Kesäkuun kuplinnat

Pariisitar

Silmät suurina ihmettelijä
Toukokuun turinat oli ja meni, nyt on kesäkuun kuplinnan aika.

Kuinka moni aikoo kertoa läheisilleen juhannuksena?

Kuinka monelle olet uskaltanut kertoa ennen ensimmäistä ultraa?
 
Muokattu viimeksi:
Me ollaa menossa mun äitin mökille juhannuksena ja siellä on myös mun sisko perheineen. Kaikki siellä tietää jo, joten saa ihan rauhassa juoda alkoholittomia siidereitä ja limuja :grin
 
Mä kerroin varhaisultran jälkeen äidille ja siskoille ja ennen sitä vaan yhdelle ystävälle. Oon yleensä joka juhannus menny mökille, jossa siis mun koko äidin puolen suvulla on mökit samassa syssyssä ja sinne kaikki aina sit jussina kokoontuu. No tänä vuonna mun mies on juhannuksen töissä, niin mennäänki sit vasta sen jälkeen. Vähän harmittaa ettei pääse sillon, mut eipähän tarvi miettiä että miten piilotella suvulta raskautta :grin 6.7 on nt-ultra ja sen jälkeen kerron muille jos sattuu oikeenlainen hetki. Meillä kyl suku on sellanen juorulauma et luulen että jos yhdelle kerron niin ei mee viittäkään minuuttia et loput saa kuulla :hilarious:
 
Mä en tiedä kerrotaanko oikein virallisesti kenellekkään. Mun rakkaimmalle ystävälle kerroin melkeen samoilla näppäimillä kuin miehelle. Toivon, että tää säilyis salassa mun lapsilta ainakin sinne 14-15 viikolle, mieluiten puoliväliin. Mutta kun molemmat on koululaisia, niin voi olla haaste. Varmaan kertominen muille menee sitten omaa luonnollista tietä kun on pakko. Jos joku loukkaantuu siitä ettei kerrota, se on ihan voi voi mun puolesta. Ollaan sen verran kovia menetyksiä koettu, että raskaus ei oo semmonen onnen aika. Sitä varjostaa pelot ja riskit. Mutta silti voin nauttia elämästä. Oon tilannutkin ihan itselle muutamia kivoja juttuja kuten suppilaudan ja sähköskootin. Scootti on myös oman fysiikan suojelua, koska omaa autoa mulla ei ole. Ja sitten myös liika hyötyliikunta nostaa hepsiiniä, mikä puolestaan heikentää lisää raudan imeytymistä. Älkää käsittäkö väärin, rakastan liikuntaa ja liikun kyllä riittävästi. Suppilauta taas on monen vuoden ajan ollut haave ja ostin sellaisen tosi tukevan ja vakaan mallin ja ostan myös pelastusliivit. Eli jos säät sallii, niin lähiviikkoina menen järville rentoutumaan.
 
Huomenna kerrotaan miehen perheelle. Mulla siis 10+1 menossa eikä mitään varmistusta elämästä ole tsekkailtu mahasta. Neuvola vasta maanantaina, jossa kuulostellaan sydänääniä. Toivoisin niin, että siellä jotain kuuluu:smiley-bounce013Samalla tiedän, että mulle on kamala pettymys, jos ei mitään kuulu, vaikka tiedän, että se on normaalia. Haluaisin vain juhannuksena omalle perheelle VIHDOIN kertoa juhannuksena (tuntuu niin pitkältä ajalta, kun on tiennyt olevansa raskaana jo huhtikuusta), mutta en tiedä vaikuttaako sydänäänten kuulumattomuus nyt sitten niin negatiivisesti, etten kertoisi... Hmm, luulen kyllä, että kerron. Toivon vain, etten paniikissa juokse yksityiselle tsekkauttamaan itseäni tässä välissä (odottavan aika on pitkä ultraan, joka on vasta 30.6.).
 
Kerrotaan varmaan np-ultra jälkeen. Toistaiseksi ollut helppoa piilotella raskautta, kun ei ole sukulaisia tai ystäviä nähnyt livenä koko keväänä ja työt on myös hoituneet etänä. Nyt vaan vanhemmat haluaisivat nähdä ja mietin että miten saan mahan piilotettua :nailbiting: muuten voitaiskin kertoa kun varhaisultrassa on käyty ja sydänäänet kuuluu kotonakin, mutta halutaan ekana kertoa esikoiselle, ja sen takia vielä odotellaan että np-ultrassa kaikki kunnossa. Voisi olla vähän hämmentävää että ensin vauva olisi tulossa ja sitten ei kuitenkaan. Vaikka toki milloin vain voi tulla huonoja uutisia.
 
