 2-3 vuotiaan kokoiselta mutta silti oli vauvamainen vielä. Ihmekös näin painajaisia seuraavan yön :) Se äiti sanoi että heillä oli paljon vaatteita esim 45 senttisiä mitä he ei voineet koskaan käyttää kun vauva oli jo niin iso syntyessään.
 
Ohoh: Mmmustikka - 65cm vauva on varmasti harvinaisuus. ;) Elä semmoisista painajaisia nää!

Noista vauvan vaatteista: Meillä esikoinen oli 52cm syntyessään ja eihän ne 50cm vaatteet kauaa mennyt, eli sen kokoisia en nytkään ole oikeastaan ostanut. Ne 56-62 cm menevät sitten VÄHÄN pidempään. Paitsi ei tietenkään jos syntyy se 65 cm jättivaavi! ;) :D ;)
 
Emmy: olin itse 51cm syntyessäni mutta tietty ehkä mietityttää se ensikertalaisena kun viimeksi rakenneultrassa lääkäri sanoi pienen olevan jo 30 cm raskausviikolla 23. Tässä kun olen vasta puolessa välissä raskautta niin ajatukset meni siihen että mitä jos maha-asukki kasvaa vielä puolet lisää. Mutta kaipa alatiesynnytyksestä selviän. En tajunnut kysyä miten sen jättivauvan synnytys meni. Mieleen tuli myös että mitä ihmettä sen äiti on syönyt raskaana ollessaan :) jos sillä on mitään merkitystä edes. Tämän vauvan vanhemmat olivat normaalikokoisia ja hänen äitinsä oli lyhyempi kuin minä.
 
65Cm! Wau! Tähän asti pisin vastasyntynyt minkä minä tiedän, oli veljeni joka oli syntyessään 58cm. Mutta pienihän hän onkin ollut :grin
 
mullakin oli pelko "jättivauvasta" yhdessä vaiheessa.

mä kans suosin enemmän 56cm vaatteita kun 50cm. Meillä molemmat edelliset olleet 52cm pitkiä. Joten ne 50cm on olleet aika nafteja.

oon hiirmuisesti taas miettinyt, miltä meidän tyttö näyttää. Kummanko näköä on enemmän jne :angel3 tullut taas tosi malttamaton olo.

Oli lohdullista lukea tuolla kun on raskaus viikko viikolta, että meidän vauva jo selviäisi jos hän nyt päättäisi syntyä maailmaan. :):) eli yksi etappi jälleen saavutettu :Heartpink:Heartpink seuraava etappi on mamma loma ja sitten itse h-hetki :happy9
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top