Meilläkin tarkoitus odotella ekaan ultraan ja kertoa vasta sitten, jos kaikki on varmasti hyvin. Tosin välissä oleva juhannus tuo kyllä haasteita, kun en haluaisi, että sukulaiset osaisivat edes epäillä mitään. :grin
 
Meillä ois NP-ultra torstaina ja jos kaikki hyvin, niin suunnitteilla olis juhannuksena kertoa miehen vanhemmille ja omille sisaruksille. Hurjasti kyllä jo jännittää tuo ultra.

Tähän mennessä on tullut kerrottua äidille, siskolle ja tädille. Varhaisultrassa tosin käytiin kasi viikolla.
 
Koskas te joilla jo ennestään lapsia aiotte kertoa heille pikkusisaruksesta? Meillä on 5v tyttö joka ei siis enää ole "pieni" lapsi ja ymmärtää jo hyvin asioita. Toivoo kovasti sisarusta (kyselee mieheltä "onko isi sulla viä niitä vauvasiemeniä, etkö vois yhtä antaa äidille niin saisin sisaruksen?:grin) mutta edellinen keskenmeno kummittelee päässä.. meille neuvolatäti pisti yhteisen neuvolan heinäkuulle kun oon rv 14 jossa on samalla tytön 5v neuvola ja mun neuvola jossa mm kuunnellaan vauvan sydän äänet. Toisaalta tekis mieli että tyttö kuulisi ne ja voin kuvitella sen jännityksen ja ilon määrän, mutta mitäs jos käy vielä jotain.. miten selittää toiselle että vauva ei tulekaan..? :confused005
 
Koskas te joilla jo ennestään lapsia aiotte kertoa heille pikkusisaruksesta? Meillä on 5v tyttö joka ei siis enää ole "pieni" lapsi ja ymmärtää jo hyvin asioita. Toivoo kovasti sisarusta (kyselee mieheltä "onko isi sulla viä niitä vauvasiemeniä, etkö vois yhtä antaa äidille niin saisin sisaruksen?:grin) mutta edellinen keskenmeno kummittelee päässä.. meille neuvolatäti pisti yhteisen neuvolan heinäkuulle kun oon rv 14 jossa on samalla tytön 5v neuvola ja mun neuvola jossa mm kuunnellaan vauvan sydän äänet. Toisaalta tekis mieli että tyttö kuulisi ne ja voin kuvitella sen jännityksen ja ilon määrän, mutta mitäs jos käy vielä jotain.. miten selittää toiselle että vauva ei tulekaan..? :confused005
Ihana tuo vauvasiemen asia :p Meillä kans neiti puhuu vähän väliä että oiskohan äidin masussa vielä joskus vauva :Heartred Uutinen tulee olemaan iso asia! Mä olen kans pohtinut miten kerrotaan 5 ja 8veelle, ja koska. En missään nimessä halua kertoa ennen nt-ultraa, mutta veikkaan että venytän kyllä siitäkin pidemmälle, niin pitkälle kun pystyy. Toki kun kaksosraskaus kyseessä ni maha alkaa kyllä näkymään jo melkoisesti, joten tuskin ihan kauhean pitkään pysyy salassa, sen verran ovat fiksuja lapsia. Oon miettiny sitäkin, etten vielä halua kertoa, koska se aika on niiiiin pitkä noille pienille odottaa!
Vinkkejä myös otetaan vastaan millä tavalla kertoisi tommosille vähän isommille lapsille, jotka jo tajuaa!
 
Meillä odotetaan toivottavasti karvavauvoja nyt tämän karvattoman lisäksi :Heartpink:Heartpink. Varmuutta ei ole vielä, kun pariskunta pääsi eilen yhteen. Jos sieltä tulee meille oikean värinen naaras jalostuksen kannalta, saa jäädä kotiin. Mulla tulee maha aika myöhään yleensä näkyväksi. Nautin ihan täysin kun vielä voin käyttää lyhyitä toppeja. Nautittu rantaelämästä mun lasten kanssa. Kesä on kyllä niin ihana, mutta valitettavasti helle osaa myös pahentaa pahoinvointia. Jännityksellä odotan heinäkuuta :depressed:.
 
Nyt tuli varattua aika nt-ultraan, menee heinäkuun puoleen väliin. Paljon on aikoja kaikkialle (neuvolaan, labraan, ultraan, neuvolaan..), sitä vaan koittaa muistaa kaiken :wacky:

Mutta tosiaan, raskaudesta kertominen. Itse kerroin heti positiivisen tehtyäni mummilleni, joka on minulle äitiä läheisempi. Sen jälkeen kerroin n. viikon päästä varhaisultran jälkeen muulle perheelle ja työkavereille. Koin, että helpottaa kertoa niin saan rauhassa ravata vessassa ja tehdä vähän rauhallisemmin lähärin töitä. Jos sitten kävisikin huonosti, niin sekin on vain elämää ja pyrittäisiin yrittämään uudestaan mahdollisimman nopeaan. Eli kävi miten kävi, ei haluttu pitää asiaa salassa.
 
Me kerrottiin ekassa raskaudessa vasta nt-ultran jälkeen kaikille, joka tuntui silloin oikealta ratkaisulta kun oli niin paljon pelkotiloja liittyen raskauteen. Jälkikäteen ajatellen, se oli aika yksinäistä aikaa kun on tottunut jakamaan kaikki muut elämän asiat läheisten kanssa!:grin Nyt toisen kanssa ollaan kerrottu sitä mukaan kun ollaan ihmisiä tavattu, joillekin jo samana päivänä plussaamisen jälkeen. Jotenkin ajateltiin nyt niin, että on ihanaa jakaa ystävien ja perheen kanssa tämä iloinen uutinen ja vaikka miten tämä päättyisikään, juuri heidän kanssaan jakaisimme myös surun. Kerrottiin myös 2v. esikoiselle heti varhaisultran jälkeen, kun hän tajuaa jo niin paljon, että haluan myös hänen olevan kärryillä missä mennään, eikä vaikka ihmettelevän miksi jostain vauvasta koko ajan höpötetään. :) Asiaa ei olla ollenkaan hänelle tuputettu, vaan vain jos hän itse ottaa sen esiin niin ollaan puhuttu vauvasta hänen kanssaan. Mietin myös sitä, että mitä jos raskaus ei menekään hyvin niin miten sitten lapsi reagoisi, mutta ajateltiin että halutaan myös ylläpitää avointa tunneilmapiiriä. Jos äidille tulisi vaikka kovia kipuja tai surua tai mitä tahansa, niin emme haluaisi surra suljettujen ovien takana vaan selvitä siitä yhdessä perheenä, tottakai lapsen tasoisesti käsiteltynä.

Tähän kertomisasiaan on varmaan yhtä monta tapaa kuin on raskaana oleviakin, ehkä tärkeintä on yrittää löytää se omalle perheelle sopivin keino!:happy:
 
Ovatko muut nauttineet lämpimistä keleistä? Ei ole jotenkin yhtään houkutellut mennä aurinkoon.
 
Mulla on ainakin jäänyt helteistä nautiskelu vähemmälle, kun tahtoo olla päivällä joko niin väsynyt ettei jaksa, tai sitten on niin lämmin, että ulkona tulee ennemmin huono olo. Harmittaa vähän kun suomessa ei liikaa näitä lämpöjä näy ja tavallisesti olisin varmasti jossakin rannalla grillaamassa itseäni. Joskos nyt juhannuksena tulis käytyä vähän auringossakin kun mies hoitelee esikoista enemmän ja toisekseen esikoisen unikoulu alkaa tuottaa tulosta :gen053 en muista millon olisin nukkunut viimeksi niin hyvin kun viime yönä :happy093
 
Enemmänkin tällä hetkellä vihasuhde ton lämmön kanssa. Turvottaa jatkuvasti ja muutenkin epämukava olo ni ei toi kuumuus auta asiaa yhtään. Koirakin sai jo lämpöhalvauksen toissapäivänä :sad001
 
Mä tykkään lämmöstä, mutta ehkä se max 25 olisi sopiva. Ja viihdyn nykyään varjossa kylmän juoman kanssa, en enää auringossa paahtumassa :)

Me muuten kerrottiin juhannuksena ensin esikoiselle (4v) ja sitten mun vanhemmille. Oltiin tilattu esikoiselle "isoveli"-paita ja katseltiin josko isovanhemmat olisivat tajunneet eivät ymmärtäneet, joten esikoinen sai kertoa uutiset :Heartred huomenna on sitten nt-ultra niin kerrotaan sen jälkeen muillekin jos kaikki siellä hyvin.
 
Tänään oli NT-ultra ja muuten kaikki hyvin mutta turvotus vähä liian iso joten pääsin siihen nipt-tutkimukseen samantien. Toivotaan että kaikki kuitenkin Tyypillä hyvin ja vain väärä hälytys. Outoa oli käydä ekaa kertaa yksin ultrassa, mies ei töiltään ehtinyt mukaan. Kerroin myös anopille ja mun isälle, jotka ei vielä tienny. Ja omalle pojalle 11v myös, joka toivoi heti että saisi pikkuveljen :)
 
Takaisin
Top